Lasagne

Wanha klassikko.

Tarvitaan;

700g jauhelihaa
10 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
reilu kourallinen raastettua porkkanaa
2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkupurkki tomaattipyrettä
Mustapippuria
Suolaa, sokeria
Hyvää juustoraastetta.

Vajaa paketti lasagnelevyjä

7-9 dl maitoa
~80g voita
~desi vehnäjauhoja

Ensin veivataan jauhelikastike, eli bolognese eli "bolo".

Heivaa paseerattu tomsku kattilaan, vähän lämpöä alle.
Hienonna valkosipuli ja sipuli, freesaa pannulla voinokareessa ja lisää porkkanaraaste. Viimeiseksi lisää tomaattipyree. Kääntele ja nakkaa paseeratun tomaatin joukkoon. Voit huuhtaista pannun punkkupullon pohjilla, jos käden ulottuvilla..

Seuraavaksi ruskista jauheliha parissa eri erässä ja lisää kattilaan. Kiehauta ylös varovaisesti, mausta pippurilla, oreganolla, basilikalla. Tarkista suola ja sokeri/happamuus. Siirrä syrjään jäähylle.

Sitten tehdään valkokastike, eli bechamel.

Sulata voi kattilassa ja lämmitä maito mikrossa. Lisää vehnäjauhot voihin ja alenna lämpöä tuntuvasti. Turvota jauhot, mutta älä vahingossakaan ruskista niitä! Turvottele rauhassa viitisen minuuttia tai puolikkaan Koff-tölkin verran. Nosta lämpöä ja lisää maito pienissä erissä. Sinun pitäisi saada aikaan sellaista valkoista, vähän lettutaikinasta paksumpaa, valkoista kastiketta. Varo, ettet polta soosia pohjaan!

Jos kastikkeesta tulee liian paksua, ohenna sitä maidolla. Jos liian ohutta, vatkaa pieneen maitomäärään vehniksiä ja lisää tämä kastikkeeseen sekoittaen. Mausta valkokastike suolalla ja jauhetulla muskotilla.

Voitele uunivuoka, levitä pohjalle kerros boloa, tasaa se vaikka yhdellä lasagnelevyllä ja asettele levyt tasaisesti massan päälle. Levitä toinen kerros boloa ja sen päälle vähän valkokastiketta, tasaa taas yhdellä levyllä ja asettele levyt tasaisesti ja toista edellinen työvaihe. Oma uunivuokani on sellainen vajaa norttiasin korkuinen ja pohjaltaan sellainen, että molemmat kämmenet mahtuvat sinne. Tällä ohjeella saan kolme kerrosta aikaiseksi. Kun laitat lasselevyt viimeisen kerran "kanneksi" kaada loput bechamelit päälle, tasoita ja levittele juustoraaste pinnalle.

Paista 180'c uunissa reilu puoli tuntia. Anna vetäytyä ainakin 20 min ennen leikkaamista.

Bon eko..

Hyvää joulua.

Rehvakasta joulua kaikille.

Ja viinaa kohtuudella. Sen verran vain, että henki haisee ja kaatuilee!

;)

Amerikkalaisen joulun tunnusmerkit!

Joulu tulee taas. Voi veljet. Meille tuli ensimmäiset jouluhapatuksen tunnusmerkit täyttävät mainospostit kotiin jo syyskuun lopulla! Lokakuussa tuli glögit yms. Alepaan ja kuulemma joulukinkkuja tyrkytetettiin jo viime viikolla! Sairasta!

Joululahjoissa on aina pätenyt allekirjoittaneen ensimmäinen maksiimi; kun ostaa lahjat itse itselleen, voi maksimoida niiden määrän ja laadun.

Jouluna tulisi kuitenkin muistaa toisiakin, mutta ei kaikkia, sillä jotkut eivät yksinkertaisesti ansaitse mitään. Tai ainakaan mitään, mitä voisi pakata koreaan käärepaperiin, saati jättää kuusen alle viikkotolkuiksi. Mutta mitä ja kenelle?

Pomo.
Pomolle lahjojen osto on nöyristelyn eräs muoto. Pomolle voi ostaa lahjan ainoastaan mikäli hän on sukua tai lahjalle on taattu vastalahja, joko lihava palkankorotus tai sitten perinteinen herrasmiessopimus jossa kumpikin antaja tahoillaan ostaa eurokossun itselleen ja ilmoittaa sen olleen lahja pomolta/duunarilta.

Vaimo/tyttöystävä
Naisväkeä on turha hemmoitella millään. Lahja on todennäköisesti väärä tai piilovittuileva tai jotain siltä väliltä. Hammastenkiristelyn, perheriidan ja mökötyksen minimoimiseksi kannattaa antaa rahaa lahjakortin muodossa.

Kaverit
"Jaska" tai "Pena" joka kävi hiomassa parkettisi kaljakeissin hinnalla ansaitsee mahdollisesti toisen kaljakeissin. Parasta on ostaa lidlistä lava puolen litran tölkkejä ja jakaa ne 50/50-suhteessa kaverillesi ja talonmiehelle. Koska talonmieheen pitää aina olla hyvät suhteet.

Lapset
Nykypäivän kersoilla joulu on joka viikko. Parempi olla antamatta mitään, niin oppivat arvostamaan sitä vähääkin.

Äiti
Mikään ei lämmitä vanhaa äitiä enemmän kuin pullo tai kaksi laadukasta skottiviskiä, varsinkin kun kylkiäisinä tulee laatikollinen Kuubalaisia sikareita. Ei haittaa vaikka mutsi olisikin raitis ynnä savuton, onpahan jotain tarjottavaa kun poika tulee vierailulle. Ja koska äidin kellarissa on tilaa, kannattaa äidille ostaa myös upouudet Toyotan talvirenkaat, niitä voi huoletta lainata kunhan vain muistaa ostaa mammalle uudet. Jos mutsi sattuisi kärryn hankkimaan.

Isä
Isää kannattaa hemmotella, sillä faijalta perinteisesti tulee joulun tykeimmät lahjat. Abu Garcian hyrräkela, kullitetuilla laakereilla on oiva pelinavaus, kymmenen kaksikymmentä putelia pienpanimon prestiisiolutta tekee myös kauppansa. Myös erikoisemmat lahjat keräävät hyvää karmaa ja pönkittävät faden "äijäpisteitä", siispä pukinkonttiin alkuperäinen Zetorin venttiilikoneiston huoltomanuaali ja 1:1 mittakaavassa oleva Darth Vaderin patsas. Nykypäivän isät ovat ahkeria kokkaajia, joten oiva kapine fatsille on esimerkiksi Global-merkkinen kokkiveitsi. Edellämainittu kannattaa ostaa jo tammikuussa, joten sitä voi sitten itse lainata ennenkuin sen sujauttaa joulusukkaan, ei haittaa vaikka terä tylsyisi, sillä faija on kätevä käsistään ja tahkoaa sen heti joulupäivän aamuna uudenveroiseksi. Faija tahtoo melko varmasti myös tarjota jotain pientä napsuntynkää joulun kunniaksi, joten osta myös pari kolme pulloa hyvää akvaviittiä tai vodkaa (ne voi kaukonäköisesti pakastaa etukäteen!).

Sinä itse
Koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä niitä voimavaroja ja resursseja jotka olet upottanut menneeseen vuoteen taataksesi perheesi hyvinvoinnin, ei jouluna kannata pettyä surkeisiin lahjoihin joita mielikuvituksettomat omaiset sinulle hankkivat.

Tee häälahjalistan kaltainen esitäytetty ostoskori Stockmannille tai jos olet toiminnan miehiä, osta suoraan ne asiat joita tarvitset ja jotka olet ansainnut! Perusvaatimuksena onnistuneeseen jouluun on tietenkin talon isoin kinkku, se mahtuu hyvin siihen Gaggenaun uuniin jonka ostit talousrahoilla viime jouluna ja espanjanmatka piti peruuttaa.

Muutama kirja historian suurimmista meritaisteluista tai majakoista on itsestäänselvyys, aihetta jatkaen kylkiäisinä tietenkin muutama tykki villapaita ja useampi pullo skottiviskiä. Ilman sikareita ja konjakkeja ei herrasmies pärjää, eikä muuten ilman englantilaisia mittatilauspaitoja. Kesää silmälläpitäen kannattaa itselleen joululahjaksi hankkia myös pari rentoa kesäpaitaa. Tommy Bahaman hawaijipaidat käyvät mainiosti, samalla kun pidät niitä et ole ainoastaan tyylikäs vaan viestit naapureillesi "että fyrkkaa kyllä löytyy". Muista, joulu on vain kerran vuodessa! Älä PIHTAA!

Tuliase kuuluu myös ehdottomasti jouluun, mieluiten isokaliiberinen revolveri. Mikäli aseita et pysty ostamaan, niin perhokalastussetti tai kaksi, ainakin voit mennä kalaan kavereiden kanssa. Mopo pitää tietenkin joka jätkällä olla, sillä pääsee karauttamaan tapaninpäivänä Alepaan kun olut on loppu ja mikä voittaisi pientä keulimistreeniä kellarikäytävällä?

Poravasara, akkuväännin, käsisirkkeli, laastinsekoitin, kymmenen sankoa, hallinosturi ja pari kannua ensiluokkaista moottoriöljyä piisaavat työkalupuolelta. Ja tietenkin Fiskarssin lippulaivakirves jolla kuusi pannaan kasaan ja nippuun loppiaisena.

Uuttavuotta ajatellen kannattaa myös sijoittaa kunnolliseen sytyttimeen, St. Dupontilla on pari loistavaa mallia. Ei haittaa vaikka stenkkuun uppoaisi satanen - tai kaksi - joulu on kerran vuodessa vain!

Lentolupakirjaa harva jaksaa nykyään suorittaa, mutta talouskassassa taitaa olla sen verran hiluja jäljellä, että pääset vuokrahelikopterin kyyditsemänä taivaalle ihailemaan kotikaupunkisi vilinää ja vilskettä aattopäivänä. Kyllä vaimon ja lasten kelpaa kun isä nappaa Ardbegiä pullon suusta, rojahtaa nojatuoliin ja kertoo huimasta lentomatkasta kaupungin yllä! Siellä ne juntit vilisti, viskeltiin Makkosen kanssa niitä tyhjillä bissetölkeillä!

Anoppi
Anopille sopii mainiosti tämän kauden hittituote, kahvakuula! Kuulan kahvaan solmitaan köydestä itsestäänkiristyvällä silmukalla oleva "turvanaru" joka sujautetaan kaulaan. Paketin korttiin kuvalliset ohjeet ja oikein lämpimät jouluntoivotukset anopille!

