Taas lohta!? Se on terveellistä ja halpaa.
Tämä resepti syntyi kun neuvottelin ystäväni Kaljakeijun kanssa tulevan Burn's Nightin ohjelmistosta ja safkoista. Haggis with tatties 'n' neeps oli tietenkin listalla, mutta lisäksi piti olla jotain myös kasvissyöjille.
Skotlantihan on, kuten me kaikki ylioppilaat tiedämme, Yhdistyneiden Kuningaskuntien Norja. Siellä syödään lohta ja muita kaloja. Kuten hylkeitä. Luulisin..
No mutta siis, eli lohta päätettiin saada pöytään. Tovin mietittyämme tämän lohen muotoa, kypsää, graavattua, savustettua, keksimme yhdistää Skotlannin ja Norjan parhaat puolet. Kalan ja viskin!
Ensin halutun mallinen ja kokoinen lohifile siistitään ja suolataan. Suolaa kannattaa käyttää hivenen enemmän kuin normaalisti, valitettavasti en osaa tarkemmin sanoa kuinka paljon enemmän, mutta jos yhtään on PeTu:maa aiheeseen, osaa kyllä. Muista heittää myös ripaus sokeria (mutta ei liikaa, sillä emme halua hillottua lohta).
Laita lohi kylmään suolaantumaan 24 tunnin ajaksi. Tarkista suolaantumisen onnistuminen, jos maku on hyvä niin siirry vaiheeseen kaksi!
Vaihe2
Mausteliemi
3 cl viskiä
8 pisaraa hikkorisavuaromia
Tee mausteliemi, pyyhi kalasta suola pois. Valuta astiasta ylimääräiset nesteet pois ja huuhtaise se. Kaada liemi astiaan ja aseta kala nahkapuoli ylöspäin sekaan. Anna maustua vielä toinen vuorokausi.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
perjantai 25. tammikuuta 2013
Burns day supper
Hip hei! Tänään on 25.1. eli Robert Burnsin synttärit!
Kaikki me viskistä ja säkkipillimusasta tykkäävät sällit ja sällikit vietämme villejä bileitä ehtoolla skotlannin kansallisrunoilija kunniaksi!
Burnsin synttärinä on ollut tapana järjestää Burns day supper, jolloin mäs..öh nautitaan haggis with tatties'n'neeps, eli haggista peruna- ja naurissoseen kera. Saattaa siihen muitakin ruokalajeja, kuten lohta, eksyä kaveriksi. Ainakin alkupaloiksi.
Englanninkieltä taitavat voivat tutkailla illan sujumista BBCn laatiman tietopaketin mukaan;
"The Burns Supper is an institution of Scottish life: a night to celebrate the life and works of the national Bard. Suppers can range from an informal gathering of friends to a huge, formal dinner full of pomp and circumstance. This running order covers all the key elements you need to plan and structure a Burns Supper that suits your intentions.
Piping in the guests
A big-time Burns Night calls for a piper to welcome guests. If you don't want all that baggage, some traditional music will do nicely. For more formal events, the audience should stand to welcome arriving guests: the piper plays until the high table is ready to be seated, at which point a round of applause is due. At a more egalitarian gathering - with no high table - the chair can simply bang on the table to draw attention to the start of the evening's proceedings.
Chairman's welcome
The Chair (host/organiser) warmly welcomes and introduces the assembled guests and the evening's entertainment.
The Selkirk Grace
A short but important prayer read to usher in the meal, The Selkirk Grace is also known as "Burns's Grace at Kirkcudbright". Although the text is often printed in English, it is usually recited in Scots.
Some hae meat and canna eat,
And some wad eat that want it,
But we hae meat and we can eat,
And sae the Lord be thankit.
Piping in the haggis
Piping in the haggis
Guests should normally stand to welcome the dinner's star attraction, which should be delivered on a silver platter by a procession comprising the chef, the piper and the person who will address the Haggis. A whisky-bearer should also arrive to ensure the toasts are well lubricated.
During the procession, guests clap in time to the music until the Haggis reaches its destination at the table. The music stops and everyone is seated in anticipation of the address To a Haggis.
Address to the haggis
The honoured reader now seizes their moment of glory by offering a fluent and entertaining rendition of To a Haggis. The reader should have his knife poised at the ready. On cue ("His knife see Rustic-labour dight"), he cuts the casing along its length, making sure to spill out some of the tasty gore within ("trenching its gushing entrails").
Warning: it is wise to have a small cut made in the haggis skin before it is piped in. Instances are recorded of top table guests being scalded by flying pieces of haggis when enthusiastic reciters omitted this precaution! Alternatively, the distribution of bits of haggis about the assembled company is regarded in some quarters as a part of the fun...
The recital ends with the reader raising the haggis in triumph during the final line "Gie her a haggis!", which the guests greet with rapturous applause.
Toast to the haggis
Prompted by the speaker, the audience now joins in the toast to the haggis. Raise a glass and shout: "The haggis!" Then it's time to serve the main course with its traditional companions, neeps and tatties. In larger events, the piper leads a procession carrying the opened haggis out to the kitchen for serving; audience members should clap as the procession departs.
The meal
Served with some suitable background music, the sumptuous Bill o' Fare includes:-
Starter
Traditional cock-a-leekie soup;
Main course
Haggis, neeps & tatties ("Haggis wi' bashit neeps an' champit tatties");
Sweet
Clootie Dumpling (a pudding prepared in a linen cloth or cloot) or Typsy Laird (a Scottish sherry trifle);
Cheeseboard with bannocks (oatcakes) and tea/coffee.
Variations do exist: beef lovers can serve the haggis, neeps & tatties as a starter with roast beef or steak pie as the main dish. Vegetarians can of course choose vegetarian haggis, while pescatarians could opt for a seafood main course such as Cullen Skink.
