Blinibileet

Menikö blinikausi jo ohi? Meillä oli blinibileet kolme viikkoa sitten, mutta työkiireistä johtuen jäi kirjoittaminenkin.. Eipä sillä, kaverini muistelee että lapsuuden blininsyönnit ajoittuivat heidän perheessään pääsiäisaikaan ja pääsiäinenhän on vasta edessä! Kyllähän blinejä voi syödä koska vain, keskikesän hellejaksoja lukuunottamatta - ellei tosiaan tahdo hikoilun lomassa ahtaa käkättimeen voissa paistettuja tattarilettuja kera sillin ja smetanan!

Blineillä on pitkä historia "suomalaisessa ruokakulttuurissa" joka on syntynyt aikana jolloin Suomessa ei ole ollut ruokaa ja kulttuurikin on ollut joko ruotsalaisilta tai venäläisiltä apinoitua keekoilua. Tattarijauhoista tehdyt, ties-minkä-päällä paistetut suolaiset pannukakut, joiden päälle on lastattu valinnaisia täytteitä on todellakin siperialainen versio pizzasta. Ja aivan kuten maailman ympäri levinnyt, eilisillä jämillä kuorrutettu Napolilainen leipä, myös blinit ovat alunperin olleet kaikista köyhimmän kansanosan ruokaa! Tätä on tietenkin hel-ve-tin vaikea uskoa jos menee esimerkiksi Helsingin keskustan fine dining-sektorin ravintoloihin helmikuussa, kolmen blinin hinnalla nelihenkinen perhe syö koko viikonlopun LIDLin eväillä ja iskä vetää vielä kevyet hönötkin tarjouskeppanalla. Uskokaa huviksenne. Vihreän Kortin ravintoloissa blinejä tuskin saa - ellei Metrotukku ole lanseerannut niitä pakasteena! (Ilkeää naurua).

En oikein ymmärrä tätä blinihypeä. Ovathan ne toki hyviä ja kerran vuoteen nautittuina jopa eksoottisia! Mutta silti, jengi hei, nehän on vain lettuja! Ravintolalle käy aivan mainiosti tarjota pikkulettunen ruokahalun herättäjäksi, mutta auta armias jos tähän talonlahjaan on sotkettu mukaan smetananokare sekä savulohta, kyse on silloin blinistä ja siitä pitää veloittaa 6-10€! Ravintolat voisivat mennä itseensä ja tarjota blinejä euron kappalehintaan ja repiä voitot alkoholimyynnistä, sillä mikäpä paremmin kruunaisi blini-illallisen kuin jääkylmä koskenkorva sekä rapsakkaasti humaloitu kylmä olut? Myös valkoviini kelpaa. Uskallan väittää, että moni mesta olisi tupaten täynnä bliniviikkojen aikaan jos em. lettuseen lyöty "herrojen herkku"-leima saataisiin pois.

Aluksi tehdään taikina, jokaisella joka blinejä joskus on tehnyt, on omat niksinsä siihen. Itse käytän 1-olutta korvaamaan osan nesteestä, mutta kukin voi tehdä tyylillään. Muut raaka-aineet mitataan silmällä ja kouralla, tarkoituksena on saada semmoinen kuohkean paksu pannukakkutaikina joka jätetään vetäytymään yön yli.

Blinipannuksi käy oikeastaan mikä tahansa kiulu, tosimustalaiset paistavat blininsä esimerkiksi vanhan kenkärasvapurkin kannessa! Kansanosa jolle käsite "kengät" avautuu korealaislasten ompelemina koripallotossuina tai hirvittävinä muovisämpylöinä (Crocsit), ei sattuneesta syystä hahmota kenkälankkipurkkia ruoanvalmistusastiana ja joutuu tyytymään jälleenmyyjien valikoimiin. Käsittääkseni ihan blinipannuja voi saada jopa Sokokselta tms. Mutta korkeareunainen n. kämmenen kokoinen lettupannu kelpaa. Olen myös nähnyt sellaisen 6 letun lettupannun jossa lettukolojen upotus on suunnilleen sentti, tämä on suorastan ideaali niin blineille kuin muillekin!

Lapsuuteni blinit paistettiin n.10cm halkaisijaltaan olevissa kahvattomissa pikkupannuissa. Nämä valurautaiset kipot olivat jonkinlaisia ammattikeittiön blinipannuja, joita voitiin helposti pinota kymmenittäin toistensa päälle. Iloisella 80-luvulla ei tiedetty sellaisista pikkumaisista ja turhista asioista kuten kolesteroli, rasvamaksa ja viinanhajuinen hengitys - se oli blinien kulta-aikaa. Nyt on toisin ja kahvaton, papukaijapihdeillä operoitava, paistinpannukin taitaa olla varsinainen surmanloukku 2000-luvun uusavuttomalle.