Tosimiehen perjantaipullo

Suomessa viinan ostamista on hankaloitettu keinotekoisesti. Onneksi tämän päivän mies ymmärtää, että sen lisäksi, että viinaa voi juoda vaikka ei olisi vappu, sitä ei ole pakko hankkia Suomaasta.

Joissakin sivistysvaltioissa esimerkiksi giniä saa tällaisissa, eri kätevissä, kahden litran hanapakkauksissa.

Viina ei kaapissa happane, mutta on katastrofi jos juotavat loppuvat kesken.

Näin kuuluu vanha totuus, perinteisten kolmen vartin lestien kanssa pelleillessä on vaarana, että kurkku kuivahtaa sijoillensa jo perjantai-iltana. Kahden litran hanapakkauksella raavas mies luistelee jo pitkälle lauantai-iltaan.

Tätä lisää ja isommat lusikat.

Tally ho! I tip my cap in your general direction!

Punajuuria ja vuohenjuustoa

Eikä taaskaan kuvaa....

Nopea ja hyvä lisäke, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Kaveriksi paistoin sisäpaistista "jerkymaustettuja" pihvejä.

Jotkut jopa santsasivat, aterian jälkeen ihmiset esittivät seisten suosiotaan.

(ei pidä paikkaansa, pelkkää egotrippailua)


Tarvitaan;

1 Uunivuoka
Vajaa kilo n. golfpallon kokoisia punajuuria
Vajaa kilo karkeaa merisuolaa
Öljyä ja ripaus mustapippuria
n.500 g hyvää vuohenjuustoa

Levitä karkeaa merisuolaa uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Pese punajuuret huolellisesti, nappaa veitsellä kannat yms. pois. Asettele punajuuret uunivuokaan.
Pirskottele öljyä ja mustapippuria punajuurten päälle ja tyrkkää uunivuoka uuniin.
Paista ~200'C asteessa 1½  tuntia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Ota punajuuret pois uunista ja anna jäähtyä tovi, lohko punajuuret toiseen vuokaan ja riivi sormin vuohenjuusto niskaan. Hulauta oliiviöljyä vielä päälle ja rouhaise mustapippuria hivenen. Tähän sopii myös hunaja ja tuore basilika, mutta kun niitä ei just nyt ollut hollilla.

Sit vaan!

Kahvissa ei pidä säästellä

Halpaa ja hyvää ei ole olemassakaan. Jostain kumman syystä, mielenhäiriössä, ostin Alepasta X-tra merkkistä kahvia. 'Lepassa olisi ollut myös AN:n Rekoa, mutta hinta oli aika kipurajoilla ~8€/0,5kg. Jopa Obama oli päälle seitsemän euroa! Neljää-pilkku-viittä euroa en myöskään viitsinyt investoida Juhla Mokkaan, joten X-tra lähti himaan karvan alle kahden euron hinnallaan.

Siis ihan oikeasti, moinen teko on idioottimaisuuksien kuninkuusluokkaa, mitä helvettiä oletin saavani kahdella eurolla?

Tänään pussi auki, kuivatuoksu jotain sahanpurun ja kostuneen Gyproc-levyn välistä. Ulkonäkö peippaa aika lailla sahanpuru-akselin kautta, tämän pitäisi olla paahtoluokka kolmosta mitä se ilmeisesti on keskimäärin. Juhlamokkaakin vaaleamman hiutaleen seassa on yönmustaa papanaa, kahvin karkeusaste vaihtelee törkeästi ja koko jauhatus on ilmaakin kevyempää höttöä. Olin jo tässä vaiheessa valmis dumaamaan sumpin paskaksi.

(kirjattakoon ylös, että tässä vaiheessa aamiaista vaimoni on jo käynyt kippaamassa oman X-tra kahvinsa viemäriin ja tehnyt kaakaota - itselleen.)

Kuusi mittaa pressopannuun, desi kuumaa vettä päälle, sekoitus lusikalla. Pari syvää nuuhkaisua, tuoksu kääntää vatsan ympäri. Lisää sahajauhoa, timpurin aamuoksennusta ja jotain mikä muistuttaa anopin "perinneherkkua" pohjaanpalaneena. Annan purujen turvota hetken ja annostelen loput ~6dl vedestä kannuun. Kuusi minuuttia seisotusta ja painallus, annostelu kuppeihin ja tilkka maitoa niskaan.

Maidotettu X-tra tuoksuu edelleen sahajauholle ja timpurin aamuoksennukselle. Maistan varovaisesti, en pysty edes nielemään. Joudun sylkäisemään samointein ulos. Annan mukin olla hetken ja tätä kirjoittaessa olen ottanut pari hörppyä. Kahvia ei pysty juomaan, paitsi väkisin, se ei maistu hyvältä, se ei tunnu hyvältä. Siitä puuttuu kaikki se mikä tekee kahvihetkestä päivän parhaimman, X-tra kahvi on kahvittelumaailman vastine tabascolasimurskassa istumiselle paljain persein.

Lopputulos, X-tra suodatinkahvia ei pysty ihminen juomaan. On moraalisesti väärin heittää ruokaa roskiin mutta tämä 6-mittaa vajaa X-tra kahvi lähtee kyllä samointein luiskaan. Elämäni huonoiten käytetyt kaksi euroa.

Fondue tai fondyy

Pekka Puska, tämä resepti on omistettu sinulle, tässä syödään vaaleaa leipää jota dipataan valkoviinin, voin ja juuston sekoitukseen. Kyytipoikana maistuu tömäkät alkoholipitoiset tuotteet - runsaasti!

Tästä safkasta en jaksanut napata kuvaa. Luotan lukijoiden mielukuvitukseen, kuvitelkaa kattila jossa on sulaa juustoa.

No niin, homma hanskassa.

Fondue on jostain syystä sellaista "kekkerisafkaa", eli sitä syödään isommalla köörillä. Henkilökohtaisesti olen niin ahne, etten voi sietää toisia ihmisiä ruokakupillani. Vaimon kanssa ollaan tätä syöty ihan kahdestaankin.

Fondue mielletään helposti välineurheiluksi, moni saattaa luulla, ettei fondueta (tai fonduebileitä) voi olla ilman asiaankuuluvaa fonduepataa spriilämmittimineen ja erikoisine hummerihaarukkaa muistuttavine tikkuineen. Nyt kukin voi syvällä sydämessään miettiä, vaatiiko juuston sulattaminen ja siihen leipäpalan dippaaminen oikeasti jonkun erikoiskiulun ja erikoishaarukan?

No ei varmasti.

Fondue syntyy helposti, otetaan pari kolmea eri juustoa, pullo pari valkoviiniä ja muutama valkosipulinkynsi. Jos olet näitä valkosipulivammaisia tai vampyyri, ole ystävällinen ja syö saarioisen mummonlihapullia. Fondueeseen kuuluu valkosipuli - oleellisesti. Toinen oleellinen ainesosa on Kirschwasser / Kirsch väkevä, kirkas, voimakkaan kirsikkainen viina joka esimerkiksi sivistysmaa Sveitsissä on kermaviiliin rinnastettava ruoka-aine jota saa joka puljusta. Sarvikuonojen Maassa, Junttisuomessa, Kirschiä ei saa kuin Alkosta, pienissä pulloissa ja riistohintaan. Jätin sen pois, sattuneesta syystä.

Eli:

4 valkosipulinkynttä
~ 100 g Comte-juustoa
~ 100 g Gruyereä
~ 200 g Raclettea
~ 200 g emmentalia
~ 2,5dl valkoviiniä
~ 40 g voita

Hienonna valkosipulit, kuutioi juustot.

Nakkaa voi kattilaan, sulata. Freesaile valkosipulia tovi. Lisää valkoviini, kiehauta. Pidä lämpö asteikon keskivaiheilla, ryhdy nyt sulattamaan juustokuutioita pienissä erissä jatkuvasti sekoittaen. Tässä menee tovi, hyvinkin varttitunti. Varo ettei fondue pala pohjaan. Kun juusto on sulanut ja konsistenssi kutakuinkin tasainen, on fondue valmis. Itse rouhaisen vähän mustapippuria vielä sekaan.

Sitten vain patonkia tms. kuutioiksi joita dipataan fondueeseen!

Jos kattilan alle ei ole mahdollista sijoittaa lämpökynttilää tms. niin kattilaa joutuu välillä lämmittämään. C'est la vie!

Oikotie onneen löytyy President-tuotemerkin pikafondyystä. Joka on itseasiassa aika hyvä tuote ja hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyinen!

Valkosipulia ja leipää

Olen joskus kritisoinut suomalaisten ruokablogien tasoa herjaamalla niitä kielioppivirheitä pursuaviksi voileipäohjekollaaseiksi.

Tehdään nyt henkilökohtainen rimanalitus ja raapustetaan blogiteksti valkosipuleivästä!

Otetaan 3 isoa tai 5 pientä valkosipulinynttä, hienonnetaan ne niin pieneksi kuin ikinä saadaan. Äläkä kuvittele, että käytät valkosipulipuristinta! Hierotaan valkosipulit yhteen 150 voigramman kanssa, notkistetaan parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä.

Otetaan X määrä reiluja maalaisleivän siivuja, asetellaan ne uuninritilillä ja voidellaan ohuelti valkosipulivoilla.

Uunin pohjalle on hyvä heittää pelti ja paperi keräämään ylimääräistä rasvaa, uunin grillivastukset kyketään päälle, lämpöä saa olla se 250'C. Paahdetaan rapeiksi, ei mene montaa minuuttia!

Mitä helvettiä? Näähän on voileipiä!

"Kotimaan olutta"

Mitä suomalainen reggaefani lipittää marraskuun pimeinä tunteina kuunnellessaan Fantan Mojahia, Capletonia, Turbulenceä, Burning Spearia, Sizzlaa, Bounty Killeriä tai Bob-setää?

Tietenkin  "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!

Repatriation to the motherland!

Kanaa, kasvishässäkkää kikherneillä ja riisiä

Kiirettä pukkaa mutta broileria teki mieli. Oli muuten mielenkiintoista pasteerata Prisman broiskuosastolla. Minun lapsuudessa broileria sai parissa muodossa; rintaleikkeitä luulla tai ilman, koipia tai koko lintu. Nyt on ohutleikettä, pihvileikettä, sisäfilettä, paistileikettä, paistisuikaletta. Lista on suurinpiirtein loputon ja suurin osa tuotteista on jossain keltaisessa limassa jota kehdataan nimittää "marinadiksi".

Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!

Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:

- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria

Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.

Kasvishässäkkä syntyy täten;

- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja

Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.

Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.

Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.

Keitä riisiä kyytipojaksi.

Sit vaan!

Hei! Tämähän näyttä ihan hyvältä!

Joulukinkku

Joka joulu Suomessa paistetaan jotain kolme miljoonaa kinkkua. Suurin osa paistopusseissa. Mielestäni pari tuhatta paistopussia on jo melko kasa roskaa, puhumattakaan parista miljoonasta paistopussista. Paistopussi on muovia ja täysin turha kapine.

Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkku^tm.

En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.

Nimittäin paras kinkku on keitetty.

Jeps.

Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.

Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!

Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.

Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.

Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.

Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.

Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset

Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!

Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.

Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.

Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.

Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.

Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.

Paaljon olutta. Paaljon snapsia.

Sienikeitto

Syksyn pimeyden jyllätessä päälle kuin verottaja huomaan tekeväni yhä useammin erilaisia keittoja. Ehkä ne ovat jonkinlaista lohturuokaa nollakelissä, sysipimeässä, vaeltavalle ugrille. Sienikeitto on keitoista helpoimpia, otetaan vain kiehuvaa vettä ja blå ban..

Mitä helvettiä?

Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.

"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"

Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.

Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.

Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;

2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.

Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!

Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.

Tweet tweet

Sosiaalinen media? Kuulostaa kirosanalta. Keksin kuitenkin ryhtyä käyttämään twitteriä yhtenä kanavana blogipäivityksistä kertomaan, eli jos twitteröit paljon tms. tai puhelimessasi on twitterit sun muut auki jatkuvasti on nyt ainutkertainen mahdollisuus saada blogihäiriköintiä ihan taskuun asti.

http://twitter.com/Rayhapetteri

Nö föto

Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.

- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...

Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.

Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia

Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.

Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.

2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria

Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!

Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.

2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).

Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.

Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!

Helmeilevä Vadelma ja kymppitonni

Helmeilevä vadelma? Kymppitonni? En todellakaan puhu nyt siitä teevee-visailusta. Vaan kymmenestätuhannesta lukukerrasta (joista itse olen klikkaillut n.7000 kpl..) Hah hah. Kiitoksia vain kaikille lukijoille!

Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.

Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.

I say, old chap...

Juustossa löytyy

En voi väittää olevani "juustodiggari isosti", mutta kun pääsen maistamaan hyvää juustoa, sitä pitää saada lisää. Arkijuustoja en kuluta juuri ollenkaan, puhun nyt näistä suomalaistyyppisistä edameista ja kermajuustoista joille yhteisin tunnusmerkki on paketin kanteen prässätty rasvaprosentin ilmoittava luku. Alhaista.

Eräs ystäväni on yrittänyt hioa "lastujen" reseptiä täydellisyyteen, mitkä maissilastut, mikä salsa, mikä chili ja mikä juusto. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän on päätynyt Cathedral Cityn extra mature cheddariin. Itseasiassa viimeksi kun eksyin kaverille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan pieniä punaisia keittiön pöydän ääressä, sain maistettavaksi pienen biitin tuota voimakkaan tuoksuista juustoa.

Tuon reissun jälkeen olen joutunut ostamaan tätä herkkua liki viikottain, leikkaan siitä paksuja viipaleita joita mussutan kirjaa lukiessa ja olutta hörppiessä. Lienee sanomattakin selvää, että on aika mullistava kokemus päästä haukkaamaan kunnon cheddaria jos aikaisemmat kokemukset aiheesta koostuvat yksittäispakatuista, sairaalloisen oransseista nahkeista liuskoista. Puhun nyt siitä skeidasta jota suomalaisille myydään cheddarina ja jota tungetaan hamppareiden väliin, jo tavasta miten nuo viipalecheddarit sulavat naudanlihapihvin päällä voi päätellä ettei kyse ole ihmisravinnosta, sylinterikannen tai syylarin tiivistysmassasta ehkä.

Tämä kuva on varastettu..

Oikea cheddar on englantilaista, ei saksalaista. Oikea cheddar on voimakkaan tuoksuista mutta haalean väristä, ei haalean makuista ja voimakkaan väristä. Kokeilkaa ihmiset ja huomatkaa, miten ne oranssit ovipönkät jäävät kauppaan!

Sipulikeitto

Sipulikeittto on totuttu näkemään pykälää hienompien ravintoloiden alkuruokana, yleensä vaalealla leivällä ja voimakkaalla juustolla gratinoituna. Mikään ei estä lukijaa gratinoimasta omaa keittoaan, allekirjoittaneella esteeksi muodostui sopivan pienen uunivuoan puute! Sipulikeitto on hyvää ja halpaa ruokaa, juuri passelia kylmeneviin syysiltoihin. Tavallinen ranskalaistyyppiseksi mielletty sipulikeitto tehdään valkoviiniin, mutta koska ainakin meidän taloudessa valkkarit on juotu "nuukasti pois", olenkin ottanut tavaksi tehdä keiton suomalaiseen bulkkilageriin. Samalla päästään eroon valkkarin hapokkuudesta - eri kätevää!

Tarvitaan;

8 isoa sipulia (tai yli kymmenen pienempää)
8 kiinalaista yksikyntistä sipulia tai 2 kokonaista valkosipulia
1 Koffin pieni punainen tölkki
Vajaa litra hanavettä
1 lihaliemikuutio
Kouranpohjallinen lipstikkaa, suolaa, mustapippuria

Sipulit pitäisi kuoria ja viipaloida erittäin ohuiksi viipaleiksi, sellaisiksi millisiksi. Työ on yksitoikkosta, pikkutarkkaa ja saa silmät vuotamaan vettä. Siksi olisikin suotavaa, että tämä mielikuvitukseton työvaihe voitaisiin ulkoistaan tarkoitukseen sopivalle työvoimalle. Kuten vaimolle tai lapsille.

Nopeaa toimintaa arvostavat sällit ovat jo aikapäiviä sitten ostaneet kotiinsa mandoliinin, ei en tarkoita sellaista rämpytettävää soitinta vaan liukupintaan integroitua terää johon on hyvä tuhota sormenpäänsä. Tällä näpsäkällä apuvälineellä vaimon ja lasten kuorimat sipulit viipaloituvat hetkessä aivankuin varkain!

Kaada pieni punainen tölkki valitsemaasi ruoanvalmistusastiaan, itse käytin sotilaskypärän kokoista valurautauunivuokaa, koska heitin koko roskan uuniin hautumaan. Keitto syntyy myös kattilassa liedellä aivan normaalisti! Jos sipulit on jo valmiiksi viipaloitu, voit ottaa toisen pienen punaisen aivan kätesi ulottuville! Lisää kattilaan n. litra vettä ja mausteet, väännä lämpö päälle.

Ryhdy freesailemaan sipuliviipaleita nopsasti kuumalla pannulla voinokareen kanssa, varovasti voin kanssa, sitä on pian puoli pakettia keitossa! Älä missään nimessä päästä sipuleita kärvähtämään, nopsasti vain läpikuultavan makeiksi - sitten suoraan kattilaan!

Kun kaikki sipulit on käsitelty, jätä kattila lempeään lämpöön poreilemaan. Ylenpalttinen raivolla keittäminen hajoittaa sipulit sameaksi mössöksi. Anna helmeillä tunnin verran, nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa patongin, juuston ja pienten punaisten kera.

Pastaa ja mereneläviä (eli pastaa frutti di mare)

Klassikkoannos kaikille jotka ovat haahuilleet hirveässä, räkäisessä tokkurassa viikon päivän Torrelomooniksen lomaparatiisissa. Kun bundalollin seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja hotellikuolema iskee, raapiutuu valkoihoinen härmäläinen espanjalaiseen italialaiseen ravintolaan. Jos menyytä ei saa enkuksi, niin kyllä ne ymmärtävät pizzan päälle.

Minä olin pykälää rohkeammalla päällä ja tilasin pizzan sijaan päivän suosituksen. Kielitaitoa löytyi juuri ja juuri sen verran, että sain udeltua henkilökunnalta, mitä siinä äskeisessä herkullisessa annoksessa oli. Vapaasti mukaillen;

1 pieni sipuli
3 valkosipunkynttä
1 miedohko chili
1 prk simpukoita (tuoreet olisi parhaita.....)
170 g pussi katkarapuja
1 tl paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
½  kourallista miniluumutomaatteja
1 dl (tilkka) valkoviiniä (v-viinietikka käy yhtälailla, käytä sitä 1/3 vinkun määrästä)
vähän sokeria
mustapippuria

Pastaa valinnan mukaan, italiainen mustekalanmusteella värjätty spagetti on suosikkini tämän kanssa.

Laita katkaravut ja simpukat siivilään valumaan.

Pilko sipulit ja chili, kuullottele hetki isossa kasarissa kunnes näyttää nätiltä. Ethän käytä kuullotuksen sitä keltaista paskaa, jota markkinoidaan "margariini"-nimellä? Puolet voita ja puolet oliiviöljyä kun kokkaillaan esp..eikun it..eikun esp..siis italialaista ruokaa!

Lisää paprikajauhe ja kääntele. Lisää tom pyree, alenna lämpöä ja hauduttele hetki, lisää miniluumutomaatit (joo, minäkään en jaksanut kaltata niitä..), lisää vinkku ja anna kiehua kokoon. Lisää merenelävät ja kääntele vielä hetki, viimeisenä lisää loput mausteet ja korjaa sokerilla vinkun ja tomaatin happamuus.

Ja samaan aikaan vasemmalla kädellä keitetään pasta.

Yhdistä lautasella, vie olohuoneeseen ja kerää kehut. Ohjeesta tulee kahdelle kolmelle ihmiselle kastiketta, pastaa saa keittää omantunnon mukaan. Valmistusaika n.20 min.

Take Ivy

Itärannikon kampustyyliä avoimesti ihannoiva Take Ivy-kirja ilmestyi ensi kerran Japanissa vuonna 1965 ja kirjaimellisesti räjäytti potin. Kirjassa on sekä väri-, että mustavalkokuvia eri itärannikon yliopistoista (Brown University, Columbia University, Cornell University, Dartmouth College, Harvard University, Princeton University,  University of Pennsylvania, ja Yale University). ja erityisesti näiden koulujen oppilaista sekä heidän tavallaan uniikista, oman aikansa, pukeutumisesta. Japanissa jossa ainakin tuohon aikaan pukeuduttiin tarkasti määrättyyn koulupukuun ajatus koulun pihalla pyörimisestä esimerkiksi madras-kuvioiduissa shortseissa ja Bassin loafereissa ilman sukkia saattoi olla melkoista utopiaa. Kuvien lisäksi mukana on annos historiaa sekä lyhyt kuvaus jokaisesta Ivy League-yliopistosta.

