Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
 |
| Repatriation to the motherland! |
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
"Kotimaan olutta"
Mitä suomalainen reggaefani lipittää marraskuun pimeinä tunteina kuunnellessaan Fantan Mojahia, Capletonia, Turbulenceä, Burning Spearia, Sizzlaa, Bounty Killeriä tai Bob-setää?
Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
Tietenkin "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kanaa, kasvishässäkkää kikherneillä ja riisiä
Kiirettä pukkaa mutta broileria teki mieli. Oli muuten mielenkiintoista pasteerata Prisman broiskuosastolla. Minun lapsuudessa broileria sai parissa muodossa; rintaleikkeitä luulla tai ilman, koipia tai koko lintu. Nyt on ohutleikettä, pihvileikettä, sisäfilettä, paistileikettä, paistisuikaletta. Lista on suurinpiirtein loputon ja suurin osa tuotteista on jossain keltaisessa limassa jota kehdataan nimittää "marinadiksi".
Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!
Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:
- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria
Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.
Kasvishässäkkä syntyy täten;
- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja
Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.
Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.
Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.
Keitä riisiä kyytipojaksi.
Sit vaan!
Ostin jotain, en tiennyt mitä, ennnekuin luin paketista että kyseessä on broilerin luuton reisi. Broileria kuitenkin ja ilman marinadia!
Kotona löin broiskun omaan marinadiini, tai maustekastikkeeseen, johon tuli:
- 2 valkosipulinkynttä lyötynä rikki veitsen lappeella
- ½ Naga Morichin palko
- ½ dl öljyä
- Vajaa ½ dl punaviinietikkaa
- 1 rkl sokeria
- 3 tl tandoorimaustetta
- 2 tl curryjauhetta
- 1 tl jauhettua korianteria
- Inkiväärimurskaa
- Tabascoa, suolaa ja mustapippuria
Kaikki sekaisin ja broilerit sinne. Annetaan olla pari tuntia kylmässä jonka jälkeen broiskut paistetaan kookosöljyssä rapeiksi, loppukypsennyksen tein uunissa 15min / 175'C.
Kasvishässäkkä syntyy täten;
- 2 sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 paprika
- ½ Naga Morichin palko
- 1 tlk kikherneitä
- Kourallinen pakastewokkivihanneksia
- 1 tetra kookoskermaa (se valkoinen tetra sinivihrein tekstein on parasta)
- 1 pikkupurkki tomaattipyrettä
- Currya, tandoorijauhetta, suolaa, mustapippuria, jauhettua korianteria, juustokuminaa, paprikajauhetta ja hivenen vehnäjauhoja
Hienonna valkosipuli, viipaloi sipuli, kuutioi paprika. Kaada kookoskerma kypärän kokoiseen kattilaan, huuhtele tölkki vesitilkalla. Mittaa kuivamausteet kookoskerman sekaan, niitä voi laittaa maun mukaan kunhan laittaa tandoorijauhetta suhteessa 2:1 eli kaksi teelusikkaa jos muita laitetaan 1 teelusikka.
Ryhdy kuumentamaan kookoskermaa, freesaa samalla kasvikset kookosöljyssä. Kun kasvikset alkavat saada väriä, lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja ja alenna lämpöä. Kun jauhot ovat turvonneet, lisää tomaattipyree ja kikherneet ja freesaile vielä hetki.
Kippaa kuumennettu kookoskerma pannulle, hämmennä ja kippaa koko roska takaisin kattilaan. Hauduttele tovi.
Keitä riisiä kyytipojaksi.
Sit vaan!
 |
| Hei! Tämähän näyttä ihan hyvältä! |
tiistai 22. marraskuuta 2011
Joulukinkku
Joka joulu Suomessa paistetaan jotain kolme miljoonaa kinkkua. Suurin osa paistopusseissa. Mielestäni pari tuhatta paistopussia on jo melko kasa roskaa, puhumattakaan parista miljoonasta paistopussista. Paistopussi on muovia ja täysin turha kapine.
Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkkutm.
En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.
Nimittäin paras kinkku on keitetty.
Jeps.
Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.
Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!
Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.
Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.
Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.
Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.
Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset
Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!
Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.
Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.
Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.
Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.
Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.
Paaljon olutta. Paaljon snapsia.
