"Kuukauden viinisuositus"

Tämä on sitä itseironiaa. Ihminen joka jumittaa yhtä hyväksi havaittua tuotetta vuositolkulla kehtaa heittää "kuukauden suosituksen" jostain asiasta. Maailmankuvan avartaminen kannattaa, olen itsekin sen havainnut.

Tuttava toi ulkomaanreissultaan muutaman näytepullon, omien sanojensa mukaan "aivan eksklusiivista, laadultaan lyömätöntä ja maultaan verratonta punaviiniä". En voi sanoa olevani mikään viinifriikki tai hifistelijä, en näe mitään järkeä kurluttaa ruokajuomaksi aiottua tuotetta vain löytääkseni siitä erilaisia suutarintuotteiden aromeita. Viini joko on hyvää tai ei. Yleensä on!

Yksi pulloista oli espanjalaista, nimeltään Palacio del Conde. Etiketti kertoi tuotteen olevan vuodelta 2006 ja Valenciasta, rypäleetkin löytyivät takaetiketistä mutta hei - enhän ole mikään viinihifistelijä.

Koska kyseessä oli lahjapullo, samanaikaisesti kun narautin korkin auki kiljaisin vaimoa tiiraamaan Alkon hinnastosta kuinka monta rahaa tämä nimenomainen tuote kustantaa. Yllätys olikin suuri, kun Alkosta ei aivan samaa tuotetta löytynytkään! Sen sijaan vm.2001 Palacio del Condea sai kyllä, kahden litran hanapakkauksessa ja hintaa vain 15,99€! Sanomattakin lienee selvää, että kyseistä tuotetta hankittiin välittömästi seuraavana päivänä. Erittäin hyvä punkku, hinta-laatu-suhteeltaan suorastaan loistava!

Kuva todisteeksi, etten aivan pistele omiani vaan tuotetta on jopa maistettu!

Vessanpönttö hyötykäyttöön

Kierrätystä parhaimmillaan!

Sisäkalut pois, mutkaan sepeliä sajaojitukseksi. Multaa sekä maljaan että vesisäiliöön. Pytty haudataan 10cm syvyyteen maahan, reiluun kymmenen asteen kulmaan jolloin ylimäääräiset vedet poistuvat luonnollista tietä.

Muista kaivaa syksyllä ulos ja tyhjentää, jäätyvä multa todennäköisesti halkaisee maljan.

Parsaa munakkaaseen

Parsa sopii myös munakkaaseen! Kaveriksi sipulia, perunaa ja valkosipulia.

Hifistelijät aloittavat paistamalla kypsiä perunaviipaleita voin ja chiliöljyn pyhässä liitossa. Lisätään sipulit ja lopuksi kiehautetut parsat. Jokin lihakin voisi sopia, vaikka makkara.

Tällaiset safkat ovat kategoriassa "lauantaiaamun lievä krapula ja jotain tarttis syödä ilman kauppareissua".

The Slippers - Dancin' With a Hurricane

The Slippers-nimiseltä laulu- & soitinyhtyeeltä pukkasi uutta levyä eilen ja siksi tämä kirjoitus. Mitään musakriitikkoa en edes ala leikkiä, mutta plätty on kova. Varsinkin kun puhutaan liveäänitteestä. Olen ollut pitkään uskossa, että maailman parhaat livelevyt ovat Thin Lizzyn Live & Dangerous tai Motörheadin vuonna 1988 Hämeenlinnan keikalla äänitetty Nö sleep at all, mutta kyllä Slippers korjaa potin.*

Jos rockabilly putoaa yhtään, olet jo varmaan ostanut tämän levyn. Jos ei putoa niin käy koekuuntelemassa tai mene keikalle ihmettelemään. The Slippers esiintyy Club Libertessä Kalliossa Helsinki-päivänä.

* Ok, myönnettäköön että musamakuni on katastrofaalisen huono, mutta yleensä livelättyjä vaivaa soitannallinen mahtipontisuus ja yleisön karmea älämölö. En omista yhtään Jethro Tullin tai Grateful Deadin livelevyä juurikin tästä syystä.

Tulisempi pyttipannu

Nyt se on todistettu. Pakastepyttipannua ei kannata ostaa (ellei välttämättä halua!). Olen kuullut kaikenmoisia kauhutarinoita liittyen tähän einekseen, milloin on ollut golfpallon puolikas pussissa, makkarakuutiot on kasaan tiristettyjä ja puristettuja ties mitä tai tehtaan talkkari on pudonnut makkarakoneeseen.

Olen aikaisemmin puolustellut itselleni edellämainitun eineksen ostamista tekosyillä kuten "se on nopeaa" ja "se on halpaa".

BULLSHIT!

Syväjäädytettyjä noppia saa hauduttaa Helkaman prolemallin liedellä puoli tuntia tai enemmän, ennenkuin potut ovat jotensakin ihmiseinekseksi kelpaavia. Halpaakaan moinen ei ole, sillä 2,7€ puolesta kilosta jatkojalostettua perunaa ja kourallisesta makkarankuoria on suorastaan sikahinta! Allekirjoittaneen talouteen on lisäksi jouduttu aina ostamaan kaksi pussia, eli 5,4€ on palanut päivän safkaan. Pidin hintaa melko alhaisena, ennenkuin tänään mietin mitä peruna, makkara ja sipuli OIKEASTI maksavat. Paljonkohan säästäisi rahaa ja vaivaa jos harrastaisi "ajattelua" joka päivä? Mene ja tiedä..

Perunat ~ 80c/kg
Makkara ~ 8€/kg
Sipuli ~ 1€/kg

Kahden hengen pyttis, alusta (nojoo makkara on kaupasta...) asti itsetehtynä kustantaa n. 2€, eli euron per annos. Aikaa paloi tasan saman verran kuin umpijäätyneen noppasalaatin sulattamisessa. Lisäksi maku oli huomattavasti parempi ja säästyttiin petrokemian tuotteilta, joita "lisäaineiksi" kehutaan!

Pyttis;

Kolme nyrkinkokoista perunaa
Yksi lenkki makkaraa Teidän maun mukka
Kaksi sipulia
Kolme valkosipulinkynttä
1 Habanero
Suola, mustapippuri, curryjauhe

Meillä pyttis on aina ryyditetty curryjauheella. Miksi? Tarina on liian pitkä ja tylsä kerrottavaksi. Meidän pyttis on myöskin tulinen. Miksi? Koska meidän pakkanen pursuaa erimerkkisiä chilipalkoja..

Pese perunat ja kuutioi 8mm kuutioiksi.

Lorota paistinpannulle reilu loraus Chilivaarin nagaöljyä sekä nokare voita. Kippaa perunakuutiot pannulle ja freesaa kunnes alkavat ottaa väriä. Heitä hienonnetut sipulit sekä mausteet sekaan.

