Me massamarkettien armoilla olevat ressukat joudumme tyytymään Unkarialaiseen tehotuotettuun parsaan joka on kuulemma pahaa. Onneksi ei ole tietoa paremmasta! Parsaa ei tule vierastaa, vaikka se ulkomaiselta herkulta vaikuttaakin. Se on nimittäin erittäin hyvää ja terveellistä, eikä edes kovin kallista - jos puhutaan edelleen Unkarialaisesta tehotuotetusta!
Parsalla saa ripauksen luksusta arkeen. Se on uuden perunan ja syksyn silakkamarkkinoiden ohella yksi harvoista "kausituotteista" ja ainakin itse diggailen kybällä sellaisia vanhanaikaisia asioita. Toki parsaa saa myös säilykkeenä ympäri vuoden ja viime silmäyksellä taisi tuorettakin saada Alepasta jo tammikuussa, mutta miksi syödä keskellä talven pimeyttä jotain pahvinmakuista jonka tietää olevan herkkua toukokuussa?
Parsanippuja kannattaa tarkastella jo kaupassa. Ovatko nuput ehjät vai ovatko nuput hakkautuneet limaiseksi muhjuksi? Onko murtuneita varsia? Onko nippua koossa pitävä kuminauha uponnut varsiin? Valitse tuoreen oloinen nippu jossa on mahdollisimman tasakokoisia ja pieniä parsanvarsia, mieluiten etusormeasi kapoisempia. Jos parsat muistuttavat enempi koivupölliä tai kalanruokaa vaihda kauppaa - heti!
Parsaa on helppo käsitellä, latvaan kosketaan mahdollisimman vähän ja juuresta leikataan veitsellä puumainen kova osuus pois. Kokeilemalla selviää jos ei ole varmuutta asiasta!
Vihreät parsat voi kuoria jos kuori tuntuu kovin paksulta. Kevään ensimmäiset parsat voi syödä kuorineen. Huuhtele parsat viileällä vedellä lävikössä.
Kokkivälinepuodeista voi ostaa parsakattiloita, nämä ovat korkeita jotta parsoja olisi mahdollisimman v-mäinen onkia ja niissä on sisällä kori johon parsat voi asettaa ja josta ne tippuvat läpi kun korin nostaa. Tämmöinen kiulu onkin välttämätön hankinta, mikäli kaapeissasi on ylimääräistä tilaa ja kieriskelet rahoissa.
Parsat on kätevintä keittää laakeassa astiassa, itse käytän samaa neljän litran rosterikattilaa jossa keitän perunat. Tärkeämpää kuin kattilan muoto on veden lämpötila ja suolapitoisuus. Parsat pitää nimittäin keittää erittäin suolaisessa vedessä, aivan kuten pastakin. Vesi ei myöskään saa ryöpytä, vaan mielellään helmeillä kevyesti. Isompi kattila ja siten isompi vesimäärä auttavat pitämään lämpötilan tasaisena kun parsat lisätään veteen.
Parsoja voi kauhoa millä tahansa kapustalla, itse käytän isoja pinsettejä "atuloita". Kypsät parsat on kätevintä nostaa suoraan puhtaalle liinalle kuivahtamaan tai jääkylmään veteen mikäli aiot jatkokäsitellä niitä (pariloitu parsa on muuten herkkua, kokeileppa kun seuraavan kerran grillaat!).
"Ja mistä tietää milloin parsa on kypsää?" - kuuluu tässä vaiheessa takarivistä. Parsa on kypsää kun se on pehmennyt mutta yhä napakka, kuin veltto sormi tai nakki. Neljästä kuuteen minuuttia riittänee parsan keittoajaksi, mutta koska keitettävä satsi usein sisältää erikokoisia ja -ikäisiä parsoja, pitää jokainen kokeilla erikseen. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei se ole. Pienimmät kypsyvät ensin ja isommat sitten. Atuloilla on kätevä poimia parsa vedestä, suunnilleen varren keskipaikkeilta ja heiluttaa sitä pystysuunnassa. Jos parsa on kuin jäykkä pökkelö, se on raakaa. Jos se huojuu muutamia senttejä päistään, se on passelia. Jos se kiepahtaa atuloiden ympäri tai katkeaa, se on ylikypsää.
Otin pari kuvaa havainnollistamaan.
 | |
| Tämä parsa saa olla vielä puolisen minuuttia kiehumassa. Melkein valmis! |
 | |
| Sama parsa liki minuutin jälkeen, pikkaisen "yli" mutta onneksi vain perhe todistaa kokin häpeän. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti