Suomessa boutonnièreä ei juuri näy arkikäytössä. Eikä välttämättä juhlakäytössäkään. Kesähäät taitavat olla ainoa poikkeus, silloin sulhasen frakkiin, pukuun tai sakettiin saatetaan hankkia floristilta yltiökoristeltu hakaneulalla kiinnitettävä rintakukka.
Mutta boutonnière sopii kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin johon irtotakki tai puku. Se antaa aivan erilaista karismaa kuin esimerkiksi taskuliina, jonka käyttöä tänä päivänä vierastetaan kovin. Taskuliina myös mielellään ottaa kaverikseen solmion, jolloin ollaan taas yksi askel formaalimman pukeutumisen puolella jota Suomessa jostain syystä vierastetaan, ellei olla suoranaisessa juhlatilaisuudessa.
Boutonnièren käyttö osoittaa kantajansa olevan herrasmies joka hallitsee etiketin sekä viimeistellyn pukeutumisen, se myös pehmentää mahdollisesti "jäykkää" ensivaikutelmaa. Näinä koventuvien arvojen aikana tuulahdus menneestä maailmasta ei ole pahitteeksi. Loppupeleissä, ihminen joka valitsee asusteeekseen kauniin kukan, ei voi olla läpeensä paha.
Perinteikkäitä napinläpikukkia ovat esimerkiksi ruusut, orkideat, ruiskaunokki, kevätesikko, unikko ja neilikka. Neilikoita saa liki jokaisesta kukkakaupasta ja nimenomaan boutonnièriksi. Mikäli todella haluaa kukan olevan vain napinläven varassa, tulee pyytää mahdollisimman pienikokoista kukkaa. Muussa tapauksessa kukka sidotaan hakaneulaan (tms. kiinnitysvälineeseen).
Todellinen eksentrikko valitsee jonkin harvinaislaatuisemman kasvin kukan, sillä eihän mikään määrää käyttämään perinteisiä leikkokukkia.
Esimerkkinä erittäin kaunis (ehkäpä maailman kaunein kukka) Perulaisen capsicum pubescens-suvun "Rocoto Red"-kukka joka kokonsa puolesta mahtuu helposti napinläpeen, eikä kerjää ylimääräistä huomiota.
Nyt se on viimein selvää. Todellisen chilimiehen merkki on Rocoton kukka puvuntakissa. :D
VastaaPoistaNytpä tiedän mitä pistän takinliepeeseen ristiäisiin sunnuntaina ja viikkoa myöhemmin vaimon serkkujen valmistujaisiin. :)
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta, ehdottoman tyylikäs juttu joka oli minultakin unohtunut tyystin. Koskaan ei ehtinyt ihan tavaksi tullakaan, ja kun takitkin on jääneet vähemmälle käytölle, niin ihmekös tuo. Onpa vanhasta arsenaalista kyllä iso osa jäänyt pieneksikin tässä viime vuosina... ;)
Juurikin. Jostain syystä omat rotsit tuntuu aina ensiksi kutistuvan tuosta vatsan seuduilta!
VastaaPoistaRocoto on hyvä esimerkki kauniista kukasta, mutta myös baccatumien kukat ovat kauniita!
Oma suosikkini on melko suurikokoinen ja raskaan oloinen Poblanon kukinto jonka terälehdet ulottuvat kauas varresta.
Itsekin tässä vähän juuri sihtailin Poblanoa ja Homeraa, molemmilla kun on tuollaiset 25-35 mm halkaisijan kukat ja näyttäisivät nyt olevan hyvässä kukintavauhdissa niin olisi freesiä kukkaa sitten saatavilla. Niinhän se vähän taitaa mennä, että mitä pitempi podi, sitä isommat kukat? Tai ainakin itse olen ollut huomaavinani sellaista taipumusta.
VastaaPoistaTulipa muuten tuon levyarvostelusi jälkeen mieleeni ihan toisenlainen musiikkivinkki, kumman sympaattinen taiderock-musikaali Wacon "juhlakalusta": The Indelicates - David Koresh Superstar. Saatavilla Corporate Recordsista, maksu omantunnon mukaan (http://corporaterecords.co.uk/artists/The+Indelicates/David+Koresh+Superstar/). Edellinenkin levynsä, Songs for Swinging Lovers on aika helkkarin hieno.
Taiderock? Täytyy katsoa jos platta löytyisi spotifystä tai sitten selaimen kautta kuuntelisi internetsivuilta.
VastaaPoistaMeikämandoliino on aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, vaikka näin ei saisi sanoakaan! Yksi ehdottomasti blogikirjoituksen ansainnut pumppu on Ska Cubano, muistaakseni brittiyhtye joka vetää sangen vakuuttavaa sktata kuubalaisilla rytmeillä. Levyjä ei taida Suomessa saada mistään, viimeksi cdon.comista katsoessa hinnat pyörivät 60-90€ per levy, eli jonkinsorttinen harvinaisuus kyseessä!
Ei löydy Spotifysta heitä, mutta tosiaan tuolta linkin takaa saa levyt ja ainakin osa biiseistä on kuunneltavissakin. Senhän voi tehdä niin että ensin pistää hinnaksi 0, ja jos kuunneltuaan tykkää niin käy sitten ostamassa uudestaan ja pistää hinnaksi sopivan summan. Enemmän muuten mennään popin kuin rokin puolella. DKS jopa folk-coutry-linjalla aika pitkälti, kun Texasissa kerta tapahtuu. Parikin biisiä voisin kuvitella suoraan itsensä Johnny Cashinkin loppuaikojen levyille, etunenässä Ballad of the ATF.
VastaaPoistaYoutubesta löytyy ainakin joillekin vanhemmista biiseistä virallisia videoitakin, tsekkaa nyt alkuun vaikka Sympathy for the Devil -niminen biisi.