Kampelaa, parsaa, perunaa...

Leivitettyjä kampelafileitä, bearnaise, parsaa ja uusia perunoita.

Tämän osaa tehdä kuka tahansa, joten en laita reseptiä.

Pihvi sisäpaistista, parsaa ja bearnaise

Bongaa jostain edullista ja laadukasta naudan sisäpaistia, leikkaa se pihveiksi.

Suorita "mekaaninen mureutus" eli piäksäjäiset. Ei kun taputtele piffejä nyrkeilläsi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kuori ja kiehauta parsat. Olen laiskalla tuulella ja viittaan itse omaan tekstiini, sen sijaan että kirjoittaisin oikeat ohjeet. --->  http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/05/parsaa.html

Ovatko parsat kiehuneet? Keksi tapa pitää tovi lämpiminä, itse laitoin voinokareen kanssa uunivuokaan ja ~50 asteiseen uuniin. Tässä vaiheessa pihvipannunkin pitäisi olla lämmin.

Paista pihvit, lämmitä samalla kattilassa yksi tetrallinen Portti-tuoteperheen bearnaise-kastiketta.

Jep, minähän en veivaa bearnaisea alusta loppuun ennenkuin Suomessa on alkot auki sunnuntaisin. Sitäpaitsi tuo Portin soosi on ihan hyvää, kun sitä parantaa voinokareella.

Sitten kaikki lautaselle ja syömään! Muista raastaa vähän parmesania tai pecorinoa parsojen päälle!

Parsaa munakkaaseen

Parsa sopii myös munakkaaseen! Kaveriksi sipulia, perunaa ja valkosipulia.

Hifistelijät aloittavat paistamalla kypsiä perunaviipaleita voin ja chiliöljyn pyhässä liitossa. Lisätään sipulit ja lopuksi kiehautetut parsat. Jokin lihakin voisi sopia, vaikka makkara.

Tällaiset safkat ovat kategoriassa "lauantaiaamun lievä krapula ja jotain tarttis syödä ilman kauppareissua".

Parsaa!

Kevät on jälleen täällä (aika pitkällä..) ja mikä kuuluu kevääseen perinteisten kevään merkkien ohella? Tuore parsa!

Me massamarkettien armoilla olevat ressukat joudumme tyytymään Unkarialaiseen tehotuotettuun parsaan joka on kuulemma pahaa. Onneksi ei ole tietoa paremmasta! Parsaa ei tule vierastaa, vaikka se ulkomaiselta herkulta vaikuttaakin. Se on nimittäin erittäin hyvää ja terveellistä, eikä edes kovin kallista - jos puhutaan edelleen Unkarialaisesta tehotuotetusta!

Parsalla saa ripauksen luksusta arkeen. Se on uuden perunan ja syksyn silakkamarkkinoiden ohella yksi harvoista "kausituotteista" ja ainakin itse diggailen kybällä sellaisia vanhanaikaisia asioita. Toki parsaa saa myös säilykkeenä ympäri vuoden ja viime silmäyksellä taisi tuorettakin saada Alepasta jo tammikuussa, mutta miksi syödä keskellä talven pimeyttä jotain pahvinmakuista jonka tietää olevan herkkua toukokuussa?

Parsanippuja kannattaa tarkastella jo kaupassa. Ovatko nuput ehjät vai ovatko nuput hakkautuneet limaiseksi muhjuksi? Onko murtuneita varsia? Onko nippua koossa pitävä kuminauha uponnut varsiin? Valitse tuoreen oloinen nippu jossa on mahdollisimman tasakokoisia ja pieniä parsanvarsia, mieluiten etusormeasi kapoisempia. Jos parsat muistuttavat enempi koivupölliä tai kalanruokaa vaihda kauppaa - heti!

Parsaa on helppo käsitellä, latvaan kosketaan mahdollisimman vähän ja juuresta leikataan veitsellä puumainen kova osuus pois. Kokeilemalla selviää jos ei ole varmuutta asiasta!

Vihreät parsat voi kuoria jos kuori tuntuu kovin paksulta. Kevään ensimmäiset parsat voi syödä kuorineen. Huuhtele parsat viileällä vedellä lävikössä.

Kokkivälinepuodeista voi ostaa parsakattiloita, nämä ovat korkeita jotta parsoja olisi mahdollisimman v-mäinen onkia ja niissä on sisällä kori johon parsat voi asettaa ja josta ne tippuvat läpi kun korin nostaa. Tämmöinen kiulu onkin välttämätön hankinta, mikäli kaapeissasi on ylimääräistä tilaa ja kieriskelet rahoissa.