For more detailed information about the food on Burns Night, read How to host a Burns Night supper over on the BBC Food blog.
The drink
Liberal lashings of wine or ale should be served with dinner and it's often customary to douse the haggis with a splash of whisky sauce, which, with true Scots understatement, is neat whisky.
After the meal, it's time for connoisseurs to compare notes on the wonderful selection of malts served by the generous chair.
The first entertainment
The nervous first entertainer follows immediately after the meal. Often it will be a singer or musician performing Burns songs such as:-
My Luve is Like a Red Red Rose;
Rantin', Rovin' Robin;
John Anderson, my jo; or
Ae Fond Kiss, and Then We Sever.
Alternatively it could be a moving recital of a Burns poem, with perennial preference for:-
Tam o' Shanter;
Holy Willie's Prayer;
To a Louse;
Address to the Unco Guid; or
For a' that and a' that.
The immortal memory
The keynote speaker takes the stage to deliver a spell-binding oratoration on the life of Robert Burns: his literary genius, his politics, his highs and lows, his human frailty and - most importantly - his nationalism. The speech must bridge the dangerous chasm between serious intent and sparkling wit, painting a colourful picture of Scotland's beloved Bard.
The speaker concludes with a heart-felt toast: "To the Immortal Memory of Robert Burns!"
The second entertainment
The chair introduces more celebration of Burns' work, preferably a poem or song to complement the earlier entertainment.
Toast to the Lassies
The humorous highlight of any Burns Night comes in this toast, which is designed to praise the role of women in the world today. This should be done by selective quotation from Burns's works and should build towards a positive note. Particular reference to those present makes for a more meaningful toast.
The toast concludes: "To the Lassies!"
The final entertainment
The final course of the evening's entertainment comprises more Burns readings.
Reply to the Toast to the Lassies
Revenge for the women present as they get their chance to reply.
Vote of thanks
The chair now climbs to his potentially unsteady feet to thank everyone who has contributed to a wonderful evening and to suggest that taxis will arrive shortly.
Auld Lang Syne
The chair closes the proceedings by inviting guests to stand and belt out a rousing rendition of Auld Lang Syne. The company joins hands and sings as one, having made sure to brush up on those difficult later lines.
Optional extras
Highland dancers
These can slot into any part of the evening.
Lost Burns manuscripts
Some Burns Night suppers include a lost manuscript reading, where a participant with literary aspirations recites from a fictitious long-lost musing of the great man on a new subject.
Quizzes and/or recitation competitions
Involving the guests - instead of having them sit passively - is key to a fun and successful Burns night. Make up your own activities for best effect."
Skottisafkoista löytyy kattavahko sivusto täältä;
http://www.rampantscotland.com/recipes/blrecipe_index.htm
Kaikki me viskistä ja säkkipillimusasta tykkäävät sällit ja sällikit vietämme villejä bileitä ehtoolla skotlannin kansallisrunoilija kunniaksi!
Burnsin synttärinä on ollut tapana järjestää Burns day supper, jolloin mäs..öh nautitaan haggis with tatties'n'neeps, eli haggista peruna- ja naurissoseen kera. Saattaa siihen muitakin ruokalajeja, kuten lohta, eksyä kaveriksi. Ainakin alkupaloiksi.
Englanninkieltä taitavat voivat tutkailla illan sujumista BBCn laatiman tietopaketin mukaan;
"The Burns Supper is an institution of Scottish life: a night to celebrate the life and works of the national Bard. Suppers can range from an informal gathering of friends to a huge, formal dinner full of pomp and circumstance. This running order covers all the key elements you need to plan and structure a Burns Supper that suits your intentions.
Piping in the guests
A big-time Burns Night calls for a piper to welcome guests. If you don't want all that baggage, some traditional music will do nicely. For more formal events, the audience should stand to welcome arriving guests: the piper plays until the high table is ready to be seated, at which point a round of applause is due. At a more egalitarian gathering - with no high table - the chair can simply bang on the table to draw attention to the start of the evening's proceedings.
Chairman's welcome
The Chair (host/organiser) warmly welcomes and introduces the assembled guests and the evening's entertainment.
The Selkirk Grace
A short but important prayer read to usher in the meal, The Selkirk Grace is also known as "Burns's Grace at Kirkcudbright". Although the text is often printed in English, it is usually recited in Scots.
Some hae meat and canna eat,
And some wad eat that want it,
But we hae meat and we can eat,
And sae the Lord be thankit.
Piping in the haggis
Piping in the haggis
Guests should normally stand to welcome the dinner's star attraction, which should be delivered on a silver platter by a procession comprising the chef, the piper and the person who will address the Haggis. A whisky-bearer should also arrive to ensure the toasts are well lubricated.
During the procession, guests clap in time to the music until the Haggis reaches its destination at the table. The music stops and everyone is seated in anticipation of the address To a Haggis.
Address to the haggis
The honoured reader now seizes their moment of glory by offering a fluent and entertaining rendition of To a Haggis. The reader should have his knife poised at the ready. On cue ("His knife see Rustic-labour dight"), he cuts the casing along its length, making sure to spill out some of the tasty gore within ("trenching its gushing entrails").
Warning: it is wise to have a small cut made in the haggis skin before it is piped in. Instances are recorded of top table guests being scalded by flying pieces of haggis when enthusiastic reciters omitted this precaution! Alternatively, the distribution of bits of haggis about the assembled company is regarded in some quarters as a part of the fun...
The recital ends with the reader raising the haggis in triumph during the final line "Gie her a haggis!", which the guests greet with rapturous applause.
