Helsinkiä rakennetaan osa 1

Helsinkiä tunnutaan rakentavan kiivammiin kuin koskaan. Nyt ei onneksi enää tuhota vanhoja arvorakennuksia kuten iloisella 60-luvulla, se oli surullista aikaa ja vasta nykyisin ollaan valmiita myöntämään, että virheitä on tehty. Vielä vanhempaa perua oli rakennusten korottaminen, Vironniemellä on tänäkin päivänä nähtävissä taloja joista tarkkasilmäisimmät voivat erottaa ylimääräisen kerroksen tai kaksi. Korotukset ovat kuitenkin tehty pieteetillä sekä maltilla. Hyvä näin.

Huutava asuntopula lienee syynä tähän rakentamiseen, aivan kuten aikoinaan sotien jälkeen jolloin Taka-Töölö polkaistiin kuin tyhjästä. Huvittavaa on myöskin rakentaminen perstuntumalta stadin kalleimmille paikoille; saastuneille maa-alueille yms.

Helsingin viimeaikainen kehitys, ainakin omissa silmissäni, on keskittynyt tehokkaiten Hermanni-Arabianranta-Vanhakaupunki-Viikinmäki-Viikki-akselille. Nämähän ovat kaikki olleet vuosikymmeniä käytännöllisesti katsoen rakentamattomia alueita ja syykin on ollut selvä. Soistuvaa, saviperäistä joutomaata joka on saastunut tavalla tai toisella.

Muistan miten pikkupoikana, 80-luvun lopulla, nykyinen Arabianranta oli kuin jokin dystooppinen illuusio; luonnonolojen hämmentämää savivelliä joka kasvoi pitkää heinää ja risukkoa jossa sulassa sovussa piilottelivat niin Asconan raadot kuin silloin vasta paikallisena vitsauksena tunnetut citykanit. Kaukaisuudessa näkyivät Hermannin jätteenpolttolaitoksen piippu, Herttoniemen hyppyrimäki sekä Vasikkasaari.

Silloin naureskeltiin, kun joku oli väläyttänyt ajatusta Arabianrannan rakentamisesta. Paikka oli nimittäin suhteellisen saastuneeksi tiedetty, lepikkoon oli heivattu vuosikymmenten ajan kodinkoneita ja auton akkuja, ylipäätänsä kaikkea ongelmajätettä joka koettiin vaikeaksi hävittää laillisin keinoin. Posliini & fajanssitehtaan jäljilta mestoilla oli myös kaikensorttista lasitettua keramiikkaa.

Rannassa oli kuitenkin jo silloin ulkoilureitti, joka vei Vantaanjoen suistolta jätteenkäsittelylaitokselle. Se on pysynyt ennallaan, joskin sitä on korotettu ja se on maisemoitu eivätkä pultsarit enää kalasta sen varrella.

Nykyisen kauppakeskus Arabian ja rannan välissä oli kuitenkin jotain rakennuksia, muistanpa siellä olleen myös oikein asfalttitietä! Tarkemmat muistikuvat ovat jo ehtineet hävitä, mutta muistamani mukaan siellä oli ainakin jonkinlainen leipomon tehtaanmyymälä, rengasliike sekä alkoholistien yömaja vielä 90-luvun alussa.

Paikka rupesi siistiytymään 90-luvun puolivälissä. Vuonna 1994 päivää ennen juhannusperjantaita syttyi ratapölkkyvarastolla, tai vastaavalla, isohko tulipalo. Olin paikanpäällä ihmettelemässä. Pöllejä oltiin varastoitu Kokkosaarenkadun ja Arabiankadun väliseen kortteliin (muistamani mukaan).

