Tunnustus "puutarhablogista"

Blogini voi olla inspiroiva, mutta ei ehkä aivan puutarha-aiheinen?

Sain Lilleniltä (http://chiliblogini-lillen.blogspot.com/) tunnustuksen inspiroivasta puutarhablogista. Ne jotka lukevat tätä blogia ruokahorinoiden takia, eivät välttämättä tiedä viherpeukalointiharrastuksestani. Pidän varsinaista "puutarhablogia", eli kasvatuspäiväkirjaa chilifoorumin keskustelupalstalla. Aina välillä toki raapustan tännekin jotain chileihin tai orkideoihin liittyvää.

Diplomin ehtoihin kuuluu vastaaminen kolmeen kysymykseen ja nähtävästi voi vielä vapaamuotoisesti kiittää niitä puutarhablogeja jotka ovat toimineet inspiraationa.


1) Miten puutarhainnostus ja puutarha blogin pitäminen syntyivät?

Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja luonnontieteistä, eläimistä ja kasveista. Nuorempana oli jos jonkinsorttista lemmikkiä, myöhemmin erilaisia kasveja. Kaktuksista en koskaan innostunut, helppohoitoisia toki mutta vaativat sellaista pitkäjänteisyyttä jota nuorella miehellä ei ollut. Kärpäsloukkukin otti ja kuoli, silloin ei ollut internettiä josta hakea tietoa eikä kirjastostakaan osannut lainata.

Varsinaista puutarhaa minulla ei olekaan. Ainoastaan parveke. Mutta nimitän sitä rehvakkaasti kasvihuoneeksi! Varsinaisen viherpeukaloinnin aloitin jo edellisessä asunnossani 2009, olin juuri viipaloinut ison läjän punaista Pirkka-merkkistä chiliä papukaijoillemme ruoaksi ja ryhtynyt lukemaan Helsingin Sanomien viikkoliitettä. Lehdessä kerrottiin eräästä Jukka "Fatalii" Kilpisestä joka oli jonkinlaisen ahaa-elämyksen johdosta tunkenut mm. mangon ja chilin siemeniä itämään. Nopeasti innostuvana kaverina näin heti mielessäni suunnattomat säästöt, mikäli pappareille voisi kasvattaa itse omat ruoat. Ja olihan moinen ikkunanlautaviljely aika muodikasta (ja on edelleen).

Samoihin aikoihin sain myöskin hankittua tietokoneen ja siihen internetin (uskomatonta mutta totta, elin lähes 3 vuotta ilman minkäänlaista ATK-laitettta. Ja ei, en ollut vankilassa tai koomassa ;) ryhdyin ottamaan selvää, mikä ero oikeastaan on habanerolla ja Pirkka-chilillä, ainoilla silloin tuntemillani chililajeilla. Nopean googlailun jälkeen huomasin päätyväni toistuvasti Infernon chilitietokantaan etsiessäni vastauksia. Sitten huomasin, että Suomessa on ihan chiliyhdistyskin! Tässä vaiheessa rupesin jo ottamaan kierroksia, aavistin, että chilissä on sitä jotain. Eipä aikaakaan kun löysin chilifoorumin. Luin sitä aikani, useita kuukausia. Lopulta päätin rekisteröityä sinne, lähinnä helpottaakseni uusien viestien lukemista. Luettuani muutaman kuukauden ryhdyin pikkuhiljaa kirjoittamaan vastauksiakin. Ja pitämään päiväkirjaa - tietysti!

Nyt kolme vuotta myöhemmin chilejä on lähemmäs 70 kappaletta, joista toki ~50kpl taimia joista osan lahjoitan eteenpäin. Siemeniä on kerääntynyt mapillinen. Kolme vuotta sitten tiesin habaneron ja "pirkkachilin", geneerisen capsicum annuumin. Nyt olen kasvattanut yli 40 lajia ja tiedän varmasti, että niitä on olemassa tuhansia ja taas tuhansia. Samalla olen oppinut roppakaupalla erilaisista kasvualuistoista, ruukuista, lannotteista, biologiasta, kemiasta. Chilien myötä olen tutustunut myös muihin kasveihin, kuten erilaisiin orkideoihin.