Näin 2000-luvulla kirja jaksaa edelleen sykähdyttää, kuvat ovat hienoja ja niissä on selkeää dynamiikkaa sekä aitoja tapahtumia. Erittäin mukavaa vaihtelua tämän päivän jäykistelyyn jota pitää todistaa miesten muotia tutkiessa. Eräällä suomenkielisellä, miesten muotiin perehtyvällä foorumilla, jossa iskän ja äiskän helmoissa asuvat kaappihomot nokittelevat toisiaan naurettavilla detaljeilla ja liki surkuhupaisalla elitismillä, kirjaa ei juuri arvosteta. Kuvathan on tietysti "skannattu" netin syövereihin jo aikoja sitten, jossa ne on mahdollista "katsoa ilmaiseksi". Oikeat suomenkieliset termit moiselle teolle olisi "varastaa" ja "tiirata maksamatta". Jonkinlaisena jääränä ja parantumattomana romantikkona vaadin kuitenkin aidon asian käsiini, kuvat vain toimivat paremmin kirjasta katsoen.

Kirjaa voi bongata nettikirjakaupoista vaihtelevalla menestyksellä, oman kappaleeni sain cdon.comista alta kahdenkympin - sitä tosin piti odottaa reilu kuukausi. Mahtava retrospektiivi ja pakko-ostos jokaiselle jolle 60-luku ja saman ajan amerikka kolahtaa.

"Varastan" tähän loppuun pari kuvaa, jotta mielukuvitoksettomatkin lukijat tietävät mistä puhun.

Foodie?

Foodie? FOODIE?

Mikä se on? Se on jälleen yksi halveksittava neologismi eli uudissana. Samaa kastia kuin frappuchino (=paskaa espressoa maidolla jatkettuna ja kylmänä).

Foodie tulee ilmeisesti sanoista "food" ja "digger", eli safkan diggaaja. Miksei sana sitten ole "saggis"? Koska anglismit jyräävät, siksi. Wikipedian mukaan sanantarkka käännös olisi ruoka- (ja mahdollisesti juoma-) afisionado, eli harrastaja joka on vienyt oman tieto&taitotasonsa liki ammattilaisen tasolle kyseisessä asiassa.

Sana itsessään on aika vanha, jo vuodelta 1981. Itse törmäsin siihen ensimmäistä kertaa tänä kesänä Paahtajan blogissa. Sittemmin olen ryhtynyt lukemaan blogeja enemmältikin ja "foodie"-termiä viljellään sangen vuolaasti, varsinkin ruokablogeissa.

Mikä "foodie"ssa sitten ärsyttää? Sen käyttö on sivistymättömyyden merkki. Se on lahjattomien ihmisten oman hännän nostoa. "Ruokablogit" jossa reseptit on kopioitu jostain toisesta ruokablogista tai Vartti-lehden safkapalstalta käyttävät vuolaasti sanaa "foodie". Foodie on ruokaharrastaja yhtä paljon kuin Mäkkäri on ravintola tai Juha Vuorinen kirjailija.

Klassisessa ranskalaisessa keittiötaiteessa ruoan intohimoinen rakastaja on jo määritelty. Ja huomattavasti elegantimmalla sanalla kuin "foodie". Se on Gourmand.

Chiliä ja lihaa, chili con carne..

Jälleen yksi pavuilla "pilattu" versio chili con carnesta. Yritetään kestää! Tätä syö muuten pari päivää ihan keposesti, anoppia silmällä pitäen kannattaa pataan heittää myös puoli kourallista nagaa...

Tarvitaan;
600 g naudan sisä- tai kulmapaistia
Punaviiniä
Kaikki perusmausteet, jeera, mustapippuri, suola, basilika, curry, sokeri...
Reilu pari kourallista erilaisia chilejä
Pari suippopaprikaa
12 valkosipulinkynttä
2 isosipulia
½ lihaliemikuutio
2 tlk Heinzin valkoisia papuja
2 tlk kidneypapuja
4 tomaattia


Tämän safkan kanssa ei sitten olla turhan tarkkoja, valkosipulit lyödään mäsäksi veitsen lappeella ja muutenkin hienonnus tapahtuu vähän ronskimmalla tempomisella. Kyseessä on kuitenkin rehti maalaisruoka. Chileistä poistetaan siemenet ja siemenkiinnikkeet, niin ei tule niin kammottavan tulista.

Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi, laita yöksi marinadiin jonne kipataan 2 rkl sokeria, punkkupullon pohjat (~1dl), 1tl suolaa, 2 valkosipulinkynttä, 1 habanero tai vastaava, curryä ja mustapippuria. Ja ripaus öljyä. Marinointi ei ole välttämätöntä, nyt vaan kävi niin, etten ehtinyt syödä tätä ruokaa sinä päivänä kuin ajattelin!

Poista chileistä siemenet yms. ja silppua ne, tällä kertaa pienittäväksi meni 8 pirkkachiliä (perus annuumia), 2 suippopaprikaa, 5 poblanoa, 10 jalapenoa, 10 aji cristalia ja 2 cajamarcaa.




Laita uuninkestävään pataan ½ dl vettä, ½ lihaliemikuutio ja desi-kaksi punaviiniä, aseta hellanlevylle kuumenemaan.

Laita lihat siivilään valuttamaan ylimääräistä marinadia pois.

Heitä chilit sekä paprikat paistinpannulle öljytilkan ja voinokareen kanssa paistumaan. Silppua sipulit tällä välin. Anna veden tulla silmistä ja freesaa paprikat mukavan oloisiksi, lisää uuninkestävään pataan. Sama metodi myös sipuleille.

Kun sipulit on freesattu ja nakattu kiuluun, paistele marinoidut lihasuikaleet parissa kolmessa erässä.

Heittele lihasuikaleita pannuun sitä mukaa kun paistuvat. Kun lihat on paistettu, huuhtaise pannu tilkalle Kukko Pilsiä* ja kippaa makuliemetkin uuninkestävään vuokaan. Tomaatit voi pilkkoa karkeiksi lohkoiksi ja äkkiä paistaa viimeisen lihaerän yhteydessä. Valuta, samalla kun paistat, tölkkipavut ylimääräisistä nesteistä.






Mausta pata reilusti mustapippurilla, juustokuminalla ja jauhetulla korianterilla. Ei kannata olla turhan tarkka. Suolaa maun mukaan. Jos ikkunalaudalla kasvaa vielä, niin puolenkymmentä basilikan lehteäkin voi heittää sekaan.

Hämmennä seosta padassa ja lisää pavut. Nakkaa esilämmitettyyn 150-asteiseen uuniin reiluksi tunniksi. Mitä pidempään, sen parempi. Omaan makuun pata kaipasi pientä suurusta, joten loppusilauksena vatkasin puolisen desia vehniksiä (=vehnäjauhoja) kylmään vesitilkkaan jota valutin pataan samalla hämmentäen. Pieni kiehautus levyllä ja haluttu konsistenssi on syntynyt.

Tarjoile kylmän Kukko Pils*-oluen, maissilastujen ja ranskankerman kanssa.



*resepti sisältää tuotesijoittelua!

Täytetyt tomaatit

400g jauhelihaa

1 prk creme fraichea
2 sipulia
8 valkosipulinkynttä
12 tomaattia
2 Aji Cristalia
1 habanero
2 lemon droppia
2 thaikkuannuumia/pirkkachiliä/punaista chiliä.
Suolaa
Mustapippuria
2 tl curryä
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
1 rkl paprikajauhetta
Juustoraastetta kuorruttamiseen.

Kalttaa tomaatit varovaisesti, tee hyvin pinnallinen ristiviilto tomaatin pohjaan ja nosta niitä 2-3 kpl kerrallaan kattilaan jossa on kiehuvaa vettä. Alle puolessa minuutissa kuoret alkavat irrota, nosta kaltatut tomaatit toiseen kattilaan jossa on kylmää vettä ja mahdollisuuksien mukaan anna kylmän veden virrata koko ajan kattilaan. Kuori tomaatit, leikkaa niistä hatut pois ja koverra ontoiksi parhaimpasi mukaan.

Jahas ja kokki on ollut sekä laiska, että sottainen..

Jauheliha ruskistetaan pannulla, lisätään hienonnetut sipulit ja chilit. Mausta, suolaa voit käyttää hiukan normaalia enemmän, koska tomaatit ja ranskankerma syövät sen terästä hieman!

Onkohan kokki humalassa..

Lisää ranskankerma hieman jäähtyneeseen jauhelihamassaan, sekoita ja nostele tomaattien sisään. Ripottele reilusti juustoa niskaan ja paista uunivuoassa uunissa n.200 asteessa reilut kaksikymmentä minuuttia. Tarjoile maalaisleivän tai riisin kera. Kastikkeeksi käy vaikka kevyesti maustettu jugurttikastike, mikä on hyvä valinta jos seurueessa on joku chiliin tottumaton! Kiinteämpiä herkkupaloja tahtovat voivat lisätä jauhelihan sekaan hieman riisiä imemään kosteutta, tällöin se kannattaa lisätä jo paistovaiheessa ja vastaavasti uunin lämpötilaa alentaa vaikka 180 asteeseen, jotta riisi ehtii kypsyä.

Ecco la Mamma!

Simoniz autovaha

Nynnyt vahaavat autonsa jollain juoksevalla spray-kamalla. Vielä kauheampaa on vahata auto jollain mikä on pesuaineen kanssa samassa pullossa! Fy fan! Todellinen herrasmies ei ikinä voisi ostaa tuotetta, jota mainostetaan puolialastomilla tyttölapsilla. Simonizin kovavaha erottuu edukseen äreällä metallipurkilla ja kun kannessakin kerrotaan, että Motorists wise use Simoniz, lankeaa valinta tälle purnukalle. Meinaan, joka mies on autoilija, mutta kun kutsutaan motoristiksi niin se vasta itsetuntoa hivelee.

Simonizia vierastetaan, koska sen käyttö on "työlästä". Nykyään kaikki pitäisi saada heti, mieluiten eilen ja jonkun ilmaisen kylkiäisenä. Mutta kun puhutaan auton vahaamisesta, sen suojaamisesta ja esteettisen arvon nostamisesta ei "työläyden pelko" saa olla este laadukasta autovahaa hankittaessa. Sitäpaitsi nestemäiset vahat sottaavat, aito kovavaha pysyy purkissa ja rievussa, sitä ei tirsu tweedtakin rinnuksille koska purkkia ei tarvitse sheikata.