Kun sipulitkin alkavat näyttää "notkeilta", kippaa pannulle puoli tölkkiä olutta. Sinulla on kuitenkin välittömästi käden ulottuvilla yksi janojuoma!

Anna oluen haihtua ja lisää makkarakuutiot. Paistele kunnes pottukuutiot ovat kypsiä.

Boutonnière

Kaikki kuulostaa hienolta kun sen sanoo ranskaksi! Suomalaisittain kyseessä on napinläpikukka joka asetetaan vasemmassa kauluskäänteessä olevaan napinläpeen, ellei siinä satu jo olemaan herrainklubin tai rotissöörien pinssiä.

Suomessa boutonnièreä ei juuri näy arkikäytössä. Eikä välttämättä juhlakäytössäkään. Kesähäät taitavat olla ainoa poikkeus, silloin sulhasen frakkiin, pukuun tai sakettiin saatetaan hankkia floristilta yltiökoristeltu hakaneulalla kiinnitettävä rintakukka.

Mutta boutonnière sopii kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin johon irtotakki tai puku. Se antaa aivan erilaista karismaa kuin esimerkiksi taskuliina, jonka käyttöä tänä päivänä vierastetaan kovin. Taskuliina myös mielellään ottaa kaverikseen solmion, jolloin ollaan taas yksi askel formaalimman pukeutumisen puolella jota Suomessa jostain syystä vierastetaan, ellei olla suoranaisessa juhlatilaisuudessa.

Boutonnièren käyttö osoittaa kantajansa olevan herrasmies joka hallitsee etiketin sekä viimeistellyn pukeutumisen, se myös pehmentää mahdollisesti "jäykkää" ensivaikutelmaa. Näinä koventuvien arvojen aikana tuulahdus menneestä maailmasta ei ole pahitteeksi. Loppupeleissä, ihminen joka valitsee asusteeekseen kauniin kukan, ei voi olla läpeensä paha.

Perinteikkäitä napinläpikukkia ovat esimerkiksi ruusut, orkideat, ruiskaunokki, kevätesikko, unikko ja neilikka. Neilikoita saa liki jokaisesta kukkakaupasta ja nimenomaan boutonnièriksi. Mikäli todella haluaa kukan olevan vain napinläven varassa, tulee pyytää mahdollisimman pienikokoista kukkaa. Muussa tapauksessa kukka sidotaan hakaneulaan (tms. kiinnitysvälineeseen).

Todellinen eksentrikko valitsee jonkin harvinaislaatuisemman kasvin kukan, sillä eihän mikään määrää käyttämään perinteisiä leikkokukkia.

Esimerkkinä erittäin kaunis (ehkäpä maailman kaunein kukka) Perulaisen capsicum pubescens-suvun "Rocoto Red"-kukka joka kokonsa puolesta mahtuu helposti napinläpeen, eikä kerjää ylimääräistä huomiota.

Limoncello

Ja koska ihminen ei elä pelkästään safkasta, myös juomapuoli pitää ottaa huomioon!

Vanha italialainen perinneherkku Limoncello toimii helteillä kuin nyrkki silmään. Ja perinteitä kunnioittaen, tämä tuote on parhaimmillaan itse tehtynä.

Aloitetaan n. ison keppanapullon/kahden nyrkin kokoisella lasipurkilla jossa on tiivis kansi. Jostain syystä meille kertyy erisorttisia purnukoita aivan tuhottomasti, joten tällä kertaa noin litrainen purkki löytyi tiskialtaan nurkalta.

Seuraavaksi hankitaan luomusitruunoita, luomua siksi että muissa on ties mitä torjunta-aineita. Riippuen sitruunoiden koosta, niitä tarvitaan 8-10 kpl.

Kotona sitruunat pestään ERITTÄIN HYVIN, ensin lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä!

Seuraavaksi sitruunoita ryhdytään kuorimaan, paras on hyväkuntoinen kuorimaveitsi. Sitruunoista kuoritaan tarkasti vain ja ainoastaan kuoren uloin, keltainen osa. Valkoinen osa maistuu karvaalta.

Keltainen osa lähtee suunnilleen kynnen kokoisina ohuina paloina mutta lähtee kuitenkin. Kuoret laitetaan lasipurkkiin ja päälle kaadetaan puoli litraa 80% kirkasta alkoholia. Sattuneesta syystä näin väkevää alkoholia ei Suomessa saa myydä, mutta onneksi lautta kulkee Viroon!

Sitten purkki pannaan aurinkoiselle ikkunalaudalle viikoksi tai kahdeksi (riippuen janosta..) pitempi aika on parempi. Kun hetki on sopiva, tenttu-sitruunankuori liemi siivilöidään ja pannaan valumaan kahvinsuodattimen läpi. Itse sain n.4,5-5 desiä keltaista ja erittäin hapanta viunaa.

Kohta kaksi, laita pieneen kasariin kaksi desiä vettä ja kiehauta. Ryhdy nyt lisäämään sokeria kiehuvaan veteen, samalla sekoittaen. Tarkoituksena on saada aikaan ns. "kylläinen liuos" eli niin sokerista vettä, että siihen ei sokeri liukene.

Yhdistä sopivassa astiassa ½ sitruunaviunaa ja ½ kylläistä sokerilientä. Limoncello menee sameaksi, mutta ei väliä! Jos neljäkymmentävolttinen likööri tuntuu liian tömäkältä, voi oikaista sitä vesitilkalla.

Laita kylmään ja tarjoa koreista, jalallisista laseista, muutama senttilitra kerrallaan.

Pullollinen hyvää.

Täytetyillä jalapeñoilla täytetyt lihapullat ja muuta

Luin Sternon BBQ-sivuja ja sain sieltä idiksen cheddartäytteisillä jalapenoilla täytettyihin lihapulliin. Kyytipojaksi muodostui vielä täytetty paprika, possunkyljys, sekametelikasviksia ja jogurttikastike.

Lihapullat;
Tehdään lihapullamassa oman maun mukka, meillä siihen laitetaan vaihtoehtoisesti kermaviiliä ja sipulikeittopussi mutta jos onnistun häätämään vaimon pois kyökistä, ripsin sekaan jugurttia ja pilkottua habaneroa!

Kerätään jalluja omista puskista - jos mahdollista! Tuoreita jalapeñoja saa isommista K-marketeista tai tilaamalla esimerkiksi Heinän kauppapuutarhasta. Myös Fatalii Gourmetin tuoreet Aji Crista-chilit kelpaavat täytettäväksi. Leikataan kannat pois ja koukitaan siemenet yms. sisältä pois. Hyvälaatuista cheddaria (ei niitä skitsofreniaoransseja valmiita viipaleita) suikaloidaan jallun sisään meneviksi puikoiksi ja näin myös tehdään.

