Olen varmaan joskus kirjoittanut refried beanseista? Tein niitä joskus, mutta homma kaatui siihen, että sopivia pintopapuja ei oikein meinannut löytyä. Eikä tämä safka koskaan oikein iskenyt omaan makuhermooni.
Viime aikoina olen ostanut Pirkka-sarjan pahvitetroihin pakattuja papuja, niissä tuntuu olevan sopiva määrä tavaraa, ainakin tälle ruokakunnalle.
Tänään ei oikein mikään "oikea" ruoka maistunut ja muistin nämä herkulliset pavut ja vanhan kunnon refried beans-reseptin.
Tarvitaan
1 tetrapakkaus Pirkka ruskeat pavut suolaliemessä
2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
Juustokuminaa
Jauhettua korianteria
Savustettua paprikajauhetta
Sitruuna- tai limemehua
Chilisoosia ja chiliä
Aloita hienontamalla sipulit ja chili todella hienoksi silpuksi. Laita paistinpannulle ~50g voita ja lämpöä sen verran että voi sulaa ja voit hellästi kuullottaa sipulit siinä. Kun sipulit eivät ole enää raakoja, lisää hienonnettu chili ja freesaa koko palettia minuutti pari.
Lisää pannulle valutetut ja huuhdellut pavut ja paistele niitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Lisää kuivamausteet ja pyörittele minuutin verran.
Ryhdy sitten paistinlastalla tilsimään papuja mössöksi, tässä menee pieni tovi ja lopputuloksena on todella kinttana mössö joka tarttuu paistinlastaan. Kaada tilsimisen lomassa pari reilua ruokalusikallista sitruunamehua pannulle. Lopulta massa pitäisi saada oikaistua sellaiseksi, että sitä voi maissilastuilla nostella hampaiden väliin, itse kaadoin pannulle LIDListä ostamaani ja mainioksi havaitsemaani Kania/Badia/Dadia (en muista tuotenimeä) chilisooseja, chipoltesoosia ehkä 2rkl ja peruschilisoosia 1rkl. Lopuksi lisäsin ehkä vielä desin verran vettä ja kiehautin koko roskan nopeasti. Lopputuloksena oli sellainen löysän puuron oloinen ruskea "papuhässäkkä" jossa maistuvat pavut, chili, juustokumina ja sitruunan raikkaus. Soveltuu moneen, mutta itse olen syönyt tätä dippaamalla siihen maissilastuja, nachojako ne oli?
Ruokakuvaa ei tietenkään ole. Pärjäilkää ilman.
Satunnaisia huomioita elämästä, raapustelua harrastuksista ja ei-niin-ryppyotsaisia-ruokareseptejä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkupala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkupala. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. kesäkuuta 2016
Papumössöhässäkkä
Labels:
alkupala,
chili,
pavut,
sipuli,
valkosipuli
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Reuben sandwich
Mitä helvettiä? Kolmas voileipäresepti putkeen?
Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.
Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..
Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!
Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".
Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.
Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!
Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa
Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.
Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.
Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.
Näin saattaa moni tuumata, en oikein tiedä miten näin on käynyt. Reuben-leipiä päädyin tekemään kun bongasin Lidlissä kunnon suolalihaa - älkää vielä kirjoittako tuonne kommenttilomakkeeseen mitään - tiedän, että Reuben sandwichissä pitäisi olla pastramia, juutalaisen keittiön lahjaa maailmalle.
Saanko Suomaassa jostain pastramia tekemättä satojen kilometrien autolenkkiä? Kertokaa jos saan..
Reuben tulee "voileipien" luvatusta maasta, ameriikan ahdasvalloista. Historiaa tällä leivällä on vaikka muille jakaa, saatte ihan keskenänne googlata, minä en ryhdy copypasteamaan wikipediaa tänne. Ensimmäisen kerran kuulin tuotteesta ystävältäni Raaka-Arskalta, jolla on aivan pistämätön silmä hyvän safkan suhteen. Jo reseptiä vilkaisemalla hän tietää kertoa onko kyseessä herkkujen herkku vai jotain aivan kuvottavaa skeidaa. Raakis myöskin veivasi ensimmäiset protot tästä herkkuleivästä!
Alkuperäinen Reuben pitäisi rakentaa on rye, mikä tässä yhteydessä ei suinkaan tarkoita kotoista ruisleipäämme - reissumiestä tai vastaavaa! Jenkkilässähän leipä on sellaista pullamussua, että jopa Ryhästen pyhien alla hamstraamat muovipussipolakat ovat ravinnerikkaita ja kuitupitoisia vitamiinipommeja. Sikäläinen rye bread on jotain krouvin maalaisleivän tyyppistä, sellaista jossa on rapea pinta ja vähän sattumia joukossa. Tutummin "maalaisleipää".