Wanhaan hyvään aikaan, aatelisherran Jaguaarin tai Rolls Roycen tai mahdollisesti peräti tuonti-Horchin vahasi autonkuljettaja, joka säämiskää säästämättä tempoi kromiin sellaisen peilikiillon, että rahvas lankesi polvilleen kun kymmenlitraisen sivuventtiilikoneen käyntiääni kaikui koivukujalla.

Tänä päivänä asiat ovat toisin ja fyysisen työn teettäminen jollakulla alaisella on liki halveksuttavaa. Eikä autoissakaan ole kromia enää samalla tavalla. Tai ulkonäköä..

Mutta vaikka Elämän Realiteetit™ tulisivatkin mitä karmeimmalla tavalla vastaan ja "ajoneuvona" toimisikin liki 12 vuotias japanilainen pakettiauto, voi herrasmies silti palata menneiden aikojen nostalgiaan ostamalla purkin Simoniz-autovahaa ja vienossa naftan tuoksussa hieroa mehiläis- ja carnaubavahan pyhää liittoa peltiin.

I say!

Vaha on kieltämättä kovatöinen. Tai itseasiassa ei ole. Pari kikkaa pitää pitää mielessä; Älä vahaa liian isoa aluetta kerralla, älä vahaa auringossa. Levitä vaha kostealla rievulla ja kiilloita kuivalla trasselilla. Itse pidin levitysriepua vasemmassa ja kiilloitustrasselia oikeassa kädessä (ns. Mr Miyagi-tekniikka). Vahasin sellaisen A4-paperin kokoisen alueen kerralla ja kiilloitin liki samointein. Trasselia saa olla sellainen oman pään kokoinen möykky, pienemmät satsit tuppaavat "umpeutua" ja sitten vaha vain palloilee pellin ja trasselin välissä. Pakettiauton pesemiseen ja vahaamiseen menee sellainen 2,5h jos on reippaalla tuulella. Aikaansaatu kiilto on aivan uskomaton ja kestävyys omaa luokkaansa. Toukokuun alussa vahattu auto hylkii vettä ja likaa kuin kuuluisa hanhen selkä vielä syyskuussakin. Antaisin yhdeksän pistettä kymmenestä jos tämä raapustus olisi Tekniikan Maailmassa.

Spot on, old chap!

Schimanski-Platte mitt rot-weißen

Seuraava mättö on Sedältä apinoitu resepti, Setä oli ollut happovuosinaan Böörliinissä käymässä ja kolmen päivän viemärissä sekoilun jälkeen (à la "Der Dritte Mann") löytänyt nakkiputkan, eli spudarin eli snägärin.

Annos on kuulemma jonkinlainen klassikko, tosin en netistä hakemalla ihan heti löytänyt mitään.

Normaalistihan ruokablogeissa on siistejä kuvia...

Kuulemma saa snägäriltä kuin snägäriltä, vaikka sitä ei listassa mainittakaan. Kyseessä on currywurst-ateria ranskalaisilla, ketsupilla ja majoneesilla. (rot-weißen).

Oma versioni kuuluu näin;

Ensin tehdään vähän majoneesia itse ja ripeästi, jota tuunataan ½ Naga Morichilla, ½ suolakurkulla ja ruokalusikallisella nagasinappia tai tavallisella sinapilla.

Lisäkkeeksi chilihapankaalia; Lisää Rasilaisen hapankaalirasiaan 1 kokonainen rocoto (Turbo Pube) ja anna tekeytyä pari tuntia.

Frittaa ranskalaiset. Kahdesti...

Paista braatwurstit tai currymakkarat. Tai vaikka molemmat!

Lyö kaikki lautaselle, tirsuttele majoneesia ja ketsuppia niskaan. Syö sylistä, olutta hörppien, samalla ääneen naureskellen ja saksankielisiä iskulauseita* huudellen.

* Donnerwetter!
   Zum Teufel!
   Prima!
   Wunderbar!
   Deutschland über alles!
   Französisch sind Hunde!
   Achtung! Spitfire!
   Blitzkrieg!

Rocoto-sipulimunakas

Otetaan kaksi sipulia (tai yksi isosipuli)
1 Turbo Pube
5 munaa
1tl Paprikajauhetta
½ tl suolaa
ripaus sokeria
½ tl puna/valkoviinietikkaa
1 rkl vettä
Reilu hyppysellinen emmental-raastetta.
50g voita

Viipaloi sipuli, heitä voi pannulle. Kuullota sipulia pisteeseen jolloin se on liki makeaa, lisää viipaloidut Turbo Pubet ja hauduttelu vielä hetki.



Sekoita muut ainekset kipossa ja kippaa pannulle. Nostele massaa munakkaan reunojen alle niin, että se kypsyy nätisti. Alenna lämpöä hyvissä ajoin ja yritä kääntää munakas ympäri. Jos tuntuu, ettei tämä onnistu, riko rakennetta rohkeammin. Taita ja leikkaa, tarjoile!

Chilien tulisuus ja Scovillen asteikko

Itse chilejä kasvattavana ja niitä päivittäin syövänä ihmisenä olen kiinnostunut näiden "tulisten paprikoiden" tulisuudesta. En huvittelumielessä paiskaa kourallista Intialaisia supertulisia chilejä kitaani vain todistaakseni kuinka mahtisonni olen (se hoituu juhannuksen känniuimareissulla..), enkä myöskään ymmärrä ihmisten ylenpalttista kiinnostusta saada aina syötyä sitä tulisinta ja eniten. Kun tarjoan chiliä vierailleni (jommallekummalle jonka onnistun puijaamaan jollain verukkeella hämyluolaan) on kuitenkin kiva tietää kuinka tulista suunnilleen on tarjoamassa. Keltainen Fatalii, Naga Morich tai Trinidad Scorpion sellaiselle suuhun joka kieltäytyy jo valkopippurista niin puhutaan suurinpiirtein murhasyytteestä..

Chilien tulisuutta mitataan Scovillen asteikolla, sen on kehittänyt Wilbur Scoville ja asiasta voi helposti lukea wikipediasta lisää; http://fi.wikipedia.org/wiki/Scovillen_asteikko

Scovillen asteikossa on tosin pari heikkoutta.

1. Se ei aukene kenellekkään. Ihminen joka puhuu kaikista chileistä "turkinpippureina" ja on maistanut tasan kebab-mestan etikkajallua ei varmasti osaa suhteuttaa tuota 4000 SHU (=Scoville Heat Units) määrää johonkin Habaneroon, joka on helposti yli 100 000 SHU:ta.

2. Chileissä on erilaisia voimakkuuksia, jopa saman pensaan hedelmät voivat olla keskenään hyvinkin erivahvuisia. Sitäpaitsi kun mennään yli 400 000 SHU:ni, niin kipu voittaa kaikki makuelämykset, vaikka chili ei vaikutakaan makuhermoihin. Verrattaessa 1 200 000 SHU:n Naga Morichn tulisuutta 1 400 000 SHU:n Trinidad Scorpioniin, on vertailu suurinpiirtein samanlaista kuin vasaran vastaanottaminen päähän neljännestä tai viidennestä kerroksesta. Eroa on kuitenkin 200 000 yksikköä!

Olenkin kehittänyt (kaiken muun ohessa...) kymmenportaisen asteikon jolla chilin tulisuutta arvioidaan vertaamalla sen aiheuttamia reaktioita arkielämässä. Odotan innolla patentti&rekisterihallituksen päätöstä siitä, voidaanko asia saada virallisen SI-järjestelmän piiriin! Lisäksi tein toisen 10 portaisen asteikon ahkerille chiliharrastajille, eli Chilipäille.


1. Tuleton tai vähän kipristää kielen kärjessä.

2. Lievää poltteen aistimusta. Kaupan chilituotteet, chilimakkarat yms. chiliharrastajien parissa paskaista huutonaurua aiheuttavat einekset.

3. Tulisten makuista, mutta vain suupaloittain. Kebabbipaikan "pepperoonit", Hesen Habapurilainen ja pizzan päälle saatavat säilykejallut. Keskiverto suomalaisella ns. "saatanallisen poltteen raja" kulkee kolmosessa.

4. Tulista. Normaali tabasco, yli kymmenen tippaa lihapiirakkaan on liikaa, se on pilalla. Suuta korventaa, tarttee toisen oluen pizzan kanssa.

5. Mausteista. Etnisissä ravintoloissa ruoka pilataan kun siitä tehdään niin "kuumaa", "väkevää" ja "mausteista". Juotavaa kuluu, mutta kovimmat vetävät lautasen tyhjäksi. Marjanpoimijoilla dödö pettää ja tulee paskat housuun.

6. Polttaa. Etnisen ravintolan annos mutta tilaten siten, että "tulisuutta" korostetaan, eli siis tuplatulinen. Tätä ei tilaa kuin porukan pelle tai macho. Naama punoittaa ja hikeä pukkaa nenänpielistä. Jos keskiverto Amican-linjastolounas-suomalainen erehtyy tilaamaan tällaisen, niin asiasta saadaan lukea lehtien yleisöosastolta.

7. Seiska on jo aivan liian tulista keskiverto kalpeanaamalle. Annos jää syömättä ja sitä pitää päivitellä kuuluvaan ääneen. Jos tuote on pyytämättä ja yllätyksenä näin tulinen, asiasta melko varmasti tulee oikeusjuttu!

8. Yskittää, hikoiluttaa. Ei pysty puhumaan, kädet heiluvat.

9. Oksentelua, kouristelua.

10. Kuolema.

Sitten Chilipäiden asteikko.

1-2. Yhtä tulista kuin sokeri.

3. Tabasco, joka on hyvänmakuista etikkaa - ei chilikastiketta.

4. Habataba tai Amazon extra hot. Hyvää mutta saa laittaa ainakin desin, että Grandiosassa olisi havaittavaa tulisuutta.

5. Jalapeño, raaka Aji Cristal leivän päällä.

6. Astetta tykimpiä tuoreita chilejä safkassa, chinenseä.

7-8. Chilejä raakana kitusiin, oman toleranssin mukaan. "Normaali"-ihmiset katsovat kuin hullua.