Vedessä kastelluin käsin taputellaan lihapullamassasta isohkoja pullia joiden sisään tuupataan täytetty jallu.

Pullat voi grillata grillillä, mutta niiden pinta kannattaa ensin paistaa kiinni pannulla. Tai sitten ilman esipaistoa ritilälle, mutta grilli saa olla tosiaan kuuma. Ja kansi kiinni. Saa kypsyä pitkään.

Paprikat;
Suippopaprikoista leikataan kannat ja siemenet pois.

Täytteeseen tulee tuoretta chiliä, sipulia (paljon), valkosipulia, tomaattipyreetä, paistettua jauhelihaa ja keitettyä riisiä (mausteeksi currya, juustokuminaa, mustapippuria ja suolaa). Ylimääräisen täytteen voi todistetusti syödä paahdetun leivän päällä. Jos cheddaria jää yli (itsellä jäi) voi cheddartankoja tunkea myös suippopaprikoihin!

Paprikat kääräistään folioon ja kypsytellään siinä sivussa.

Jogurttikastike;
½ tlk karvanaamajugurttia
Puolikkaan limetin mehu
8 lehteä tuoretta minttua hienonnettuna
1 rkl kuminansiemeniä

Kaikki sekaisin ja jätetään jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi.

Sangen lihavoittoista, mutta hei! Nyt grillataan!

Pikasalsa

"Pika"-etuliite kuulostaa halveksuttavalta, mutta "Ripeä" ja "Nopea" sisältävät myöskin arveluttavaa klangia.

Joskus pitää äkkiä kyhätä jotain kivaa naposteltavaa, esimerkiksi kun huomaat, että televisiosta tulee hyvä leffa tai kymmenen teekkaria paukkaa ovesta sisään!

Jos elät jatkuvassa pelossa, että vieraita tulee ilmoittamatta, kannattaa kaapeissa pitää erilaisia säilykechilejä ja nachoja. Molemmat säilyvät maailman tappiin. Prismoista on jo pidemmän aikaa saanut La Costeña-merkkisiä chilituotteita, mm. erilaisia jalapeñoja ja kastikkeita. Ja toisin kuin kotimaisten tuotemerkkien vastaavat, näissä on jopa makua ja rakennetta!


Jos kaapista löytyy tölkki tai kaksi kokonaisia jalapenoja, ei listalta puutu kuin sipuli, punaviinietikka, tomaatti, tomaattipyre, valkosipuli, ketsuppi ja oliiviöljy.

Litran rosterimitta on hyväksi havaittu astia salsan tekoon!

Eli astiaan puolikas iso sipuli tai yksi pieni joka kannattaa lohkoa vielä 6-9 osaan.
2 valkosipulinkynttä
1-2 tomaattia (tomaatit voi kaltata jos jaksaa/ehtii)
1 tl tomaattipyreetä
2 rkl ketsuppia
1 tl sitruunamehua
2 tl hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
lopuksi vielä valutetut chilit

Tarjotaan sauvasekoitinta muutaman riuskan sekunnin ajan ja sörssö tungetaan jääkaappiin tekeytymään. Paitsi jos ne teekkarit heiluvat jo ruokapöydän ääressä!

Tulisuutta voi säädellä mielensä mukaan erilaisilla chilikastikkeilla, itse ryyditän sitä vielä La Costeñan chipotle-kastikkeella, sillä saa sekä tulisuutta että savuaromia.

Hawashileipä

Hawashileipä - tuo egyptiläinen lihapiirakka!

Hawashileipä on yhden tarinan mukaan peräisin Kairon kauppakaduilta, samalla kadunpätkällä puljua pyörittivät leipuri, lihakauppias ja maustekauppias. Kun oli hiljaista, kolmikko vietti aikaa vesipiippua poltellen ja maailmaa parantaen. Jossain vaiheessa kolmikko päätti yhdistää voimansa, lihakauppias hoiti lihat, maustekauppias mausteet ja leipuri leipoi maustetun lihan taikinakuoreen. Näitä hawasheja tehtiin aamusella vino pino ja ne käärittiin paikalliseen sanomalehteen uunin päälle pysymään lämpiminä. Kolmikko teki ilmeiseti ison tilin myymällä näitä leipiä ohikulkijoille ja toisille saman kadun varressa toimineille kauppiaille.

Tänä päivänä hawashileipä kuuluu olennaisesti egyptiläiseen keittiöön. Kuulemma mausteseos joka antaa juuri sen oikean maun hawashiin, on yhden perheyrityksen monopoli, sattuneesta syystä juurikin maustekauppiaan perillisten! En tiedä tarinan todenperäisyyttä, mutta tarinana se on pahuksen hyvä!

Tämä resepti ei tietenkään ole autenttinen, sillä käytössäni ei ole ehtaa egyptiläistä hawashimaustetta, mutta ihan hyvä "suomi-versio". Perusrunkonahan tässä on voimakkaasti mustapippurilla maustettu jauheliha jossa on runsaasti sipulia.


Eli aloitetaan leipätaikinalla johon tulee 1/4 durumvehnäjauhoa, 1/4 hiivaleipäjauhoja ja 2/4 erikoisvehnäjauhoja. Ja suolaa, öljyä ja ripaus sokeria. Veteen kannattaa ensin sekoittaa pelkkä hiiva ja durumjauho ja sitten vetää sähkövatkaimella täysillä hetkisen aikaa. Näin saadaan passeli sitko aikaan. Muuten taikina leivotaan aivan normaalisti. Paras tulos saadaan, jos taikina voidaan tehdä jo aamulla valmiiksi odottamaan, iltapäivällä nautittaessa leipään onkin jo ehtinyt muodostua miellyttävän hapan maku.

Täyte;
400g jauhelihaa
3 kynttä valkosipulia
4 isoa sipulia
1 tlk La Costeña salsaa
1 suippopaprika
tuoretta chiliä (itse laitoin jalapeñoja kun niitä on niin pirusti)

Pilko kaikki ainekset ja kuullota sipulit parissa erässä pannulla, laita kattilaan jonne salsan voi kipata vaikka heti. Kattilan alle vähän lämpöä jotta tekeytyy nastasti. Seuraavaksi kuullota paprikat ja lisää kattilaan. Lopuksi jauhelihat pannun kautta kattilaan. Älä laita kaikkea jauhelihaa kerralla pannulle, vaan mieluummin n.100g erissä. Keitetty jauheliha kuuluu Sodexhon ammattikeittiöihin, tehdään me muut PAISTETTUA jauhelihaa.

Pannulla olevat herkkumehut voi huuhtaista tilkalla punaviiniä tai olutta parempaan talteen, eli kattilaan.

Täytettä kärvennetään kattilassa kovalla lämmöllä samalla voimakkaasti hämmentäen, ettei se pala pohjaan. Tarkoituksena on höyrystää enimmät nesteet pois.

Maustepuolella mennään vahvasti lähi-idän suuntaan, itse kippasin täytteeseen mm.

- Curryä
- Juustokuminaa
- Mustapippuria (älyttömästi)
- Ras el hanouttia
- Paprikajauhetta
- Kuivattua chiliä

Suolaa voi laittaa hivenen reilummin kuin normaalisti ruokaa laittaessa, nyrkkisääntönä on että täytteet ovat suolaisempia kuin kääreet. Suolaton täyte ei maistu leivän läpi.

Sitten asiaan! Laita pitza-/leipäkivi uuniin ja 250 pykälää lämpöä, kauli taikinasta n. pizzapohjan paksuisia n. kahden kämmenen kokoisia lättyjä, nosta jäähtynyttä täytettä toiselle puoliskolle. Riivi tuoretta basilikaa täytteen päälle ja taita taikina yli. Purista reunat yhteen ja trimmaa veitsellä ylimääräiset pois. Paistovalmiiden leipien päälle voi sormin hieroa oliiviöljyä ja ripotella päälle mustapippuria, kuminaa ja suolaa.

Leivästä saa "kuivemman" version kun jättää salsan pois. Mikäli aikomuksena on syödä leipä käsin kannattaa tehdä se kuivempi versio.

Ja kaveriksi lautasella tsatzikia!

Parsaa!

Kevät on jälleen täällä (aika pitkällä..) ja mikä kuuluu kevääseen perinteisten kevään merkkien ohella? Tuore parsa!

Me massamarkettien armoilla olevat ressukat joudumme tyytymään Unkarialaiseen tehotuotettuun parsaan joka on kuulemma pahaa. Onneksi ei ole tietoa paremmasta! Parsaa ei tule vierastaa, vaikka se ulkomaiselta herkulta vaikuttaakin. Se on nimittäin erittäin hyvää ja terveellistä, eikä edes kovin kallista - jos puhutaan edelleen Unkarialaisesta tehotuotetusta!

Parsalla saa ripauksen luksusta arkeen. Se on uuden perunan ja syksyn silakkamarkkinoiden ohella yksi harvoista "kausituotteista" ja ainakin itse diggailen kybällä sellaisia vanhanaikaisia asioita. Toki parsaa saa myös säilykkeenä ympäri vuoden ja viime silmäyksellä taisi tuorettakin saada Alepasta jo tammikuussa, mutta miksi syödä keskellä talven pimeyttä jotain pahvinmakuista jonka tietää olevan herkkua toukokuussa?

Parsanippuja kannattaa tarkastella jo kaupassa. Ovatko nuput ehjät vai ovatko nuput hakkautuneet limaiseksi muhjuksi? Onko murtuneita varsia? Onko nippua koossa pitävä kuminauha uponnut varsiin? Valitse tuoreen oloinen nippu jossa on mahdollisimman tasakokoisia ja pieniä parsanvarsia, mieluiten etusormeasi kapoisempia. Jos parsat muistuttavat enempi koivupölliä tai kalanruokaa vaihda kauppaa - heti!

Parsaa on helppo käsitellä, latvaan kosketaan mahdollisimman vähän ja juuresta leikataan veitsellä puumainen kova osuus pois. Kokeilemalla selviää jos ei ole varmuutta asiasta!

Vihreät parsat voi kuoria jos kuori tuntuu kovin paksulta. Kevään ensimmäiset parsat voi syödä kuorineen. Huuhtele parsat viileällä vedellä lävikössä.

Kokkivälinepuodeista voi ostaa parsakattiloita, nämä ovat korkeita jotta parsoja olisi mahdollisimman v-mäinen onkia ja niissä on sisällä kori johon parsat voi asettaa ja josta ne tippuvat läpi kun korin nostaa. Tämmöinen kiulu onkin välttämätön hankinta, mikäli kaapeissasi on ylimääräistä tilaa ja kieriskelet rahoissa.

Parsat on kätevintä keittää laakeassa astiassa, itse käytän samaa neljän litran rosterikattilaa jossa keitän perunat. Tärkeämpää kuin kattilan muoto on veden lämpötila ja suolapitoisuus. Parsat pitää nimittäin keittää erittäin suolaisessa vedessä, aivan kuten pastakin. Vesi ei myöskään saa ryöpytä, vaan mielellään helmeillä kevyesti. Isompi kattila ja siten isompi vesimäärä auttavat pitämään lämpötilan tasaisena kun parsat lisätään veteen.

Parsoja voi kauhoa millä tahansa kapustalla, itse käytän isoja pinsettejä "atuloita". Kypsät parsat on kätevintä nostaa suoraan puhtaalle liinalle kuivahtamaan tai jääkylmään veteen mikäli aiot jatkokäsitellä niitä (pariloitu parsa on muuten herkkua, kokeileppa kun seuraavan kerran grillaat!).

"Ja mistä tietää milloin parsa on kypsää?" - kuuluu tässä vaiheessa takarivistä. Parsa on kypsää kun se on pehmennyt mutta yhä napakka, kuin veltto sormi tai nakki. Neljästä kuuteen minuuttia riittänee parsan keittoajaksi, mutta koska keitettävä satsi usein sisältää erikokoisia ja -ikäisiä parsoja, pitää jokainen kokeilla erikseen. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei se ole. Pienimmät kypsyvät ensin ja isommat sitten. Atuloilla on kätevä poimia parsa vedestä, suunnilleen varren keskipaikkeilta ja heiluttaa sitä pystysuunnassa. Jos parsa on kuin jäykkä pökkelö, se on raakaa. Jos se huojuu muutamia senttejä päistään, se on passelia. Jos se kiepahtaa atuloiden ympäri tai katkeaa, se on ylikypsää.

Otin pari kuvaa havainnollistamaan.

Tämä parsa saa olla vielä puolisen minuuttia kiehumassa. Melkein valmis!

Sama parsa liki minuutin jälkeen, pikkaisen "yli" mutta onneksi vain perhe todistaa kokin häpeän.

Entrecôte, punkkukastike, valkosipuliperunat ja parsaa

Entrecôte eli "Antti" on takuuhitti. Sitä saa liki kaikkialta ja sitä ei voi mokata. Rasvaisuutensa puolesta sopii mainiosti myös grilliin.

Sivuutetaan pihvin paisto ja keskitytään johonkin uuteen; punaviinillä paranneltu paistokastike on jo vanha juttu. Samoin iänikuinen sauce espagnole.

