Hesalaiset pilaa luonnon mutta vain maalla autot hylätään metsiin

Olen silleen suht voimallisesti huvittunut kun luen kommentteja uutisista, joiden mukaan koronapandemian aikana lisääntynyt kansallispuistojen asiakasmäärä korreloi suoraan kansallispuistojen roskaantumisen kanssa.

Kommenttien perusteella 99% luontoon jääneistä käärepapereista, tupakantumpeista, kertisrilleistä, nenäliinoista ja täyteen paskotuista kemiallisista veskeistä on syyttäminen niitä hesalaisia urbaaneja cityhippejä, niitä samoja jotka mölyämisellään karkoittavat töyhtöhyypät kuusen oksilta, tallovat oravat käyttämättömillä Partioaitan vaellussaappailla, vievät kaiken internetin ilmasta älypuhelimillaan ja ruuhkauttavat mökkipaikkakuntansa yliopistollisen keskussairalaan vastaanoton juhannusviikolla kun ovat _yrittäneet_ tehdä vesurin kanssa tosimieshommia, jotka luonnistuvat sujuvasti vain maaseudun punaposkisilta kasvateilta.

Viime kesänä Varsinais-Suomessa tein sellaisen pienen testin, että käännyin Somerontieltä Oinasjärventielle ja ajoin kohti Kiikalaa sellaiset 15 kilometriä. Heti kun tienposkessa näkyi sellainen levike minne auton sai parkkiin, ajoin sinne. Hyppäsin ulos kabiinista ja askelsin lähimmän alamäen suuntaan. Ja tosiaan, siellähän sitä oli. Aivan Natura 2000 suojelualueen liepeillä.

Alamäki täynnä roskaa ja romua. Jääkaappeja, pesukone, vanha lipasto, kolme jätesäkillistä vaatteita, pari auton akkua, kanneton arkkupakastin, fillarin runko, lastulevystä tehty kirjahylly, Strömbergin valurautaliesi ja ilmeisesti Seura-lehden vuosikerrat 1970- ja 1980-luvuilta.

Päällimmäinen ajatukseni oli tietenkin, että kuinka me hesalaiset jaksetaankin roudata tuota roskaa tänne asti.

Pitkästä aikaa Foman 200'sta ja paluu 100% etsinkuvaan

Etsimestä pitää näkyä joko 100% se kuva mitä filkalle tallentuu tai ei yhtään mitään. Siksi valintani kinofilkalle on joko Smena tai Nikon F2 tahi F3. Kahdessa jälkimmäisessä tämä sadan prosentin sääntö toteutuu, Smenassa on kirjaimellisesti "etsin", siitä saa etsiä sitä kuvaa vaikka maailman tappiin asti.

No jos totta puhutaan niin minähän kuvaan millä tahansa, paitsi piirtoheittimellä. Sellaisellakin voi nimittäin kuvata.

Nämä kuvat ovat tallennettu Foman Creative Line (heh heh hah hah mikä nimi tuotteelle) filmille Nikon F3 'lla jonka nokilla on ollut pääsääntöisesti MIR-merkkinen 35mm f2 optiikka, jonka ostin 25€lla. Pienellä putsaamisella lasista tuli aivan toimiva, mitä nyt tarkennus on hieman jäykähkö. Muutama otoksista, on kuvattu Vivitarin 70-210mm makrozoomilla, eli kuvat "Cool duck", "Phalaenopsis orkidea" ja "sipuli kukkaruukussa".

Kinofilmeistä paras on Foma 200, väärinkehitettynä Rodinal 1:100 60min, 20 min välein 3x purkki ympäri ja kopaus, kehitteen lämpötilan mittasin sormilla, mikä on tyystin väärin tehty. Kuvat skannasin itse Epsonin halvimmalla mahdollisella filmiskannerilla, V330'lla.

Valvonta pelaa

Meillä on Suomessa tämmöinen asia kuin hiihto

Mikä lie ruohonkorsi

Cool duck

Jääkiekkokausi lienee ohi?