9. Habanerot ja muut miedot "lasten chinenset".

10. Naga Morich, 7-pod, Trinidad Scorpion MB.

Capsicum Lanceolatum kukkii

Lievää hihkumista näyttöpäätteen tällä puolen, uskokaa tai älkää.

Villi ja uhanalainen Capsicum Lanceolatum on kukkinut jo kohta kuukauden. Tosin erittäin varovaisesti, kukka tai kaksi kerrallaan. Ne ovat aina tippuneet varsineen. Noin viikko sitten meillä oli täällä Helsingissä melkoinen myrsky ja siirsin amppeleissa hurjasti keinuneet kasvit sisälle. Olosuhteiden muutos ilmeisesti virkisti amppelissa virunutta rehua ja kukkia on nyt useita. Eräs kukka on tiputtanut terälehtensä, mutta kukkavarsi on jäljellä. On erittäin mahdollista, että kotiseudullaan uhanalainen chili pukkaisi hedelmän tähän maailmaan. Jälleen siemeniä harrastajille. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti räpsinyt kuvia tästä veijarista, yhdessä olevat terälehdet, tarkat syvänvioletit laikut ja räyhäkkäät calyx-hampaat kukan takana varressa tekevät tämän kasvin kukista yhden suosikeistani. Kukka on harmittavan pienikokoinen, mutta sitäkin kauniimpi.

Kuvien seuraksi siteeraan pari riviä Kotiteollisuus-yhtyeeltä.

"Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla"















Edit; Bloginpitäjän huomio 27.8 myös tuo kuvassa näkyvä kukkavarsi kuihtui pois, eli ei marjoja tulossa..

Rapeita alkupalahässäkkäjuttuja

Jäi eiliseltä safkalta fajitas-lettuja ja jallusiivuja yli....No jos totta puhutaan, niin tämä resepti on varastettu Sedältä, paitsi että Setä käytti nachoja..

Leikkaa fajitasletut 16 osaan.
Nostele pellille.
Nostele jokaiselle chilisiivuja, etikkajallut käyvät paremman puutteessa..
Ripotettele juustoa ja chipotletabascoa päälle!

Lyö uuniin 225 astetta ja pidä näitä..öh..alkupaloja siellä kunnes ihanan rapsakoita! Suomeksi sanottuna siis "pari minuuttia". Anna jäähtyä hetki. Popsi vaikka pikasalsaan dipaten!

Mitäs skeidaa se meidän poika on taas....pizzaa?

Pikasalsa

Kylmä tomaattikastike vaihtelevalla tulisuudella syntyy minuuteissa, kelpaa lisäkkeeksi tai vaikka torkkuvan anopin päähän kaadettavaksi.

Pikasalsa;
3 tomaattia
2 pientä sipulia (tai yksi isooo...)
4 valkosipulinkynttä
1 limetin mehu
1 tl sokeria
½ suolaa
2 rkl oliiviöljyä
Mustapippuria
chiliä maun mukaan
Turaus tomaattipyrettä

Kaikki siihen, nyt jo legendaariseen, litran rosterimittaan ja sauvasekoittimella sileäksi. Snobit ja ne jotka haluavat salsastaan hivenen paksumpaa kalttaavat tomaatit, kuorivat ne ja käyttävät pelkän hedelmälihan ilman siemeniä.

Chilifest Finland

http://www.chilifest.fi/

Tampereella on jonkinlaiset chilitukkien festarit. Muistakaa käydä ihmettelemässä!

Tofua, kookosta ja tomaattia

Nyt ollaan vahvasti taas kaukoidän suunnalla.. Tarkoitus olisi saada aikaan jotain padan ja keiton välimaastosta. Oma nälkä sanelee aika paljon!

Paketti tofua, eli sellainen nyrkinkokoinen pala.
2 rkl kookosrasvaa
2 dl kookoskermaa
Pikkutölkki tomaattipyreetä
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
2 tl vahvaa currya
2 tl paprikajauhetta
1 tl sokeria
2 tl riisiviinaetikkaa
1 tl korianteria
½-1 pss pakastewokkivihanneksia
Tuoretta chiliä, itse tein isomman setin ja käytin mm. Scotch Bonnetin, pari Cili Coronongia ja yhden PI:281429n. (Jos lähi-K-marketistasi saa kotimaisia Naga Moricheja niin suosittelen lämpimästi.)
2 rkl inkivääritahnaa
1-2 nuudelilaattaa
1 dl pakastekatkarapuja

Heitä kookosrasva kattilaan sulamaan, otetaan taas se sotilaskypärän kokoinen kiulu. Pilko valkosipulit, sipulit ja chili. Ryhdy freesaamaan kuumassa rasvassa.

Älä kärtsää edellämainittuja, jossain vaiheessa voit lisätä tomaattipyreen ja mausteet (+sokerin). Freesaile näitä hetkinen ja lisää sitten n.½litraa vettä (voit käyttää myös kasvislientä jos tuntuu siltä) ja etikka. Lisää kookoskerma ja kuumenna. Lisää wokkivihannekset ja odottele kunnes pata alkaa kiehua.

Nyt seuraa tärkeä kohta; jos laitat vain yhden laatan nuudeleita saat keittoa. Kaksi tai useampia, saat pataa. Lisää nuudelit poreilevaan soosiin ja hetken perästä kuutioitu tofu. Kun nuudelit ovat kypsiä, ota lämpö pois ja kippaa katkaravut sekaan. Niitä ei ole syytä kypsennellä yhtään enempää kuin pakko.

Kotimakkara eli makkara itse tehden ja nyt entistäkin paremmin!

 Faijalle nöyrä kiitos parannetusta reseptistä!

Tässä olisi uusin versio bratwurstista :

- 2 kg luutonta possunkylkeä, saa olla kamara mukana.
- 2 pkt pekonia
- 20 g perunahiutaletta
- 2 dl kermaa
- 1 dl lihalientä, palasta tahi itsekeitettyä
- 5 g pomeranssinkuorta
- 5 g raastettua muskottipähkinää
- 5 g jauhettua valkopippuria
- 1 rkl liquid smokea
- 35 g merisuolaa

- Possun suolta 1 pkt / stockman 11 €

Suolipaketti pannaan yöksi likoon kylmään veteen, kannattaa avata matolajitelma.

Läski leikataan sopivankokoisiksi suikaleiksi ja ajetaan lihamyllyn isoimmalla reikälevyllä pekonin kanssa kahteen kertaan, ja lopuksi hienoimmalla reikäversiolla kertaalleen.

Massa sekoitetaan hyvin mausteiden, kerman ja lihaliemen sekä perunahiutaleiden kanssa tasaiseksi tahnaksi, käsin tai koneella, liossa olleisiin suoliin lasketaan vettä ja ne kerätään lihamyllyn makkarapursottimen päälle, ei kannata tehdä mitään alkusolmua vaan jättää 10 - 15 cm tyhjää suolta suuttimen ulkopuolelle.

Makkaramassaa aletaan syöttää lihamyllyyn, otetaan vastaan varoen ettei suoli repeä ja syötetään massaa suoli täyteen.

Kun suoli on lähes täynnä massaa, vedetään se irti syöttösuppilosta ja jätetään vuokaan odottamaan loppukäsittelyä. Samalla tavalla täytetään loput suolet.
Kun suolet ovat täytetyt, niin kostein käsin hierotaan suolia jotta siellä oleva ilma lähtisi pois ja massa tasaantuisi suoleen. Kun haluttu tiiviys on saavutettu, niin tehdään makkaroita pyörittelemällä suolta, nakit voi sitoa kiinni lintunarulla, kannattaa aloittaa keskivaiheilta ja edetä päitä kohti, niin ilma poistuu samalla.,

Sitten vaan makkarat sopivina pötköinä grilliin, tai pakastimeen, alkuun mieto kypsennys ja lopuksi rapea pinta.

Kotimakkara eli makkara itse tehden

Pidettiin faijan kanssa makkaratalkoot, päätettiin tehdä yksi perusmassa ja jakaa se kahteen osaan; "Currywurst goes dönerkebab from ruåtsi" ja "*sti chiliä". Huomautan toki jos tässä vaiheessa, että reseptistä tehtiin liki heti parempi ja paremmin toimiva versio, se julkaistaan muutaman heruttelupäivän jälkeen.. ;)

Perusmassa

3 kg possunkylkeä, kamara ja läski mukana.
2 pkt Keviniä (eli pekonia)
1 kg naudanpaistia
6 kpl isoja yksikyntisiä valkosipuleita

Ajetaan ensin krouvilla terällä, sitten kerran vähän hienommalla. Massa saa jäädä vähän rakeisemmaksi, kun ei käytetä mitään sitomaan sitä.

"Currywurst"
2 kg perusmassaa
20 g suolaa
5g valkopippuria
10 g curryä
2dl kermaa

Yleiskoneessa sekaisin ja suoleen!

"Chilimakkara"
2 kg perusmassaa
4 x jalapeñoa
1½ x habaneroa
1 x 281429
2 dl kermaa
25 g suolaa
10 g savustettua paprikajauhetta
11 g paprikajauhetta
8 g jeeraa eli juustokuminaa

Yleiskoneessa sekaisin ja suoleen!


Syöpötellessä tehtyjä havaintoja joiden perusteella ensi kerralla korjataan;

Currywurst:
- Ihan ok, suolaa tuli liian vähän, sitä olisi voinut olla 5-10g enemmän.
- Curry ei ihan maistu tarpeeksi, sitä olisi voinut laittaa tuplasti ja 50/50-suhteessa hot ja mild curryä
- 5-10g korianteria olisi myös tehnyt hyvää, kuten myös n.5g muskottia.

Chiliwurst:
- Liian vähän chiliä (minun mielipide), sopivasti chiliä (faijan mielipide), VETTÄ! (naapurin koemaistajan mielipide).

Esikeitimme makkarat, mutta ei kiehuvassa vedessä vaan hiljaa varovasti poreillen, kypsiksi ennen grillausta, koska osa makkaroista pakastettiin. Keittämisen huono puoli on rasvan irtoaminen, eli makkarat kuivuvat. Vaihtoehtoisia kypsennystapoja olisi suora grillaus tai höyryttäminen, jolloin osa rasvasta jäisi makkaraan. Seuraavaan erään (joka tehdään joskus 2014 jälkeen....) kokeillaan todennäköisesti karkeasti pilkottua sipulia, paprikaa ja perunahiutaleita kosteuden ylläpitämiseksi. Makkarat pitää muistaa pistellä tikulla, etteivät ne repeä. Tai räjähdä....

