Helsinkiä rakennetaan osa II

Olen käynyt pariinkin eri otteeseen kuvailemassa rakkaaseen kotikaupunkiimme rakennettavia uusia rakennuksia. Lähes poikkeuksetta olen onnistunut hukkaamaan kuvat jonnekin tietokoneen syövereihin. Nykyisellään avaan konetta kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa ja kiireessä tallennetut kuvat ovat aina ties missä. Nyt tuoreimmat kuvat on kännykkäkameralaatua, koska kännykästä en sentään pysty kuvia hukkaamaan!

Kirjoitin asiasta viimeksi maaliskuun lopulla, silloin ihmettelin mm. Kyläsaarenkadun pohjoispäässä olevaa rakennusta jonka eteläpääty oli jätetty paljaaksi. Nyt kun eristelevyt ovat olleet liki kaksi vuotta luonnonvoimien armoilla, taloa on jatkettu suoraan vanhasta! Itselläni ei ole rakennusalan koulutusta, mutta näin lukiopohjalta tuntuu hivenen erikoiselta tehdä rakennus 70% valmiiksi, odottaa kaksikymmentä kuukautta ja tehdä talo sitten valmiiksi!

Maaliskuussa 2013

Joulukuussa 2013, tumma osa vanhaa

Odotan innolla kuinka tämän koeluontoisen projektin käy. Tippuvatko lateksit seiniltä jo ennen joulua 2014!

Yksi rakennuskohde Helsingissä on mielestäni ylitse muiden; toki Kalasataman (tämmöistä kaupunginosaa ei muuten oikeasti ole olemassa kuin puhekielessä, kyse on Sörnäisten satamasta, Kalasatama on vain läheisen metroaseman nimi!) rakentaminen on mielenkiintoinen prosessi, itseasiassa niinkin mielenkiintoinen, että aion käsitellä sitä kokonaan erillisenä osana myöhemmin, mutta ylivoimaisesti suurin rakennusprojekti maanmuokkauksineen on par aikaa käynnissä Viikinmäessä.

Alue on lapsuudesta tuttu, kyseessähän on entinen ampuma-alue, helkkarin iso ampumarata itseasiassa. Olen käynyt pikkukersana siellä ampumassa .22:lla tauluja, aikuisten valvonnassa toki. Silloin mestoille pääsivät ainakin ampumaseuran jäsenet sekä poliisit, näin siis ainakin muistelen 25 vuoden takaisia tapahtumia. Myöhemmin kävin mestoilla ampumista harrastavan kaverin seurana, taisin minäkin räiskiä Sakolla muutaman reiän teerenmuotoiseen tauluun.

Mesta oli todella mielenkiintoinen, rähjäinen ja hieman umpeenkasvanut alue täynnä betonista valettuja valleja sekä ampumaesteitä, pistooliratoja jotka olivat puusta ja todella käytetyn oloisia, aaltopellistä tehdyt katokset rei'ittyneet sadoista hutilaukauksista. Ampuseuran tönö jossa käytiin ilmottautumassa ja jossa jotkut jäsenet säilyttivät aseitaan oli kuin suoraan jostain Kaurismäen leffasta; lievää homeenhajua, kellertävällä muovimatolla päällysettty vanerilattia. Kahvia oli termoksessa ja eilistä pullaa tarjolla, maksu tapahtui pienillä kolikoilla suoraan peltisestä keksipurkista tehtyyn "kassalippaaseen". Tambuurissa oli valehtelematta 70-luvultä säilynyt limuautomaatti, olisiko siellä ollut peräti vielä 0,5l lasipullossa olevaa jaffaa parilla hyllyllä?? Ei sentään.

Viikinmäki koostuu kahdesta harjanteesta joiden välissä on sola, toisella rinteellä on Helsingin veden saostusaltaat isolla aidatulla alueella jossa vielä 90-luvulla saattoi lämpimänä kesäpäivänä tuntua sangen voimakas kakan haju!