"Klubin lehmä"

Spåran haitari

Sipuli kukkaruukussa

Phalaenopsis -orkidea

Lisää korsia

Vanha kivisilta

Sillan alla

Lamput

Kotitalon pääty

Verkkosaari, rantojen miehet ja Helsingin rakentaminen

Yhteiskuntamme turvaverkkojen ulkopuolelle on tippunut tuhansia ihmisiä ja määrä kasvaa joka viikko, jotkut heistä onnistuvat kiipeämään takaisin ja integroituvat jälleen osaksi arkielämää. Mutta eivät kaikki, jotkut heistä kalastelevat henkensä pitimiksi Helsingin Verkkosaaren rannoilla, vain kivenheiton päässä luksusasunnoista ja ostoskeskuksesta.

Verkkosaarta

 

Vaikka kaivinkoneet kääntävät maata vain kymmenien metrien päässä, muokaten sitä alati nälkäisille rakennusyhtiöille, kasaavat nämä "joutomiehet" itselleen mielikuvituksellisia ja omalla tavallaan kauniita istuimia hylkytavarasta. Niihin käytetty aika ja tarmo tuntuu uskomattomalta ja vähän surulliseltakin, sillä kauhakuormaaja uinuu syvää untaan vielä toistaiseksi vähän matkan päässä, mutta jo ensi maanantaina saattaa dieselmoottori jyrähtää ja teräskauha hävittää onkimiehen vaivalla koostaman valtaistuimen.

Valtaistuin

Näillä ihmisillä on kaikki samat tarpeet ja pelot kuin meilläkin. Selkälautoihin on kirjoitettu maanisesti toistuen "koronavirus" eri tavoin kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Lisäksi "virus" on piirretty. Onko piirros pelote vai talismaani?

"Korona-virus" teksteillä viimeistelty penkki.

Helsingin Verkkosaari on rantojemme viimeisiä ns. joutomaita. Tämmöistä autonromujen kirjomaa, villisti heinää kasvavaa savensekaista mutaa oli koko ranta Verkkosaaresta Kyläsaaren ohi aina Vanhankaupunginlahdelle. Trendikkään Arabianrannan ulkoilumaasto oli lähinnä puskittunut teollisuusalue, jossa rappioalkoholistit viettivät aikaansa. 1990-luvulla alue siistiytyi, vuosituhannen vaihteen jälkeen alkoi rakennustoiminta ja laitapuolen kulkijat siirtyivät muualle. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Paikka on tuulinen ja kylmä, mutta ainakin perse on eristetty!

ITE-taidetta?

Suomessa on arvioiden mukaan noin 5000 asunnotonta. Heistä suurimmalla osalla on jonkinlainen päihdeongelma. Syrjäytymisriskissä olevia on moninkertainen määrä.

Uusi, uljaampi Helsinki kasvaa ja pian taivaanraapijat nousevat Verkkosaaren jäämistä.

Kuvat otettu Agfan APX400 filmille Canon EOS 500 -kameralla, objektiivina Sigman 28-200 f3.8-5.6. Filmi kehitetty Fomadon R09 1+25 7m45s.

Helsinkiä rakennetaan osa II

Olen käynyt pariinkin eri otteeseen kuvailemassa rakkaaseen kotikaupunkiimme rakennettavia uusia rakennuksia. Lähes poikkeuksetta olen onnistunut hukkaamaan kuvat jonnekin tietokoneen syövereihin. Nykyisellään avaan konetta kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa ja kiireessä tallennetut kuvat ovat aina ties missä. Nyt tuoreimmat kuvat on kännykkäkameralaatua, koska kännykästä en sentään pysty kuvia hukkaamaan!

Kirjoitin asiasta viimeksi maaliskuun lopulla, silloin ihmettelin mm. Kyläsaarenkadun pohjoispäässä olevaa rakennusta jonka eteläpääty oli jätetty paljaaksi. Nyt kun eristelevyt ovat olleet liki kaksi vuotta luonnonvoimien armoilla, taloa on jatkettu suoraan vanhasta! Itselläni ei ole rakennusalan koulutusta, mutta näin lukiopohjalta tuntuu hivenen erikoiselta tehdä rakennus 70% valmiiksi, odottaa kaksikymmentä kuukautta ja tehdä talo sitten valmiiksi!

