Sahtia mieli, osa kolme - sahdin keitto

Pääsin vihdoin sahdin keittoon kun työpäivä ei venynytkään aivan älyttömän pitkäksi. Aloitin laatimalla keittosuunnitelman jonka tein yhteistyössä Sahtikirjan sekä Reittausblogin sahdinvalmistusohjeen kanssa.

Laskin tarvitsevani 3kg sahtimallasta, 10 grammaa katajanmarjoja ja 6 grammaa Suomen hiivan leivinhiivaa.

Seuraavaksi siivosin keittiötä ja keräsin kaikki tarvittavat työvälineet siististi työtasolle ja puhdistin huolellisesti ne tarvikkeet jotka vaikuttivat likaisilta.

Tarvikkeet:

Mehumaija
Iso, jykevä teräslasta
10l kannellinen rosterikattila jossa mielellään ei muovikahvoja yms.
Suodatinkangas
Litran mitta
Keittiövaaka
Lämpömittari

Olin jo aikaisemmin liottanut lahjaksi saamaani 60-luvun alumiinista mehumaijaa ruokasoodavedessä ja hangannut sieltä viimeisetkin vaapukkamehun jäämistöt irti. Lisäksi korvasin "alkuperäisen" letkun, joka vaikutti olevan Amazon Volvon bensaletkua, uudella. Tarkoitusta varten menin teollisuusetolaan josta saikin elintarvikekäyttöön hyväksyttyä silikoniletkua. Silikoniletku on optimaalista tavaraa tämmöiseen käyttöön, sillä se on läpinäkyvää, elastista ja se kestää lämpöä reilusti yli puolentoista sadan asteen. Ostin samantien yhden metrin koska arvelin sijoittavani keruuastian lattialle ja mehumaijan työtasolle.

Taarasin vaa'an ja totesin että kun litran mitan ottaa "täyteen" siinä on melko tarkkaan 550g sahtimallasta, elikkä kuusi mitallista kymmenen litran kattilaan, sekaan ravistin 10g katajanmarjoja elikkä melko tasan puolet katajanmarjapurkista joka vetää 24g.

Microbrewery??

 

Pidin kattilaa liedellä, mutta liesi ei ollut päällä. Ensiksi kaadoin sekaan litran 36 asteista vettä, valutin sen tasaisesti maltaan päälle. Sitten sekoitin huolella. Litra ei ihan riitä kastelemaan koko mallaserää, mutta kannattaa tehdä parhaansa.

Asetin ajastimeen 30 minuuttia, kun kello soi, lisäsin maltaiden sekaan yhden litran 45 asteista vettä ja sekoitin huolella. Ja taas ajastimeen 30 minuuttia.

Kellon soidessa lisäsin kaksi litraa 60 asteista vettä ja hämmensin voimallisesti. Tässä vaiheessa nostin kattilan uuniin jonka olin asettanut n.60 asteeseen. Ja taas se 30 minuutia ajastimeen.

Kellon jälleen soidessa lisäsin mäskiin 1,5l 80 asteista vettä, nostin uunin lämmön vajaaseen 100 asteeseen. Hämmensin mäskiä kunnes uuni oli valmis jolloin lisäsin vedenkeittimeen mittaamani litran kiehuvaa vettä mäskin sekaan. Seuraavaksi nostin kattilan uuniin ja pidin sitä siellä puolisen tuntia. Tämän jälkeen nostin kattilan liedelle ja kuumensin sitä kunnes mäskin lämpötila oli tasan 80 astetta jonka jälkeen kattila sai mennä uuniin tunniksi.

Mäskiä kattilassa

Oltuaan tunnin uunissa alkoi mäski olla valmista. Se oli selvästi makean makuista ja mäskissä kastellut sormet liimautuivat pikaisesti toisiinsa sokerin voimasta (vierteellä saa muuten uskomattomat tahrat keittiön työtasoihin mikäli ne päästää kuivumaan!).

Oli tullut aika nostaa mäski mehumaijaan!

Kolme kiloa mallasta mahtuu juuri ja juuri mehumaijaan

Huuhtelin suodatinkankaan ja pingotin sen mehumaijan verkko-osaan, sitä ennen olin heittänyt alumiinifolionpalan peittämään vesitilasta nousevan osan höyryreiät, jottei kallisarvoista vierrettä tihkuisi vesitilaan. Ryhdyin kauhomaan mäskiä monikäyttöisellä litran rosterimitallani mehumaijaan ja pian suureksi hämmästyksekseni alkoi silikoniletkusta tulla vierrettä! Keräsin ensimmäiset pari litraa pienempään kattilaan ja kaadoin ne takaisin mäskin päälle. Tässä vaiheessa totesin suodatinkankaan melko turhaksi, luultavasti mehumaijan oma siiviläosa on tarpeeksi tiheä, suodatinkankaan kanssa vierteen erottuminen on todella hidasta.

Seuraavan puolentoista tunnin ajan "huuhtelin" mäskiä kiehuvalla vedellä, vedenkeitin on todella omiaan tässä hommassa. Kun mäskistä oli onnistuttu "huuhtelemaan" kymmenisen litraa vierrettä, puristelin vielä suodatinkankaassa olevaa mäskiä saadakseni viimeisetkin pisarat talteen.