2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Näistä voisi kirjoittaa pienen kirjan. On vaikea nimetä suosikkia. Rakastan Aji Cristalin ja PI-585267:n, eli Turbo Puben, makua. Diggaan isosti tapaa miten Capsicum Lanceolatum kasvaa ja rehottaa ja valtaa koko ikkunan. Villichili Tepin on myös mahtava planttu, kasvaa rehoittaa sekin! Phalaenopsis-orkideat ovat kauniita ja mahtavia kasvattaa! Kolmivuotias ja sohvan kokoinen habanero on erittäin komea. Cajamarca on ehdottoman erikoinen, karvainen capsicum chinense jonka raa'at marjat värjääntyvät antosyaaneista. Peikonlehti kököttää hallitsevana olohuoneen nurkassa. Enkelinsiipikin on kaunis. Capsicum Flexuosum edustaa taas harvinaisempaa päätä. On vaikea valita. Valitsen kaiken.

3) Millainen on puutarhafilosofiasi?

Repostelen usein olevani "luomu", mutta se ei pidä paikkaansa. Käytän apulantaa, kanankakkaa ja merileväuutetta. Mielestäni rehujen kanssa puljaaminen pitää hoitua ilman suurempia stressejä. Kasvatan mullassa, perinteiseen tyyliin. Vesiviljelyihmisillä tuntuu olevan monensorttista ongelmaa, milloin vesi on liian hapanta, milloin sitä milloin tätä. En myöskään usko mihinkään järjettömiin lisävaloihin tai kasvatustelttoihin. Jos ikkunalauta/parveke ei riitä, kannattaa miettiä kasvattelun mielekkyys. Taimet, jotka laitan itämään aina tammikuussa, saavat jonkinlaista lisävaloa. Oikeammin keinovaloa, pyrin vähentämään valaistusta heti maaliskuussa jotta saan "rumat" lamppuviritykset poistettua. Orkideat tarvitsevat jonkinlaisen apuvalon talven pimeimmille kuukausille, mutta ne ovatkin kauniita kasveja jotka mielellään valaisee! Jos pitäisi tiivistää kasvatusfilosofiani yhteen lauseeseen, sanoisin että "vedän rennosti".


Laitetaan tähän loppuun vielä erikoiskiitos minua inspiroineille kasvattajille, linkit tässä tapauksessa chilifoorumin puolelle;

Aji Inferno
Fatalii
Lillen
Jaolsten ja Ylöjärven polte
Inkrose
Bluesman
Toni susirajalta

ja pari blogimaailmasta;
Chilivaari
Chilipark

Varsinaisen tunnustuksen inspiroivasta puutarhablogista tahtoisin antaa chilifoorumin nimimerki ABK. Perusteluina asiantuntemus viherpeukaloinnin saralla, erinomainen kuvamateriaali kasvatustarinoiden yhteydessä sekä hämmästyttävän jäsennelty toiminta nuorelta ihmiseltä!

ABK:n kausi 2012

Nö föto

Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.

- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...

Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.

Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia

Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.

Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.

2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria

Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!

Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.

2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).

Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.

Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!

Capsicum Lanceolatum kukkii

Lievää hihkumista näyttöpäätteen tällä puolen, uskokaa tai älkää.

Villi ja uhanalainen Capsicum Lanceolatum on kukkinut jo kohta kuukauden. Tosin erittäin varovaisesti, kukka tai kaksi kerrallaan. Ne ovat aina tippuneet varsineen. Noin viikko sitten meillä oli täällä Helsingissä melkoinen myrsky ja siirsin amppeleissa hurjasti keinuneet kasvit sisälle. Olosuhteiden muutos ilmeisesti virkisti amppelissa virunutta rehua ja kukkia on nyt useita. Eräs kukka on tiputtanut terälehtensä, mutta kukkavarsi on jäljellä. On erittäin mahdollista, että kotiseudullaan uhanalainen chili pukkaisi hedelmän tähän maailmaan. Jälleen siemeniä harrastajille. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti räpsinyt kuvia tästä veijarista, yhdessä olevat terälehdet, tarkat syvänvioletit laikut ja räyhäkkäät calyx-hampaat kukan takana varressa tekevät tämän kasvin kukista yhden suosikeistani. Kukka on harmittavan pienikokoinen, mutta sitäkin kauniimpi.

Kuvien seuraksi siteeraan pari riviä Kotiteollisuus-yhtyeeltä.

"Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla"















Edit; Bloginpitäjän huomio 27.8 myös tuo kuvassa näkyvä kukkavarsi kuihtui pois, eli ei marjoja tulossa..

Kookosmuhennettuja kasviksia

Tai jos tämä ohje menisi jonkun omnipotentin laitosruokalan Virallisen Paskanjauhannan Reseptit-kirjaan, niin resepti kuuluisi nasevasti "Lämmin kookoskasvislisäke". Hyi helvetti!

Yleensä en julkaise reseptejä, joita en ole itse kokeillut. Selatessani  erilaisia ruokablogeja interneteissä, havaitsen aina välillä, että blogissa kirjoitetaan ei ainoastaan kokeilemattomia reseptejä, mutta myös sellaisia reseptejä jotka ovat suoraan kopioitu! Yleensä vielä toisesta ruokablogista! 

Noh, kuulemma "kierrätys pelastaa maailman."..

Tämän suhteen ei tarvitse olla niin tarkka, aloita bataatista sillä ne on yleensä vitsin isoja. Kun tiedät minkäkokoinen bataatti on hallussasi, tiedät suhteuttaa muut veget niihin.

Bataatti
Pari perunaa
Lanttu tai lanttua
Porkkana

Kaikkea karkeasti saman verran, paitsi porkkanaa. Sitä vähän vähemmän. Voit laittaa sipuliakin, jos uskallat!

Kuutioi kaikki 2cmx2cm kuutioiksi.

Heitä kattilaan n.150g voita ja tilkka öljyä. Ryhdy kärventelemään kasviksia ja kun ryhtyvät ottamaan väriä, lisää purkki tai kaksi kookosmaitoa. Jos kasvisten kokonaismäärä on noin puolet 4-litran kattilasta (samankokoinen kuin armeijan kypärä) niin sanoisin, että tölkki kookosmaitoa ja purkki kookoskermaa. Keitetään kypsäksi, maustetaan suolalla, pippurilla, ripauksella curryä ja mahdollisesti taas limettimehulla. Jos uhkaa kiehua kasaan, niin lisää vettä hanasta.

Itse en tosiaan ole koeponnistanut tätä, mutta ystäväni "Masi" on ja kuulemma on hyvää.

Scotch Bonnet ja pohdintaa

Tämä on yksi suosikkichileistäni, mutta ei maun takia. En ole nimittäin maistanut yhtään hedelmää! Sain siemeniä vaihtokaupassa erään toisen chiliharrastajan kanssa, en juurikaan tiennyt tästä chilistä mitään (silloin en tiennyt itseasiassa juuri mitään mistään chilistä). Nimi oli kuitenkin tarttuva Scotch Bonnet. Skottiviskin ystävänä olin heti myyty!

Siemenet lojuivat siemenlipastossa hyvän tovin, onnistuin noihin aikoihin haalimaan sangen laajan siemenkokoelman ja uskalsin idättää niistä vain "helppoja" lajikkeita, c. annuumeja ja c. baccatumeja. Tässä vaiheessa tiesin Scotch Bonnetin olevan c. chinense, joita tunnetusti on vaikea kasvattaa oloissa joissa valoa ja lämpöä ei ole tarjolla. Vuotta puoltatoista myöhemmin olin saanut pitkälle jalostetun habaneron tekemään hedelmää, samoin kinkkiseksi mainitun 281429:n, joten ajattelin että nyt on "skottilaisen" vuoro.

Siemenlipaston ääressä iskikin pikku paniikki, olin hövelinä jannuna diilaillut siemeniä eteenpäin uusille chiliharrastajille ja nyt itselläni oli tasan yksi siemen! Siementen itävyys on tunnetusti vähän kiikun kaakun, periaatteessa neljästä siemenestä saa yhden kasvin. Itse tavallisesti idätän 6-10 siementä joista muutama jää itämättä. Itäneistä valitsen pari parasta yksilöä joista yleensä kasvaakin sangen tuuheita kasveja.

Mutta nyt käsissä oli vain yksi onneton! Fatalistina en ryhtynyt hifistelemään, vaan tuikkasin siemenen kivivillakuutioon. Onni oli puolellani tai sitten olen kerännyt hyvää karmaa, sillä siemen iti vaivattomasti ja siitä kasvoikin nopeasti tuuhea pieni pensas olohuoneen ikkunalaudalla.

