Minäkin saan tehdä taidetta!

Terve.

Tässä on ottamani valokuva. Minä olen tehnyt tämän kuvan. Tai no Fotoyks teki siitä tämän kokoisen, mutta minä viritin kameran kolmijalkaan, tarkensin, sommittelin, mittasin valotuksen, laukaisin, kehitin filmin, skannasin sen, säädin lopullista kuvaa tietokoneella ja lähetin sen suurennettavaksi.

Ja nyt olen myynyt sen.

Olen huomannut, että monia korpeaa – suorastaan vituttaa – että tämmöinen ravintolakoulupohjalta remonttifirmaa pyörittävä vähän pelle jätkä pystyy valokuvaamaan, rakentamaan soittimia ja kirjoittamaan tekstiä niin, että pystyy sillä tienaamaan jotain rahaa.

Teen kuulemma asiat väärin. Nurinkurisesti. Toimintani jollain tapaa pilkkaa sellaisia ihmisiä, joilla on spesifinen koulutus kapealle alalle. Ilmeisesti tyyppi joka vetelee arkipäivisin lateksia seinään ja ajelee savuttavalla pakettiautolla K-rautaan ostamaan puukkosahaan teriä ei voisi, ja ainakaan ei saisi, tehdä ”taidetta”. Tai jos tekee, niin ainakaan se ei ole oikeaa taidetta vaan jotain mukanäppärää hauskuuttelua josta diletantit voivat kaljarahat pistää.

Tämmöistä minulle on sanottu. Suoraan ja epäsuorasti.

Muistakaa ihmiset, erityisesti nuoret ihmiset;

Älkää antako, ikinä koskaan, negatiivisten ihmisten lannistaa ja masentaa teitä!!

Tehkää aina siten, kuten teistä tuntuu hyvältä. Sanat ”näin ei voi tehdä” ja ”näin ei saa tehdä” ovat vain kiertoilmaus sille, ettei uskalleta kokeilla.

Kuka tahansa voi ja saa tehdä taidetta, oli kyse sitten maalaamisesta, valokuvaamisesta, musiikista jne. Kaikki kritiikki on vain subjektiivista! Tehkää niin kuin hyvältä tuntuu ja ennen kaikkea hauskalta. Negatiiviset ihmiset yrittävät aina saada ilon pois toisilta, koska eivät pysty sitä itse omasta elämästään löytämään, tämmöisille tyypeille pitää antaa piutpaut ja osoittaa tomerasti ovea.

Negatiitinen asenne kannattaa myös korjata pois omasta elämästä. Jos et pidä jostain musiikista tai kuvataiteen suunnasta, älä hoe ”tää on paskaa”, sano ”minä en ymmärrä tämän hyvän päälle”.

Ja muistakaa kehua itseänne, mieluiten niin paljon, että se naurattaa. Nauru tekee hyvää ja tarttuu.

Rauhaa.

Ilmastoahdistuksesta

Ahdistaako ilmastonmuutos? Pitäisikö sen ahdistaa? Onko ilmastoahdistukselle hyvää syytä?

Ilmastonmuutos on käynnissä. Se on prosessi johon ihminen ei voi juurikaan vaikuttaa. Kukaan ei tiedä kuinka nopeasti se etenee ja millaisia vaikutuksia sillä on.

Ja kuten kaikki uudet asiat, tämäkin pelottaa monia. Ja kuten pelokkaat ihmiset tekevät, he kaivautuvat poteroihin. En ala tässä blogitekstissä avaamaan sen kummemmin kymmeniä erilaisia stereotyyppejä ”ilmastokriittisistä” tai ilmastodenialistisista ihmisistä, toteanpa vain että jokaista gretathunbergmaista idealistia kohtaan löytyy n. 1000 sellaista jotka hokevat niitä paria ”ilmastokriittistä” hokemaa ja leikin varjolla puhuvat autonsa joutokäynnistä ja grilliin tunkemansa raa’an lihan määrästä.

”HAH HAH HEKO HEKO HAH HAH. GRETA KAKKAA ÄMPÄRIIN ATLANTILLA, MINÄ OSTIN TUPLAMÄÄRÄN MAKKARAA S-MARKETISTA HAH HAH HEKO HEKO HAH HAH.”

