Munakoisoa pizzassa sipulin kanssa

Kaikkea pitää kokeilla. Paitsi kansantanssia.

Tämä idea tuli päähäni jostain, en muista mistä.Olin jotenkin tavallista ryytyneempi töiden jälkeen ja kimpoilin sateisia katuja pitkin tuttuun ja turvalliseen egyptiläiseen ravintolaan. Tapani mukaan ajauduin hyvin nopeasti "väittelyyn" ruoka-asioista. Pistin tuon väittelyn sitaatteihin, sillä satunnaisesta ohikulkijasta meidän tulisieluisten safkanrakastajien keskinäinen sanailu saattaa vaikuttaa kolmannen maailmansodan syttymiseltä.

Keskustelu ajautui hyvin nopeasti pizzaan, sen valmistukseen ja historiaan. Sekä pizzaan liittyvään änkyröintiin, kuinka monta täytettä, kuinka paljon juustoa, tuleeko juusto pohjalle vai ei, saako pizzassa olla hedelmiä jne. Pizzasta voisi todennäköisesti vääntää pari viikkoa ihan helposti.

Vedin yhtäkkiä hatusta aivan uudentyyppisen pizzan, sitä ennen olin jo keksinyt ruokalajin joka ravintoloitsijan mielestä oli kebabpizza - vanha juttu! Sanoin, että pizza on niin monimuotoinen alusta, että se taipuu vaikka mihin. Lupasin veivata tämän lätyn vaikka heti paikanpäällä jos kaikki kamat löytyisivät.

Sottapyttynä minua ei päästetty keittiöön, joten jouduin kokkailemaan kotona..

1 annos pizzapohjataikinaa

2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkutölkki pyrettä
7 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
½ tl suolaa

1 munakoiso
2 sipulia (tai 1 isosipuli)
1 pallo mozzarellaa
kourallinen pizzajuustoa
4 mietoa ja maukasta chiliä (itse käytin cap.220-nimistä baccatumia)
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia.

Kippaa tomaattituotteet tässä vaiheessa jo legendaariseen litran rosterimittaan, perään valkkarit ja mausteet. Poraa sauvasekoittimella sekaisin.

Viipaloi munis (eli munakoiso) senttisiksi siivuiksi, suolaa viipaleet hyvin ja jätä ne "itkemään" reiluksi puoleksi tunniksi. Huuhtele huolellisesti kylmällä vedellä ja valuta (tai taputtele) kuiviksi.

Paista munikset reilussa oliiviöljyssä kullanruskean rapeiksi, laita jälleen valumaan.

Kauli pizzapohja ohueksi, penslaa reunat oliivöljyllä. Levitä tomaattisoosi pizzanpohjalle, asettele munikset tasaisesti, viipaloi päälle superohuiksi viipaloidut chilit ja sipulit. Ripsi AK-tomskua vielä sinne tänne ja heivaa juustot pizzan päälle.

Paista 275' kunnes ihanan näköinen!

Ecco la Mamma!

Pizzaa pannussa!

Onko se sitten pannupizzaa?

En tiedä..



Muotoile pannun kokoinen pizzapohja, nakkaa se lämpenevään pannuun. Kasaa nopeasti täytteet päälle. Paista vajaa minuutti ja heitä 250 asteiseen uuniin n. 8 minuutiksi. Nopeampi ja helpompi kuin pizzakivi!

Tomaattisoosi

Nyt kun pizzan osaa pyöräyttää kuka vain, mutta maukas tomaattikastike on se millä viedään pisteet kotiin.

Hankintalistalla;
6 tomaattia
1 sipuli
6 valkosipunlinkynttä
puolikas habanero
5 rkl tomaattipyrettä
mustapippuri, suola
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia
1 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä

Hienonna zibulat ja heitä kasariin öljyn kera, lämpö neloselle. Pese tomaatit, halkaise ja leikkaa kannat irti. Heitä kannat roskiin ja kuutioi laudalla olevat tomaatit karkeasti senttiä-x-sentti kokoisiksi. Ei mitään hienostelua vaan halkaistut tomaatit viilletään keskeltä poikki ja kuudeksi siivuksi ja niin edespäin. Nyt on hyvä nostaa hellan lämpöä vitoselle. Pilko habanero tomaattien joukkoon. Kun zibulat näyttävät kuullottuneilta, heitä tomaatit sekaan. Kääntele laiskasti ja anna kiehua. Struuttaa tomaattipyree joukkoon ja loput mausteet. Tiputa lämpö kolmoselle ja välillä hämmentäen anna kiehahtaa kokoon. Ohjeella ryydittää 3-4 isohkoa pizzaa.