Toast to the haggis
Prompted by the speaker, the audience now joins in the toast to the haggis. Raise a glass and shout: "The haggis!" Then it's time to serve the main course with its traditional companions, neeps and tatties. In larger events, the piper leads a procession carrying the opened haggis out to the kitchen for serving; audience members should clap as the procession departs.
The meal
Served with some suitable background music, the sumptuous Bill o' Fare includes:-
Starter
Traditional cock-a-leekie soup;
Main course
Haggis, neeps & tatties ("Haggis wi' bashit neeps an' champit tatties");
Sweet
Clootie Dumpling (a pudding prepared in a linen cloth or cloot) or Typsy Laird (a Scottish sherry trifle);
Cheeseboard with bannocks (oatcakes) and tea/coffee.
Variations do exist: beef lovers can serve the haggis, neeps & tatties as a starter with roast beef or steak pie as the main dish. Vegetarians can of course choose vegetarian haggis, while pescatarians could opt for a seafood main course such as Cullen Skink.
For more detailed information about the food on Burns Night, read How to host a Burns Night supper over on the BBC Food blog.
The drink
Liberal lashings of wine or ale should be served with dinner and it's often customary to douse the haggis with a splash of whisky sauce, which, with true Scots understatement, is neat whisky.
After the meal, it's time for connoisseurs to compare notes on the wonderful selection of malts served by the generous chair.
The first entertainment
The nervous first entertainer follows immediately after the meal. Often it will be a singer or musician performing Burns songs such as:-
My Luve is Like a Red Red Rose;
Rantin', Rovin' Robin;
John Anderson, my jo; or
Ae Fond Kiss, and Then We Sever.
Alternatively it could be a moving recital of a Burns poem, with perennial preference for:-
Tam o' Shanter;
Holy Willie's Prayer;
To a Louse;
Address to the Unco Guid; or
For a' that and a' that.
The immortal memory
The keynote speaker takes the stage to deliver a spell-binding oratoration on the life of Robert Burns: his literary genius, his politics, his highs and lows, his human frailty and - most importantly - his nationalism. The speech must bridge the dangerous chasm between serious intent and sparkling wit, painting a colourful picture of Scotland's beloved Bard.
The speaker concludes with a heart-felt toast: "To the Immortal Memory of Robert Burns!"
The second entertainment
The chair introduces more celebration of Burns' work, preferably a poem or song to complement the earlier entertainment.
Toast to the Lassies
The humorous highlight of any Burns Night comes in this toast, which is designed to praise the role of women in the world today. This should be done by selective quotation from Burns's works and should build towards a positive note. Particular reference to those present makes for a more meaningful toast.
The toast concludes: "To the Lassies!"
The final entertainment
The final course of the evening's entertainment comprises more Burns readings.
Reply to the Toast to the Lassies
Revenge for the women present as they get their chance to reply.
Vote of thanks
The chair now climbs to his potentially unsteady feet to thank everyone who has contributed to a wonderful evening and to suggest that taxis will arrive shortly.
Auld Lang Syne
The chair closes the proceedings by inviting guests to stand and belt out a rousing rendition of Auld Lang Syne. The company joins hands and sings as one, having made sure to brush up on those difficult later lines.
Optional extras
Highland dancers
These can slot into any part of the evening.
Lost Burns manuscripts
Some Burns Night suppers include a lost manuscript reading, where a participant with literary aspirations recites from a fictitious long-lost musing of the great man on a new subject.
Quizzes and/or recitation competitions
Involving the guests - instead of having them sit passively - is key to a fun and successful Burns night. Make up your own activities for best effect."
Skottisafkoista löytyy kattavahko sivusto täältä;
http://www.rampantscotland.com/recipes/blrecipe_index.htm
Lohiceviche
Lohi oli tarjouksessa! Ok? Siksi näitä puskee.
Tein siitä mitä kaapissa oli, parempia reseptejä varmaankin löytyy.
Vajaan limetin mehu
2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
Vähän chiliä, itse laitoin habaneron..
1½ rkl oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria ja ripaus sokeria.
100g kirjolohta (kaikki raakakypsytettävät kalat käyvät)
Hienonna kiinteät ainet, heivaa kuppiin, sekoita. Kuutioi kala 5mm * 5mm * 5mm kuutioiksi, suunnilleen. Kippaa maustumaan tunniksi pariksi. Stanssaa tai nostele lautaselle hurjiksi keoiksi. Tuore korianteri sopisi myös kuin nyrkki silmään, mutta koska sitä ei nyt Alepasta saanut niin...
Ohje on tosiaan pienelle määrälle, tein ikäänkuin testimielessä vuosien tauon jälkeen. Mutta kalan määrää lisätessä tekee enempi tuota sipulit&maustelientä!
Tein siitä mitä kaapissa oli, parempia reseptejä varmaankin löytyy.
Vajaan limetin mehu
2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
Vähän chiliä, itse laitoin habaneron..
1½ rkl oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria ja ripaus sokeria.
100g kirjolohta (kaikki raakakypsytettävät kalat käyvät)
Hienonna kiinteät ainet, heivaa kuppiin, sekoita. Kuutioi kala 5mm * 5mm * 5mm kuutioiksi, suunnilleen. Kippaa maustumaan tunniksi pariksi. Stanssaa tai nostele lautaselle hurjiksi keoiksi. Tuore korianteri sopisi myös kuin nyrkki silmään, mutta koska sitä ei nyt Alepasta saanut niin...
Ohje on tosiaan pienelle määrälle, tein ikäänkuin testimielessä vuosien tauon jälkeen. Mutta kalan määrää lisätessä tekee enempi tuota sipulit&maustelientä!
 |
| Ja sit mie en saa syödä sevitsiä.. |
tiistai 22. tammikuuta 2013
Paistettua lohta, korvasienikastiketta ja keitettyjä perunoita
Ei mitään reseptejä. Tarjoiluehdotus.
