Räyhis ja Sauris seikkailevat, osa 4

Pekka vapautti kytkimen ja hetken aikaa vaikutti siltä, että mopedi sammuisi, sitten kierrokset nousivat ja vähän turhan monta vuodenkiertoa nähnyt laitos ampaisi eteenpäin kuin ammuttuna. Korkeavuorenkatua alas, moottorin karjunnan kaikuessa talojen välisessä kuilussa saaden mummot ja muut uteliaat ikkunoihin kurkistelemaan, josko maailmanloppu olisi tulossa.

Punanotkonkadun kulmassa pappatunturin eturengas nousi ilmaan, läheisen koulun välituntia viettävien oppilaiden suureksi riemuksi, kännykät kaivettiin esiin ja digitaalinäytöille ja sosiaalisiin medioihin ikuistui, ainakin hetkeksi, helvetillinen näky; räjähtänyt pappatunturi keulimassa, sarvista roikkui monesta lehdenkannesta tuttu yöelämäprofessori, lentäjänlakki vinossa, rasvainen pikkutakki lepattaen ja mopon tarakasta kuin henkensä hädässä roikkumassa jokin joka näytti lähinnä siltä, että humalainen kuusivuotias olisi piirtänyt Bob Marleyn ulkomuistista. Ja ”bob marleyllä” oli puukengät jalassa.

”Minua pelottaa!” huusi hippi.

”Lisää hanaa!” huusi Pekka.

Pieni-Roobertinkatu vain vilahti ohi kun mopedi syöksyi vanhan pääpaloaseman mäkeä ylös, otti pienet, hipin huudolla ryyditetyt, ilmalennot mäen laella.

Pekka paini pappamopon hallintalaitteiden kanssa samalla kun hippi tulla ryskytti perässä, puukengät mukulakivillä kolisten ja liukuen.

Rikhardinkadun kulmassa kävi kiusallisesti ilmi, että Pekan tekninen osaaminen ei ollut samalla tasolla hänen puheidensa kanssa. Kaasukahva oli ikävästi jumiutunut ns. ”pohjaan” ja kiitäessään kohti espan puistoa Pekalle tuli sellainen oivaltamisen hetki, Pekka nimittäin oivalsi, että kitaran ala-E kielellä ei voi korvata pappatunturin kaasuvaijeria, se oli nyt hirttänyt vaippaansa.

Kulkuneuvon peräpäässä koettiin myös oivaltamisen hetkiä kun tarakasta krampinomaisesti kiinni pitävä hippi näki, kahden isomman töyssyn välissä, että Pekka oli luovasti tehnyt vanhoista kengännauhoista uuden jarruvaijerin. Ja nimenomaan monikossa sillä takarumpujarrun aisasta roikkui kengännauha ja hippi näki tärisevien lasiensa läpi, että toinen nauha roikkui ohjaustangosta.

Kun sankarimme tahoillaan huomasivat joutuneensa kuljettajista matkustajiksi, huusivat he samanaikaisesti;

”EI JARRUJA” ”KAASU ON HIRTTÄNYT”

ja heti perään kuului huuto;

”KAASU ON HIRTTÄNYT?” ”EI JARRUJA?”

jatkuu huomenna...