Soosia kannattaa tehdä samointein vähän isompikin annos ja vaikka pakastaa osa. Lisäämällä eri komponentteja siitä on moneksi, jauhelihaa lisättäessä saadaan bolognesea yms. Kannattaa kokeilla lisätä rainbow-savusimpukoita sekä katkarapuja kastikkeeseen ja tarjota pastan kanssa. Variaatioita on monia ja kokeileminen poikkeuksetta kannattaa!

Pizza, tai "pitsa" tai "pide" kuten nurkilla huudellaan

Kaupan raakapakastepohja on pirun helppo, halpa ja nopea oikotie pizzan valmistukseen.

Mutta on se synti ja häpeä käyttää valmista pohjaa jos kaiken muun pilkkoo ja hienontaa omilla karvaisilla käsillään. Pizzapohjahan on oikeastaan vain leipä ja jokaisen tulisi osata leivän teko!

Ja koska pizzan laadun määrittää pohja, on syytäkin panostaa siihen. Jokainen joka on maistanut tuoretta leipää tietää mistä puhun.

Pizzataikinan A ja O on kunnon sitko, sitko meinaa samaa kuin taikinan purukumimaisuus. Mitä parempi sitko, sitä paremmin taikinaa voi venyttää. Sitko muodostuu vehnästä ajan ja vaivan kanssa, mistä verbi vaivata. Heh heh.

Pizzajauhoina voi käyttää joko valmista sekoitusta, jota tarjoaa Myllyn Paras tai sitten sotkee itse

2/5 Durumvehnäjauhoa
2/5 hiivaleipäjauhoa
1/5 vehnäjauhoa.

Kahteen desiin vettä tulee n. 5 desiä jauhosekoitusta, 3 rkl oliiviöljyä, ripaus sokeria ja suolaa ½-1 tl. Ja hiiva.

Saatanallisperkeleellisen vaivausoperaation voi kuitenkin oikaista. Taikinaa ei tarvitse lätkiä varttituntia samalla kun laulaa italialaista oopperaa. Laita nestemäärään n. 2/5 jauhoista ja vedä sähkövatkaimella, vispilät asennettuina pari minuuttia melkein täysillä. Vaihda vispilät taikinakoukkuihin ja vaivaa loput jauhot taikinaan. Tämän vikan homman voi hoitaa käsinkin. Reilusti alta kymmenen minuutin saadaan taikinasta vaivattua sellainen, että se juuri ja juuri säilyttää pallon muodon, eikä tarraa sormiin. Muovaa taikina palloksi kulhoon, ripottele hiukan jauhoja päälle, peitä liinalla ja anna turvota muutama tunti.

Sähkövatkaimen käyttö durumvehnän kanssa tekee höpöä vehnän gluteenille, sitko alkaa muodostumaan kuin itsestään.

Taikinapallosta napataan vähän nyrkkiä pienempiä paloja, jotka pyöritellään käsissä jälleen palloiksi. Sitten niistä taputellaan kämmenien välissä kiekkoja, jotka asetellaan varovasti uunipellin/pizzakiven kokoisiksi leikatuille leivinpapereille. Suosittelen asettamaan paperin esimerkiksi leikkuulaudan päälle, josta pizza on helppo tuupata uuniin. Kiekkoja kaulitaan kaulimella tai pulikalla hieman isommiksi. Itse tykkään kaulia taikinaa vain hiukan litteämmäksi ja sitten ruveta heittelemään taikinaa rystysten varassa, samalla Dean Martinin kanssa duettoa laulellen. Viimeistellään plätyn muoto kaulimella/pulikalla.

Täytteet päälle ja paistetaan uunissa. Uuniin kannattaa kelata suoraan maksimit, eli 300 astetta. Jos käytössä ei ole ns. pizza- tai leipäkiveä, voi feikata sen verran, että jättää pellin uuniin kuumenemaan ja sitten liu'uttaa leivinpaperin päällä olevan pizzan pellille. Alumiinipelleillä tästä ei ole mainittavaa hyötyä.

Eikä sitten käytetä sitä X-tran juustonkaltaista tuotetta pizzan päällä vaan jotain OIKEAA juustoa. Mozzarellapallosta on hyvä sormin raastaa pienempiä paloja.

 

 Ecco la mamma! Pizza bellissimo!