Muista ryöpätä sienet kahdesti, viisi minuuttia kiehuvassa vedessä ja reilu huuhtelu välillä. Ryöppääminen ei ole pakollista, mutta ei pidä syyttää minua jos herää aamulla kuolleena.
Muista ryöpätä sienet kahdesti, viisi minuuttia kiehuvassa vedessä ja reilu huuhtelu välillä. Ryöppääminen ei ole pakollista, mutta ei pidä syyttää minua jos herää aamulla kuolleena.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Poronlihapyörykät ja uunijuureksia
Tämmöistä tuli veivattua. Oli pakkasessa poron jauhelihaa ja Prismasta sai juureksia halvalla.
Uunijuurekset:
1 isohko bataatti
2 punajuurta
8 valkosipulinkynttä
6 kiinteää perunaa
2 porkkanaa
Suolaa, mustapippuria, oreganoa
3 rkl hunajaa
vajaa desi punaviiniä
Kuori/pese/tee mitä ikinä teetkin juureksillesi ennenkuin syöt ne. Kuutioi kaikki särmästi n. sentti-kertaa-sentti-kertaa-sentti kuutioiksi. Oikeasti ei ole niin tarkkaa. Valkosipulinkynnet voi vain puolittaa. Lado juurekset uunivuokaan. Mausta mustapippurilla ja karkealla merisuolalla, itse laitoin suolaa sen verran, että kouranpohja peittyi juuri ja juuri. Sitten tirsutin pullosta arviolta kolmisen ruokalusikallista hunajaa koko roskan päälle, lopuksi hulauttelin punaviinin päälle.
Koko vuoka uuniin 200 astetta. Juureksia on hyvä hämmentää varttitunnin välein, alustava paistoaika on n.45-60 min.
Sitten me valmista lihapullat!
Pullamassa:
~400g poron jauhelihaa
1 kananmuna
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 rkl ranskankermaa
Vajaa desi korppujauhoja
Suolaa, mustapippuria ja ripaus chilijauhetta
Hienonna sipulit ja yhdistä korppujauhon, munan ja ranskankerman kanssa. Anna turvota pulska vartti. Sotke sekaan jauheliha valitsemallasi tavalla, itse taisin käyttää sähkövatkainta.
Anna maustua tovi, vajaa kymmenen minuuttia ja paista pieni koepulla. Tai älä paista jos olet yhtä itsevarma kuin allekirjoittanut.
Kun veivaat lihapullia, hyvä kikka on ottaa laakea vesiastia työtasolle ja aina parin pullan välein kastaa sormet veteen. Lihapullamassa ei näetsen tartu märkiin sormiin. Ruokaöljy käy myös, mutta koen veden siistimpänä vaihtoehtona. Pullista kannattaa myös tehdä mahdollisimman samankokoisia, jotta ne kypsyisivät samaan aikaan. Mitään "anopin versiota" ei kannata laatulihasta turata, tiedättehän; erikokoisia pullia joita ei ole taputeltu tiiviiksi. Lopputuloksena haljenneita lihakuulia joista puolet ovat palaneita ja puolet raakoja.
Lihapullien pyörittäminen on oikeasti helppoa ja nopeaa, ensimmäiset satatuhatta pullaa saattavat mennä harjoitellen, mutta sitten se lähtee suoraan selkärangasta!
Pyörittele n. pingispallon-golfpallon kokoisia pullia uuninpellille. Paista samaan aikaan uunijuuresten kanssa uunissa, laitoithan juurekset uuniin jo ennen pullien tekoa? Anna olla 200 asteen lämmössä 5-7 min, sen jälkeen alenna lämpöä 180 asteeseen.
Lihapullien kypsymisen voi todeta ns. "käänteisellä spagettimetodilla". Pasta on kypsää, kun se seinään viskattuna jää seinälle, lihapullat ovat kypsiä kun ne seinään viskattuna eivät jää seinään.
Vitsi vitsi. Oikeasti pullat ovat suunnilleen vartissa valmiita. Kokeilemalla selviää.
Kastikkeeksi valikoitui tällä kertaa ihan vain ruskea kermakastike, tosin ryyditin sitä jauhetulla viher- ja rosépippurilla sekä pullamassata ylijääneellä ranskankermalla!
Uunijuurekset:
1 isohko bataatti
2 punajuurta
8 valkosipulinkynttä
6 kiinteää perunaa
2 porkkanaa
Suolaa, mustapippuria, oreganoa
3 rkl hunajaa
vajaa desi punaviiniä
Kuori/pese/tee mitä ikinä teetkin juureksillesi ennenkuin syöt ne. Kuutioi kaikki särmästi n. sentti-kertaa-sentti-kertaa-sentti kuutioiksi. Oikeasti ei ole niin tarkkaa. Valkosipulinkynnet voi vain puolittaa. Lado juurekset uunivuokaan. Mausta mustapippurilla ja karkealla merisuolalla, itse laitoin suolaa sen verran, että kouranpohja peittyi juuri ja juuri. Sitten tirsutin pullosta arviolta kolmisen ruokalusikallista hunajaa koko roskan päälle, lopuksi hulauttelin punaviinin päälle.
Koko vuoka uuniin 200 astetta. Juureksia on hyvä hämmentää varttitunnin välein, alustava paistoaika on n.45-60 min.
Sitten me valmista lihapullat!
Pullamassa:
~400g poron jauhelihaa
1 kananmuna
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 rkl ranskankermaa
Vajaa desi korppujauhoja
Suolaa, mustapippuria ja ripaus chilijauhetta
Hienonna sipulit ja yhdistä korppujauhon, munan ja ranskankerman kanssa. Anna turvota pulska vartti. Sotke sekaan jauheliha valitsemallasi tavalla, itse taisin käyttää sähkövatkainta.
