Sananen kiinteistövälityksestä

Aina kun Helsingin sanomilla naistoimittaja saa vauvan, tehdään lehteen juttu vauvoista, kun niistä nyt kerran on ensikäden tietoa.

Samalla logiikalla minä voin nyt kirjoittaa kiinteistövälityksestä - koska arvatkaapas! - aivan oikein, minä olen myymässä asuntoani!

Jos totta puhutaan, olen halunnut kirjoittaa kiinteistövälityksestä pidemmän aikaa, olen myynyt omistamiani asunto-osakkeita välittäjän toimesta sekä itse ja olen myös tehnyt yhteistyötä kiinteistövälittäjien kanssa. Ja toki sukulaiseni sekä kaverini ovat myyneet asuntoja välittäjien kautta.

Tähän päivään mennessä en ole pystynyt selvittämään sitä miksi kiinteistövälitys on pitänyt verhota mystisyyden viittaan aivan kuin kyseessä olisi viktoriaanisen sirkuksen silmänkääntäjät savukoneineen ja peileineen.

Mitä on kiinteistövälitys? Pähkinänkuoressa se tarkoittaa asunnon myymistä tai ostamista. Sinulla joko on asunto jonka haluat vaihtaa rahaksi jollain aikataululla tai vaihtoehtoisesti sinulla on rahaa (todennäköisesti pankin) ja haluat vaihtaa sen asunnoksi. Kiinteistövälittäjä on asiamies joka hoitaa kauppatilannetta puolestasi. Tähän voisi laittaa liudan esimerkkejä vastaavista tilanteista, varmasti moni on joskus myynyt jotain jonkun puolesta jne.

Näin ei kuitenkaan arkielämässä ole, kun kirjoitin että kiinteistövälittäjä on vain asiamies joka hoitaa asiaa puolestasi, nousevat välittäjillä niskakarvat pystyyn siellä Dressmannin puvun kauluksen sisällä. Maailmassa on tilanteita joissa tarvitaan ammattilaisia ja joita et voi itse hoitaa, tämmöisiä on esimerkiksi Kanarian saarille lentäminen tai aivoleikkaus. Ja sitten on tilanteita jotka voit hoitaa itse, kuten roskien vienti, autolla liikkuminen ja asunnon myynti.

Kiinteistövälittäjät, eivät tosin kaikki, tuntuvat kaikki olevan jonkinlaisessa hybriksessä mitä tulee asuntojen myyntihommiin, voin melkein kuvitella heidän suunnittelevan omia univormujaan ja mitaleitaan joita myönnettäisiin asuntojen myynnistä. He yrittävät puhua jargonia, viljellen nuorten juppien ja konsulttien termejä kuten "keissi" ja "pitsi", varmasti kuvitellen itsensä World Trade Centteriin paitahihasilleen huutelemaan pörssikursseja ja päivän päätteeksi menemään gintonicille Gordon Gekkon kanssa, vaikka karu totuus on se että he ovat vain pari pykälää ylempänä siitä jätkästä joka notkuu rantakadulla flaijereita jakaen ja kailottaen "ISSO PIZZA HYVÄ PIZZA! SUOMI FINLANT TEEMU SELANNE! TULE SYÖ PIZZA JA ISSO KALJA!".

Mitä kiinteistövälittäjän työ on? En tiedä tarkalleen sillä en ole koskaan työskennellyt kiinteistövälitysfirmassa, mutta sen perusteella mitä olen nähnyt niin mitään kovin vaikeaa se ei voi olla.

Ihminen haluaa myydä asuntonsa, hän tahtoo käyttää välittäjää joten hän haarukoi yleisen hintatason, isommat firmat veloittava enemmän välityspalkkiota kuin pienet. Palataan näihin välityspalkkioihin myöhemmin. Isot firmat sanovat myyvänsä asunnon tehokkaammin kuin pienet, väite on melkoinen ottaen huomioon että ihan samalla tavalla se ilmoitus on oikotie.fi-palvelussa kaikkien nähtävillä. Lisäksi asunnostasi tehdään flaijeri myös kiinteistövälitysfirman toimistolle jossa sen näkee ehkä kolme ihmistä. Hesarin asuntoliitteessä on nykyisin melkein enemmän tyhjää kuin mainoksia, mikä on uskomatonta ottaen huomioon kuinka moni saa mainostaa em. lehdykässä ilmaiseksi, kuten minä!

Pienellä haarukoinnilla ja tinkaamisella voi säästää useita tuhansia euroja rahaa, jos on valmis ottamaan riskin että viisi henkeä työllistävä firma ei saa yhtä "hyvää" ilmoitusta Oikotielle kuin viisikymmentä henkeä työllistävä firma.