Eilen ennen ruokailua kävi harmittavasti, tuttavan Virosta tuoma tuliaispullo oli päässyt etikoitumaan. Korkki oli kuivahtanut väljäksi, ilmeisesti myynninaikaisen pystyvarastoinnin seurauksena. Sääli jos viini ei ole myyntimenestys, sillä se on jopa Suomen hinnoilla hinta/laatu-suhteeltaan erinomaista Señorio de los Llanos, Valdepeñasista. Gran Reserva 2004. Ihan samaa ei Alkosta viime hakemalla löytynyt, mutta liki. Hintaa alle 9 euroa.

Summa summarum, viini oli muuttunut juomakelvottomaksi ja tulisi muuttumaan päivä päivältä yhä heikommaksi, joten päätin keittää sen kastikkeeksi.

Koko pullon nimittäin.

- Pullo punkkua
- 1½ dl sokeria
- 2 valkosipulinkynttä

Ripaus mustapippuria, yksi oksa timjamia ja muutama rosmariinin lehti

Aloita kaatamalla sokeri kasariin ja sulata se. Saa vähän ottaa väriäkin. Lisää punkku. Kun seos kiehahtaa, lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja mausteet. Keitä kokoon kunnes konsistenssi on sopivaa. Itse olen huomannut, että kun tämäntyyppinen kastike alkaa kuohua runsaasti, se on liki valmista. Jos se jättää selkeän kalvon maistamislusikan selkäpuolelle, olet onnistunut! Mitään kittiä tai tiukkaa siirappia ei ole tarkoitus keittää, mutta jos näin pääsee käymään, tilkka vettä auttaa. Siivilöi kuumana, saat mausteet pois.

Lopputulos on makea, täyteläinen, nektarimainen kastike joka on parhaimmillaan rasvaisen lihan kuten lampaan tai naudan entrecoten kanssa.

Kaveriksi lautaselle tänään pääsi juurikin edellämainittu Antti, valkosipuliperunat ja tuore parsa.

Chilinen sienikastike pastalle

Tämä on yksi monista versioista, jossa yritän naittaa chiliä ja sieniä pastakastikkeen muodossa. Arkistojen kätköissä pitäisi olla vastaava resepti jossa sieninä käytetään yksinomaa kanttarelleja. Laitan sen blogiini jahka löydän sen.

Tarvitaan:

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
6-8 herkusientä
1-2 aji cristalia
2 dl kermaa
mustapippuri/suola
1 tl punaviinietikkaa
1 tl hunajaa

Sipulit ja chili pilkotaan ja heitetään pannulle, kuullotellaan oliiviöljyssä (ja nokare voita messiin tietysti). Kun sipulit alkavat olla läpikuultavaisia, lisätään sienet. Sienet lisätään 3-4 erässä, sillä ne sisältävät runsaasti vettä ja jäähdyttävät pannun jos ne nakataan kaikki kerralla.

Kun sieni&sipuli&chili alkaa näyttämään herkulliselta, lisätään mausteet ja kerma. Keitellään hissuksiin kasaan.

Itse kiehautan pastat toisella levylle ja kun passeli al dente-kypsyys on saavutettu, valutan ne lävikössä, siirrän takaisin kattilaan ja kippaan kastikkeen sekaan. Hämmennän koko roskaa hetken aikaa kuumalla levyllä ja nostelen lautasille.

Valitettavasti tästä annoksesta ei saatu kuvaa, se katosi parempiin suihin!

Sisäfilettä, kermaperunoita ja sienilisäke

Heh heh. Juuri kun nostelin putkikassia autoon, kaveri kadun toiselta puolelta soitti kännykkään; "Tulin just tukkutorilta, sain halvalla kassillisen sisukkaa, haluutko yhden pötkön brassia?".

Valkoihoinen, lihaa syövä heteromies ei IKINÄ kieltäydy sisäfileestä. Eikä ainakaan ilmaisesta sellaisesta!. Kävin koppaamassa fileen kylmälaukkuun jonka sisätilalämmöstä vastasi juhannusmeiningillä 24 kylmää oluttölkkiä sekä pullollinen hyväksi havaittua edullista espanjalaista roseeta! Mamma mia!

Maaseudun M-kaupasta kävin ostamassa puolitoista kiloa Timo-nimistä perunaa sekä nyrkin kokoisia herkkusieniä, liekö säteilyeroosion kasvattamia...? Sipulia, valkosipulia, creme bonjuaar-valkosipulipulituorejuustoa, kermaa...

Aloitin renssaamalla sisukasta ylimääräiset kalvot pois, seuraavaksi fileen "häntä" viillettiin omaksi pihvikseen ja jäljellejääneestä pötklylästä saikin leikattua passelisti viisi kappaletta n. 4 cm paksuja pihvejä. Taputtelin piffejä käsin hieman sileämmäksi ja nakkasin lautaselle. Päälle merisuolaa, mustapippuria, oliiviöljyä ja lopuksi tirpsuttelin vielä hieman halpaa punkkua lihan päälle. Nostin lautasen syrjään vartomaan.

Vaimo komennetaan pesemään perunat, sillä välin hakataan kourallinen (ihan oikeasti ISO KOURALLINEN) valkosipulinkynsiä niin pieneksi kuin taidot ja leikkuulauta vain sallivat. Pestyt perunat viipaloidaan kuorineen n.3mm siivuiksi, tekniikka vapaa, suoraan isoon paljuun jossa on kylmää vettä.

Tässä vaiheessa kiehautetaan litran verran vettä jonne lisätään yksi lihaliemikuutio.

Nyt tärkein vaihe. Perunat paistetaan pannulla erissä ja jokainen erä suolataan, pippuroidaan ja valkosipuloidaan. Eli pannu kuumaksi, sinne ripaus öljyä ja pieni nokare voita. Perunoita sen verran, että satsia voidaan järkevästi käännellä. Ensimmäisen pannullisen kohdalla voi tehdä karkean arvion, kuinka monessa erässä perunat paistetaan, erottele hienonnettu valkosipuli leikkuulaudan päällä yhtä moneen kekoon. Pilko vielä pari sipua hienoksi ja lisää puolet sipulista viimeiseen perunaerään.

Varo ylisuolaamista! Perunoita paistetaan sen verran, että niistä tulee läpikuultavia, saavat ruskistua reunoistaan vähäsen. Kaada perunat sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Kuten sanottu, paista perunat erissä. Perunoita paistaessa kannattaa uuni laittaa valmiiksi lämpenemään, 180'C on passeli. Kun viimeinen erä pottua päätyy vuokaan, kaada reilu puolet kuumasta lihaliemestä sinne ja nosta vuoka uuniin. Perunat saavat olla uunissa kunnes kypsiä, helpostikin reilun tunnin.