Kun 90-luvun lama oltiin selätetty, oli hämyisä Arabianrantakin siistiytynyt urakalla. Alkoholistien yömajaakaan ei enää ollut, vaan eipä ollut myös pultsareitakaan. En tiedä minne nämä rantojen miehet hävisivät 90-luvun puolivälissä, mutta yhtäkkiä rehellisisä pultsareita ei enää ollut. Tilalle olivat tulleet sekakäyttäjät ja narkomaanit, joita olen aina pitänyt hivenen arveluttavina. Vinettopullo takataskussa, lokkikengät jalassa joraava "deeku" oli sentään jotain mihin samaistua, mutta nämä laihat, vikkeläsilmäiset tatuoidut narkkarit aiheuttavat minussa inhon väristyksiä. Yömajaaa ei enää ole, mutta nykytrendin mukainen neulojenvaihto yms. piste löytyy edelleen ns. "Arabian yritystalosta", vuonna 1988 rakentuneesta susirumasta rakennuksesta. Sieltä täriset huppari-ihmiset hakevat helpotusta diapamista, ne jotka ovat vähän paremmassa kunnossa myyvät pamit kavereilleen ja hyppäävät kutosen sporaan, suuntana ikuisen vapun aukio Helsinginkadulla.

Joskus näihin aikoihin myös legendaarinen Vallilan puutavara muutti Kyläsaarenkadulle, sehän oli ennen nykyisen Praktikumin paikalla. Vallilan puutavara on toistakseksi kestänyt kilpailun "leikkirautakauppojen", kuten Starkki ja Bauhaus, keskellä mutta aika näyttää miten käy. Volyymimyynti jyrää eikä kenelläkään ole intoa maksaa ammattitaidosta saati palvelusta.

Praktikumin ympäristö on muuttunut erittäin rajusti, Kyläsaarenkadun päässä, ennen Arabianrannan joutomaa-aluetta oli jonkinlainen kaupungin varikko. Verkkoaidalla erotettu tontti jonne kerättiin leikkipuistoista ylimääräiset kinkulat talven tieltä, taisi siellä olla liikennemerkkejäkin ja betoniporsaita. Samoin en viikko sitten myöskään löytänyt vanhoja vedenpuhdistukseen tarkoitettuja saostusaltaita, mutta ehkä ne olivat jäätyneet umpeen!

Näkymä Kyläsaarenkadulta pohjoiseen, taustalla Praktikum. Huutavaa asuntopulaa paikataan rakentamalla nopeasti ja halvalla. Tässä tapauksessa "halpa" tarkoittaa urakoitsijan käyttämää aliurakoitsijaa, asunnot ovat kalliimpia kuin koskaan vaikka ovat tehty halvemmin ja nopeammin kuin koskaan. Kuvassa oleva rakennuksen eteläpääty on ollut paljaana yli vuoden päivät, tarina ei kerro kuinka vuoden säiden armoilla olleet eristyslevyt kuivuvat kun ulkoverhoilu saadaan paikoilleen. Paskaa rakentamista, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Praktikum tarkasteluna entisen stadin varikon suunnalta, katselusuunta pohjoiseen. Vallilan puutavaran puurakennus oli kutakuinkin kuvan keskellä, nykyisen mysteerilipan hollilla.

Uutta, tai ainakin uudehkoa, Arabianrantaa Roomankadun pää. Alkoholistien yömaja olisi jossain tai'imman rakennuksen hollilla jos muistan oikein. Kuvan oikean reunan ulkopuolelle jää alue jossa oli ennen stadin varikko. Vanhoja saostusaltaita en löydä tästäkään kuvasta, olisiko ne täytetty?

"Stadin kalleimmat tontit" naureskeltiin vielä 90-luvulla, nyt jonkun unelma on täyttä totta! Merinäköala on kieltämättä upea ja ulkoilumahdollisuudet vailla vertaansa!

Tätä outoa 2000-luvun rakentamista. Tasakatto Suomessa? Kuulostaa typerältä, mutta ilmeisesti toimii. Talo jokatapauksessa mielestäni ruma. Näkymä kauppakeskus Arabian takaa.