Tekniikoita on monia, samoin käytettävää tekniikkaa. Jos käytössäsi ei ole voileipägrilliä, vohvelirautaa tms. suosittelen käyttämään leivänpaahdin + valurautapannu / leivänpaahdin + uunin grillivastus-kombinaatioita. Pääasia on kuitenkin, että leipä paahtuu ja juusto sulaa.
Ainesten kanssa voi pelata vähän omien makumieltymyksiensä mukaan, jenkkidinereiden havainnekuvissa pastramia on vedetty tuumainen kerros ja sula juusto peittää leivän kuin Vesuviuksen magma Pompeijin!
Kaksi viipaletta leipää
Hampurilaiskastiketta (tai teette alkuperäisen "russian dressingin", netistä löytyy puolen tuhatta ERILAISTA ohjetta...)
Hapankaalia
Naudan suolalihaa ohuina siivuina
Juustoa
Aloita voitelemalla leipäviipaleet voilla (meinasitko laitttaa floraa? Vedä itsesi vessasta alas), aseta leivät voipuoli alaspäin lautaselle. Voitele leivät nyt sisäpuolelta, eli voittomalta puolelta (sanahirviö) hampurilaiskastikkeella. Heivaa toiselle puolikkaalle suolaliha, sen päälle hapankaali, jonka päälle juusto. Nosta toinen leipäsiivu voipuoli ylöspäin koko roskan päälle ja paista rapsakaksi haluamallasi tavalla. Jos päädyt esipaistamaan leivät leivänpaahtimessa, tuon voin kanssa voitelun voi jättää väliin. Sen tarkoitus on vain estää leipiä palamasta kiinni voileipägrilliin.
Jos haluat hifistellä, voi siivutella sipulia leipien väliin.
Tarjoa pikkukurkkujen ja kylmän oluen kera.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Venäläinen ilta
Mitäköhän trendipellet tarjoavat pikkunaposteltavana näinä päivinä kun espanjalaiset tapakset ovat tyystin passé?
Itsehän kuuluun siihen paksuniskaiseen kansanosaan jota on aivan turha tulla sumuttamaan jollain pestomarinoidulla nieriäsuupalalla. Ruoka ruokana ja mieluiten ryypätään. Tavallisesti tarjoilen vieraille savuporojuustoleipiä (koffin punaisia tölkkejä) ja vaativille vieraille vielä teräväistä punaisen ohella. Jotain viskiä siis.
Oikein hyviä tyyppejä varten viitsin nähdä vähän vaivaakin, onhan se hauska napostella ja hörppiä jääkylmää vodkaa samalla kun suunnittelee tulevaa iltaa. Mutta mitään tapaksia, sapaksia, täytettyjä kananmunia en kyllä ala veivaamaan - jotain rajaa!
Parasta mitä tiedän on suolakurkut hunajan ja smetanan kera. Ja vodkan kanssa tietenkin!
Varaa 2-5 kurkkua per vierailija, ne kuluvat nopeaan tahtiin. Kurkkujen tulee olla nimenomaan suolakurkkuja, mieluiten venäläiseen tapaan tehtyjä suolakurkkuja. Jos haaveissasi kiiltää joku helvetin Felix-isoäidin maustekurkut valmiina viipaleita-purkki, niin ole ystävällinen ja lopeta tämän blogin seuraaminen ja vedä itsesi vessasta alas. Kurkut viilletään 6 lohkoon pituussuunnassa.
Aseta kurkut tarjolle astiaan, tuo hunajapurkki pöytään ja laita smetana tyrkylle johonkin myyntipakkausta esteettisempään astiaan.
Olithan laittanut vodkan jo pakkaseen? Sen pitää olla kylmää. Muista olla tarkkana vodkan kanssa, tänä päivänä myydään ties mitä viinanlitkua vodka-tuotenimen alla. Vodkan ei tarvitse olla venäläistä, henkilökohtainen suosikkinikin, Stolichnaya, on Latviasta! Kotoinen Koskenkorva, eli rakas 013-festari, on erittäin onnistunut valinta.
Sen sijaan erittäin tarkkana saa olla erilaisten fuskutuotteiden kanssa, Alkon hyllyjen välissä sietää olla silmämuna kovana tutkimassa tuotetietoja. Tosimies ei sorru mihinkään ranskalaiseen luomuperunatisleeseen, ei vaikka etiketti olisi kuinka kierrätyskuidusta tehty, puhumattakaan maailman brändätyimmästä brittivodkasta joka on varastanut vaakunansa batmaniltä.
Kaikkein salakavalin ja inhottavin juttu Alkossa on näiden tyttöjen juomien sijoittaminen heti viinojen viereen, jopa allekirjoittaneelle on sattunut ikävä lapsus kun viinan sijasta ostoskoriin on päätynyt jokin viinana myyty, 32-prosenttinen kuiva likööri.