Sienet huuhtaistaan ja niistä viilletään jalka irti niin läheltä lakkia kuin mahdollista, jalat pilkotaan pieneksi ja yhdistetään jäljelläolevan sipulisilpun kanssa, jätä kuitenkin vähän sipulia kastiketta varten. Lakkeihin pannaan nokare tuorejuustoa (tässä tapauksessa cremebonjour valkosipulia), päälle sipuli-sienihakkelusta ja koko komeuden päälle vielä nokare voita sekä rouhaus mustapippuria. Sienet laitetaan uuniin kuten parhaiten mahtuvat, itse taittelin foliosta "kuppeja" joihin sienet tulivat. Sienet kypsyvät uunissa n.20 minuutissa, samalla kuin perunat.

Pieneen kattilaan laitetaan n.40g voita ja lämmitetään varovasti. Hienonna viherpippureita (15-20kpl) kämmenissä ja lisää kasariin. Rouhi hieman mustapippuria sinne myös. Lisää n.2 rkl vehnäjauhoja kattilaan ja hämmentele passelilla kapustalla. Yritä saada jauhot hieman ruskistumaan, varovasti! Kun jauhoissa alkaa olemaan hieman väriä, lisää sipulisilppu kasariin. Kuuma rasva-jauhoseos kypsentää sipulin erittäin nopeasti, alle minuutin jälkeen voit kaataa lämmintä lihalientä, samanaikaisesti vatkaten kasariin. Kaada ensin vain n.1 dl, lisää tämän jälkeen kerma. Vatkaa ja odota, että kastike lämpenee. Tarkista sakeus ja ohenna tarpeen vaatiessa lihaliemellä. Muista tarkistaa myös suolaisuus, suolaton kastike sopii konttoriruokalaan.

Pihvit osaa jokainen paistaa, pari nyrkkisääntöä;

- Älä koskaan paista jääkaappikylmää lihaa, ota liha huoneenlämpöön 2-3h ennen paistokekkereitä.
- Älä yritä tehdä pihvien pannulle tunkemisen maailmanennätystä, pannun lämpökuorma ja lämmönsiirto-ominaisuudet ovat rajalliset. Pihvejä paistaessa, pannua pitäisi näkyä n.40% eli melkein puolet. Normaalilla 24-26cm halkaisijaltaan paistinpannulla 3 sisäfilepihviä on ehdoton maksimi, ulkofileestä ja paistista tehtyjä isompia piffejä ei kannata kahta enempää laittaa pannulle.
- Kuuma pannu. Aina kuuma pannu.

Sitten vielä kun ajoittaa perunoiden sekä sienien kypsymisen oikein...

Voilá!

Lohta, salsaa ja bataattia

Päivän menyyllä tänään;

Ananas-chilisalsaa
edellämainitussa marinoitua Norjan Lohta
currykookosmaitoon muhennettua bataattia.

Ananas-chilisalsa:

½ ananas
2 Fataliin Aji Cristalia
½ habanero
1 rkl schirachaa
2 rkl sweetchiliä
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja sokeria.

Ananas kuoritaan veitsellä, keskeltä löytyvä puumainen osa leikataan pois ja kuutioidaan n. 3x3 mm kuutioksi. Chilit pilkotaan siemenineen päivineen. Kaikki aineet kippoon ja sekoitellaan lusikalla.

Lohet otetaan paketista pois (tai jatkokäsitellään itse omin käsin pyöreästä kalasta annoskokoisiksi ) ja laitetaan passelin ahtaaseen pakasterasiaan osan salsasta kanssa. Kansi kiinni ja hölskytetään hieman, paitsi jos kansi ei ole tiivis! Pannaan jääkaappiin tekeytymään, mieluiten useammaksi tunniksi.

Bataatti kuoritaan ja kuutioidaan n.1,5x1,5 cm kuutioiksi, lyödään kattilaan ja lisätään haaleaa vettä sen verran, että peittyvät. Keittoveteen suolaa! Levy kutoselle ja bataatit kiehumaan. Pikkukattilaan laitetaan tölkillinen kookosmaitoa (Rainbowlla on tuote joka on tetrassa, hyvää kamaa.), kookosmaidon sekaan hämmennetään 1 rkl curryä, kymmenkunta kardemumman siementä, suolaa, mustapippuria ja tiraus sitruunamehua. Pikkukattilan voi laittaa lämpenemään vaikka kolmosella.

Ja nyt tärkeä vaihe! Bataatteja ei keitetä kypsiksi vedessä! Vedessäkeittämisen tarkoitus on vain ryöpätä ne! Eli kun vesi kiehuu, anna kiehua voimakkaasti n. 3-5 min, kun bataattikuutiot ovat pinnalta pehmeitä, mutta sisältä kovia kaada koko satsi lävikköön ja takaisin tyhjään kattilaan. Kaada bataattien päälle heti kookosmaitocurryliemi pikkukasarista!

Laita bataatit hautumaan jonnekin takalevylle ja aseta paistinpannu liedelle, mieluiten sille levylle jossa bataatit äsken olivat. Pikkukattila, jossa äsken oli kookosmaito, muistatko? Laita siihen n.1dl kylmää vettä ja vatkaa sekaan sen verran vehnäjauhoja, että nesteeseen alkaa tulla rakennetta tämä vehnäjauhoseos on tarkoitettu suurustamaan bataattihässäkkä. Anna sen kuitenkin olla toistaiseksi.

Eli nyt liedellä on kuumeneva paistinpannu ja hiljaa kiehuvat bataatit (kolmonen on passeli levyasento). Pikkukattilassa on suurus ja se on jossain käden ulottuvilla, kuten myös pullo edullista espanjalaista roseeta.

Laita pannulle pari rkl oliiviöljyä ja nokare voita. Juuri ennenkuin voi alkaa ruskistumaan, laita fisut pannulle nahkapuoli ylöspäin. Ei haittaa vaikka messissä tulisi salsanrippeitä. Paista kutosella kunnes saadaan oikeaoppinen herkullinen väri, käännä kalat, tiputa lämpö neloselle. Nyt voit sammuttaa bataattikattilan ja ripeästi hämmentäen juoksuttaa suurusta pikkukattilasta sekaan. Älä kaada koko satsia kerralla, muuten saat ison klimpin kookosmaitoa bataattikuutioilla!! Heti kun seos muistuttaa löysää puuroa, se on sopivaa. Jätä kattila kuumalle levylle, mutta muista välillä hämmentää!

Kun bataattimuhennoksesta on selvitty, voitkin kaataa kalojen sekaan muutaman ruokalusikallisen vettä ja asettaa kattilankannen paistinpannun päälle. Lohta on turha kärtsätä kuivaksi korpuksi, sitä varten ovat kouluruokalat.

