Pullot ovat aina olleet hygieenisiä, olutpullon on voinut upottaa vaikka minkälaiseen rupaan koska korkki on tullut vähän reunan yli. Toista se on näin tölkkiaikakaudella.
Mikäli tölkit säilytetään pystyssä, muodostaa tölkin kansi vaakapinnan jolle kaikenlaiset homeet, pöpöt, virukset, räkä, pöly ja allergeenit pääsevät luonnollisesti laskeutumaan. Pahin tilanne syntyy kun tölkit puretaan pölisevästä pahvilootasta kaupan henkilökunnan toimesta isoihin laareihin ja rahvas pääsee esteettä sörkkimään likaisilla näpeillään alumiinisylintereitä.
Kuinka herrasmies voi olla varma, että nauttimansa olut on prolekontaminaatiovapaata? Joko nauttimalla sen laadukkaassa oluttuvassa tai ostamalla A le Coq premium-olutta jonka koristeellinen alumiinifoliohattu takaa, etteivät kakkaiset ja auringon kiloa näkemättömät duunarin sormet ole sitä hivelleet.
Risotto ei ehkä ole ruokamaailman heteroin juttu, mutta ei se mikään marjanpoimijoiden nynnyilysafkakaan ole! Risotossa on tiettyä herkkyyttä, mutta se ei tarkoita sen valmistuksen olevan mitenkään yltiövaikeaa. Päinvastoin.
Omat risottoni ovat poikkeuksetta sienirisottoja, johtuen lähinnä siitä, että minulla on ympärivuotinen "hankintakanava" erilaisille sienille. Toinen syy on se, että sienet ovat komponenttina herkkiä. Niiden maku ja rakenne vaatii vastaavanlaista herkkyyttä annoksen muilta komponenteilta. Kolmas syys on, että sienirisottoon saa kätevästi ympättyä suuresti rakastamaani tryffeliä!
Voit käyttää melkein mitä sieniä vain, olen tehnyt sienirisottoa portobellosta, tavisherkkusienestä, pikkutateista, tateista, mustista torvisienistä, kanttarelleista ja suppilovahveroista.
Sieniä tärkeämpää on risotossa käytetty riisi, olen viimeisen vuoden aikana veivannut risottoa useammasta eri riisilajikkeesta ja eroja löytyy. Pirkka/Euroshopper/Ben-setä yms. mikättimet kannattaa jättää suosiolla kauppaan. Jos tällaista moskaa on erehtynyt ostamaan, suosittelen joko heittämään paketin luiskaan tai käyttämään sitä ovenpönkkänä.
Henkilökohtainen suosikkiriisini on italialainen Divellan Riso de Arborio, se on kallista eikä sitä saa joka kaupasta. Toinen hyvä merkki on italialainen Piginon puuroriisi, tätä riisiä pitää tosin hetki liottaa ja huuhdella siitä ylimääräinen tärkkelys pois.
Myös Risella-tuotemerkillä löytyy risottoriisi, eikä sekään pahaa ole vaikkei olekaan tyylipuhdasta risottoriisiä vaan perus parboiled-kamaa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tai ainakin aloittamaan risottoharrastuksen "oikealla" risottorisiillä, italialaisella arboriolla tai carneolilla.
Kourallinen (tai kaksi) valinnaisia sieniä
½ paketti briejuustoa (tai käytä useimmin käytettyä parmesaania)
½ dl valkoviinietikkaa tai 1 dl valkoviiniä
Voita, sokeria, mustapippuria (ja tryffeliöljyä!)
Laita vesi kiehumaan ja lisää liemikuutiot.
Hienonna sipulit, nakkaa 50g voita ja loraus oliiviöljyä pannulle. Lisää sipulit ja kuullottele hetki. Jos päädyit italialaiseen puuroriisiin, olethan muistanut liottaa sitä 5-10 minuuttia? Spuulaa sitä tällä välin kun varovasti kuullottelet sipulia.