Suolen saa "pursotussarveen" ehkä parhaiten, kun suppilo mansetteineen irroitetaan koneesta, suoli venytetään reunan yli ja ryhdytään varovaisesti laskemaan vettä suolen läpi, samalla myös kaikki kierteet oikenevat ja suolen saa suhtkoht suoraan.

Kookosmuhennettuja kasviksia

Tai jos tämä ohje menisi jonkun omnipotentin laitosruokalan Virallisen Paskanjauhannan Reseptit-kirjaan, niin resepti kuuluisi nasevasti "Lämmin kookoskasvislisäke". Hyi helvetti!

Yleensä en julkaise reseptejä, joita en ole itse kokeillut. Selatessani  erilaisia ruokablogeja interneteissä, havaitsen aina välillä, että blogissa kirjoitetaan ei ainoastaan kokeilemattomia reseptejä, mutta myös sellaisia reseptejä jotka ovat suoraan kopioitu! Yleensä vielä toisesta ruokablogista! 

Noh, kuulemma "kierrätys pelastaa maailman."..

Tämän suhteen ei tarvitse olla niin tarkka, aloita bataatista sillä ne on yleensä vitsin isoja. Kun tiedät minkäkokoinen bataatti on hallussasi, tiedät suhteuttaa muut veget niihin.

Bataatti
Pari perunaa
Lanttu tai lanttua
Porkkana

Kaikkea karkeasti saman verran, paitsi porkkanaa. Sitä vähän vähemmän. Voit laittaa sipuliakin, jos uskallat!

Kuutioi kaikki 2cmx2cm kuutioiksi.

Heitä kattilaan n.150g voita ja tilkka öljyä. Ryhdy kärventelemään kasviksia ja kun ryhtyvät ottamaan väriä, lisää purkki tai kaksi kookosmaitoa. Jos kasvisten kokonaismäärä on noin puolet 4-litran kattilasta (samankokoinen kuin armeijan kypärä) niin sanoisin, että tölkki kookosmaitoa ja purkki kookoskermaa. Keitetään kypsäksi, maustetaan suolalla, pippurilla, ripauksella curryä ja mahdollisesti taas limettimehulla. Jos uhkaa kiehua kasaan, niin lisää vettä hanasta.

Itse en tosiaan ole koeponnistanut tätä, mutta ystäväni "Masi" on ja kuulemma on hyvää.

Valkosipulikermaperunat

Valkosipukermaperunoissa on yksi (tai kaksi) tärkeää pointtia.

1. Sitä valkosipulia pitää tosissaan OLLA, sitä pitää laittaa kuin naapurin pojalle konsanaan!
2. Käytä OIKEAA KERMAA, se kasvisrasvapohjainen valkoinen litku on oivaa apuainetta jos tahtoo saada sankan savupilven vanhan pakettiauton taakse. Syötäväksi se ei kelpaa!

Tutuiltani olen kuullut, että suurin ongelma vuokaperunoissa on niiden hidas kypsyminen ja vaikea maustaminen.

Höpö höpö, kermaperunoiden teko on yhtä helppoa kuin jaloilleen kuseminen, ellei peräti helpompaakin!

Kahden tai kolmen ihmisen lisäkeperunat syntyvät näin;

1 kg kiinteähköjä perunoita, siikliä, puikulaa tms. (yleensä merkattu vihreällä).
10+ valkosipulin kynttä
2-3 dl kuohukermaa (riippuen vuoan muodosta)
Oliiviöljyä, voita, mustapippuria ja suolaa.

Pese perunat ja viipaloi ne kuorineen n.3mm siivuiksi. Mandoliini on helkkarin kätevä mutta leikkelekone miehekkäämpi. Onnistuu myös veitsellä. Viipaloi perunat suoraan isoon vatiin jossa on kylmää vettä. Valuta vettä, kunnes ylenpalttinen tärkkelys huuhtoutuu pois -> vesi on kirkasta.

Hienonna valkosipuli todella, todella, hienoksi.

Freesaa perunasiivut kolmessa neljässä erässä pannulla, käytä oliiviöljyä ja nokare voita. Juuri ennen kuin perunat rupeavat saamaan väriä, lisää valkosipuli jotta sekin ehtii paistua vähäsen. Mustapippuroi ja suolaa jokainen erä, muista että perunat "imaisevat" suolan maun kypsyessään joten voi käyttää sitä vähän reilummin. Freesatut pottuerät voi kipata suoraan passeliin uunivuokaan.

Kun kaikki perunat ja valkosipuli on kierrätetty pannun kautta vuokaan, kaada kerma pannulle jotta se kuumenisi ja imisi itseensä lopun valkosipuliöljystä. Tällä välin voi perunat tasoittaa vuoassa. Kippaa kuuma kerma perunoiden päälle ja nosta vuoka kuumaan uuniin. 180'C ja vajaa kolmisen varttia. Parinkymmenen minuutin kuluttua voi perunoita käännellä.

Gin & Tonic - tarjoiluehdotus

Uuuuhh..I'll kill the cat..

Sitruunoita drinkkeihin? Itse tykkään ajatuksesta, mutta ottaa päähän ostaa koko sitruuna ja käyttää siitä neljännes, vaikka minä käytännöllisesti katsoen elän gin&tonicilla... Sitten niitä kuivia sitruunoita löytyy viikkojen perästä...

Seuraavan kerran kun käyt automarketissa, osta iso nippu luomusitruunoita! Pese ne huolellisesti, lohko ja pakasta. Puolen vuoden drinkkisitruunat aina käden ulottuvilla ja plussapuolena vielä se, ettei tarvitse gin&toniccia blandata hanavedellä jääpalojen muodossa!

Luomusitruunoiden kuorista syntyy sitäpaitsi herkullista limoncelloa!

Aamiaisjytky

Grrrr...

Tämän safkan nimi on mahtipontisesti aamiaisjytky. Sternolla oli ruokalaji nimeltä Jytky ("Fatty" lontoonkielisenä versiona). Tämäkin menee kategoriaan krapularuokaa! Leipää, lihaa, chilimajoneesia, kananmunaa yms.

Kuutioi nauta (paistia tai ulkofilettä, rahamiehet duunaa tämän sisukasta samalla kun höylätty tammi palaa takassa...) max sentti-kertaa-sentti kuutioiksi, mausta suolalla ja pippurilla.

Siivuta yksi tai kaksi sipulia ja kuullota ne rapeiksi sekä makeiksi, nosta lautaselle syrjään.

Paista nautakuutiot kuumalla pannulla voissa nopeasti. Siis todella nopeasti ja todella kuumalla pannulla. Tarkoitus olisi, että jokainen kuutio on medium sisältä! :D

Sekoita karamellisoituneet sipulit ja paistetut kuutiot ja ryhdy paistamaan kananmunia, mausta ne suolalla, pippurilla ja tabascolla.

Paahda hyvälaatuista maalaisleipää, oikein isoja paloja!

Kasaa aineksista leipiä, päälle chilimajoa. Nautitaan kuuman ja vaffan kaffen kera.

"Ja sit nää olis niinQ hampparei"

Aina välillä tulee sävellettyä, siis ihan aikuisten oikeasti vedettyä puhtaasti hatusta. Näin jälkikäteen ajatellen ene edes ymmärrä mistä ja miksi hampparit eli hampurilaiset piti tehdä näin. Ajatus kypsyi ensin automatkalla lankomiehen luo, koen usein sellaisia Jack Kerouacmaisia valveunia rullaillessani pakulla pitkin Suomen maanteitä.

Summa summarum, perillä esittelin ajatuksiani kuulijoille (eli kerroin sukulaisille mitä tänään syödään!). Nokka kohti lähikauppaa ja sieltä saatiinkiin naudan sisäpaistia, leipää, sipulia, tomaattia yms.

Suikaloi liha lautaselle, kattilan kannelle tai bobmarley-pipoon. Mausta suolalla, mustapippurilla ja chipotletabascolla.

Tee pikamajoneesia oman maun mukaan, itse suosin järkyttävää määrää chiliä ja valkosipulia.
http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/2011/07/majoneesi-itse-tehden-ja-ripeasti.html

Ruskista lihasoirot nopeasti kuumassa öljyssä pannulla.

Leikkaa ranskanpullasta, eli ranskanleivästä sellaisia 2cm paksuja siivuja, paahda ne rapeiksi molemmin puolin.

Vetele foliota uuninpellille ja nosta siihen päälle leipäsiivu jonka päälle nostat tomaattikuutioita, jonka päällä nostat lihaa, jonka päälle nostat sipulia ja siivun tai kaks cheddarjuustoa (ei sitä syylarintiivistysmassa cheddaria vaan ehtaa kamaa!)

Lyö grillivastuksen alle kunnes juusto sulaa! Ota kuumat leivät pois uunista, nostele leiville valinnaista majoneesia ja toinen leivänsiivu kanneksi.

Yhden sortin pyttipannu..

Osta kilo erilaisia makkaroita, kaksi pussia Oolannin lohkoperunoita, kaksi sipulia, valkosipuli ja kaiva pakasteesta pari habaneroa ja mahdollisesti jokin annuumi. Tai suoraan kolme naga morichia!

Uppopaista perunalohkot useassa erässä ja kahteen kertaan. Miksikö? Tee kuten käsken*.



Ryhdy samalla paistamaan sipuleita ja chilejä voissa, kun näyttää passelilta lisää kuutioidut makkarat. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun makkarat alkavat saada väriä, yhdistä ne uppopaistettujen pottulohkojen kanssa. Satsi on hyvä hämmentää isossa kattilassa, tai missä tahansa lämpöä kestävässä astiassa. Tarjotaan kylmän keppanan ja maustekurkkuviipaleiden kanssa.



Safka tunnetaan myös nimellä Kasvissyöjän kiusaus tai Sydänlääkärin erikoinen.










* Miksi teet kuten käsken? Kotitalousrasvakeittimissä ei riitä yty kypsentämään 400 geetä jäisiä perunalohkoja. Siksi potut kypsennetään useassa erässä kahteen kertaan. Vain kuuma öljy uppopaistaa, muuten saat raakoja ja rasvaisia perunoita.

Viikon vinkki

Viikon vinkki, kun teet krutonkeja salaattiin, aloita paahtamalla öljyssä kuivattua chilipalkoa ja yhtä-kahta valkosipulinkynttä jotka on lyöty rikki kokkiveitsen lappeella. Kun näihin alkaa väri tarttumaan, nostele ne sormiasi polttamatta pois pannulta ja paahda krutongit tässä öljyssä!

Lisää hifistelyä? Älä tee krutonkeja siitä valkoisesta paskasta jota meillä myydään "ranskanleipänä", tee ne Realista.