Ja onhan se tavallaan totta. Kun ripulipaskat on jo tulleet housuun keskellä toria, niin hitto soikoon kustaan nyt samalla housuihinkin. Vahinko on jo tapahtunut ja kerranhan täällä vain eletään.

Nämä ovat vain kuluneita esimerkkejä.

Kyse on resursseista. Resursseista, niiden riittämisestä ja niiden jakautumisesta.

Ilmastonmuutos muuttaa maailmaa. Suomessa ja P-amerikassa asuvia puupääaikuisia kovasti hihityttää kun uutisissa puhutaan global warmingista ja silti kesäkuun alussa voi olla vain 10 astetta lämmintä. Meillä Suomessa ei keskiarvojen heilahtelu pahemmin tunnu ja onpahan joku ollut myös sitä mieltä, että kasvukausi pitenee ja maatalous lähtee uuteen nousuun.

Tämmöinen globaalien ilmiöiden tarkastelu paikallisesti on mielestäni vähän sama kuin, että asuisit vetoisessa kerrostalokaksiossa jossa olisi talvella aina kylmä. Sitten naapurin mummon kämppä syttyisi palamaan kun joulukynttilöistä tuli hyppäisi verhoihin ja siitä edelleen sohvaan ja mummon kissaan. Seinän takana roihuaisi ja voisit tyytyväisenä nojailla lämpimään seinään ja twiitata ”miten niin tulipalo on aina huono juttu??”.

Sellaisilla alueilla jossa on jo ns. vitun lämmin, viiden tai kymmenen asteen nousu voi merkitä ratkaisevaa eroa onko alue nipinnapin asuttava vai elinkelvoton. +50 astetta on aika lailla raja jossa kukaan ei viitsi olla, eläimet ja kasvit alkavat kuolla.

Niin ja se vesi.

Ihminen tarvitsee vettä. Se alkaa paikoin olemaan loppu.  Se on huono juttu. On arvioitu, että Intian Chennaissa pohjavesi loppuu 2020, eli ensi vuonna. Chennai on keskisuuri kaupunki jossa on muistamani mukaan jotain 8 miljoonaa asukasta.

Intiassa on myös tämän kesän kuivuuden aikana tavattu ilmiö jossa rikollisjengit ovat ottaneet haltuunsa kaivoja ja lähteitä ja myyneet vettä eniten tarjonneille. Itseäni ei ihan hirveästi hymyilytä tilanne joka voisi suoraan olla Mad Max elokuvasta.

Vaan mitäpä se tavallista S-etukortin omistavaa suomalaista hetkauttaa jos Chennaissa kuollaan janoon ja lämpöön? Itsehän ovat lisääntyneet yli ympäristön tarjoamien resurssien suomien elinmahdollisuuksien? Itsehän ovat pilanneet pinta- ja pohjavetensä kemikaaleilla ja ympäristömyrkyillä?

En ole käynyt Chennaissa tai Intiassa ylipäätänsä, mutta en usko että siellä asuvat ihmiset näkevät asiat samoin kuin tavallinen S-etukortin omistava suomalainen.

En tiedä paljonko asuu sellaisilla alueilla jotka voivat muuttua elinkelvottomiksi seuraavan 10-20 vuoden aikana, mutta veikkaan määrän olevan satoja miljoonia. Nämä ihmiset tuskin tahtovat heittäytyä selälleen tienpenkalle odottamaan kuolemaa vaan mieluummin ehkä lähtevät liikkeelle etsimään parempaa huomista? Silloin saattaa syttyä sota resursseista.

Ja sitten kun sota resursseista syntyy, kannattaa pitää mielessä että ihmiskunta on kuuden lämpimän aterian päässä anarkiasta.

Brasiliassa palaa nyt sademetsää. Amazonin sademetsä on maailman suurimpia ekosysteemejä ja nyt sitä poltetaan tahallaan, jotta saadaan tilaa kasvattaa lehmiä ja soijaa.  Brasilian presidentti Jair Messias Bolsonaro (hänen toinen nimensä on vittu sentään ihan oikeasti Messias) on käskenyt tilallisia sytyttämään metsäpaloja, jotta saadaan lisätilaa viljelyksille ja täten talous nousuun.