Anna maustua tovi, vajaa kymmenen minuuttia ja paista pieni koepulla. Tai älä paista jos olet yhtä itsevarma kuin allekirjoittanut.
 |
| Boltseja! |
Lihapullien pyörittäminen on oikeasti helppoa ja nopeaa, ensimmäiset satatuhatta pullaa saattavat mennä harjoitellen, mutta sitten se lähtee suoraan selkärangasta!
Pyörittele n. pingispallon-golfpallon kokoisia pullia uuninpellille. Paista samaan aikaan uunijuuresten kanssa uunissa, laitoithan juurekset uuniin jo ennen pullien tekoa? Anna olla 200 asteen lämmössä 5-7 min, sen jälkeen alenna lämpöä 180 asteeseen.
Lihapullien kypsymisen voi todeta ns. "käänteisellä spagettimetodilla". Pasta on kypsää, kun se seinään viskattuna jää seinälle, lihapullat ovat kypsiä kun ne seinään viskattuna eivät jää seinään.
Vitsi vitsi. Oikeasti pullat ovat suunnilleen vartissa valmiita. Kokeilemalla selviää.
Kastikkeeksi valikoitui tällä kertaa ihan vain ruskea kermakastike, tosin ryyditin sitä jauhetulla viher- ja rosépippurilla sekä pullamassata ylijääneellä ranskankermalla!
 |
| Bon Jovi! |
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Ananaskirsikka
Eli tarkemmin ottaen Physalis Peruviana. Tämä koisokasveihin kuuluva koristeellinen marja(?) on myrkytön, terveellinen ja hyvänmakuinen. Chilin lähisukulaisena sitä on tietenkin ilo kasvattaa ja kuulemani mukaan se ehtii myös tehdä satoa Etelä-Suomen lyhyehkössä kasvukaudessa, taimet pitää tosin esikasvattaa hyvissä ajoin.
Kuvassa näkyvät taimet on laitettu itämään joulukuun puolessavälissä, siemenet otin ihan kaupan ananaskirsikoista, niitä tuntuu olevan tuhansia per marja. Marja kannattaa halkaista terävällä veitsellä ja sen kärjellä raapaista leikkuupinnoista näkyvät pienen pienet siemenet, parilla raapaisulla saa jo kymmeniä siemeniä jonka pitäisi riittää kenelle tahansa.
Idätin siemeniä samassa mullassa jossa kasvatan chilejäkin, elikkä turvepitoisessa kukkamullassa. Idätys olikin jännää hommaa, koska en tiennyt ananaskirsikan elämänkaaresta yhtään mitään, piti vain toivoa, että marjat olisivat olleet tarpeeksi kypsiä. Chileissähän raakojen palkojen siemenet eivät idä ja kasvista irroitetut, keinotekoisesti kypsytettyjen palkojen siemenet itävät selvästi huonommin kuin kunnolla kypsyneiden palkojen. Oltuaan mullissa n.14 vuorokautta, alkoivat liki kaikki ananaskirsikan siemenet pukkaamaan pientä häntää! Olin ällistynyt korkeasta itämisprosentista.
Taimia on nyt koulittu 3 kpl per kertakäyttömuki. Viikon tai kahden päästä ne koulitaan omiin pikkupurkkeihinsa joissa kasvu saa jatkua. Lannoitan niitä kuten chilejäkin, toistaiseksi. Joka toisella kastelukerralla pelkkää vettä ja joka toisella Nutriforten starttilannoitetta ohjeen mukaisella annostuksella.
Kuvassa näkyvät taimet on laitettu itämään joulukuun puolessavälissä, siemenet otin ihan kaupan ananaskirsikoista, niitä tuntuu olevan tuhansia per marja. Marja kannattaa halkaista terävällä veitsellä ja sen kärjellä raapaista leikkuupinnoista näkyvät pienen pienet siemenet, parilla raapaisulla saa jo kymmeniä siemeniä jonka pitäisi riittää kenelle tahansa.
Idätin siemeniä samassa mullassa jossa kasvatan chilejäkin, elikkä turvepitoisessa kukkamullassa. Idätys olikin jännää hommaa, koska en tiennyt ananaskirsikan elämänkaaresta yhtään mitään, piti vain toivoa, että marjat olisivat olleet tarpeeksi kypsiä. Chileissähän raakojen palkojen siemenet eivät idä ja kasvista irroitetut, keinotekoisesti kypsytettyjen palkojen siemenet itävät selvästi huonommin kuin kunnolla kypsyneiden palkojen. Oltuaan mullissa n.14 vuorokautta, alkoivat liki kaikki ananaskirsikan siemenet pukkaamaan pientä häntää! Olin ällistynyt korkeasta itämisprosentista.
Taimia on nyt koulittu 3 kpl per kertakäyttömuki. Viikon tai kahden päästä ne koulitaan omiin pikkupurkkeihinsa joissa kasvu saa jatkua. Lannoitan niitä kuten chilejäkin, toistaiseksi. Joka toisella kastelukerralla pelkkää vettä ja joka toisella Nutriforten starttilannoitetta ohjeen mukaisella annostuksella.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Chilin kasvatusta vuonna 2013
Nimesin edellisen kasvatuskauteni Maailmanlopun kaudeksi, koska maailmanlopun piti koittaa kauden päätteeksi 21.12.2012. Vaan olinkin virheellisen mainonnan uhri, elämä jatkui normaaliin tapaansa. Ensimmäiset idätykset laitoin tosin jo marraskuun puolessa välissä, osin siksi että capsicum pubescens-suvun chilit itävät pitkään ja kasvavat hitaasti. Osan siemenistä idätin "varmuuden vuoksi", koska ei ollut takeita niiden itävyydestä. Hyvin kuitenkin itivät.