Nyt kun kasvi on ollut minulla vajaan vuoden ja ensimmäiset hedelmät ovat näkyvissä, on tullut hetki luoda pieni ajatuspolku tämän kasvin ympärille. Se on kotoisin Karibianmeren alueelta, kaupallisia versioita kasvatellaan kasvihuoneissa pitkin afrikkaa. Se ei itseasiassa juurikaan poikkea "havannalaisesta" eli habanerosta, muuta kuin ulkonäkönsä puolesta. Se on kuin naapurikaupungissa asuva serkku, perhettä kyllä mutta hieman erinäköinen.

Entäs nimi? "Scotch Bonnet"? Scotch meinaa skottilaista, mutta jos kasvi on alkuperäinen Karibianmeren chili, niin miksi se olisi skottilainen? Toinen sana "bonnet", ei sekään ole helppo. Se nimittäin brittienglannissa tarkoittaa auton konepeltiä! Ameriikan tourneella ei ajoneuvorikon kohdalle sattuessa taas auta puhua bonnetista, sillä uudella mantereella se on "hood". Kun pureudutaan sanan etymologiaan tarkemmin, havaitaan sen olevan ajalta ennen automobiileja! Bonnet on nimittäin hattu, eikä mikä tahansa hattu vaan tänä päivänäkin laajalti käytössä oleva "flat cap". Yksi peribrittiläisistä vaatekappaleista, johtuen kruunun laista joka määräsi jokaisen yli kuusivuotiaan miehen, aatelisia lukuunottamatta, pitämään lakkia päässä ulkona sakon uhalla. Laki oli voimassa niinkin kauan kuin 1571 - 1597! (Nyt melkein toivoisi vastaavia lakeja, että saataisiin napapaidat ja crocsit pois katukuvasta!)

Tarkemmin ottaen, skottilainen lakki on nimeltään Tam o'Shanter, tämän kanssa lienee parasta olla tarkkana mikäli asioi skottilaisella modistilla! Scotch Bonnet ei ole ainoa hatun mukaan nimetty chili, myös Bishop's Crown viittaa päähineeseen. Näiden nimien etymologian tunteminen on hyväksi, nimen takana saattaa olla yllättäväkin tarina. Scotch Bonnetista en juurikaan saanut otettua selvää, nimi tulee kuulemma siitä miten kypsä hedelmä muistuttaa Tam o'Shanteria. Minun mielestä hedelmä muistuttaa enempi kurpitsaa.

Raaka Scotch Bonnetin podi

Habanero satoaa

Habanero ei ole kovin tarkka nimi, se on itseasiassa mainosnikkareiden ja siemenkauppiaiden käyttämä yleisnimi c. chinense-suvun tulisille chileille jotka ovat "perinteisen" näköisiä. Habaneroja on satoja erilaisia, suurimmalla osalla on jonkinlainen etuliite kuvaamassa kyseisen "haban" erityisominaisuuksia kuten väriä tai poikkeavaa makua. Tällaiset vaihtelut on saatu aikaan risteytyksillä ja sanomattakin lienee selvää, että lopputulos on kaukana luonnollisesta habanerosta. Lisäksi pitkälle jalostetuista hybrideistä kasvatetut kasvit saattavat sisältää huomattavaakin vaihtelua.

Habanero, joka tarkoittaa Havannalaista, on kotoisin Karibianmeren alueelta ja kuten suurin osa tämän alueen chileistä se on erittäin tulinen ja aromaattinen.

Tämä habanero, capsicum chinense, on yksi vanhimpia kasvejani. Idätin sen loppukesästä vuonna 2009, siemenet nappasin K-marketista ostamistani Ugandalaisista habaneroista. Meillä on ollut pitkä ja polveileva yhteinen historia. Alkuun en tahtonut saada sitä kukkimaan, sitten en saanut kukkia muuttumaan hedelmiksi, eli podeiksi. Lopulta alkoi satoakin tulla, mutta kovin onnettomasti.

Aloittelevana chilinkasvattaja en tietenkään osannut sanoa mikä oli vialla, lannoittamisen suhteen olen aina ollut yltiövarovainen joten vika ei ollut siinä.