Lohi saa tekeytyä kannen alla sen aikaa kun pöytä katetaan ja kurittomat perheenjäsenet komennetaan sen ääreen. Tarkista vielä ennen tarjoilua lohen kypsyys, paksummat siivut saattavat vaatia melkoisen haudutuksen.

Loput salsasta syödään pöydässä kalan kanssa!

Chilikauralastut

Nämä tekevät aina kauppansa, tai ainakin kotiväelle ja naapureille on kelvannut toistaiseksi. Alkuperäinen resepti on saatu hämärin keinoin eräästä Helsinkiläisestä huippuravintolasta. Jos kerron sen nimen, niin saatan joutua epämääräiseen onnettomuuteen..

Reseptistä on olemassa jonkinlainen "Anoppi kokkaa"-variaatio, jota tuputetaan kaikkialla, jossa ohjeessa on yksi kananmuna mukana. Pidetään ne munat kuitenkin kanassa, kakuissa tai kalsareissa, pikkuleipiin ne eivät kuulu.

175 g voita
2 dl pikakaurahiutaleita
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/4 dl siirappia
2 rkl maitoa
½ tl leivinjauhetta
1 maustemitta Bih Jolokia-pulveria tms. chilijauhetta.

Voi sulatetaan ja sen annetaan jäähtyä hetki, itse jäähdytän sen kippaamalla sekaan siirapin ja maidon. Voin sulaessa toiseen kippoon laitetaan kaikki kuivakamat. Kaadetaan voi-maito-siirappi-liemi niskaan ja hämmennetään voimakkaasti. Taikinasta nostetaan kahden lusikan avulla peukalon pään kokoisia nokareita uuninpellille, max 12 kpl/pelti sillä nämä leviävät kypsyessään sangen melkoisesti!

Paistetaan 175'C kunnes kauniin ruskeita ja rapsakan oloisia. kts. kuva.

Omenapiirakka ilman verta ja hikeä

Omenapiirakka on muuten hyvää! Varsinkin itse tehtynä! Pohjan tekemisestä tehdään vain valitettavan usein liian suuri numero, tässä oma helpompi, nopeampi ja siistimpi versioni:

Kulhoon otetaan n.200g voita lämpenemään muutamaksi tunniksi. Päälle kaadetaan 3dl vehnäjauhoja ja saman verran sokeria sekä vajaa ½tl leivinjauhetta. Vatkataan sähkövatkaimella sekaisin. Tarkoituksena olisi saada aikaiseksi sellaista murua joka ei enään tartu vatkaimiin. Periaatteessa kannattaa aloittaa 2,5dl vehnäjauhoja sekä sokeria ja lisätä niitä tasaisesti kunnes haluttu koostumus saavutetaan. Eli taikinan tulisi sekoitettaessa murustua, mutta se pitäisi voida muotoilla palloksi, niin että pallon muoto pysyy. Kuten kuvasta näkyy, taikinaan jää rystysen jäljet painettaessa.



Vatkataan sekaan vielä 2 munaa erikseen. Nyt taikina on valmis ja se levitetään nuolijalla tai käsin voideltuun vuokaan. Päälle kiilataan omenalohkot (kahdesta omenasta saa tarpeeksi lohkoja yhteen n.25 cm piirakkaan). Ennenkuin laitetaan uuniin, päälle ripotellaan vielä sokeria ja kanelia. Paistetaan 180'c kunnes kypsä keskeltä, pulska puolituntinen meni tänään kun paistelin.

Luksusta salaattiin..

Arkinen salaatti saa ripauksen luksusta kun Arlan fetakuutiot korvataan senttisillä briejuusto viipaleilla jotka on paistettu oliiviöljytilkassa. Kaveriksi vielä lautaselle murennetaan paahdettua paperipussileipää.

Naisväkeä hemmotellaan vielä kolmella basilikan lehdellä, jotka asetellaan ristikkäin annoksen päälle.

Tryffeliöljyä? Jos sinulla on niin laita ihmeessä!

Tomaattisoosi

Nyt kun pizzan osaa pyöräyttää kuka vain, mutta maukas tomaattikastike on se millä viedään pisteet kotiin.

Hankintalistalla;
6 tomaattia
1 sipuli
6 valkosipunlinkynttä
puolikas habanero
5 rkl tomaattipyrettä
mustapippuri, suola
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä

Hienonna zibulat ja heitä kasariin öljyn kera, lämpö neloselle. Pese tomaatit, halkaise ja leikkaa kannat irti. Heitä kannat roskiin ja kuutioi laudalla olevat tomaatit karkeasti senttiä-x-sentti kokoisiksi. Ei mitään hienostelua vaan halkaistut tomaatit viilletään keskeltä poikki ja kuudeksi siivuksi ja niin edespäin. Nyt on hyvä nostaa hellan lämpöä vitoselle. Pilko habanero tomaattien joukkoon. Kun zibulat näyttävät kuullottuneilta, heitä tomaatit sekaan. Kääntele laiskasti ja anna kiehua. Struuttaa tomaattipyree joukkoon ja loput mausteet. Tiputa lämpö kolmoselle ja välillä hämmentäen anna kiehahtaa kokoon. Ohjeella ryydittää 3-4 isohkoa pizzaa.

Soosia kannattaa tehdä samointein vähän isompikin annos ja vaikka pakastaa osa. Lisäämällä eri komponentteja siitä on moneksi, jauhelihaa lisättäessä saadaan bolognesea yms. Kannattaa kokeilla lisätä rainbow-savusimpukoita sekä katkarapuja kastikkeeseen ja tarjota pastan kanssa. Variaatioita on monia ja kokeileminen poikkeuksetta kannattaa!

Pizza, tai "pitsa" tai "pide" kuten nurkilla huudellaan

Kaupan raakapakastepohja on pirun helppo, halpa ja nopea oikotie pizzan valmistukseen.

Mutta on se synti ja häpeä käyttää valmista pohjaa jos kaiken muun pilkkoo ja hienontaa omilla karvaisilla käsillään. Pizzapohjahan on oikeastaan vain leipä ja jokaisen tulisi osata leivän teko!

Ja koska pizzan laadun määrittää pohja, on syytäkin panostaa siihen. Jokainen joka on maistanut tuoretta leipää tietää mistä puhun.

Pizzataikinan A ja O on kunnon sitko, sitko meinaa samaa kuin taikinan purukumimaisuus. Mitä parempi sitko, sitä paremmin taikinaa voi venyttää. Sitko muodostuu vehnästä ajan ja vaivan kanssa, mistä verbi vaivata. Heh heh.

Pizzajauhoina voi käyttää joko valmista sekoitusta, jota tarjoaa Myllyn Paras tai sitten sotkee itse

2/5 Durumvehnäjauhoa
2/5 hiivaleipäjauhoa
1/5 vehnäjauhoa.