Kiinteistövälittäjä saapuu siis asunnolla halvassa puvussaan ja vielä halvemmissa kengissään. Yleensä myös erittäin huonossa kampauksessa. Naisvälittäjillä on pääsääntöisesti liikaa ehostusta sekä hajuvettä elikkäs parfyymiä. Menestyksen merkkeinä on aina yhtä kuvottava shamppanjafirman muoviveska, miesvälittäjillä strutsinmunan kokoinen sukelluskello.

Sitten alkaa asiakkaan mielistely, asunnossa on aina hyvä pohja - pienissä asunnoissa tehoneliöt ja siitä lähdetään hakemaan "huippuhintaa markkinoilla". Jos asunto on sellainen, että totuuden nimissä se pitäisi vetää sileäksi liekinheittimellä ja tehdä kokonaan uusiksi rakenteita myöten, kyseessä on "remontoijan unelma", hieman pommituskuntoa paremmat ovat "alkuperäiskuntoisia".

Seuraavaksi tehdään paperit, eli allekirjoitetaan sopimus. Sopimus on viidestä kuuteen A4:sta pitkä ja jos totta puhutaan se pitäisi käydä läpi lakimiehen kanssa, sen sijaan se allekirjoitetaan eteisen sirisevän 40 wattisen lampun alla kiinteistövälittäjän selkää vastaan.

Seuraavaksi otetaan kuvia, sitä ennen välittäjä antaa tiukat ohjeet millaiseen kuntoon asunto pitää saada. Armeijan läpikäyneet muistavat varmasti millainen show oli tuvan jokailtainen siivous, se on pientä verrattuna siivoukseen kiinteistövälittäjän päsmäröitävänä. Keskiverrolle lapsiperheelle myyntikuvasiivous meinaa käytännössä talvisotaan verrattavaa ponnistusta.

Lopulta kakaroiden lelut, lukematta jääneet hesarit ja isän paskaiset tohvelit on saatu pakattua kiroilun ja luudanvarren avulla komeroihin, suvaitsee arvon kiinteistövälittäjä saapua paikalle. Heti alkuun hän löytää likaa jostain oleellisesta paikasta kuten ovenkahvan takaa, lieden alta jne. nämä eivät kuitenkaan haittaa, vaikka kiinteistövälittäjä saattaa vähän tuhahdella, onneksi oven saranoiden sisäpuolella oleva vaseliini voidaan photoshoppaa pois, mikäli se sattuisi näkymään (ei näy).

Mitä tulee valokuvaamiseen, välittäjiä on kahta tyyppiä. On varustehifistelijät joilla on uusin Canon jossa satabiljardia pikseliä, näitä löytyy erityisesti isoista, eli kalliista, välitysfirmoista. Kerran näin yhden välittäjän sihtailevan asuntoa kuplavolkkarin kokoisella järjestelmäkameralla ja olen aivan varma, että hänellä oli sukelluskello molemmissa ranteissa!! Toinen välittäjätyyppi räpsii kuvat digipokkarilla, joka on usein niin vanhaa mallia että jopa Bangladeshilaisilla katulapsilla on uudemmat, tai vielä pahempaa - älypuhelimensa kameralla. Jälkimmäisen välittäjätyypin kuvat ovat samaa tasoa Aino-tädin ottamien lomakuvien kanssa, niissä on horisontti vinossa ja ihmisiltä puuttuvat päät.

Kuvat ovat tärkeä osa kiinteistövälitystä, kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitten välittäjä kiittää ja ajaa takaisin "offiselle" eli työpaikkaansa. Siellä hän tekee asunnon myynti-ilmoituksen kuvien ja isännöitsijätodistuksen pohjalta ja kirjoittaa siihen imartelevan esittelytekstin. Imartelevan tekstin ja härskin valehtelun raja on veteen piirretty viiva, toki asuntoa tulee kehua mutta välillä asunnon kerrotaan olevan esimerkiksi Eirassa, Kaivopuistossa tai muualla "kalliilla ja halutulla alueella" vaikka postinumeron perusteella luukku on ihan arkisesti Ullanlinnassa tai Erottajalla.

Myynti-ilmoituksen tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä, minä tein asuntoni myynti-ilmoituksen perjantaina töiden jälkeen iltakahdeksalta pienessä jurrissa ja aikaa meni puolisen tuntia.

Sitten alkavat näytöt, tämä on se vaativin osa (ilmeisesti) kiinteistövälittäjän toimenkuvassa. Hommaan kuuluu asunnolle ajaminen, A-ständin nostaminen kadulle näkövammaisten esteeksi, parin aanelosen teippaaminen oveen ja sen kiilaaminen auki. Sitten seistään tunti halvoissa kengissä ja ylistetään asuntoa tuntemattomille ihmisille jotka haluavat joko ostaa asunnon tai kuluttaa aikaansa.

