Olen ollut koko
ikäni väärässä. Koko ikäni. Jopa silloin kun olen oikeassa,
olen väärässä jollain tapaa.
Muistan, että
päiväkodissa jos minua kiusattiin, ei kiusaaja ollut tehnyt väärin
vaan minä koska olin jotenkin provosoinut, ärsyttänyt kiusaajaa.
Sama meno jatkui
peruskoulussa. Turpaan tuli joka päivä. Neljä vuotta putkeen. Vika
oli aina minun, kiusaajat eivät voineet lopettaa koska ärsytin
heitä. Kiusaajat manipuloivat koko luokan ja muut rinnakkaisluokat
kiusaamaan minua. Pelkkä olemassaoloni riitti verukkeeksi
sosiaaliseen eristämiseen, vähättelyyn, nimittelyyn ja fyysiseen
väkivaltaan. Koska olin huono urheilussa ja verbaalisesti lahjakas,
olin väärissä asioissa hyvä.
Aikuisena meno ei
ole helpottanut. Syy on aina minussa, joko olen väärässä tai
asenteeni on väärä.
Kun olen taloyhtiön
hallituksen puheenjohtaja ja joku kretiini-idiootin tasolla oleva
ihminen ei osaa vääntää patterinsa hanaa auki ja palelee
talvella, syy ei ole kretiini-idiootissa vaan minussa. Minä olen
tehnyt jotain väärin koska patteri ei lämmitä ja jos sanon
asiasta, että en ole vastuussa, asenteeni on väärä. Jos erehdyn
sanomaan palelijaa julkisesti kretiini-idiootiksi, olen paitsi
väärässä, myös vihapuheen levittäjä.
Jos työelämässä
edellytän joltakulta taitoja tai tietoa jotka oman käsityskykyni
mukaan on saatu verovaroin ylläpidetyssä peruskoulussa, olen
väärässä. Ei voida edellyttää, että peruskoulu on käyty (jos
olet maahanmuuttaja) tai, että peruskoulussa oltaisiin oltu hereillä
silmät ja korvat auki. Minä olen väärässä ja minun asenteeni on
huono.
Kun joku varastaa
pihagrillini, riippumattoni tai rappukäytävään laittamani kasvin,
väärin ei ole tehnyt varas vaan minä, joka olen jättänyt
omaisuuttani valvomatta julkiselle paikalle. Olen ollut väärässä,
tehnyt väärin ja nyt minua rangaistaan väärässä olosta. Jos
valitan asiasta tai koen asiat epäreiluiksi, asenteeni on väärä.
Koska vika oli minun, koska olin väärässä.
Kun yläkerran
pakkohoitoon poliisin toimesta viety asukas hakkasi kaiket päivät
ja yöt seiniä tehden elämästä helvettiä, olin minä väärässä
koska koin näin. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että hänellä
oli mielenterveysongelmia. Kun esitin kysymyksen, että eikö
voitaisi nähdä sillä lailla, että minulla on sellainen
mielenterveysongelma, että en pidä kun naapuri hakkaa vasaralla
seinää 24/7? Kuulemma ei. Olin väärässä kun ajattelin näin ja
asenteeni oli väärä.
Kun yläkerran hullu
puhkoi pakuni renkaat, oli syy jälleen minun. Olinhan provosoinut
häntä käskemällä häntä ”suksimaan vittuun”. Olin tehnyt
väärin kun en ollut suvainnut hänen mielenterveysongelmiaan ja
tappouhkauksiaan. Naapuri ei tehnyt mitään väärää. Hänellä on
mielenterveysongelmia.
Kun hullu saatiin
pois, aloitti asunnon omistaja siinä Air B’n’B-toiminnan.
Kaikensorttisia ihmisiä juoksee nyt päivät ja yöt läpeensä
rapussa ja talomme muistuttaa elämältään tuntihotellia. Kuka on
tehnyt väärin? Minä, koska asenteeni on huono ja elämänvalintani
ovat vääriä. Minun pitäisi muuttaa maalle koska elämisen äänet
kuuluvat kerrostaloon. Kun valitin, että rapussa metelöidään kuin
Kairon markkinoilla, tein väärin koska joku joka huutaa rapussa
120dB voimalla kännykkäänsä saattaa olla
maahanmuuttajataustainen. Nyt olen sekä väärässä, että rasisti.
Kolmekymmentäviisi
vuotta ja aina väärässä. Jopa silloin kun olen oikeassa. Väärä
asenne, väärin tiedetty, väärin osattu.
Jos muut eivät osaa
tai tiedä, he eivät ole väärässä. Minä olen, tiesin, osasin
tai en osaisi.