Kahteen desiin vettä tulee n. 5 desiä jauhosekoitusta, 3 rkl oliiviöljyä, ripaus sokeria ja suolaa ½-1 tl. Ja hiiva.

Saatanallisperkeleellisen vaivausoperaation voi kuitenkin oikaista. Taikinaa ei tarvitse lätkiä varttituntia samalla kun laulaa italialaista oopperaa. Laita nestemäärään n. 2/5 jauhoista ja vedä sähkövatkaimella, vispilät asennettuina pari minuuttia melkein täysillä. Vaihda vispilät taikinakoukkuihin ja vaivaa loput jauhot taikinaan. Tämän vikan homman voi hoitaa käsinkin. Reilusti alta kymmenen minuutin saadaan taikinasta vaivattua sellainen, että se juuri ja juuri säilyttää pallon muodon, eikä tarraa sormiin. Muovaa taikina palloksi kulhoon, ripottele hiukan jauhoja päälle, peitä liinalla ja anna turvota muutama tunti.

Sähkövatkaimen käyttö durumvehnän kanssa tekee höpöä vehnän gluteenille, sitko alkaa muodostumaan kuin itsestään.

Taikinapallosta napataan vähän nyrkkiä pienempiä paloja, jotka pyöritellään käsissä jälleen palloiksi. Sitten niistä taputellaan kämmenien välissä kiekkoja, jotka asetellaan varovasti uunipellin/pizzakiven kokoisiksi leikatuille leivinpapereille. Suosittelen asettamaan paperin esimerkiksi leikkuulaudan päälle, josta pizza on helppo tuupata uuniin. Kiekkoja kaulitaan kaulimella tai pulikalla hieman isommiksi. Itse tykkään kaulia taikinaa vain hiukan litteämmäksi ja sitten ruveta heittelemään taikinaa rystysten varassa, samalla Dean Martinin kanssa duettoa laulellen. Viimeistellään plätyn muoto kaulimella/pulikalla.

Täytteet päälle ja paistetaan uunissa. Uuniin kannattaa kelata suoraan maksimit, eli 300 astetta. Jos käytössä ei ole ns. pizza- tai leipäkiveä, voi feikata sen verran, että jättää pellin uuniin kuumenemaan ja sitten liu'uttaa leivinpaperin päällä olevan pizzan pellille. Alumiinipelleillä tästä ei ole mainittavaa hyötyä.

Eikä sitten käytetä sitä X-tran juustonkaltaista tuotetta pizzan päällä vaan jotain OIKEAA juustoa. Mozzarellapallosta on hyvä sormin raastaa pienempiä paloja.

 

 Ecco la mamma! Pizza bellissimo!

Uutta perunaa..

"Peruna on Suomen tryffeli."- Sanoo Pekka Terävä, ja puhuu muuten asiaa.

Uusien perunoiden pesu on aina koettu vaikeaksi. Tai ainakin omissa tuttavapiireissä. Väitehän on mitä karmeinta herjausta rakasta perunaamme kohtaan!

Kilo perunoita laitetaan neljän litran kattilaan. Neljän litran kattilaan mahtuu kaksi nyrkkiä rinnakkain ja on n. olutuopin korkuinen. Jos paikalla on vaimoihminen tai siihen rinnastettava, voidaan häntä pyytää sormella osoittamaan kyseinen metallituote.

Jos kattilaa ei löydy, otetaan seuraavaksi lähin vastaava tuote. Salaattikulho, pienempi kasari, sotilaskypärä.

Aseta kattila tiskialtaaseen ja laita hanasta kylmä vesi juoksemaan siihen, kaada perunoita n. 3/4 osaa kattilan korkeudesta.

Ja nyt tärkein; Jos kotoa ei löydy puhtaaksi miellettävää tiskiharjaa, osta sellainen. Joskus menneisyydessä kova juttu oli ns. "juuresharja" jonka ainut tehtävä nähdäkseni on roikkua inhottavan törkyisenä kuivauskaapin pinnoista. Myös puhdas käyttämätön kenkä- tai vessaharja soveltuu, mutta sellaisia tuskin kellään lojuu nurkissa?

Juuresharja joutaa roskiin, varsinkin jos kodin kaikki kasvikset ovat kotoisin alepasta tai k-kaupasta.

Samalla kun vesi valuu, änkeä puhdas - tai ainakin fairystä vapaa - tiskiharja pottujen joukkoon, hämmennä sopivalla voimakkuudella, korkeussuunnassa lievästi kallellaan ympyrää. Alle minuutissa sinulla on kattilallinen puhtaita perunoita! Kaada potut lävikköön, huuhtaise nopeasti ja takaisin kattilaan. Lisää keitinvesi, suola ja tilli. Keitä kypsäksi ja syö minkä kanssa vaan. Peruna on hyvää!

Makea appelsiini-habanerokastike jäätelölle

2 Appelsiinia
pala inkivääriä
1 habanero
2,5 dl sokeria.

Eli otetaan kaksi nyrkin kokoista appelsiinia, kuoritaan veitsellä ja lohkotaan hedelmälihat kalvojen välistä talteen.

Hedelmälihat kerätään kippoon, jonne kannattaa puristaa myös jäljelle jääneistä kalvo-osista mehu.

Halkaistaan yksi habanero, kaapaistaan siemenet ja kanta pois ja nakataan kippoon. Inkivääristä leikataan n. peukalon kärjen kokoinen pala joka kuoritaan. Koko roska porataan sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.

Esimerkkikuvassa inkivääriä on liikaa kun innostuin sen tuoksusta! Yksi palanen riittää. Tai kaksi pienempää.

Kaada hieman sokeria pannulle. Tarkalleen ottaen 2,5 dl.

Sokeri sulatetaan ja ruskistetaan kauniiksi. Mainittakoon vielä, että sula sokeri huitelee vajaassa 200 asteessa ja poikkeuksetta aiheuttaa vakavia palovammoja. Jos onnistut turaamaan sitä päällesi, yritä hankkitua kylmän veden alle. Pyyhkimällä onnistut vain maksimoimaan palovammasi. Lapset ja eläimet pois keittiöstä. 

Tiputetaan lämpöä ja kipataan haba-appelsiinisotku sekaan. Hämmmenellään rajusti ja nautitaan höyrystyvän haban vaikutuksista mm. silmiin ja nenän limakalvoille. Hellan lämmön voi huoletta tiputtaa vaikka kolmosella ja antaa soosin kiehua kasaan. Kastike on valmista, kun se reagoi pannun kallisteluun silmänräpäyksen viiveellä ja jättää selkeän kalvon jälkeensä.