Nyt pari vuotta myöhemmin ovat asiat selvinneet. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, kuinka c. chinense-suvun chilit vaativat erityisen paljon lämpöä sekä valoa. Mutta lämpöäkin on montaa erilaista sorttia. Kuivaa lämpöä ja valoa ikkunan takana, kuivaa lämpöä ilman valoa patterilämmityskaudella. Ulkona kuumaa ja kosteaa tai sitten suoranaista hellettä ilman ylenpalttista kosteutta. Tämä jalostettu habaneroystäväni tykkää erityisesti alku- ja keskikesän pitkistä paahteisista aamupäivistä ikkunan takana, vettä ei saa antaa liikaa, mieluummin kerralla kunnolla kuin pikkuliruja joka päivä.

Ulkona on liian kosteaa ja tuulista tälle veijarille. Habaneron Intian serkku Naga Morich taas viihtyy parvekkeen helteisemmällä paikalla, kohdassa johon aurinko julmasti porottaa. Tässä nurkassa ei juuri muut chilit viihdy.

Mutta palataan habaneroon. Se aloitti tänä vuonna kukkimisen erittäin varhain, jo huhtikuussa. Toukokuussa sain ensimmäisen "sadon" siitä, noin kourallisen hedelmiä. Viimeiset hedelmät riipaisin pois kaksi viikkoa sitten ja jo nyt ovat ensimmäiset uudet podit tulossa. Lisäksi kukkia on aivan mielettömästi, kolme kertaa niin paljon kuin huhtikuussa. Hyvässä lykyssä ehdin saada tästä kasvista vielä kolmannen sadon syksyllä. Ei hassummin kun kaksi vuotta sitten kolme palkoa olivat työn ja tuskan takana.

Samalla kun kasvatat kasveja, ne kasvattavat sinua.

Kaksi podia ja roppakaupalla kukkia

PI: 281429

Eivät kaikki chilit ole mielikuvituksellisesti nimettyjä, jotkut herkulliset "tuliset paprikat" kulkevat erilaisilla numerosarjoilla.


"Villit chilit ovat luonnonvaraisina kasvavia jalostamattomia chilejä, hedelmät ovat usein varsin pieniä jalostettuihin sukulaisiinsa verrattuna. Villit chilit ovat usein merkitty CAP, CGN, C0 ja PI lyhenteillä joiden lisänä on numerosarja.

CAP = Saksalainen IPKG geenipankki, GBIS/I tietokanta
CGN = Hollantilainen Wageningen UR geenipankki, CGN tietokanta
C0 = Taiwanilainen AVRDC geenipankki, AVGRIS tietokanta
PI = Amerikkailainen USDA geenipankki, USDA tietokanta"

Lähde: Chiliwiki 

Tämä kyseisen yksilön olen saanut naapuriltani joka on tilannut sen Fataliilta siemenenä. Kyseessä on melko tyypillinen capsicum chinense-suvun chili, se tykkää lämmöstä ja valosta eikä ole kovin kranttu kastelemisen suhteen. Lannoittamisesta se ottaa herkästi siipeensä. Kuten kaikki muutkin chinenset, kukkien tippuminen on varma merkki siitä, etteivät olosuhteet miellytä. Sitten vain arpomaan, mitä pitää muuttaa!

Erikoista tässä chilissä on hedelmien jääminen keltaisiksi, normaalistihan hedelmät - eli "podit" - ovat punaisia tai punertuvat kypsyessään. 281429;n podi on ensin vihreä, sitten kalpenee liki valkoiseksi, keltaistuu ja kun keltaiseen sekoittuu häivähdys oranssia, on hedelmä kypsä. Koska aivan varma ei voi olla, yleensä jätän syömättä pari podia jotka saavat ihan reilusti killua vielä ylimääräisen kuukauden. Onpahan taatusti kypsästä hedelmästä otettuja siemeniä joita uskaltaa jakaa eteenpäin.

Liki täysikokoinen mutta ehdottomasti raaka

Tämä kaveri on poimimiskypsä!

Vessanpönttö hyötykäyttöön

Kierrätystä parhaimmillaan!

Sisäkalut pois, mutkaan sepeliä sajaojitukseksi. Multaa sekä maljaan että vesisäiliöön. Pytty haudataan 10cm syvyyteen maahan, reiluun kymmenen asteen kulmaan jolloin ylimäääräiset vedet poistuvat luonnollista tietä.

Muista kaivaa syksyllä ulos ja tyhjentää, jäätyvä multa todennäköisesti halkaisee maljan.