Ratkaisuja on kaksi, ruiskuori tai Perinnejouluherkkukinkkutm.
En ryhdy selittämään ruiskuoritekniikan hienouksia vaan keskitytään tuohon jälkimmäiseen.
Nimittäin paras kinkku on keitetty.
Jeps.
Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.
Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella edukkaaseen hintaan!
Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.
Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.
Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.
Seuraavana päivänä, aamulla, ryhdytään leipomaan lehtitaikinasta (myydään myös nimellä "torttutaikina") pieniä täytettyjä pasteijoita. Levy kaulitaan hivenen suuremmaksi ja viilletään kuuteen yhtä suureen osaan, keskelle nokare täytettä ja taitetaan kulmasta kulmaan kiinni. Reunat painetaan umpeen ja pasteijat nostetaan pellille jossa ne voidellaan munalla ennen paistamista. Paistetaan 200'C kunnes kauniin kullanruskeita.
Täytteiksi sopivat ainakin, emmental-raaste, paistettu pekoni, sipuli-sienisörssö, paistettu jauheliha yms. ja tietenkin erilaiset chilijohdannaiset
Näitä kannattaa tehdä isompi satsi!
Kinkusta irroitetaan verkko ja kamara - varovasti ettei läski lähde irti! Kulhossa vatkataan pari kananmunankeltuaista ja valinnainen sinappi sellaiseksi (tähän voi sotkea vielä hunajaa ja tilkan konjakkia), että sen voi penslata kinkkuun kiinni. Tai levittää palettiveitsellä. Päälle ripotellaan maustettu korppujauho, tarkoituksena tietenkin kattaa kinkku kokonaan tällä "kuorrutteella". Laita kinkku takaisin jääkaappiin vartomaan.
Kokoonkeitetty ja siilattu keittoliemi otetaan hyvissä ajoin kattilaan kiehumaan ja sitä maistellaan ahkerasti. Yleensä sitä joutuu vähän "tuunaamaan" esimerkiksi lihaliemikuutioilla - tai sitten puljongilla jos sitä on. Tarkoitus on kuitenkin saada aikaiseksi hyvänmakuinen liemi, se riittää.
Kun vieraat vaappuvat taloon, uuni pannaan päälle, 225'C ja lihaliemen keitto lopetetaan. Liemeen voi kipata ryhtiä antamaan puoli pulloa olutta, tilkan sherryä tai halpaa brändyä.
Kuuma liemi tarjotaan täytettyjen pasteijoiden kanssa.
Kinkku on uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea, n. 15-20 min.
Paaljon olutta. Paaljon snapsia.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Sienikeitto
Syksyn pimeyden jyllätessä päälle kuin verottaja huomaan tekeväni yhä useammin erilaisia keittoja. Ehkä ne ovat jonkinlaista lohturuokaa nollakelissä, sysipimeässä, vaeltavalle ugrille. Sienikeitto on keitoista helpoimpia, otetaan vain kiehuvaa vettä ja blå ban..
Mitä helvettiä?
Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.
"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"
Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.
Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.
Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;
2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.
Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!
Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.
Mitä helvettiä?
Pussikeitot ovat petrokemiateollisuuden, eli einesvalmistajien todellinen "license to steal". Hanaveteen keitetään jotain jämiä ja koko roska pakastekuivataan. Sitten John Eines, Eines-yhtymän pääjohtaja neuvoo uskollisille vasalleilleen, että mitä soppaa pussitetaan tänään urpoille kuluttajille.
"Kalle-Ahmed! Ota kilo niitä venäläisten herkkusienien perkuujätteitä jotka on kuivattu kunnes ne hajoavat ja sekoita tuo kilo tonniin 'keittopohjaa'. Ja yritä tällä kertaa olla pudottamatta hengityssuojaintasi paljuun, ihmiset valittavat nykyään niin herkästi!"
Ja kas näin saadaan puoli miljoonaa sienikeittopussia maailmalle. Ruoka on "helppo" koska siihen pitää lisätä vain vesi ja se on halpa, koska "pussikeitto" on halpa ja vesi ilmaista. 1½-2€ kustantavassa pussikeitossa on katteen pakko olla +60%. Tuote säilyy ikuisesti, joten logistiikkaa ei tarvitse miettiä ja hiivauutteet yms. E-aineet takaavat ehdan sekä raikkaan maun - jos vettä on juuri oikea määrä.