Blinit paistetaan aina voissa, kyllä VOISSA, ja vielä kirkastetussa sellaisessa. Miksikö? Koska hera palaa herkästi, kirkastettu voi omaa korkeamman savuamispisteen ja blinejä paistettaessa hellan tulee ollakin kuuma! Nynnyt ja nysvärit yrittävät toki tässä vaiheessa puolustella juoksevia "talousrasvojaan", kattirasvaa eli margariinia ja jotain pullossa olevaa skeidaa jolla tosimies ei voitelisi edes öljypropun kierteitä! Ei liene yliammuttua verrata blinien paistamista juoksevassa oivariinissa, "räiskymisen estämiseksi", suoranaiseksi homosteluksi. Siksi voita.

Blinien täytteistä voidaan olla montaa mieltä, aivan kuten blinien koosta. Jotkut mieltävät bliniksi vain ja ainoastaan 10cm halkaisijaltaan olevan 2cm paksun kiekon jonka päälle laitetan kaikkia mahdollisia täytteitä, toiset taas ehdottomasti haluavat useamman pikkublinin jolloin makumaailma voidaan rakentaa tarkemmin. Itse olen noudattunut orjallisesti seuraavaa ohjenuorakokoelmaa blinejä nauttiessa:

- Jos joku tarjoaa sinulle blinejä, pidä turpasi kiinni ja nauti.
- Kaikki blinit ovat hyviä jos ne ovat kuumia.
- Myös haaleat blinit ovat hyviä.
- Jos se maistuu sinusta hyvältä, se on passeli täyte blinillesi*

Viimeisen kohdan merkkasin asteriskillä, sillä vaikka kaikilla onkin oikeus omaan mielipiteeseensä, kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Eli jos joku vieraasi pyytää blinien kanssa ketsuppia tai ananaskuutioita, ei ole kohtuutonta kyynelkaasuttaa tätä kerettiläistä ja mahdollisesti roimia häntä kartulla pitkin selkää!

Mikäli olet epävarma blini-illastasi varaa nyt ainakin seuraavia täytteitä:

- Smetanaa (jos meinaat olla ovela ja ostaa ranskankermaa niin älä ole, minulla on silmät kaikkialla ja karttu käden ulottuvilla)
- Lohta, savustettua tai graavattua. Tai vaikka molempia!
- Hienonnettua sipulia
- Sienisalaattia
- Suolakurkku, kuutioituna

Muiksi täytteiksi käyvät mm. erilaiset mädit, Cavi-art (tuotenimi), silli eri muodoissaan, suolaliha, savuporo, katkaravut, melkein mikä vaan.

Blinipöytään pitää lisäksi varata jääkylmää snapsia sekä olutta

Venäläinen ilta

Mitäköhän trendipellet tarjoavat pikkunaposteltavana näinä päivinä kun espanjalaiset tapakset ovat tyystin passé?

Itsehän kuuluun siihen paksuniskaiseen kansanosaan jota on aivan turha tulla sumuttamaan jollain pestomarinoidulla nieriäsuupalalla. Ruoka ruokana ja mieluiten ryypätään. Tavallisesti tarjoilen vieraille savuporojuustoleipiä (koffin punaisia tölkkejä) ja vaativille vieraille vielä teräväistä punaisen ohella. Jotain viskiä siis.

Oikein hyviä tyyppejä varten viitsin nähdä vähän vaivaakin, onhan se hauska napostella ja hörppiä jääkylmää vodkaa samalla kun suunnittelee tulevaa iltaa. Mutta mitään tapaksia, sapaksia, täytettyjä kananmunia en kyllä ala veivaamaan - jotain rajaa!

Parasta mitä tiedän on suolakurkut hunajan ja smetanan kera. Ja vodkan kanssa tietenkin!

Varaa 2-5 kurkkua per vierailija, ne kuluvat nopeaan tahtiin. Kurkkujen tulee olla nimenomaan suolakurkkuja, mieluiten venäläiseen tapaan tehtyjä suolakurkkuja. Jos haaveissasi kiiltää joku helvetin Felix-isoäidin maustekurkut valmiina viipaleita-purkki, niin ole ystävällinen ja lopeta tämän blogin seuraaminen ja vedä itsesi vessasta alas. Kurkut viilletään 6 lohkoon pituussuunnassa.

Aseta kurkut tarjolle astiaan, tuo hunajapurkki pöytään ja laita smetana tyrkylle johonkin myyntipakkausta esteettisempään astiaan.

Olithan laittanut vodkan jo pakkaseen? Sen pitää olla kylmää. Muista olla tarkkana vodkan kanssa, tänä päivänä myydään ties mitä viinanlitkua vodka-tuotenimen alla. Vodkan ei tarvitse olla venäläistä, henkilökohtainen suosikkinikin, Stolichnaya, on Latviasta! Kotoinen Koskenkorva, eli rakas 013-festari, on erittäin onnistunut valinta.

Sen sijaan erittäin tarkkana saa olla erilaisten fuskutuotteiden kanssa, Alkon hyllyjen välissä sietää olla silmämuna kovana tutkimassa tuotetietoja. Tosimies ei sorru mihinkään ranskalaiseen luomuperunatisleeseen, ei vaikka etiketti olisi kuinka kierrätyskuidusta tehty, puhumattakaan maailman brändätyimmästä brittivodkasta joka on varastanut vaakunansa batmaniltä.