Parsat on kätevintä keittää laakeassa astiassa, itse käytän samaa neljän litran rosterikattilaa jossa keitän perunat. Tärkeämpää kuin kattilan muoto on veden lämpötila ja suolapitoisuus. Parsat pitää nimittäin keittää erittäin suolaisessa vedessä, aivan kuten pastakin. Vesi ei myöskään saa ryöpytä, vaan mielellään helmeillä kevyesti. Isompi kattila ja siten isompi vesimäärä auttavat pitämään lämpötilan tasaisena kun parsat lisätään veteen.

Parsoja voi kauhoa millä tahansa kapustalla, itse käytän isoja pinsettejä "atuloita". Kypsät parsat on kätevintä nostaa suoraan puhtaalle liinalle kuivahtamaan tai jääkylmään veteen mikäli aiot jatkokäsitellä niitä (pariloitu parsa on muuten herkkua, kokeileppa kun seuraavan kerran grillaat!).

"Ja mistä tietää milloin parsa on kypsää?" - kuuluu tässä vaiheessa takarivistä. Parsa on kypsää kun se on pehmennyt mutta yhä napakka, kuin veltto sormi tai nakki. Neljästä kuuteen minuuttia riittänee parsan keittoajaksi, mutta koska keitettävä satsi usein sisältää erikokoisia ja -ikäisiä parsoja, pitää jokainen kokeilla erikseen. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei se ole. Pienimmät kypsyvät ensin ja isommat sitten. Atuloilla on kätevä poimia parsa vedestä, suunnilleen varren keskipaikkeilta ja heiluttaa sitä pystysuunnassa. Jos parsa on kuin jäykkä pökkelö, se on raakaa. Jos se huojuu muutamia senttejä päistään, se on passelia. Jos se kiepahtaa atuloiden ympäri tai katkeaa, se on ylikypsää.

Otin pari kuvaa havainnollistamaan.

Tämä parsa saa olla vielä puolisen minuuttia kiehumassa. Melkein valmis!

Sama parsa liki minuutin jälkeen, pikkaisen "yli" mutta onneksi vain perhe todistaa kokin häpeän.

Entrecôte, punkkukastike, valkosipuliperunat ja parsaa

Entrecôte eli "Antti" on takuuhitti. Sitä saa liki kaikkialta ja sitä ei voi mokata. Rasvaisuutensa puolesta sopii mainiosti myös grilliin.

Sivuutetaan pihvin paisto ja keskitytään johonkin uuteen; punaviinillä paranneltu paistokastike on jo vanha juttu. Samoin iänikuinen sauce espagnole.

Eilen ennen ruokailua kävi harmittavasti, tuttavan Virosta tuoma tuliaispullo oli päässyt etikoitumaan. Korkki oli kuivahtanut väljäksi, ilmeisesti myynninaikaisen pystyvarastoinnin seurauksena. Sääli jos viini ei ole myyntimenestys, sillä se on jopa Suomen hinnoilla hinta/laatu-suhteeltaan erinomaista Señorio de los Llanos, Valdepeñasista. Gran Reserva 2004. Ihan samaa ei Alkosta viime hakemalla löytynyt, mutta liki. Hintaa alle 9 euroa.

Summa summarum, viini oli muuttunut juomakelvottomaksi ja tulisi muuttumaan päivä päivältä yhä heikommaksi, joten päätin keittää sen kastikkeeksi.

Koko pullon nimittäin.

- Pullo punkkua
- 1½ dl sokeria
- 2 valkosipulinkynttä

Ripaus mustapippuria, yksi oksa timjamia ja muutama rosmariinin lehti

Aloita kaatamalla sokeri kasariin ja sulata se. Saa vähän ottaa väriäkin. Lisää punkku. Kun seos kiehahtaa, lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja mausteet. Keitä kokoon kunnes konsistenssi on sopivaa. Itse olen huomannut, että kun tämäntyyppinen kastike alkaa kuohua runsaasti, se on liki valmista. Jos se jättää selkeän kalvon maistamislusikan selkäpuolelle, olet onnistunut! Mitään kittiä tai tiukkaa siirappia ei ole tarkoitus keittää, mutta jos näin pääsee käymään, tilkka vettä auttaa. Siivilöi kuumana, saat mausteet pois.

Lopputulos on makea, täyteläinen, nektarimainen kastike joka on parhaimmillaan rasvaisen lihan kuten lampaan tai naudan entrecoten kanssa.

Kaveriksi lautaselle tänään pääsi juurikin edellämainittu Antti, valkosipuliperunat ja tuore parsa.