Oivaa apettta jos on sotatila päällä, mutta muutoin ei pussikeittojen ostamista voi perustella mitenkään.
Ripeä kotitekoinen sienikeitto syntyy täten;
2-4 prk säilykesieniä riippuen kuinka paljon sattumia tahdot! (voi käyttää tuoreitakin jos jaksat vähän viipaloida niitä... ;)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
Voita, vehnäjauhoa, suolaa, mustapippuria. Lipstikkaa tai liemikuutioita.
Pilko sipulit ja valkosipulit, nakkaa kattilaan ja sekaan 50g voita ja 1/4 dl öljyä, kuullottele hiljaisesti.
Kun sipulit ovat ihanan läpikuultavan oloisia, lisää useampi ruokalusikallinen vehniksiä. Yritä saada aikaan sellainen tasainen massa mitä pystyy juuri ja juuri kääntelemään pannussa. Freesaa syntynyttä tuotetta kunnes se juuri-ja-juuri alkaa saada väriä.
Kippaa säilykesienet liemineen pataan, hämmennä.
Lisää kerma ja mausteet, hae oikea viskositeetti lisäämällä vettä, itse diggaan vähän paksummasta sopasta. Viittä vaille kastikkeesta!
Pientä extraa keittoon voi hoitaa näppärästi vaikka jollain maustetulla tuorejuustolla. Tai smetananokareella. Ja uskokaa tai älkää, curry sopii sienikeittoon kuin nenä päähän. Pari teelusikkaa väkevää curryjauhetta sekaan niin arkinen soppa suorastaan tihkuu siirtomaa-ajan romantiikkaa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Tweet tweet
Sosiaalinen media? Kuulostaa kirosanalta. Keksin kuitenkin ryhtyä käyttämään twitteriä yhtenä kanavana blogipäivityksistä kertomaan, eli jos twitteröit paljon tms. tai puhelimessasi on twitterit sun muut auki jatkuvasti on nyt ainutkertainen mahdollisuus saada blogihäiriköintiä ihan taskuun asti.
http://twitter.com/Rayhapetteri
http://twitter.com/Rayhapetteri
lauantai 5. marraskuuta 2011
Nö föto
Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.
- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...
Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.
Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia
Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.
Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.
2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria
Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!
Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.
2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).
Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.
Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!
- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...
Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.
Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia
Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.
Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.
2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria
Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!
Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.
2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).
Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.
Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Helmeilevä Vadelma ja kymppitonni
Helmeilevä vadelma? Kymppitonni? En todellakaan puhu nyt siitä teevee-visailusta. Vaan kymmenestätuhannesta lukukerrasta (joista itse olen klikkaillut n.7000 kpl..) Hah hah. Kiitoksia vain kaikille lukijoille!
Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.
Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.
Ja sitten helmeilevään vadelmaan, eräät ystäväni (Setä & Jurripeikko) jotka ovat, jos eivät nyt ammattimaisia niin ainakin erittäin harjaantuneita juoppoja eli alkoholisteja (Pekka Puska lue tämä blogikirjoitus). He olivat tässä taannoin tehneet huikean löydyn Alkosta, nimittäin Chymos Vadelma Cocktail-nimisen juoman. Kyseinen juoma myydään 0,7l lestissä, se maksaa 6,29€ ja siinä on peräti viisitoista tilavuusprosenttia alkoholia.
Tuote on mielikuvastaan ja inhorealistisesta etiketistään huolimatta aika hyvää. Sellaisenaan sitä ei juo kukaan, ellei todella olla jo "lehtiroskis"-tasolla. Mutta soodan kanssa pidennettynä siitä tulee eri herkkua. Koska 60-luvulta kotoisin olevaan soodasifoniini ei saa hiilidioksidikapseleita mistään, jouduin tyytymään 'Lepan (eli Alepan) Rainbow hiilihapotettuun lähdeveteen. Sekoitussuhde on noin puolet ja puolet, kokeilemalla löytyy paras. Soodavesi taittaa Vadelma Coctailin rankkaa sokerisuutta (150g/l). Ei muuta kuin lasiin ja sitten onkin hyvä luistella kohti iltapäivää samalla Johnny Griffiniä kuunnellen.
 |
| I say, old chap... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)