maanantai 24. syyskuuta 2012

Venäläinen ilta



Mitäköhän trendipellet tarjoavat pikkunaposteltavana näinä päivinä kun espanjalaiset tapakset ovat tyystin passé?

Itsehän kuuluun siihen paksuniskaiseen kansanosaan jota on aivan turha tulla sumuttamaan jollain pestomarinoidulla nieriäsuupalalla. Ruoka ruokana ja mieluiten ryypätään. Tavallisesti tarjoilen vieraille savuporojuustoleipiä (koffin punaisia tölkkejä) ja vaativille vieraille vielä teräväistä punaisen ohella. Jotain viskiä siis.

Oikein hyviä tyyppejä varten viitsin nähdä vähän vaivaakin, onhan se hauska napostella ja hörppiä jääkylmää vodkaa samalla kun suunnittelee tulevaa iltaa. Mutta mitään tapaksia, sapaksia, täytettyjä kananmunia en kyllä ala veivaamaan - jotain rajaa!

Parasta mitä tiedän on suolakurkut hunajan ja smetanan kera. Ja vodkan kanssa tietenkin!

Varaa 2-5 kurkkua per vierailija, ne kuluvat nopeaan tahtiin. Kurkkujen tulee olla nimenomaan suolakurkkuja, mieluiten venäläiseen tapaan tehtyjä suolakurkkuja. Jos haaveissasi kiiltää joku helvetin Felix-isoäidin maustekurkut valmiina viipaleita-purkki, niin ole ystävällinen ja lopeta tämän blogin seuraaminen ja vedä itsesi vessasta alas. Kurkut viilletään 6 lohkoon pituussuunnassa.

Aseta kurkut tarjolle astiaan, tuo hunajapurkki pöytään ja laita smetana tyrkylle johonkin myyntipakkausta esteettisempään astiaan.

Olithan laittanut vodkan jo pakkaseen? Sen pitää olla kylmää. Muista olla tarkkana vodkan kanssa, tänä päivänä myydään ties mitä viinanlitkua vodka-tuotenimen alla. Vodkan ei tarvitse olla venäläistä, henkilökohtainen suosikkinikin, Stolichnaya, on Latviasta! Kotoinen Koskenkorva, eli rakas 013-festari, on erittäin onnistunut valinta.

Sen sijaan erittäin tarkkana saa olla erilaisten fuskutuotteiden kanssa, Alkon hyllyjen välissä sietää olla silmämuna kovana tutkimassa tuotetietoja. Tosimies ei sorru mihinkään ranskalaiseen luomuperunatisleeseen, ei vaikka etiketti olisi kuinka kierrätyskuidusta tehty, puhumattakaan maailman brändätyimmästä brittivodkasta joka on varastanut vaakunansa batmaniltä.

Kaikkein salakavalin ja inhottavin juttu Alkossa on näiden tyttöjen juomien sijoittaminen heti viinojen viereen, jopa allekirjoittaneelle on sattunut ikävä lapsus kun viinan sijasta ostoskoriin on päätynyt jokin viinana myyty, 32-prosenttinen kuiva likööri.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Munakoisoa pizzassa sipulin kanssa

Kaikkea pitää kokeilla. Paitsi kansantanssia.

Tämä idea tuli päähäni jostain, en muista mistä.Olin jotenkin tavallista ryytyneempi töiden jälkeen ja kimpoilin sateisia katuja pitkin tuttuun ja turvalliseen egyptiläiseen ravintolaan. Tapani mukaan ajauduin hyvin nopeasti "väittelyyn" ruoka-asioista. Pistin tuon väittelyn sitaatteihin, sillä satunnaisesta ohikulkijasta meidän tulisieluisten safkanrakastajien keskinäinen sanailu saattaa vaikuttaa kolmannen maailmansodan syttymiseltä.

Keskustelu ajautui hyvin nopeasti pizzaan, sen valmistukseen ja historiaan. Sekä pizzaan liittyvään änkyröintiin, kuinka monta täytettä, kuinka paljon juustoa, tuleeko juusto pohjalle vai ei, saako pizzassa olla hedelmiä jne. Pizzasta voisi todennäköisesti vääntää pari viikkoa ihan helposti.

Vedin yhtäkkiä hatusta aivan uudentyyppisen pizzan, sitä ennen olin jo keksinyt ruokalajin joka ravintoloitsijan mielestä oli kebabpizza - vanha juttu! Sanoin, että pizza on niin monimuotoinen alusta, että se taipuu vaikka mihin. Lupasin veivata tämän lätyn vaikka heti paikanpäällä jos kaikki kamat löytyisivät.

Sottapyttynä minua ei päästetty keittiöön, joten jouduin kokkailemaan kotona..

1 annos pizzapohjataikinaa

2 dl paseerattua tomaattia
1 pikkutölkki pyrettä
7 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
½ tl suolaa

1 munakoiso
2 sipulia (tai 1 isosipuli)
1 pallo mozzarellaa
kourallinen pizzajuustoa
4 mietoa ja maukasta chiliä (itse käytin cap.220-nimistä baccatumia)
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia.

Kippaa tomaattituotteet tässä vaiheessa jo legendaariseen litran rosterimittaan, perään valkkarit ja mausteet. Poraa sauvasekoittimella sekaisin.

Viipaloi munis (eli munakoiso) senttisiksi siivuiksi, suolaa viipaleet hyvin ja jätä ne "itkemään" reiluksi puoleksi tunniksi. Huuhtele huolellisesti kylmällä vedellä ja valuta (tai taputtele) kuiviksi.

Paista munikset reilussa oliiviöljyssä kullanruskean rapeiksi, laita jälleen valumaan.

Kauli pizzapohja ohueksi, penslaa reunat oliivöljyllä. Levitä tomaattisoosi pizzanpohjalle, asettele munikset tasaisesti, viipaloi päälle superohuiksi viipaloidut chilit ja sipulit. Ripsi AK-tomskua vielä sinne tänne ja heivaa juustot pizzan päälle.

Paista 275' kunnes ihanan näköinen!

Ecco la Mamma!