Tällaista pohdiskelua oli joulukuun 19. päivänä, postaan vähän myöhässä tänne blogin puolelle, tuumailua niin valoista kuin muustakin. Itsehän teen oikeita töitä, jossa ratkaisen oikeita ongelmia, sen takia onkin niin hauska naureskella kaikenlaisille, perseestään sohvaan kiinnikasvaneille, pellepelottomille ja mutufiilistelijöille.
Jännitys tiivistyy kun niskalenkkejä alkaa puskemaan mullista! Jotkut taimet ovat ehtineet jopa sirkkalehdille asti ja viimeistään nyt tulee varmistaa kasvien tuuheus sekä elinvoimaisuus; kuinka se tapahtuu? Tuulettamalla? Ei.. Tunkemalla Provadoa jokaiseen ruukkuun ja omiin sieraimiin? Ei.. Tuulettamalla lisää? Eii.. Entäs tekemällä tuuletin käyttäen tasavirtamuuntajaa ja hakkurivirtalähdettä ja muuttamalla tuulettimen pyörimissuuntaa? Ei todellakaan.
Mullan desinfiointikaan ei jeesaa, eikä fengshuit. Ja vaikka se aurinko nouseekin idästä, myös etelä-kiinan merellä, ei se täällä härmässä auta.
Tukevaan kasvuun tarvitaan muutama asia. Valo ja lannoitus. Myös lämpö ja jonkinlainen ilmankosteus on hyvästä, mutta nuo kaksi ensimmäistä seikkaa ovat tärkeimmät. Valo ja lannoitus on myös syytä pitää tasapainossa, sillä mitäpä kasvi tekee ylenpalttisella lannoitteella jos valonlähteenä on jokin surullinen tuikku.
Foorumia lukiessa, ja varsinkin ilman lähdekritiikkiä, saattaa pieni ihminen mennä aivan sekaisin. Kun kasvatellaan kurkkuja, tomaatteja, tupakkaa tai perunaa, ei valonlähteellä ole juurikaan väliä. Mutta kun kasvatetaan chiliä niin jostain helvetin syystä valoja pitää olla vähintään kaksi erilaista, toinen kukitukseen ja toinen kasvuun. Tämähän on huumepuolen hommia ja kuuluu chilinkasvatukseen ainoastaan jos välttämättä tahtoo tehdä asiat vaikeimman kautta. Kun panostetaan tehoon, voi värilämmöt periaatteessa unohtaa. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että mieluiten "yli neljäkilosia lamppuja". Ja jos ei ole likviditeettia ostaa huumeita, kannattaa jättää käyttämättä.
Lamppuja on myöskin jos monenmoisia, moni tekee itse, moni hakee romikselta, toiset kaupasta ja loput tekevät itse aivan saatanallisperkeleellisellä vaivalla. Itseänihän moinen naurattaa, kun tiedän käyttäväni lamppuja tasan taimikasvatuksessa ja tuikkujen makaavan komerossa 9kk vuodesta. Kuvassa näkyvät viritykset on kasattu löytö-osista, sokeripalan ja koskettimen olen ostanut joskus vuosia sitten. Lamppuina on 30W ja 36W ESL, värilämmöt 4000K ja 5500K.
Itsehän olen työturvallisuusalan rautainen ammattilainen ja valaisimet
on rakennettu PeTu-menetelmää käyttäen. Kasvatusfoorumilla ihmiset muistavat ahkerasti
varoitella kaikenlaisten sähkökytkösten ja viritysten vaarallisuudesta,
mutta itse olen aina luottanut rehelliseen maalaisjärkeen ja
oivaltamiseen. Mikäli arveluttaa tehdä kodin sähkötöitä tai viritellä
vesiviljelyjärjestelmiä, tee yksinkertainen testi:
1. Mene kylppärin/eteisen peilin eteen.
2. Katso peiliin.
Jos peilistä näkyy idiootti, niin homma on selvä. Älä koske mihinkään työkaluihin, mene takaisin sohvalle.
Tässä vielä pieni tsekkauslista, ettei tartte jälkikäteen huudella!
- Ei vedonpoistoa
- Ei maadoitusta
- Tehty humalassa
- Käytetty ei-asianmukaisia työkaluja
- Kytketty humalassa märkätilaan
Sokerina pohjalla mainittakoon, että pistin vielä tupakaksi chilien välittömässä läheisyydessä!
Tällaista pohdiskelua oli joulukuun 19. päivänä, postaan vähän myöhässä tänne blogin puolelle, tuumailua niin valoista kuin muustakin. Itsehän teen oikeita töitä, jossa ratkaisen oikeita ongelmia, sen takia onkin niin hauska naureskella kaikenlaisille, perseestään sohvaan kiinnikasvaneille, pellepelottomille ja mutufiilistelijöille.
Jännitys tiivistyy kun niskalenkkejä alkaa puskemaan mullista! Jotkut taimet ovat ehtineet jopa sirkkalehdille asti ja viimeistään nyt tulee varmistaa kasvien tuuheus sekä elinvoimaisuus; kuinka se tapahtuu? Tuulettamalla? Ei.. Tunkemalla Provadoa jokaiseen ruukkuun ja omiin sieraimiin? Ei.. Tuulettamalla lisää? Eii.. Entäs tekemällä tuuletin käyttäen tasavirtamuuntajaa ja hakkurivirtalähdettä ja muuttamalla tuulettimen pyörimissuuntaa? Ei todellakaan.
