Suomessa boutonnièreä ei juuri näy arkikäytössä. Eikä välttämättä juhlakäytössäkään. Kesähäät taitavat olla ainoa poikkeus, silloin sulhasen frakkiin, pukuun tai sakettiin saatetaan hankkia floristilta yltiökoristeltu hakaneulalla kiinnitettävä rintakukka.
Mutta boutonnière sopii kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin johon irtotakki tai puku. Se antaa aivan erilaista karismaa kuin esimerkiksi taskuliina, jonka käyttöä tänä päivänä vierastetaan kovin. Taskuliina myös mielellään ottaa kaverikseen solmion, jolloin ollaan taas yksi askel formaalimman pukeutumisen puolella jota Suomessa jostain syystä vierastetaan, ellei olla suoranaisessa juhlatilaisuudessa.
Boutonnièren käyttö osoittaa kantajansa olevan herrasmies joka hallitsee etiketin sekä viimeistellyn pukeutumisen, se myös pehmentää mahdollisesti "jäykkää" ensivaikutelmaa. Näinä koventuvien arvojen aikana tuulahdus menneestä maailmasta ei ole pahitteeksi. Loppupeleissä, ihminen joka valitsee asusteeekseen kauniin kukan, ei voi olla läpeensä paha.
Perinteikkäitä napinläpikukkia ovat esimerkiksi ruusut, orkideat, ruiskaunokki, kevätesikko, unikko ja neilikka. Neilikoita saa liki jokaisesta kukkakaupasta ja nimenomaan boutonnièriksi. Mikäli todella haluaa kukan olevan vain napinläven varassa, tulee pyytää mahdollisimman pienikokoista kukkaa. Muussa tapauksessa kukka sidotaan hakaneulaan (tms. kiinnitysvälineeseen).
Todellinen eksentrikko valitsee jonkin harvinaislaatuisemman kasvin kukan, sillä eihän mikään määrää käyttämään perinteisiä leikkokukkia.
Esimerkkinä erittäin kaunis (ehkäpä maailman kaunein kukka) Perulaisen capsicum pubescens-suvun "Rocoto Red"-kukka joka kokonsa puolesta mahtuu helposti napinläpeen, eikä kerjää ylimääräistä huomiota.
