Reuben sandwich

Mitä helvettiä? Kolmas voileipäresepti putkeen?

Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.

Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..

Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!

Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".

Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.

Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!

Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa

Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.

Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.

Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.

Taas aamiaisleipiä

Ei mitään erikoista, korkeintaan vaihtelua arkeen.

Pari viipaletta hyvää maalaisleipää
4 valkosipulinkynttä
Hyvää makkaraa, tässä tapauksessa chorizoa
Tomaatti
2 kananmunaa
Habanero-tabascoa
Suolaa, mustapippuria

Paista kananmunat yhdeltä puolelta, mausta suolalla, pippurilla ja habanerotabascolla. Nosta syrjään.

Huuhtaise pannu ja nosta kuumenemaan, kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ne nopeasti pannulle. Paahda niitä parikymmnetä sekuntia ja lorauta reilu desi hyvälaatuista oliiviöljyä pannuun. Freesaa valkosipuleita öljyssä tovi, mutta älä anna ruskistua. Paista leipäviipaleet toiselta puolelta pannussa rapeiksi.

Nostele leipien päälle ohuita tomaattisiivuja, näiden päälle makkaraa ja lopuksi munat koko hoidon päälle. Nauti kahvin kanssa.

Vakuuttavampaa safkaa helpommalla

Oh la laa!

Näyttääkö hyvältä?

Kun puhun aamiaisleivistä, luuletko todellakin, että tarkoitan jotain muovipussipolakasta leikattua känttyä jonka päällä on jahtimakkaraa ja kevyt-emmentalia?

Sillä välin kun leivät paahtuvat ja kahvi tekeytyy, freesaan äkkiä yhden sipulin ja kourallisen tuoreita sieniä (suppilovahveroita tässä tapauksessa) pannulla. Maustan tämän massan suolalla ja mustapippurilla.

Varsinainen kikkailuosio muodostuu kananmunien paistamisesta ja leivän kasaamisesta.

Osta stanssisarja. Ihan oikeasti. En muista olenko tässä blogissa hehkuttanut stansseja, eli ympyrämuotteja, metallirenkaita, tarpeeksi? Niillä voi tehdä vaikka mitä, alkaen täydellisen pyöreistä pipareista loppuen california-cuisinelle ominaisiin kammottaviin torneihin. Tässä tapauksessa kananmunat paistetaan stanssin sisällä jotta saadaan täydellinen, leivän päälle asettuva, pyöreä muna.

Äläkä suotta voitele leipää voilla, komppaa sipulin makeutta levittämällä leivälle smetanaa! Ja kansa hurraa!

Ja kuten nimimerkki Mooms huomautti, stanssin sijasta voi (ja ehkä kannattaakin) käyttää ~1cm korkuista paprikarengasta jonka sisällä muna paistetaan. Samalla saa annokseen pirtsakkaa väriä.

Valkosipulin kuoriminen

Kuulutko siihen kansanosaan jonka mielestä valmisvalkosipulimurska on ihan OK kamaa? Puhun nyt siitä lasipurkissa myytävästä harmaasta p*skasta joka maistuu enimmäkseen hapettumisenestoaine E300:lle. Onko valkosipulin kuoriminen ja hienontaminen liian vaikeaa? Ehkä et ole ansainnut kunnon ruokaa?

Valkosipuliahan ei vedetä pusertimen läpi. Valkosipuli on herkkä tuote ja sitä ei todellakaan tirsuteta jonkin anopin ennakkoperintökeittiökinkulan läpi - EI! Kynnen kuoritaan, läimäistään veitsen lappeella hivenen rikki ja hienonnetaan terävällä veitsellä.

Kuoriminen on perinteisesti ollut valkosipulin työstämisen hitain ja ikävin osa, ei enää.

Meinasin tehdä oikein hienon videon havainnollistamaan tätä ihmettä, reggaemusiikilla ja lopputeksteillä ja kaikkea. Mutta anti olla, tässä on sellaista oivaltamisen iloa kun kokeilee itse.

Faijani löysi jostain netin syövereistä ameriikkalaisen videopätkän jossa joku, jopa minua tuhdimpi setä, kuorii kymmenen valkosipulinkynttä kahden rosterisen keittiökulhon avulla. Kikka on näppärä jos kädet on sitä kokoluokkaa, että koripallon voi nostaa yhdellä kouralla. Tavalliselle ihmisille riittää se peruskattila, jossa potutkin keitetään.

Voi olla, että tempaisen videon eetteriin. Voi olla, etten jaksa.

Riko valkosipuli, ota haluamasi määrä valkosipulinkynsiä ja nakkaa ne 3-4l kattilaan. Laita kattilaan kansi päälle, nappaa kahvoista kiinni ja pidä peukaloilla kansi paikoillaan. Ravista kattilaa voimallisesti ylös-alas muutaman sekunnin ajan, siten että kuulet miten kynnet kimpoilevat kattilassa. Kumoa sisältö leikkuulaudalle ja ihmettele kuinka kynnet ovat maagisesti kuoriutuneet.