 Tämä "näyttö" on se mikä on onnistuttu nostamaan liki presidentin vastaanottoon verrattavaksi tapahtumaksi. Kiinteistövälittäjä teroittaa asiakkaille kuinka tärkeä juttu näyttö on, moni voisi uskoa että näytön ajaksi mennään vaikka perheen kanssa pizzalle, mutta ei todellakaan näin! Näytön stressaaminen aloitetaan jo varhain samalla viikolla, välittäjä kertoo näyttöpäivän ja -ajan ja muistuttaa viidennensadannen kerran että asuntoa ei saa sotkea tai mitään. Mieluiten vessaa ja kylpyhuonetta ei käytettäisi ollenkaan pariin päivään ennen näyttöä koska jos asuntonäytössä sattuisi jollekulle tulemaan mieleen, että ihminen joutuu mm. ulostamaan ja satunnaisesti peseytymään, kariutuisi kauppa alta aikayksikön.

Taannoin myin erään asunnon välittäjän kautta, asunnon jossa en edes itse asunut ja heti kun puhuttiin näytöistä, muuttui välittäjän käytös kokonaan. Hän rupesi lässyttämään minulle kuin pienelle lapselle, ei puuttunut kuin sormen heristely siitä "juupelis puupelis eihän me sitten tyhmästi sotketa potketa täällä?". Asiaa ei suinkaan helpottanut se, että välittäjä oli minua päätä lyhyempi ja muistutti hämmästyttävän paljon Ruuvit Löysällä sarjan Swiss Tonya (odotin innokkaasti jos hän jossain vaiheessa olisi sanonut, että asunnon myyminen kuin kauniin naisen kanssa rakastelu).

En vieläkään pysty ymmärtämään kuinka asuntojen näyttäminen on saatukin niin vaikeaksi. Eräät tuttavani myivät asuntoaan välittäjän avulla ja näyttöpäivänä ei heille saanut mennä ollenkaan, olin palauttamassa jotain lainaamaani esinettä lauantaina klo 12 mutta soittaessani heille sain kuulla, että ei onnistu koska heillä on näyttö klo 16. Onnistuin palauttamaan esineen seuraavalla viikolla, mutta kynnyksen yli ei saanut astua ulkokengillä. Ja takapihalle ei saanut mennä ollenkaan, ilmeisesti välittäjä oli kammannut ruohonkorret suotuisaan järjestykseen.

Tämmöinen alentuva suhtautuminen on loukkaavaa, voisi melkein kuvitella, että välittäjä olettaakin ettei asiakas alitajuisesti haluakaan myydä asuntoaan ja ilman jatkuvaa hössötystä näytöistä olisi ilmeisesti suuri riski että sellaisen sattuessa kohdalle, olisi asiakas täyttänyt koko kämpän vaaleanpunaisilla muoviflamingoilla ja joraisi siellä drinkki kourassa Kivesveto Go-Go:n tahtiin.

Ja ne välityspalkkiot. Ne ovat aivan hatusta repäistyjä ja kerrostalokaksion välittämisestä Helsingissä kuusituhatta tai enemmän on ryöstöä. Siksi kannattaa suosia pieniä liikkeitä.

Tai myydä itse.


Tämän tekstin ei ole tarkoitus loukata kiinteistövälittäjiä, heitä tarvitaan ja he ovat kunnioitettavia ammatti-ihmisiä jotka tekevät pääsääntöisesti hyvää työtä.

Egyptiläinen flunssalääke

En tiedä kuinka autenttisesti tämä resepti on "egyptiläinen" tai edes "flunssalääke", flunssahan on virustauti johon ei varsinaisesti ole lääkettä, mutta kuten me kaikki tiedämme, plasebovaikutus on merkittävä tekijä.

Maailman yleisesti käytetyin flunssalääke on viski. Se on myös ehkä maailman huonoiten tepsivä flunssalääke, mutta se tekee potemisesta monin verroin mukavampaa. Itse olen valitettavasti joutunut vanhenemisen myötä kohtaamaan aikuisuuden ikävät realiteetit, johon kuuluu mm. se että viskiä ei voi juoda kellon ympäri. Tai voi juoda mutta seurauksena saattaa olla että flunssan mukana lähtee niin ajokortti kuin työpaikkakin! Toista se oli lapsena....

Sain kuitenkin reseptin egyptiläiseltä kaveriltani joka vannoo sen nimeen ja hänen sanojensa mukaan jokainen hänen kaverinsa, tuttavansa tai sukulaisensa on parantunut puolessa vuorokaudessa mitä viheliäisemmästä taudista.