Mullan desinfiointikaan ei jeesaa, eikä fengshuit. Ja vaikka se aurinko nouseekin idästä, myös etelä-kiinan merellä, ei se täällä härmässä auta.
Tukevaan kasvuun tarvitaan muutama asia. Valo ja lannoitus. Myös lämpö ja jonkinlainen ilmankosteus on hyvästä, mutta nuo kaksi ensimmäistä seikkaa ovat tärkeimmät. Valo ja lannoitus on myös syytä pitää tasapainossa, sillä mitäpä kasvi tekee ylenpalttisella lannoitteella jos valonlähteenä on jokin surullinen tuikku.
Foorumia lukiessa, ja varsinkin ilman lähdekritiikkiä, saattaa pieni ihminen mennä aivan sekaisin. Kun kasvatellaan kurkkuja, tomaatteja, tupakkaa tai perunaa, ei valonlähteellä ole juurikaan väliä. Mutta kun kasvatetaan chiliä niin jostain helvetin syystä valoja pitää olla vähintään kaksi erilaista, toinen kukitukseen ja toinen kasvuun. Tämähän on huumepuolen hommia ja kuuluu chilinkasvatukseen ainoastaan jos välttämättä tahtoo tehdä asiat vaikeimman kautta. Kun panostetaan tehoon, voi värilämmöt periaatteessa unohtaa. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että mieluiten "yli neljäkilosia lamppuja". Ja jos ei ole likviditeettia ostaa huumeita, kannattaa jättää käyttämättä.
Lamppuja on myöskin jos monenmoisia, moni tekee itse, moni hakee romikselta, toiset kaupasta ja loput tekevät itse aivan saatanallisperkeleellisellä vaivalla. Itseänihän moinen naurattaa, kun tiedän käyttäväni lamppuja tasan taimikasvatuksessa ja tuikkujen makaavan komerossa 9kk vuodesta. Kuvassa näkyvät viritykset on kasattu löytö-osista, sokeripalan ja koskettimen olen ostanut joskus vuosia sitten. Lamppuina on 30W ja 36W ESL, värilämmöt 4000K ja 5500K.
1. Mene kylppärin/eteisen peilin eteen.
2. Katso peiliin.
Jos peilistä näkyy idiootti, niin homma on selvä. Älä koske mihinkään työkaluihin, mene takaisin sohvalle.
Tässä vielä pieni tsekkauslista, ettei tartte jälkikäteen huudella!
- Ei vedonpoistoa
- Ei maadoitusta
- Tehty humalassa
- Käytetty ei-asianmukaisia työkaluja
- Kytketty humalassa märkätilaan
Sokerina pohjalla mainittakoon, että pistin vielä tupakaksi chilien välittömässä läheisyydessä!
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Melkein lasagnea
"Hehei! Sehän on puolivegelasagnea!" Näin huudahti ystäväni kun kuuli safkasta. "Lasse" on herkkuruokaamme ja sen säilyvyys on erittäin kyseenalaista kahden herkkusuun kotona, päätin jatkaa "kalliita" raaka-aineita, kuten jauhelihaa, vähän halvemmilla kuten herkkusienillä ja soijarouheella. Sain kuin sainkin jättiläisvuoan täyteen, siitä syö kaksi ahmattia pari päivää.
- 400g jauhelihaa
- Paketti täysjyvälasagnelevyjä
- 2 isosipulia
- 12 valkosipulinkynttä
- Isopurkki herkkusieniä viipaleina ja paloina
- 1½-2dl tummaa soijarouhetta
- 1 tlk tomaattimurskaa
- 1 tlk tomaattipyrettä
- 3 dl punaviiniä
- 2 rkl siirappia
- Mustapippuria, suolaa, oreganoa, basilikaa
- Pussi mozzarellaraastetta (pizzajuustokin käy, kunhan et osta sitä X-tra pizzajuustoskeidaa)
Valkokastike
~ 9dl maitoa
~ desi vehnäjauhoja
~ 90g rasvaa, mieluiten voita mutta itse käytän voita ja rypsiöljyä 50/50 suhteessa.
Avaa herkkusienitölkki ja kaada liemi passeliin astiaan, eli tietenkin litran rosterimittaan. Kaada soijarouhe nesteen sekaan turpoamaan vartiksi.
Hulauta oliiviöljyä isoon kasariin, laita pannu kuumenemaan ja hienonna sipulit. Kuullottele sipuleita tovi ja lisää tomaattipyree. Paistele tätä sotkua vielä tovi ja lisää turvotettu soijarouhe. Tössöttele hetki ja ota huikkaa oluesta jonka avasit samalla hetkellä kun väänsit lieden päälle! Lisää punaviini, siirappi ja mausteet. Kun seos on tovin kiehahtanut, kippaa herkkusienet ja tomaattimurska pannuun. Siirrä sivulevylle hautumaan.
Sillä välin kun tomaatti-sieni-soijarouhe-kastike hautuu, ruskista jauheliha pienissä erissä. Paitsi tietenkin jos sinulla on taivaanlahja Swiss Diamond, teflonpinnoittamaton teflonpannu, pannu joka potkii termodynamiikan peruslakeja perseelle niin lujaa, että näillä on pakarat niskassa! Swiss-homo-diamondiin voit laittaa sen työkkärirahoilla vuosi sitten ostetun LIDLin tarjousjauhelihan suoraan pakkasesta!
Ja paskat, meinasin innostua kun pitkästä aikaa luin chilifoorumia, tuota analfabeettie ja imbesillien foorumia.
Mihin jäin.. Niin, ruskista lihat pienissä erissä ja lisää ne kastikkeen joukkoon. Anna edelleen hautua ja ryhdy veivaamaan valkokastiketta.
Sulata voi kattilassa (ja voit lämmittää maidon mikrossa). Lisää vehnäjauhot voihin ja alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!