Kauppakeskus Arabia vasemmalla, uutta taloa oikealla. Talot ovat kyllä rumia, mutta seudun historian tuntien ne jotenkin sopivat. Kauneus on katsojan silmässä, toiminnallisuutta voidaan arvioida vasta vuosien kuluttua.

Näkymä merenjäältä Arabianrantaan. Hanasaaren B-voimalaitos tuppaa vesihöyryä pihalle.

Blinibileet

Menikö blinikausi jo ohi? Meillä oli blinibileet kolme viikkoa sitten, mutta työkiireistä johtuen jäi kirjoittaminenkin.. Eipä sillä, kaverini muistelee että lapsuuden blininsyönnit ajoittuivat heidän perheessään pääsiäisaikaan ja pääsiäinenhän on vasta edessä! Kyllähän blinejä voi syödä koska vain, keskikesän hellejaksoja lukuunottamatta - ellei tosiaan tahdo hikoilun lomassa ahtaa käkättimeen voissa paistettuja tattarilettuja kera sillin ja smetanan!

Blineillä on pitkä historia "suomalaisessa ruokakulttuurissa" joka on syntynyt aikana jolloin Suomessa ei ole ollut ruokaa ja kulttuurikin on ollut joko ruotsalaisilta tai venäläisiltä apinoitua keekoilua. Tattarijauhoista tehdyt, ties-minkä-päällä paistetut suolaiset pannukakut, joiden päälle on lastattu valinnaisia täytteitä on todellakin siperialainen versio pizzasta. Ja aivan kuten maailman ympäri levinnyt, eilisillä jämillä kuorrutettu Napolilainen leipä, myös blinit ovat alunperin olleet kaikista köyhimmän kansanosan ruokaa! Tätä on tietenkin hel-ve-tin vaikea uskoa jos menee esimerkiksi Helsingin keskustan fine dining-sektorin ravintoloihin helmikuussa, kolmen blinin hinnalla nelihenkinen perhe syö koko viikonlopun LIDLin eväillä ja iskä vetää vielä kevyet hönötkin tarjouskeppanalla. Uskokaa huviksenne. Vihreän Kortin ravintoloissa blinejä tuskin saa - ellei Metrotukku ole lanseerannut niitä pakasteena! (Ilkeää naurua).

En oikein ymmärrä tätä blinihypeä. Ovathan ne toki hyviä ja kerran vuoteen nautittuina jopa eksoottisia! Mutta silti, jengi hei, nehän on vain lettuja! Ravintolalle käy aivan mainiosti tarjota pikkulettunen ruokahalun herättäjäksi, mutta auta armias jos tähän talonlahjaan on sotkettu mukaan smetananokare sekä savulohta, kyse on silloin blinistä ja siitä pitää veloittaa 6-10€! Ravintolat voisivat mennä itseensä ja tarjota blinejä euron kappalehintaan ja repiä voitot alkoholimyynnistä, sillä mikäpä paremmin kruunaisi blini-illallisen kuin jääkylmä koskenkorva sekä rapsakkaasti humaloitu kylmä olut? Myös valkoviini kelpaa. Uskallan väittää, että moni mesta olisi tupaten täynnä bliniviikkojen aikaan jos em. lettuseen lyöty "herrojen herkku"-leima saataisiin pois.

Aluksi tehdään taikina, jokaisella joka blinejä joskus on tehnyt, on omat niksinsä siihen. Itse käytän 1-olutta korvaamaan osan nesteestä, mutta kukin voi tehdä tyylillään. Muut raaka-aineet mitataan silmällä ja kouralla, tarkoituksena on saada semmoinen kuohkean paksu pannukakkutaikina joka jätetään vetäytymään yön yli.