Toinen rinne oli umpeen metsittynyt, sen takana oli Vantaanjoki laaksoineen. Keskellä kulkevassa solassa olivat kivääriampumaradat. En koskaan ampunut muuta matkaa kuin kolmeasataa metriä, joten toisista radoista ei ollut kokemusta. Maalitaulua oli jännä syöksyä hakemaan kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin betonimuurin suojassa. 2000-luvun alkupuolella mesta oli todella trimmaamattomassa kunnossa ja tuo noutopolkukin oli kuin suoraan viidakosta, kyllähän sitä aina oli pelko perseessä että jos joku sattuu lasauttamaan, mutta onneksi suojat olivat hyvät ja totta puhuen radalla oli sen verran vähän muita käyttäjiä, että melko huoletta saattoi radalla heilua. Toki kaveri piti aina jättää ampumapaikalle varoittamaan saapuvia ihmisiä, että siellä on nyt kaveri kentällä.

Ampumarata porskutti yllättävän pitkään samassa paikassa, muistelen jälleen että joskus 90-luvun loppupuolella oltaisiin kaveriporukalla naurettu suureen ääneen kun joku ehdotti Viikinmäen rakentamista. Saastuneen maa-alueen poisto olisi niin kallis operaatio, ettei kenelläkään olisi varaa asua uusissa taloissa.

Kuinkas sitten kävikään.

Nosturit pyörivät ja operoivat nostaen elementtejä jopa sunnuntaina. Duunareiden parkkipaikka on täynnä katumaastureita joiden rekisterikilvissä numerot tulevat ennen kirjaimia.

"Lahden suurmäeksi" pilkkaamani rakennus valmistui ensimmäisten joukossa, kuten Sörnäisten satamassakin tässä talossa asuttiin jo toisessa päässä kun toista päätä vielä rakennettiin!

Vasemmassa laidassa olevan korkean taulun holleilla oli ampuradan sisääntulo, siitä vähän matkaa kuvaajaa kohti oli ampumaseuran tölli, kuva on otettu suunnilleen niillä paikkeilla josta piti valita meneekö kivääri- vai pistooliradalle.

Pistoolirata oli suunnilleen täällä, muistaakseni. Tuota siltaa en käsitä, se laskettiin mestoille jo ennenkuin ensimmäiset talot olivat valmiit! Se on periaatteessa "ei kulkua"-tilassa mutta kyllä ihmiset sitä käyttävät.

Hitas-asuntoja joista jopa kirjoittajan mielestä hulppea näköala Vantaanjoen laaksoon!

Vantaa, Helsingin Missisippi..

Keskellä olevassa laaksossa olivat kivääriampumaradat, kuvassa keskellä oleva tägätty mysteeritölli oli jonkinlainen suojakoppi, en muista käyneeni siellä ampuradan aikoina enkä jostain syystä käynyt nytkään!

Panoraamaa Viikin vedenpuhdistamon puolelta.

Maata on muokattu Viikinmäessä aika runsaasti, mitään kuutiomääriä en edes arvaile mutta jos pelkästään nyppylöiden parturointi on ollut massiivinen urakka, olisi mielenkiintoista tietää kuinka täyteen paikka aiotaan rakentaa. Toivottavasti myös osa montusta käytetään hyväksi, nyt valtaosa taloista on Vantaanjoen puoleisella harjanteella, sinne on rakennettu 2- ja 3-kerroksisia taloja, ymmärtämäni mukaan korkeampi taloja ei voida rakentaa koska silloin ei vesitornien paine riittäisi tuomaan vettä yläkerrosten asuntoihin vaan paikanpäälle pitäisi saada välipumppaamo. Toivon myös, että paikalle saadaan peruspalveluita kuten ruokakauppa, kioski sekä pankkiautomaatti. Mäki on nimittäin erittäin jyrkkä ja tällä hetkellä lähimmät elintarvikeliikkeet ovat Pihlajiston Alepa ja Viikin Prisma, Prismakin on käytännöllisesti kahden jyrkän mäen takana jos kulkuväyläksi valikoituu Viikinmäen etelänpuoleinen reitti. Mielestäni on hölmön hommaa tähdätä rakentamiseen joka suosii nuoria lapsiperheitä jotka ovat valinneet autottoman elämäntavan jos rakentamisen sijoituspaikka on sitten tämmöinen 30 asteen rinne. Korkeuserot ovat melkoisia, jos sattuu osumaan lähistölle, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa.

Tästä peruspalveluiden puuttumisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta toimikoot vaikka Pakkala tämmöisenä. Kauniita taloja, mutta jos maito on loppu niin siinähän lähdet Jumboon ostoksille..

Tulispas raapusteltua, jatketaan osassa kolme joka julkaistaan joskus tulevaisuudessa!