Isolla fikkarilla on hyvä tarkastella sahdin kirkkautta, pyykkipojta estävät mehumaijan letkua "vaeltamasta"

Seuraavaksi ryhdyin keittämään vierrettä, keittäminen tasaa makuja ja vähentää sahdin maltaisuutta joka tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin suutuntuma. Voimakkaasti maltaiset oluet ovat suussa kuin nestemäistä ruisleipää, toisessa ääripäässä ovat amerikkalistyyliset maissista tehdyt oluet joissa maltaisuutta ei ole laisinkaan, nämä taas ovat suussa kuin kusella jatkettua kylmää myrkkyä!

Keittäminen myös saostaa vierteessä olevia valkuaisaineita jolloin sahdista tulee kirkkaampaa ja täten - ainakin minun logiikalla - helpommin lähestyttävää.

Keitin vierrettä parikymmentä minuuttia jonka jälkeen otin siitä kuutisen desiä syrjään litran mittaan. Peitin yhä poreilevan vierteen kannella ja jätin sen jäähtymään aamuun asti (kello oli n.yksi yöllä tässä vaiheessa). Litran mitan jäähdytin vesihauteessa ja peitin sen kelmulla.

Aamulla, noin kahdeksan aikaan, poistin kelmun litran mitasta ja ryhdyin voimallisesti vatkaamaan siihen ilmaa. Tovin vatkattuani lisäsin siihen hiivan ja peitin sen jälleen.

Samalla mittasin myös vierteen sokeripitoisuuden ominaispainomittarilla.

Ominaispainomittari ennustaa liki 10% alkoholipitoisuutta jos kaikki sokeri muuttuu hiivan kakaksi

Kymmenen maissa litran mitassa ollut vierre kävi jo kuohuten joten siirryin vatkaamaan ilmaa kymmenen litran kattilassa olleeseen vierteeseen. Ennen tätä desinfioin ison pallovatkaimen kiehuvalla vedellä. Parin minuutin vatkaamisen jälkeen kaadoin litran mitassa olleen heränneen hiivan loppuvierteeseen.

Tämän jälkeen peitin kattilan kannella ja kannoin sen kylpyhuoneen nurkkaan ison styroxpalan päälle. Töistä tullessani oli kylppärissä jo melko muheva aromi ja pieni kurkkaus kannen alle varmisti sen mitä arvelinkin, sahdissa oli voimaa ja se kävi kuohuten!

Olin suunnitellut käyttäväni sahtia huoneenlämmössä kaksi vuorokautta ja sen jälkeen astioivani sen jonka jälkeen olisin vienyt sen vintille jälkikäymään vajaaseen kahdeksaan asteeseen. Olin kuitenkin kuullut varoituksia, että leivinhiiva saattaa käyttää sahdin jopa vuorokaudessa! Otin (desinfioidulla) lusikalla maistiaiset ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja hämmästykseni oli suuri kun huomasin liki kaiken makeuden kadonneen! Samalla reissulla kun olin Etolassa ostamassa letkua, ostin myös Plastexin kymmenen litran hanallisen vesiastian johon nyt lapposin yhä käyvän sahdin.

Sahti on nyt vintillä tekeytymässä, aion jälkikäyttää sitä kaksi viikkoa ja puolessa välissä käymistä lapota sen välillä toiseen astiaan jotta pääsen eroon ylenpalttisesta hiivaisuudesta.

Sahtia mieli, osa kaksi

Sahtiprojekti etenee hyvää vauhtia, kirjoitin tosiaan maanantaina, eli eilen, Viikin Prismaan ja tiedustelin mahdollisuutta tuottaa itselleni yksi 25kg säkki Viking Maltin valmiiksi rouhittua sahtimallasta.

Sain vastauksen tänään lounasaikaan, eli noin vuorokausi kesti vastata, mielestäni tämä on erittäin nopeaa toimintaa ja ilmaisinki jo kiitokseni koko Viikin Prisman asiakaspalveluhenkilökuntaa kohtaan.

Vastaus oli nimittäin parempi kuin olisin voinut ikinä uskoa;

"Hei! Sahtimallas kuuluu meidän jatkuvaan valikoimaan; tuote löytyy käytävältä 29. Mukavaa syksyn jatkoa!"

Eli taas nähtiin, että olisi pitänyt vaivautua paikan päälle!

Eipä siinä mitään. Samalla reissulla sain hankittua muitakin tykötarpeita kuten suodatinkankaan mehumaijaan ja tietenkin olutta sekä ruokaa. Prisman kotiviini/-olut -hylly oli itseasiassa oikein mainio, humalaa en sieltä tosin löytänyt (jälkikäteen ajateltuna sitä olisi saattanut olla pakasteessa, täytyy kysyä sitä). Lisäksi ostin purkillisen katajanmarjoja joista Vastahanka-blogin Janne minua muistuttikin. Sahtiin kuuluu olennaisesti kataja, joko veteen keitettynä eli varina jonka tehtävä on sekä maustaa sahtia, että toimia desinfioivana aineena. Yleensä varia keitetään iso padallinen ja sillä huuhdellaan työvälineet. Urbaanina cityihmisenä joka asuu punavihreässä kuplassa ei minulla ole päivittäistä pääsyä katajanoksien pariin, saisin niitä toki mutta niiden säilyttäminen pienessä kaupunkiasunnossa voisi olla haasteellista.