Tarvitaan:

1 kokonainen valkosipuli
Sitruunamehua (joko sitä purkkikamaa tai 1 sitruuna)
Hunajaa
(tuoretta chiliä - tätä voi lisätä jos tykkäät tulisesta)

Valkosipulinkynnet kuoritaan, kannat poistetaan ja mikäli niihin on kasvanut sellainen vihertävä "itu", kynnet halkaistaan ja idut poistetaan.

Kuoritut kynnet laitetaan kaffekuppiin, tai vastaavasi siihen kuuluisaan litran rosterimittaan. Päälle lorautetaan sitruunamehua sen verran että kynnet eivät ihan peity, lopuksi sekaan tursotellaan vielä kolmisen ruokalusikkaa hunajaa.

Tässä vaiheessa voit lisätä sen puolikkaan habaneron jos haluat.

Poraa koko roska tasaiseksi, juoksevaksi soseeksi joko blenderissä tai sauvasekoittimella.

Lääkettä nautitaan ruokalusikallinen parinkymmenen minuutin välein, tai reilu hörppy puolen tunnin välein kunnes kaikki on saatu alas. Seuraavana aamuna tauti on poissa.

Lääke on yllättävän hyvän makuista, itseäni hirvitti ensialkuun edes maistaa mutta ekan kulauksen jälkeen lääke meni hyvin alas.

Itse olin ollut vajaan viikon flunssassa kun kokeilin tätä ja vaikka tauti oli jo loppusuoralla, olin seuraavana päivänä jo terve. Aion kokeilla tätä jatkossa, vaikka en tietenkään toivo sairastuvani nuhakuumeeseen jatkossa!

Vain pultsarielämää

Tämän syksyn mielenkiintoisimmassa uutuusohjelmassa tuttu formaatti on väännetty uuteen uskoon!

Nykyisessä taloustilanteessa julkkikset ja luksus yhdistetään helposti hyväveliverkostoon ja "eliittiin" jossa korruptio jyllää. Tavalliset ihmiset haluavat nähdä tavallisia ihmisiä, mieluiten sellaisia joilla menee vähän huonommin kuin itsellä.

Vain pultsarielämää sarjassa seurataan seitsemän "työpaikkojen väliin" tipahtaneen Reiskan ja Riitan elämää itä-helsinkiläisessä elementtikerrostalolähiössä.

Jaksoissa käydään läpi yksitellen kaikki seitsemän ihmistä, kukin saa itse päättää kuinka paljon kertoo vuosistaan päihteiden sumussa, työttömyydestä ja mielenterveysongelmistaan tai pompottelustaan yhteiskuntamme rattaissa. Luvassa on riipaisevia tarinoita työmarkkinatuen loppumisesta tai KELA-tukien takaisinperinnästä, mutta myös aitoja onnen hetkiä kun muistellaan mm. kuinka ikävä anoppi tippui järveen tai vaarin perintömoottorikelkka saatiin lasten nimiin, ettei ulosottomies voinut viedä sitä.

Oleellinen osa sarjaa on ruokailu, päähenkilöt kestitsevät vuorotellen toisiaan toistensa vuokrayksiöissä, yömajassa tai sillan alla. Toisin kuin Vain elämää sarjan Satulinnassa, sapuskat eivät tule täysin varustellusta keittiöstä ja tuotantoyhtiön sponssaamana vaan luovuutta vaaditaan! Usein ruuanvalmistus alkaa sen hankkimisella. Päähenkilöt keräilevät kotoaan tai asumuksestaan tyhjiä panttitölkkejä sekä sohvatyynyjen väliin tipahtaneita kolikoita, tai ehkä he ovat malttaneet säästää sossun ruokakupongin jolla maksaa.

Ruoka ei ole mitään mahtailevaa ranskankielistä huttua vaan samaa perusruokaa mitä 99% kansasta syö, einespizzaa, eineslihapullia. Ruokajuomapuolella on vahvasti edustettuna halvin bulkkilager, Huttunen, Valdemar väkevä viini sekä Gambina. Craft beer-hipstereitä kosiskellaan sarjassa nähtävillä erilaisilla kiljuilla, mm. harmaakilju ja appelsiinikilju.

Illallisen jälkeen menojalka vipattaa itse kullakin, niillä joilla se vipattaa liikaa soitetaan miekkataksi, kun muut käyvät palauttamassa tyhjät tölkkinsä ostarin Alepaan. Panttirahoilla ja taskunpohjalla olevilla kolikoilla päästään yleensä edellämainitun ostarin karaokeravintolaan jossa päähenkilömme tulkitsevat herkällä otteella suomalaisia ikivihreitä balladeja - kyyneleiltä ei voida välttyä!