Blinipannuksi käy oikeastaan mikä tahansa kiulu, tosimustalaiset paistavat blininsä esimerkiksi vanhan kenkärasvapurkin kannessa! Kansanosa jolle käsite "kengät" avautuu korealaislasten ompelemina koripallotossuina tai hirvittävinä muovisämpylöinä (Crocsit), ei sattuneesta syystä hahmota kenkälankkipurkkia ruoanvalmistusastiana ja joutuu tyytymään jälleenmyyjien valikoimiin. Käsittääkseni ihan blinipannuja voi saada jopa Sokokselta tms. Mutta korkeareunainen n. kämmenen kokoinen lettupannu kelpaa. Olen myös nähnyt sellaisen 6 letun lettupannun jossa lettukolojen upotus on suunnilleen sentti, tämä on suorastan ideaali niin blineille kuin muillekin!

Lapsuuteni blinit paistettiin n.10cm halkaisijaltaan olevissa kahvattomissa pikkupannuissa. Nämä valurautaiset kipot olivat jonkinlaisia ammattikeittiön blinipannuja, joita voitiin helposti pinota kymmenittäin toistensa päälle. Iloisella 80-luvulla ei tiedetty sellaisista pikkumaisista ja turhista asioista kuten kolesteroli, rasvamaksa ja viinanhajuinen hengitys - se oli blinien kulta-aikaa. Nyt on toisin ja kahvaton, papukaijapihdeillä operoitava, paistinpannukin taitaa olla varsinainen surmanloukku 2000-luvun uusavuttomalle.

Blinit paistetaan aina voissa, kyllä VOISSA, ja vielä kirkastetussa sellaisessa. Miksikö? Koska hera palaa herkästi, kirkastettu voi omaa korkeamman savuamispisteen ja blinejä paistettaessa hellan tulee ollakin kuuma! Nynnyt ja nysvärit yrittävät toki tässä vaiheessa puolustella juoksevia "talousrasvojaan", kattirasvaa eli margariinia ja jotain pullossa olevaa skeidaa jolla tosimies ei voitelisi edes öljypropun kierteitä! Ei liene yliammuttua verrata blinien paistamista juoksevassa oivariinissa, "räiskymisen estämiseksi", suoranaiseksi homosteluksi. Siksi voita.

Blinien täytteistä voidaan olla montaa mieltä, aivan kuten blinien koosta. Jotkut mieltävät bliniksi vain ja ainoastaan 10cm halkaisijaltaan olevan 2cm paksun kiekon jonka päälle laitetan kaikkia mahdollisia täytteitä, toiset taas ehdottomasti haluavat useamman pikkublinin jolloin makumaailma voidaan rakentaa tarkemmin. Itse olen noudattunut orjallisesti seuraavaa ohjenuorakokoelmaa blinejä nauttiessa:

- Jos joku tarjoaa sinulle blinejä, pidä turpasi kiinni ja nauti.
- Kaikki blinit ovat hyviä jos ne ovat kuumia.
- Myös haaleat blinit ovat hyviä.
- Jos se maistuu sinusta hyvältä, se on passeli täyte blinillesi*

Viimeisen kohdan merkkasin asteriskillä, sillä vaikka kaikilla onkin oikeus omaan mielipiteeseensä, kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Eli jos joku vieraasi pyytää blinien kanssa ketsuppia tai ananaskuutioita, ei ole kohtuutonta kyynelkaasuttaa tätä kerettiläistä ja mahdollisesti roimia häntä kartulla pitkin selkää!

Mikäli olet epävarma blini-illastasi varaa nyt ainakin seuraavia täytteitä:

- Smetanaa (jos meinaat olla ovela ja ostaa ranskankermaa niin älä ole, minulla on silmät kaikkialla ja karttu käden ulottuvilla)
- Lohta, savustettua tai graavattua. Tai vaikka molempia!
- Hienonnettua sipulia
- Sienisalaattia
- Suolakurkku, kuutioituna

Muiksi täytteiksi käyvät mm. erilaiset mädit, Cavi-art (tuotenimi), silli eri muodoissaan, suolaliha, savuporo, katkaravut, melkein mikä vaan.

Blinipöytään pitää lisäksi varata jääkylmää snapsia sekä olutta