Lisää riisi pannulle, nosta vähän lämpöä ja huljuttele pannua. Riisiä saa kuullotella ihan rauhassa, pitää vain varoa, etteivät sipulit kärvähdä.
Kun olet kuullotellut riisiä n.4 minuutin ajan, lisää sienet pannulle. Kuullottele vielä pari minuuttia, sitten voit ryhtyä lisäämään lientä pienissä erissä pannulle. 1-2 dl vetoinen kauha on erittäin näppärä tässä tilanteessa. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen voit lisätä viinin/viinietikan pannulle. Lisää samalla n. 1tl sokeria pannuun leikkaamaan viinin happamuutta.
Risottoa pitää hämmentää jatkuvasti pienellä, pehmeällä liikkeellä. Tarkoitus on lisätä lientä noin desilitra kerrallaan ja imeyttää se riisiin, kun ylimääräinen neste on kadonnut, lisätään taas kauhallinen.
Reilun vartin kypsentämisen jälkeen voit alkaa maistella risottoa, kun riisi on kypsää, on risotto valmis. Ainoa asia mitä pitää varoa on, ettet lisää liikaa nestettä. Siksi sitä kaadetaan vähän kerrallaan. Itse kypsennän risottoa kunnes riisi on kypsää ja risotto on rakenteeltaan sellaista jossain määrin kasassa pysyvää puuroa. Heiluttelen sitä yleensä pannussa ympäri, jolloin rakenteesta saa selvän.
Kun risotto on valmis, nosta se kylmälle levylle ja nostele päälle vähän kuutioitua briejuustoa tai raasta päälle parmesaania isoina lastuina!
Hummus, houmous, hommos, humos, hoummos tai humus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhtäkaikki kyseessä on erinomaisen makuinen ja hyvä safka.
Voit käyttää joko tölkkikikherneitä tai kuivia.
Kuivia pitää liottaa 12-24h ennen käyttöönottoa, liotusvesi kannattaa
vaihtaa pariin kolmeen kertaan liotuksen aikana. Herneitä saa keittää
helposti kaksikin tuntia, ennenkuin ovat todella kypsiä. Tölkkiherneet
ovat liki yhtä edullisia, liki yhtä hyvänmakuisia ja HETI
käyttövalmiita. Jos päädyt keittämään kuivaherneitä ja joudut välillä lisäämään keittokattilaan vettä, niin lisää kiehuvaa tai ainakin todella kuumaa vettä, ettei keittovesi pääse turhaan viilenemään.
2 tlk kikherneitä 2 kynttä valkosipulia (ei kannata liioitella v-sipulin kanssa, se maistuu todella helposti läpi) 1-2 rkl sitruunamehua 0,5 dl oliiviöljyä 0,5-1,5 dl vettä (lisää vesi vähitellen, tällä säätelet hummuksen tahnamaisuutta) 1 tl kokonaisia kuminansiemeniä 2 rkl tahinia (eli seesaminsiementahnaa)
Mätä
kaikki hyväksi osoittautuneeseen litran rosterimittaan ja roimi
sekoittajasauvalla tasaiseksi puuroksi, tehokas blenderi on vielä
parempi koska sillä saa tasaisemman lopputuloksen. Älä laita liikaa
vettä, tarkoitus on saada aikaan lusikoitavaa massaa.
Käy salaatin kaveriksi, dippikastikkeeksi yms. Itse levitän leivälle ja päälle asettelen siivutettua aji cristalia.
Kiitokset innokkaalle lukijalleni, joka käyttää itsestään mystistä nimitystä "Setä". Kuvassa näkyvä tapa veivata kotiuunissa pekoniin käärittyjä juustotäytteisiä jalapeñoja on erittäin mainio. Juusto pysyy sisällä ja ylenpalttinen possurasva valuu kiuluun (jonne voi myöhemmin lisätä vaikka kourallisen hienonnenttua valkosipulia ja voita ja dippailla leipää tähän......slurps.....)