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Etanat eli escargots
Etanat ovat hyviä alkupaloja. Lisäksi niitä tarjotessa voi puljailla jonkun "erikoisemman" keittiövälineen kanssa, etanapannun! Etanapannut olivat takavuosina harvinaista herkkua ja suullinen legenda kertookin, että niitä usein kerjättiin hyvämaineisista ravintoloista. Mene ja tiedä, nykyään niitä taitaa saada Tarjoustalosta kuten ramekinejakin.
Etanoilla on myös tietty shokkiarvo, kun niitä tarjoilee voi ystäväpiiristä erottaa herkkusuut kaikista mielenterveysongelmista kärsivistä vegaaneista kettutytöistä.
Etanoita saa kaikista hyvistä ruokakaupoista, kannattaa suosiolla mennä isompaan K- tai S-markettiin. Löytyvät säilykeosastolta.
1 purkki etanoita
3 valkosipulinkynttä
2 etanapannua
voita
sormisuolaa
Hienonna valkosipulit, nostele tasaisesti etanapannuissa oleviin pikkukolosiin.
Avaa etanapurkki, valuta suolaliemi viemäriin ja nostele etanat koloihin, jos etanoita on enemmän kun pannussa koloja, laita joihinkin koloihin kaksi pienempää etanaa! Helppoa!
Tempaise reilu nokare voita jokaisen etanan päälle. Ripsi vielä kevyesti suolaa voin päälle.
Nostele pannut esilämmitettyyn 250 asteiseen uuniin, odota kunnes voi tuntuu ruskistuvan kuopissa ja nosta pannut liedelle jäähtymään toviksi. Kannattaa olla varovainen, päälle kaksisataa-asteinen voisula on hel-ve-tin kuumaa.
Nautitaan hyvän leivän kera.
Tämänkin safkan kanssa voi harrastaa varioimista, etanat voi kuorruttaa leipärouheella tai sitten voit tehdä kuten appiukkoni, puolet etanoista valkosipulin kanssa, puolet sinihomejuuston!
Etanoilla on myös tietty shokkiarvo, kun niitä tarjoilee voi ystäväpiiristä erottaa herkkusuut kaikista mielenterveysongelmista kärsivistä vegaaneista kettutytöistä.
Etanoita saa kaikista hyvistä ruokakaupoista, kannattaa suosiolla mennä isompaan K- tai S-markettiin. Löytyvät säilykeosastolta.
1 purkki etanoita
3 valkosipulinkynttä
2 etanapannua
voita
sormisuolaa
Hienonna valkosipulit, nostele tasaisesti etanapannuissa oleviin pikkukolosiin.
Avaa etanapurkki, valuta suolaliemi viemäriin ja nostele etanat koloihin, jos etanoita on enemmän kun pannussa koloja, laita joihinkin koloihin kaksi pienempää etanaa! Helppoa!
Tempaise reilu nokare voita jokaisen etanan päälle. Ripsi vielä kevyesti suolaa voin päälle.
Nostele pannut esilämmitettyyn 250 asteiseen uuniin, odota kunnes voi tuntuu ruskistuvan kuopissa ja nosta pannut liedelle jäähtymään toviksi. Kannattaa olla varovainen, päälle kaksisataa-asteinen voisula on hel-ve-tin kuumaa.
Nautitaan hyvän leivän kera.
Tämänkin safkan kanssa voi harrastaa varioimista, etanat voi kuorruttaa leipärouheella tai sitten voit tehdä kuten appiukkoni, puolet etanoista valkosipulin kanssa, puolet sinihomejuuston!
![]() |
Les escargots! Bon appetit! |
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Vaimon aurajuustoperunat
Nyt tuleekin resepti tosimiehistä parhaimmalta, Räyhäpetterin vaimolta Lemmyltä!
Otetaan reilu kourallinen eiliseltä jääneitä, keitettyjä, uusia perunoita.
Viipaloidaan ne krouvisti.
Pannaan paistinpannulle 50/50-suhteessa voita ja öljyä.
Kuumenna pannu, heivaa pannulle valkosipulia ja hienonnettua chiliä.
Kuullottele ripeästi, lisää perunat.
Paista perunat kullanruskean rapeiksi.
Kippaa perunat lautaselle, rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa.
Lopuksi murenna perunan päälle aurajuustoa ja sekoita nostellen varovasti jotta ainekset sekoittuvat.
Otetaan reilu kourallinen eiliseltä jääneitä, keitettyjä, uusia perunoita.
Viipaloidaan ne krouvisti.
Pannaan paistinpannulle 50/50-suhteessa voita ja öljyä.
Kuumenna pannu, heivaa pannulle valkosipulia ja hienonnettua chiliä.