Mielestäni tämä on yhtä fiksua kuin se, että heti keväällä ammuttaisiin summamutikassa rynkyllä ilmaan kesämökillä ja toivottaisiin luotien tappavan mahdollisimman monta hyttystä, sivullisilla uhreilla ei ole niin merkitystä.

Ilmeisesti Messias Bolsonaro on siinä uskossa, että rahaa voi syödä ja hengittää. Niin ahnetta ja lyhytnäköistä on tämä toiminta. En pysty käsittämään.

Kun Gaddafista ja Kimistä päästiin eroon, minä ja moni muu oli varma, että eri rentoihin vaatteisiin ja kuohkeisiin tukkiin tykästyneet kahelit despootit olisivat menneen maailman lumia (poislukien John MacAfee), mutta ei. Nyt meillä on tummaan pukuun pukeutunut Messias joka liki paavoväyrysmäisesti kääntää takkiaan, ensin hän väitti ympäristönsuojelijoiden sytyttäneen tulipaloja mutta nyt tilanne on se, että hän on kehottanut lihatilallisia polttamaan metsää.

”Vittu! Nyt mä keksin sen!”

”Minkä herra Jair?”

”Kutsu mua MESSIAAKSI!”

”Okei, Messias..”

”Katso tätä karttaa, tätä vihreää paskaa on ihan vitusti. Mitä tämä on?”

”Messias, se on Amazonaksen sademetsä, maailman suurin ekosysteemi, maailman keuhkot, suurin yksittäinen vihermassa koko planeetalla ja melkoinen hiilidioksidinielu.”

”Joojoo, poltetaan se vittuun niin saadaan helvetisti tilaa. Sit kasvatetaan siinä lehmiä ja viljellään soijapapua jota roudataan Eurooppaan sikäläisille naudankasvattajille!”

”Poltetaan siis Amazonas?”

”Vittu änkytinkö minä? Kato Brassit nousuun! Pannaan metsä töihin!”

Ja jälleen kerran sosiaalinen media on täyttynyt liki voitonriemua tihkuvista, keski-ikäisten miesten kommenteista joissa käkätellen kerrotaan miten paljon enemmän autoa voidaan pitää tyhjäkäynnillä ja kuinka paljon enemmän kuollutta eläintä voidaan tunkea kaasugrilliin kun kerran se Amazonikin meni ja paloi.

Ihmisillä ei tunnu olevan minkäänlaista suhteellisuudentajua. Jos naapuri tuhlaa resursseja, minäkin saan tuhlata resursseja. Nyt koska sademetsät palavat, voin itseasiassa syödä pihvini pihvin kanssa. Ja niiden päälle vielä pihvi. Ruokajuomaksi pekonia. Vittuun juurekset.

Minä olen jo vuosia yrittänyt elää mahdollisimman ekologisesti ja pienellä hiilijalanjäljellä. Nyt olen kuulemma ”ilmastoahdistunut”. Ei kyllä minä olen ihan maailmanloppuahdistunut sekä sademetsän eläinten ja koko ekosysteemin puolesta -ahdistunut.

Jotkut ovat naureskelleet elämäntavalleni, mutta minua se ei haittaa. Koen että minulla on ymmärrystä asian päälle. Rajallisten resurssien maailmassa joku joutuu aina tekemään kompromissin, jos näin ei olisi niin kaikki me eläisimme Big Mac hamppareilla ja ajaisimme Hummerilla töihin kilometrin päähän.

Kyse on siitä, että kun resurssit vääjäämättä jäävät vajaiksi, entistä useampi joutuu tinkimään omastaan.

Aina välillä heittäydyn vegaaniksi ruokavalion osalta. Lähinnä siksi, että se vituttaa muita.

Näille jotka kysyvät ”onko ilmastonmuutos alkanut ahdistamaan?” vastaan en. Näille jotka kysyvät ”luuletko voivasi pelastaa maailman?” vastaan, että en luule mutta voin hyvin tinkiä omastani jotta egoistiset ihmiset eivät joudu.

Pienetkin asiat auttavat. Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtäisi tämän.