Maaliskuussa 2013

Joulukuussa 2013, tumma osa vanhaa

Odotan innolla kuinka tämän koeluontoisen projektin käy. Tippuvatko lateksit seiniltä jo ennen joulua 2014!

Yksi rakennuskohde Helsingissä on mielestäni ylitse muiden; toki Kalasataman (tämmöistä kaupunginosaa ei muuten oikeasti ole olemassa kuin puhekielessä, kyse on Sörnäisten satamasta, Kalasatama on vain läheisen metroaseman nimi!) rakentaminen on mielenkiintoinen prosessi, itseasiassa niinkin mielenkiintoinen, että aion käsitellä sitä kokonaan erillisenä osana myöhemmin, mutta ylivoimaisesti suurin rakennusprojekti maanmuokkauksineen on par aikaa käynnissä Viikinmäessä.

Alue on lapsuudesta tuttu, kyseessähän on entinen ampuma-alue, helkkarin iso ampumarata itseasiassa. Olen käynyt pikkukersana siellä ampumassa .22:lla tauluja, aikuisten valvonnassa toki. Silloin mestoille pääsivät ainakin ampumaseuran jäsenet sekä poliisit, näin siis ainakin muistelen 25 vuoden takaisia tapahtumia. Myöhemmin kävin mestoilla ampumista harrastavan kaverin seurana, taisin minäkin räiskiä Sakolla muutaman reiän teerenmuotoiseen tauluun.

Mesta oli todella mielenkiintoinen, rähjäinen ja hieman umpeenkasvanut alue täynnä betonista valettuja valleja sekä ampumaesteitä, pistooliratoja jotka olivat puusta ja todella käytetyn oloisia, aaltopellistä tehdyt katokset rei'ittyneet sadoista hutilaukauksista. Ampuseuran tönö jossa käytiin ilmottautumassa ja jossa jotkut jäsenet säilyttivät aseitaan oli kuin suoraan jostain Kaurismäen leffasta; lievää homeenhajua, kellertävällä muovimatolla päällysettty vanerilattia. Kahvia oli termoksessa ja eilistä pullaa tarjolla, maksu tapahtui pienillä kolikoilla suoraan peltisestä keksipurkista tehtyyn "kassalippaaseen". Tambuurissa oli valehtelematta 70-luvultä säilynyt limuautomaatti, olisiko siellä ollut peräti vielä 0,5l lasipullossa olevaa jaffaa parilla hyllyllä?? Ei sentään.

Viikinmäki koostuu kahdesta harjanteesta joiden välissä on sola, toisella rinteellä on Helsingin veden saostusaltaat isolla aidatulla alueella jossa vielä 90-luvulla saattoi lämpimänä kesäpäivänä tuntua sangen voimakas kakan haju!

Toinen rinne oli umpeen metsittynyt, sen takana oli Vantaanjoki laaksoineen. Keskellä kulkevassa solassa olivat kivääriampumaradat. En koskaan ampunut muuta matkaa kuin kolmeasataa metriä, joten toisista radoista ei ollut kokemusta. Maalitaulua oli jännä syöksyä hakemaan kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin betonimuurin suojassa. 2000-luvun alkupuolella mesta oli todella trimmaamattomassa kunnossa ja tuo noutopolkukin oli kuin suoraan viidakosta, kyllähän sitä aina oli pelko perseessä että jos joku sattuu lasauttamaan, mutta onneksi suojat olivat hyvät ja totta puhuen radalla oli sen verran vähän muita käyttäjiä, että melko huoletta saattoi radalla heilua. Toki kaveri piti aina jättää ampumapaikalle varoittamaan saapuvia ihmisiä, että siellä on nyt kaveri kentällä.