Kuullottele ripeästi, lisää perunat.
Paista perunat kullanruskean rapeiksi.
Kippaa perunat lautaselle, rouhi päälle mustapippuria ja sormisuolaa.
Lopuksi murenna perunan päälle aurajuustoa ja sekoita nostellen varovasti jotta ainekset sekoittuvat.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Välimerellinen herkuttelulautanen
Piiitkän tauon jälkeen pannaan taas safkapuolelle viestiä.
Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!
Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).

Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.
- Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!
Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.
Sit vaan!
Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!
Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).
Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.
- Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!
Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.
Sit vaan!
perjantai 6. tammikuuta 2012
Hummus
Hummus, houmous, hommos, humos, hoummos tai humus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhtäkaikki kyseessä on erinomaisen makuinen ja hyvä safka.
Voit käyttää joko tölkkikikherneitä tai kuivia. Kuivia pitää liottaa 12-24h ennen käyttöönottoa, liotusvesi kannattaa vaihtaa pariin kolmeen kertaan liotuksen aikana. Herneitä saa keittää helposti kaksikin tuntia, ennenkuin ovat todella kypsiä. Tölkkiherneet ovat liki yhtä edullisia, liki yhtä hyvänmakuisia ja HETI käyttövalmiita. Jos päädyt keittämään kuivaherneitä ja joudut välillä lisäämään keittokattilaan vettä, niin lisää kiehuvaa tai ainakin todella kuumaa vettä, ettei keittovesi pääse turhaan viilenemään.
2 tlk kikherneitä
2 kynttä valkosipulia (ei kannata liioitella v-sipulin kanssa, se maistuu todella helposti läpi)
1-2 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
0,5-1,5 dl vettä (lisää vesi vähitellen, tällä säätelet hummuksen tahnamaisuutta)
1 tl kokonaisia kuminansiemeniä
2 rkl tahinia (eli seesaminsiementahnaa)
Mätä kaikki hyväksi osoittautuneeseen litran rosterimittaan ja roimi sekoittajasauvalla tasaiseksi puuroksi, tehokas blenderi on vielä parempi koska sillä saa tasaisemman lopputuloksen. Älä laita liikaa vettä, tarkoitus on saada aikaan lusikoitavaa massaa.
Käy salaatin kaveriksi, dippikastikkeeksi yms. Itse levitän leivälle ja päälle asettelen siivutettua aji cristalia.
Voit käyttää joko tölkkikikherneitä tai kuivia. Kuivia pitää liottaa 12-24h ennen käyttöönottoa, liotusvesi kannattaa vaihtaa pariin kolmeen kertaan liotuksen aikana. Herneitä saa keittää helposti kaksikin tuntia, ennenkuin ovat todella kypsiä. Tölkkiherneet ovat liki yhtä edullisia, liki yhtä hyvänmakuisia ja HETI käyttövalmiita. Jos päädyt keittämään kuivaherneitä ja joudut välillä lisäämään keittokattilaan vettä, niin lisää kiehuvaa tai ainakin todella kuumaa vettä, ettei keittovesi pääse turhaan viilenemään.
2 tlk kikherneitä
2 kynttä valkosipulia (ei kannata liioitella v-sipulin kanssa, se maistuu todella helposti läpi)
1-2 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
0,5-1,5 dl vettä (lisää vesi vähitellen, tällä säätelet hummuksen tahnamaisuutta)
1 tl kokonaisia kuminansiemeniä
2 rkl tahinia (eli seesaminsiementahnaa)
Mätä kaikki hyväksi osoittautuneeseen litran rosterimittaan ja roimi sekoittajasauvalla tasaiseksi puuroksi, tehokas blenderi on vielä parempi koska sillä saa tasaisemman lopputuloksen. Älä laita liikaa vettä, tarkoitus on saada aikaan lusikoitavaa massaa.
Käy salaatin kaveriksi, dippikastikkeeksi yms. Itse levitän leivälle ja päälle asettelen siivutettua aji cristalia.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Rapeita alkupalahässäkkäjuttuja
Jäi eiliseltä safkalta fajitas-lettuja ja jallusiivuja yli....No jos totta puhutaan, niin tämä resepti on varastettu Sedältä, paitsi että Setä käytti nachoja..
Leikkaa fajitasletut 16 osaan.
Nostele pellille.
Nostele jokaiselle chilisiivuja, etikkajallut käyvät paremman puutteessa..
Ripotettele juustoa ja chipotletabascoa päälle!
Lyö uuniin 225 astetta ja pidä näitä..öh..alkupaloja siellä kunnes ihanan rapsakoita! Suomeksi sanottuna siis "pari minuuttia". Anna jäähtyä hetki. Popsi vaikka pikasalsaan dipaten!
Mitäs skeidaa se meidän poika on taas....pizzaa? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)