Simoniz autovaha

Nynnyt vahaavat autonsa jollain juoksevalla spray-kamalla. Vielä kauheampaa on vahata auto jollain mikä on pesuaineen kanssa samassa pullossa! Fy fan! Todellinen herrasmies ei ikinä voisi ostaa tuotetta, jota mainostetaan puolialastomilla tyttölapsilla. Simonizin kovavaha erottuu edukseen äreällä metallipurkilla ja kun kannessakin kerrotaan, että Motorists wise use Simoniz, lankeaa valinta tälle purnukalle. Meinaan, joka mies on autoilija, mutta kun kutsutaan motoristiksi niin se vasta itsetuntoa hivelee.

Simonizia vierastetaan, koska sen käyttö on "työlästä". Nykyään kaikki pitäisi saada heti, mieluiten eilen ja jonkun ilmaisen kylkiäisenä. Mutta kun puhutaan auton vahaamisesta, sen suojaamisesta ja esteettisen arvon nostamisesta ei "työläyden pelko" saa olla este laadukasta autovahaa hankittaessa. Sitäpaitsi nestemäiset vahat sottaavat, aito kovavaha pysyy purkissa ja rievussa, sitä ei tirsu tweedtakin rinnuksille koska purkkia ei tarvitse sheikata.

Wanhaan hyvään aikaan, aatelisherran Jaguaarin tai Rolls Roycen tai mahdollisesti peräti tuonti-Horchin vahasi autonkuljettaja, joka säämiskää säästämättä tempoi kromiin sellaisen peilikiillon, että rahvas lankesi polvilleen kun kymmenlitraisen sivuventtiilikoneen käyntiääni kaikui koivukujalla.

Tänä päivänä asiat ovat toisin ja fyysisen työn teettäminen jollakulla alaisella on liki halveksuttavaa. Eikä autoissakaan ole kromia enää samalla tavalla. Tai ulkonäköä..

Mutta vaikka Elämän Realiteetit™ tulisivatkin mitä karmeimmalla tavalla vastaan ja "ajoneuvona" toimisikin liki 12 vuotias japanilainen pakettiauto, voi herrasmies silti palata menneiden aikojen nostalgiaan ostamalla purkin Simoniz-autovahaa ja vienossa naftan tuoksussa hieroa mehiläis- ja carnaubavahan pyhää liittoa peltiin.

I say!

Vaha on kieltämättä kovatöinen. Tai itseasiassa ei ole. Pari kikkaa pitää pitää mielessä; Älä vahaa liian isoa aluetta kerralla, älä vahaa auringossa. Levitä vaha kostealla rievulla ja kiilloita kuivalla trasselilla. Itse pidin levitysriepua vasemmassa ja kiilloitustrasselia oikeassa kädessä (ns. Mr Miyagi-tekniikka). Vahasin sellaisen A4-paperin kokoisen alueen kerralla ja kiilloitin liki samointein. Trasselia saa olla sellainen oman pään kokoinen möykky, pienemmät satsit tuppaavat "umpeutua" ja sitten vaha vain palloilee pellin ja trasselin välissä. Pakettiauton pesemiseen ja vahaamiseen menee sellainen 2,5h jos on reippaalla tuulella. Aikaansaatu kiilto on aivan uskomaton ja kestävyys omaa luokkaansa. Toukokuun alussa vahattu auto hylkii vettä ja likaa kuin kuuluisa hanhen selkä vielä syyskuussakin. Antaisin yhdeksän pistettä kymmenestä jos tämä raapustus olisi Tekniikan Maailmassa.

Spot on, old chap!