Ampumarata porskutti yllättävän pitkään samassa paikassa, muistelen jälleen että joskus 90-luvun loppupuolella oltaisiin kaveriporukalla naurettu suureen ääneen kun joku ehdotti Viikinmäen rakentamista. Saastuneen maa-alueen poisto olisi niin kallis operaatio, ettei kenelläkään olisi varaa asua uusissa taloissa.

Kuinkas sitten kävikään.

Nosturit pyörivät ja operoivat nostaen elementtejä jopa sunnuntaina. Duunareiden parkkipaikka on täynnä katumaastureita joiden rekisterikilvissä numerot tulevat ennen kirjaimia.

"Lahden suurmäeksi" pilkkaamani rakennus valmistui ensimmäisten joukossa, kuten Sörnäisten satamassakin tässä talossa asuttiin jo toisessa päässä kun toista päätä vielä rakennettiin!

Vasemmassa laidassa olevan korkean taulun holleilla oli ampuradan sisääntulo, siitä vähän matkaa kuvaajaa kohti oli ampumaseuran tölli, kuva on otettu suunnilleen niillä paikkeilla josta piti valita meneekö kivääri- vai pistooliradalle.

Pistoolirata oli suunnilleen täällä, muistaakseni. Tuota siltaa en käsitä, se laskettiin mestoille jo ennenkuin ensimmäiset talot olivat valmiit! Se on periaatteessa "ei kulkua"-tilassa mutta kyllä ihmiset sitä käyttävät.

Hitas-asuntoja joista jopa kirjoittajan mielestä hulppea näköala Vantaanjoen laaksoon!

Vantaa, Helsingin Missisippi..

Keskellä olevassa laaksossa olivat kivääriampumaradat, kuvassa keskellä oleva tägätty mysteeritölli oli jonkinlainen suojakoppi, en muista käyneeni siellä ampuradan aikoina enkä jostain syystä käynyt nytkään!

Panoraamaa Viikin vedenpuhdistamon puolelta.

Maata on muokattu Viikinmäessä aika runsaasti, mitään kuutiomääriä en edes arvaile mutta jos pelkästään nyppylöiden parturointi on ollut massiivinen urakka, olisi mielenkiintoista tietää kuinka täyteen paikka aiotaan rakentaa. Toivottavasti myös osa montusta käytetään hyväksi, nyt valtaosa taloista on Vantaanjoen puoleisella harjanteella, sinne on rakennettu 2- ja 3-kerroksisia taloja, ymmärtämäni mukaan korkeampi taloja ei voida rakentaa koska silloin ei vesitornien paine riittäisi tuomaan vettä yläkerrosten asuntoihin vaan paikanpäälle pitäisi saada välipumppaamo. Toivon myös, että paikalle saadaan peruspalveluita kuten ruokakauppa, kioski sekä pankkiautomaatti. Mäki on nimittäin erittäin jyrkkä ja tällä hetkellä lähimmät elintarvikeliikkeet ovat Pihlajiston Alepa ja Viikin Prisma, Prismakin on käytännöllisesti kahden jyrkän mäen takana jos kulkuväyläksi valikoituu Viikinmäen etelänpuoleinen reitti. Mielestäni on hölmön hommaa tähdätä rakentamiseen joka suosii nuoria lapsiperheitä jotka ovat valinneet autottoman elämäntavan jos rakentamisen sijoituspaikka on sitten tämmöinen 30 asteen rinne. Korkeuserot ovat melkoisia, jos sattuu osumaan lähistölle, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa.

Tästä peruspalveluiden puuttumisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta toimikoot vaikka Pakkala tämmöisenä. Kauniita taloja, mutta jos maito on loppu niin siinähän lähdet Jumboon ostoksille..

Tulispas raapusteltua, jatketaan osassa kolme joka julkaistaan joskus tulevaisuudessa!