Vielä lisää hifistelyä? Älä unohda tryffeliöljyä!

Majoneesi, itse tehden ja ripeästi

Kaupan majoneesia ei pidä ostaa, on toki hienoa, että raa'at kananmunat saadaan öljyn ja keinotekoisten ihmeaineiden avulla säilymään kuukausitolkulla jopa huoneenlämmössä ja avatussa paketissa. Mielestäni petrokemian tuotteet kuuluvat auton moottoriin ja väriaineet itseruskettaviin voiteisiin.

Kun majoneesin tekee itse, omin karvaisin käsin, voi olla varma tuotteen ensiluokkaisesta laadusta. Lisäksi majoneesin makuun voi näin itse vaikuttaa eikä tarvitse huolehtia väri-, maku-, säilöntä-, ja happamuudensäätöaineista.

Kiitos alkuperäisestä reseptistä kuuluu ystävälleni "Odelle" joka on kehitellyt tätä salassa jo vuosia!

"Pikachilimajo"

Pilko 1-2 valkosipulinkynttä, laita ne litran rosterimittaan (mikä tahansa korkea ja kapea astia kelvannee!)
Astiaan lisäksi;
Habanero Tabascoa
Suolaa
Mustapippuria
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
Tuoretta chiliä tai chilijauhetta
½ tl paprikajauhetta


1 kokonainen kananmuna
2 dl rypsiöljyä
1 dl oliiviöljyä

Laita sauvasekoitin astian pohjalle, paina täydet kierrokset, pidä astian pohjalla hetki ja poraa alhaalta ylös. Jos majoneesi ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, lisää vähän öljyä. Valmista majoneesia on hyvä notkistaa esimerkiksi ketsupilla, samalla saa hiukan makeutta mukaan. Kaikkein paras majoneesin ohennin on kuitenkin maustekurkkujen liemi - uskokaa tai älkää!

Broileri-feta salaatti

Broiskua saa kaikkialta, joskus jopa löytää sitä mikä ei ole tapettu sillä keltaisella liisterillä!

Salaattiin kaikki perinteiset ja feta. Yllätyksekseni havaitsin myös, että pirkka aurinkokuivatut tomaatit ovat aika prkleen hyvänmakuisia. Broileri kannattaa laittaa omaan marinadiin hetkeksi, helpon, hyvän ja nopean marinadin saa kun sekoittaa astiassa pari ruokalusikallista hunajaa ja saman verran Chipotle Tabascoa. Vähän mustapippuria sekaan..

Broisku paistetaan kuumalla pannulla nagaöljyssä, eikä haittaa vaikka pinta vähän mustuisi.

Krutongit syntyivät luomukauraleivästä, joka oli -30% tyrkyllä alepassa . Pannulle 50/50 suhteessa oliivi- ja rypsiöljyä. Lopuksi pari ruokalusikallista tryffeliöljyä. Paistetaan kauniin ruskeaksi.

Siinähän on jotain viherää koristetta!?

Jyhkeät aamiaisleivät

Tällä lähtee päivä käyntiin, suositellaan erityisesti mikäli ammatti on valjakkokoiran lomittaminen tai ihmis-hullujussi.

- Otetaan pari palaa Real-leipää.
- Paistetaan puoli pakettia pekonia
- Paistetaan kananmunia pekoninrasvassa
- Kaivetaan pari nakkia jääkaapista
- Avataan valkoiset pavut tomaattisoosissa-purkki

Lado pekonit leipien päälle, lusikoi pekonin päälle papuja, struuttaa schirachakastiketta pavuille (reilusti) ja nosta paistetut munat koko höskän päälle. Täytä loppulautanen nakeilla.






Annoksesta on hevimpi, Über-hetsku versio jossa leivät kasataan lankkupihvin päälle ja ruokajuomana toimii pullo Jack Danielssia!

Ruoanlaiton alkeet

Aloitetaan paistamalla kerma voissa..

Voi, kerma, punkkupullo ja pari hyllymetriä klassista ranskalaista keittiötä. Mitä muuta tarvitsee? No ehkä kosolti muutakin. En voisi kuvitellakkaan keittiössä riehumista ilman kaukoidän reseptejä, Lähi-Idän mausteita, välimeren alueen tapaa käyttää niitä tai paria hatullista jotain uppo-outoja juttuja - kuten cheddartäytteisillä jalapeñoilla täytetyt chililihapullat tai "synttärikakku" joka onkin pirtelön tapainen drinksu.

Suosittelen lämpimästi jokaiselle tuon Larousse Gastronomiquen hankkimista. Pehmeäkantinen lontoonkielinen painos lähtee melko monesta kirjakaupasta alta kahdenkympin, kovakantiset kustantavat jo sitten hivenen enemmän. Suomenkielinen kovakantinen laitos taisi viime näkemällä maksaa himpun vajaat sata euroa.

Ei ainoastaan hyvä kirja, vaan loistava reseptikirja. Samoissa kansissa on myös aimo annos historiaa ja tarinoita annosten taustoista. Bonuksena voi vielä verestää englannin kielen ja keittiöranskan taitojaan!

Jerkymaustetut pihvit

Tämä resepti tuli kehitettyä puolivahingossa, kun lihaa jäi jerkynteosta yli. Tässä tapauksessa luottolihakauppiaallani ei ollut kuin sisäpaistia, josta jerkykin tehtiin. Jerkymaustetut pihvit? Hmm..

Pakko kokeilla.

Teetassille pilkotaan 5 isohkoa valkosipulinkynttä, joukkoon mustapippuria, suolaa, rouhittua chiliä, 1 rkl hunajaa, 1 rkl punaviiniä ja 1 rkl chipotletabascoa. Lisäksi laitoin myös Jamie Oliverin cajun rubia, kun sitä sattui olemaan. (Luulisin, että sen voi korvata ylimääräisellä chilillä ja currylla).

Leikkaa pihvit ja tao niitä hivenen nyrkeilläsi. Painele pihvit teetassilla olevaan maustehässäkkään, kääntele ja nosta syrjään odottamaan lisäkkeitä ja kastiketta.



- tässä välissä tehdään valinnaiset lisukkeet ja soosit -

Paista pihvit pari minuuttia puoli savuavan kuumassa valurautapannussa.



Itse löin ne lautaselle keitettyjen porkkanasiivujen ja kukkakaalisoseen kanssa (karppausta prkl).




Ja kuten kuvasta näkyy, kypsyysastekin on kohdillaan - vaihteeksi.

Beef jerky itsetehtynä

Hanki luotettavaksi havaitulta lihamestariltasi sisä- tai kulmapaistia (paahtari ja ulkofileekin käyvät jos todella olet varoissasi!). Jottei jerky loppuisi saman illan aikana kesken, osta samointein 600g-1kg kokoinen pala.

Renssaa kalvot ja ylenpalttiset rasvat pois.

Sitten tärkein työvaihe: siivuta erittäin terävällä veitsellä, millään anopin kapiolahja retkitaittohedelmäveitsellä on aivan turha yrittää nyrhiä, paisti suunnilleen sentti kertaa sentti soiroiksi (tai vielä ohuemmiksi jos mahdollista). Itse vetelin tyynen rauhallisesti 5mm*20mm suikaleiksi, sillä seurauksella että sain iltamyöhällä saksia kuivuvia jerkynpaloja pienemmiksi.

Jotkut laittavat lihan pakkaseen kohmettumaan, mutta itse en moiseen kikkaan usko. Siinä vaiheessa kun paistin ydin on "hyhmässä", ulkopinta on jo läpijäätynyt.

Eli pahuksen terävällä veitsellä. Paisti kannattaa ensin leikata mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, pitkittäin syihin nähden, nämä siivut taas leikataan kapeiksi soiroiksi n.20 asteen kulmassa syihin nähden.

Miksi kulmassa? Jos leikkaat aina kohtisuoraan syihin nähden, saat murenevaa jerkyä, kun soirot on leikattu lähes syiden suuntaisesti, ne kestävät käsittelyä mutta ovat hieman helpommin murrettavissa kuin kohtisuoraan syihin nähden leikattu liha.

Monimutkaista? Kyllä.

Laita lihasoirot marinadiin yön ajaksi. Oma marinadini oli kutakuinkin seuraava:
3 rkl hunajaa
2 rkl chipotletabascoa
Ripaus Fataliin savunagaa
2 rkl rouhittua kuivattua chiliä
Vähän mustapippuria
2 tl sormisuolaa (1 tl normisuolaa piisannee)
2 tl paprikajauhetta
2 tl juustokuminaa
1 tl currya
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl punaviiniä
2 tl sitruunamehua

Seuraavana päivänä valuta lihat ja ripusta ne grillitikuista roikkumaan uuninritilälle. Pienemmät erät voi varmaan latoa suoraan ritilälle.

Sitten lihat uuniin n. 50'c asteeseen suunnilleen kahdeksaksi tunniksi. Itse väänsin oman sähköuunini namikan himpun verran yli 50-asteen, kun uuni tuntui kylmältä pelkällä viidelläkympillä. Uunin luukku kannattaa jättää vähän raolleen, raon säätelyssä auttaa vinkkupullon korkki (mahtava tekosyy juoda pulloa punkkua!). Lihat ovat valmiita kun ne ovat kuivia mutta vielä vähän taipuisia.

Kuusi tuntia ja pientä saksimista myöhemmin.

Itse tosiaan laitoin lihat hieman liian paksuina soiroina uuniin, n. klo 15 ja kun kello oli kymmenen illalla, jouduin ottamaan sakset kouraan ja pilkkomaan jokaisen soiron pituussuunnassa halki. Samalla nostin uunin lämmön 75'C asteeseen ja säädin uuninluukun avautuman "maksimille". Yhdentoista perään menin nukkumaan ja sammutin uunin, aamulla keräsin kuivat jerkyt talteen.

ja valmis tuote!

Huomionarvoisia seikkoja:
- Älä suotta käytä rasvaa/öljyä marinadissa. Se härskiintyy ajan kanssa, myös kuivatussa tuotteessa!
- Isommatkin palat kuivuvat - ajan kanssa. Jos et pysty/osaa/voi tehdä tarpeeksi pientä soiroa, tee ainakin samankokoista. Muuten pienimmät soirot ovat pölisevän kuivia kun isoimmat ovat vasta valmiita.
- Matala lämpö on parasta. Mieluummin 12 tuntia ja 40 astetta kuin 6 tuntia ja 75 astetta.
- Älä suolaa liian runsaasti.