Jos kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla muskotilla.
Bechameliä saa nykyisin myös purkissa ihan Alepastakin, joten kaikki uusavuttomatkin voivat nauttia italialaisesta makumaailmasta.
Nosta valkokastike syrjään, mutta anna jauhelihahässäkän hautua edelleen matalalla lämmöllä. Nauti kaksi olutta ja lue hyvää kirjaa.
Kahden bissen jälkeen kasaa lasselevyt, jauhelihahässäkkä ja valkokastike kerroksittain isoimpaan uunivuokaan mitä löydät. Meillä tästä satsista tulee sellainen 32cm x 24cm x 5cm-vuoka aivan täyteen. Laita valkokastiketta sen verran niukasti kerrosten väliin, että saat lopuksi vedettyä ylimmän kerroksen aivan tyystin sillä. Viimeisen lasagnelevykerroksen jälkeen ei tule enää jauhelihakastiketta.
Jätä juusto toistaiseksi laittamatta!
Onhan uuni ollut jo tovin päällä? Hyvä Eli 180 astetta ja 45 min. Tämän jälkeen sammuta uuni ja peitä vuoka foliolla, mutta jätä vuoka kuumaan uuniin. Anna vetäytyä 2-3 tuntia jonka jälkeen poista folio ja lisää juusto. Nosta nyt lämpö 200 asteeseen ja ota vuoka pois uunista kun mozzarella alkaa ottamaan väriä. Anna vetäytyä vartin verran ennen leikkaamista.
Sitten vaan nauttimaan, bon jovi!
- 400g jauhelihaa
- Paketti täysjyvälasagnelevyjä
- 2 isosipulia
- 12 valkosipulinkynttä
- Isopurkki herkkusieniä viipaleina ja paloina
- 1½-2dl tummaa soijarouhetta
- 1 tlk tomaattimurskaa
- 1 tlk tomaattipyrettä
- 3 dl punaviiniä
- 2 rkl siirappia
- Mustapippuria, suolaa, oreganoa, basilikaa
- Pussi mozzarellaraastetta (pizzajuustokin käy, kunhan et osta sitä X-tra pizzajuustoskeidaa)
Valkokastike
~ 9dl maitoa
~ desi vehnäjauhoja
~ 90g rasvaa, mieluiten voita mutta itse käytän voita ja rypsiöljyä 50/50 suhteessa.
Avaa herkkusienitölkki ja kaada liemi passeliin astiaan, eli tietenkin litran rosterimittaan. Kaada soijarouhe nesteen sekaan turpoamaan vartiksi.
Hulauta oliiviöljyä isoon kasariin, laita pannu kuumenemaan ja hienonna sipulit. Kuullottele sipuleita tovi ja lisää tomaattipyree. Paistele tätä sotkua vielä tovi ja lisää turvotettu soijarouhe. Tössöttele hetki ja ota huikkaa oluesta jonka avasit samalla hetkellä kun väänsit lieden päälle! Lisää punaviini, siirappi ja mausteet. Kun seos on tovin kiehahtanut, kippaa herkkusienet ja tomaattimurska pannuun. Siirrä sivulevylle hautumaan.
Sillä välin kun tomaatti-sieni-soijarouhe-kastike hautuu, ruskista jauheliha pienissä erissä. Paitsi tietenkin jos sinulla on taivaanlahja Swiss Diamond, teflonpinnoittamaton teflonpannu, pannu joka potkii termodynamiikan peruslakeja perseelle niin lujaa, että näillä on pakarat niskassa! Swiss-homo-diamondiin voit laittaa sen työkkärirahoilla vuosi sitten ostetun LIDLin tarjousjauhelihan suoraan pakkasesta!
Ja paskat, meinasin innostua kun pitkästä aikaa luin chilifoorumia, tuota analfabeettie ja imbesillien foorumia.
Mihin jäin.. Niin, ruskista lihat pienissä erissä ja lisää ne kastikkeen joukkoon. Anna edelleen hautua ja ryhdy veivaamaan valkokastiketta.
Sulata voi kattilassa (ja voit lämmittää maidon mikrossa). Lisää vehnäjauhot voihin ja alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!
Jos kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla muskotilla.
Bechameliä saa nykyisin myös purkissa ihan Alepastakin, joten kaikki uusavuttomatkin voivat nauttia italialaisesta makumaailmasta.
Nosta valkokastike syrjään, mutta anna jauhelihahässäkän hautua edelleen matalalla lämmöllä. Nauti kaksi olutta ja lue hyvää kirjaa.
Kahden bissen jälkeen kasaa lasselevyt, jauhelihahässäkkä ja valkokastike kerroksittain isoimpaan uunivuokaan mitä löydät. Meillä tästä satsista tulee sellainen 32cm x 24cm x 5cm-vuoka aivan täyteen. Laita valkokastiketta sen verran niukasti kerrosten väliin, että saat lopuksi vedettyä ylimmän kerroksen aivan tyystin sillä. Viimeisen lasagnelevykerroksen jälkeen ei tule enää jauhelihakastiketta.
Jätä juusto toistaiseksi laittamatta!
Onhan uuni ollut jo tovin päällä? Hyvä Eli 180 astetta ja 45 min. Tämän jälkeen sammuta uuni ja peitä vuoka foliolla, mutta jätä vuoka kuumaan uuniin. Anna vetäytyä 2-3 tuntia jonka jälkeen poista folio ja lisää juusto. Nosta nyt lämpö 200 asteeseen ja ota vuoka pois uunista kun mozzarella alkaa ottamaan väriä. Anna vetäytyä vartin verran ennen leikkaamista.
Sitten vaan nauttimaan, bon jovi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)