Helsinkiä rakennetaan osa 1

Helsinkiä tunnutaan rakentavan kiivammiin kuin koskaan. Nyt ei onneksi enää tuhota vanhoja arvorakennuksia kuten iloisella 60-luvulla, se oli surullista aikaa ja vasta nykyisin ollaan valmiita myöntämään, että virheitä on tehty. Vielä vanhempaa perua oli rakennusten korottaminen, Vironniemellä on tänäkin päivänä nähtävissä taloja joista tarkkasilmäisimmät voivat erottaa ylimääräisen kerroksen tai kaksi. Korotukset ovat kuitenkin tehty pieteetillä sekä maltilla. Hyvä näin.

Huutava asuntopula lienee syynä tähän rakentamiseen, aivan kuten aikoinaan sotien jälkeen jolloin Taka-Töölö polkaistiin kuin tyhjästä. Huvittavaa on myöskin rakentaminen perstuntumalta stadin kalleimmille paikoille; saastuneille maa-alueille yms.

Helsingin viimeaikainen kehitys, ainakin omissa silmissäni, on keskittynyt tehokkaiten Hermanni-Arabianranta-Vanhakaupunki-Viikinmäki-Viikki-akselille. Nämähän ovat kaikki olleet vuosikymmeniä käytännöllisesti katsoen rakentamattomia alueita ja syykin on ollut selvä. Soistuvaa, saviperäistä joutomaata joka on saastunut tavalla tai toisella.

Muistan miten pikkupoikana, 80-luvun lopulla, nykyinen Arabianranta oli kuin jokin dystooppinen illuusio; luonnonolojen hämmentämää savivelliä joka kasvoi pitkää heinää ja risukkoa jossa sulassa sovussa piilottelivat niin Asconan raadot kuin silloin vasta paikallisena vitsauksena tunnetut citykanit. Kaukaisuudessa näkyivät Hermannin jätteenpolttolaitoksen piippu, Herttoniemen hyppyrimäki sekä Vasikkasaari.

Silloin naureskeltiin, kun joku oli väläyttänyt ajatusta Arabianrannan rakentamisesta. Paikka oli nimittäin suhteellisen saastuneeksi tiedetty, lepikkoon oli heivattu vuosikymmenten ajan kodinkoneita ja auton akkuja, ylipäätänsä kaikkea ongelmajätettä joka koettiin vaikeaksi hävittää laillisin keinoin. Posliini & fajanssitehtaan jäljilta mestoilla oli myös kaikensorttista lasitettua keramiikkaa.

Rannassa oli kuitenkin jo silloin ulkoilureitti, joka vei Vantaanjoen suistolta jätteenkäsittelylaitokselle. Se on pysynyt ennallaan, joskin sitä on korotettu ja se on maisemoitu eivätkä pultsarit enää kalasta sen varrella.

Nykyisen kauppakeskus Arabian ja rannan välissä oli kuitenkin jotain rakennuksia, muistanpa siellä olleen myös oikein asfalttitietä! Tarkemmat muistikuvat ovat jo ehtineet hävitä, mutta muistamani mukaan siellä oli ainakin jonkinlainen leipomon tehtaanmyymälä, rengasliike sekä alkoholistien yömaja vielä 90-luvun alussa.

Paikka rupesi siistiytymään 90-luvun puolivälissä. Vuonna 1994 päivää ennen juhannusperjantaita syttyi ratapölkkyvarastolla, tai vastaavalla, isohko tulipalo. Olin paikanpäällä ihmettelemässä. Pöllejä oltiin varastoitu Kokkosaarenkadun ja Arabiankadun väliseen kortteliin (muistamani mukaan).

Kun 90-luvun lama oltiin selätetty, oli hämyisä Arabianrantakin siistiytynyt urakalla. Alkoholistien yömajaakaan ei enää ollut, vaan eipä ollut myös pultsareitakaan. En tiedä minne nämä rantojen miehet hävisivät 90-luvun puolivälissä, mutta yhtäkkiä rehellisisä pultsareita ei enää ollut. Tilalle olivat tulleet sekakäyttäjät ja narkomaanit, joita olen aina pitänyt hivenen arveluttavina. Vinettopullo takataskussa, lokkikengät jalassa joraava "deeku" oli sentään jotain mihin samaistua, mutta nämä laihat, vikkeläsilmäiset tatuoidut narkkarit aiheuttavat minussa inhon väristyksiä. Yömajaaa ei enää ole, mutta nykytrendin mukainen neulojenvaihto yms. piste löytyy edelleen ns. "Arabian yritystalosta", vuonna 1988 rakentuneesta susirumasta rakennuksesta. Sieltä täriset huppari-ihmiset hakevat helpotusta diapamista, ne jotka ovat vähän paremmassa kunnossa myyvät pamit kavereilleen ja hyppäävät kutosen sporaan, suuntana ikuisen vapun aukio Helsinginkadulla.

Joskus näihin aikoihin myös legendaarinen Vallilan puutavara muutti Kyläsaarenkadulle, sehän oli ennen nykyisen Praktikumin paikalla. Vallilan puutavara on toistakseksi kestänyt kilpailun "leikkirautakauppojen", kuten Starkki ja Bauhaus, keskellä mutta aika näyttää miten käy. Volyymimyynti jyrää eikä kenelläkään ole intoa maksaa ammattitaidosta saati palvelusta.

Praktikumin ympäristö on muuttunut erittäin rajusti, Kyläsaarenkadun päässä, ennen Arabianrannan joutomaa-aluetta oli jonkinlainen kaupungin varikko. Verkkoaidalla erotettu tontti jonne kerättiin leikkipuistoista ylimääräiset kinkulat talven tieltä, taisi siellä olla liikennemerkkejäkin ja betoniporsaita. Samoin en viikko sitten myöskään löytänyt vanhoja vedenpuhdistukseen tarkoitettuja saostusaltaita, mutta ehkä ne olivat jäätyneet umpeen!

Näkymä Kyläsaarenkadulta pohjoiseen, taustalla Praktikum. Huutavaa asuntopulaa paikataan rakentamalla nopeasti ja halvalla. Tässä tapauksessa "halpa" tarkoittaa urakoitsijan käyttämää aliurakoitsijaa, asunnot ovat kalliimpia kuin koskaan vaikka ovat tehty halvemmin ja nopeammin kuin koskaan. Kuvassa oleva rakennuksen eteläpääty on ollut paljaana yli vuoden päivät, tarina ei kerro kuinka vuoden säiden armoilla olleet eristyslevyt kuivuvat kun ulkoverhoilu saadaan paikoilleen. Paskaa rakentamista, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Praktikum tarkasteluna entisen stadin varikon suunnalta, katselusuunta pohjoiseen. Vallilan puutavaran puurakennus oli kutakuinkin kuvan keskellä, nykyisen mysteerilipan hollilla.

Uutta, tai ainakin uudehkoa, Arabianrantaa Roomankadun pää. Alkoholistien yömaja olisi jossain tai'imman rakennuksen hollilla jos muistan oikein. Kuvan oikean reunan ulkopuolelle jää alue jossa oli ennen stadin varikko. Vanhoja saostusaltaita en löydä tästäkään kuvasta, olisiko ne täytetty?

"Stadin kalleimmat tontit" naureskeltiin vielä 90-luvulla, nyt jonkun unelma on täyttä totta! Merinäköala on kieltämättä upea ja ulkoilumahdollisuudet vailla vertaansa!

Tätä outoa 2000-luvun rakentamista. Tasakatto Suomessa? Kuulostaa typerältä, mutta ilmeisesti toimii. Talo jokatapauksessa mielestäni ruma. Näkymä kauppakeskus Arabian takaa.

Kauppakeskus Arabia vasemmalla, uutta taloa oikealla. Talot ovat kyllä rumia, mutta seudun historian tuntien ne jotenkin sopivat. Kauneus on katsojan silmässä, toiminnallisuutta voidaan arvioida vasta vuosien kuluttua.

Näkymä merenjäältä Arabianrantaan. Hanasaaren B-voimalaitos tuppaa vesihöyryä pihalle.