Kaikkein salakavalin ja inhottavin juttu Alkossa on näiden tyttöjen juomien sijoittaminen heti viinojen viereen, jopa allekirjoittaneelle on sattunut ikävä lapsus kun viinan sijasta ostoskoriin on päätynyt jokin viinana myyty, 32-prosenttinen kuiva likööri.

Tosimiehen perjantaipullo

Suomessa viinan ostamista on hankaloitettu keinotekoisesti. Onneksi tämän päivän mies ymmärtää, että sen lisäksi, että viinaa voi juoda vaikka ei olisi vappu, sitä ei ole pakko hankkia Suomaasta.

Joissakin sivistysvaltioissa esimerkiksi giniä saa tällaisissa, eri kätevissä, kahden litran hanapakkauksissa.

Viina ei kaapissa happane, mutta on katastrofi jos juotavat loppuvat kesken.

Näin kuuluu vanha totuus, perinteisten kolmen vartin lestien kanssa pelleillessä on vaarana, että kurkku kuivahtaa sijoillensa jo perjantai-iltana. Kahden litran hanapakkauksella raavas mies luistelee jo pitkälle lauantai-iltaan.

Tätä lisää ja isommat lusikat.

Tally ho! I tip my cap in your general direction!

Helmeilevä Vadelma ja kymppitonni

Helmeilevä vadelma? Kymppitonni? En todellakaan puhu nyt siitä teevee-visailusta. Vaan kymmenestätuhannesta lukukerrasta (joista itse olen klikkaillut n.7000 kpl..) Hah hah. Kiitoksia vain kaikille lukijoille!

Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.

Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.

I say, old chap...

Gin & Tonic - tarjoiluehdotus

Uuuuhh..I'll kill the cat..

Sitruunoita drinkkeihin? Itse tykkään ajatuksesta, mutta ottaa päähän ostaa koko sitruuna ja käyttää siitä neljännes, vaikka minä käytännöllisesti katsoen elän gin&tonicilla... Sitten niitä kuivia sitruunoita löytyy viikkojen perästä...

Seuraavan kerran kun käyt automarketissa, osta iso nippu luomusitruunoita! Pese ne huolellisesti, lohko ja pakasta. Puolen vuoden drinkkisitruunat aina käden ulottuvilla ja plussapuolena vielä se, ettei tarvitse gin&toniccia blandata hanavedellä jääpalojen muodossa!

Luomusitruunoiden kuorista syntyy sitäpaitsi herkullista limoncelloa!

Cantuccini & Vin Santo

Kesän jälkiruokaehdotus on suoraan Italiasta.

Kun ensin tankataan grilliherkkuja, on loppuilllasta pakko ottaa käyttöön "housujen hätävara-asento", eli löysätään vyötä ja avataan ylimmät napit. Silloin ei jälkkäriksi kannata ahnehtia kermakakkua tai tuhtia tornia muurinpohjalättyjä.

Homman nimi on seuraava, Vin Santo on toscanalaista väkevää ja makeahkoa jälkiruokaviiniä ja cantuccini tylsästi kuiva mantelipikkuleipä. Kaada viiniä lasiin, dippaa cantuccini sinne. Syö keksi ja juo viini.

Onneksi nykyään voi nauttia auringonlaskusta keskieurooppalaisen tyylikkäästi, Vin Santoa saa Alkosta ja cantuccineja kuulemma isommista K-kaupoista. Kyllä meitä hellitään, aikaisemmin moiset herkut olivat vain Stockmannin ruokaosaston välittömässä läheisyydessä asuvien yksinoikeus!

Ecco la mamma!

Täältä tullaan elämä!

En ole enkä aio miksikään baarimikoksi tai drinkkimestariksi. Vielä vähemmän suostun brassailemaan prestiisivotkien ja ginitonikkien aromimaailmaa! Fy fan!

Joskus on toki tarvetta pienelle loiventajalle.

Ammensin suoraan takaraivosta, Keith Floydin ja 1001-drinkkiä-kirjan maailmasta. Juoman nimi on "Täältä tullaan elämä!", ei vain koska se palauttaa elämän nahistuneeseen habitukseen vaan myös kunnioituksesta suomalaista elokuvaa kohtaan!

1 dl Campbellin kokoonkeitettyä tomaattikeittoa
½ dl jääkylmää vettä
4 cl pakastinkylmää koskenkorvaa
½ dl kylmää lihalientä, itse käytin jääpalapusseissa olevaa itsekeitettyä. Jäiset lihaliemikuutiot viilensivät mukavasti
10 tippaa chipotle-tabascoa
½ tl sokeria
½ limetin mehu

Kaikki sheikkeriin, litran mittaan, unkarilaiseen sotilaskypärään, Aalto-maljakkoon tai suoraan lasiin. Sekoita, juo kolmella hörpyllä.

Ja täten julistan tämän basaarin avatuksi!