Nyt löytyy kaikki tarvittava sahdin valmistukseen, ainoastaan 10l hanallinen astia puuttuu mutta saanen hankittua sen tällä viikolla, Tokmannilla näytti olevan halvalla myynnissä sellainen.

Täytyy vielä sanoa, että tuo 25kg säkki sahtimallasta on aika miehekkään kokoinen. Vastaavanpainoisiin laastisäkkeihin tottuneena olin varsin yllättynyt kuinka jumalattoman kokoinen tuo oikeastaan on, sitä eivät naiset ja lapset ihan hevillä liikuttele, mutta me suolaisten merten rintakarvakkaat ja parrakkaat viikingit nakkaamme säkin tuosta noin vain olalle ja kuljemme kassan kautta, vihreää korttia vilauttaen.

Sahtisäkki kunniapaikalla

Sahtia mieli, osa yksi

Olen aina ollut kiinnostunut oluesta sen eri muodoissa, meillä kotona olueeseen suohtauduttiin kuten terve järki käskee suhtautua, toisin sanoen se oli elintarvike. Meillä ei olutta tai alkoholia koskaan demonisoitu, eikä meillä koskaan "käytetty alkoholia", meillä nautittiin alkoholia.

Faijani teki paljonkin kotiolutta silloin kun oli Suomen suosituin lama, 90-luvun lama, enimmäkseen tummia englantilaistyyppisiä pintahiivaoluita. Faija ei edes sylkäissyt Finlandia Lager -tiivisteisiin päin vaan mäskäsi ja humaloi itse. Harrastus jäi sittemmin, mutta olutkärpäsen puraisu sekä kaikki tykötarpeet oluen valmistukseen jäivät minulle.

Kymmenen vuotta myöhemmin valmistelin itse kotiolutta, tosin silloin se oli hetken päähänpisto kun Tarjoustalossa oli Finlandia-tiivisteet puoleen hintaan. Olutta tehtiin pariinkin otteeseen, mutta nuorella miehellä oli kaikensorttisia kiireitä ja olut oli parhaimmillaan juotavaa ja muutama erä piti kaataa viemäristä kun käymisastiaa ei oltu "jaksettu" huuhdella tarpeeksi hyvin vetyperoksidista.

Kiinnostus kuitenkin säilyi ja kävin 2004 ravintolakoulu Perhossa oluenpano ravintolapanimossa-kurssin jonka yhteydessä tehtiin ravintola Perhon omaa olutta, Perhon Rohkeaa. Olutta valmistui useampi sata litraa, en nyt muista tarkkaa määrää mutta isot olivat tankit. Tuo kurssi on ehkä mielenkiintoisin opiskeluun liittyvä asia minun elämässäni. Kurssilta sain viedä kotiin ylijäämävierrettä käytettäväksi ja täytyy sanoa että kyllä ihmiset tuijottivat kolmosen ratikassa kun semmoinen epäonnistuneen rokkarin näköinen kaveri raijaa kahta täpötäyttä kymmenen litran mehukattitonkkaa.

Sahti jäi takaraivooni noilta ajoilta, mutta en jaksanut tehdä asian eteen mitään. Ennenkuin tänä syksynä luettuani YLE-uutisista jutun sahdista. Pikaisen googlauksen jälkeen kävi selväksi, että sahtia voi tehdä kotona. Ehkä jopa helpommalla kuin kotiolutta! Ehdottoman hyvältä vaikutti se, että sahtia ei tarvitse pullottaa, pullotus kun on aina ollut mielestäni se työläin vaihe oluen teossa. Eikä vaimonikaan arvostanut kuin tyhjästä ilmestynyttä 48 etiketintötä pulloa jotka veivät kaiken tilan jääkaapista ja saattoivat räjähtää!

Syksyn aikana hain kirjastosta kaiken mahdollisen aineiston sahdista, lähinnä Suomen Sahtiseuran julkaisut, Ulla Asplundin kaksi kirjaa sahdista, molemmat erittäin suositeltavia teoksia, sekä Mika Laitisen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kirjan Sahti, elävä muinaisolut joka ilmestyi muutama viikko sitten.

Tavarat minulta löytyvät, vein eilen lämpömittarin ullakolle siinä toivossa että siellä olisi jälkikäymisen edellyttämät 6-8 astetta (jos ei ole, saan viedä sahtipöntön faijan autotallin jääkaappiin), katajanoksia pyysin ystävältäni ja vaimoltakin on saatu lupa uuteen harrastukseen.

Laitoin tänään kyselyä Viikin Prismaan josko heidän olisi mahdollista tilata Viking Maltin valmiiksi rouhittua sahtimallasta 25kg säkissä.

Ans kattoo kuis käy!