Cantuccini & Vin Santo

Kesän jälkiruokaehdotus on suoraan Italiasta.

Kun ensin tankataan grilliherkkuja, on loppuilllasta pakko ottaa käyttöön "housujen hätävara-asento", eli löysätään vyötä ja avataan ylimmät napit. Silloin ei jälkkäriksi kannata ahnehtia kermakakkua tai tuhtia tornia muurinpohjalättyjä.

Homman nimi on seuraava, Vin Santo on toscanalaista väkevää ja makeahkoa jälkiruokaviiniä ja cantuccini tylsästi kuiva mantelipikkuleipä. Kaada viiniä lasiin, dippaa cantuccini sinne. Syö keksi ja juo viini.

Onneksi nykyään voi nauttia auringonlaskusta keskieurooppalaisen tyylikkäästi, Vin Santoa saa Alkosta ja cantuccineja kuulemma isommista K-kaupoista. Kyllä meitä hellitään, aikaisemmin moiset herkut olivat vain Stockmannin ruokaosaston välittömässä läheisyydessä asuvien yksinoikeus!

Ecco la mamma!

Läskisoosi

Kättä pystyyn ketä tykkää läskisoosista!

.o/

Hanki jostain 600-700 (vajaa kilo) possun sivua eli kylkeä. Valmiiksi viipaloitukin käy, kunhan naapurit - ne jotka pitävät sinua Keittiön Konnössöörinä - eivät näe. Jos se ei ole siivutettu niin...siivuta se. Senttiset viipaleet ovat passeleita. Pilko viipaleet 2-4 senttisiksi paloiksi.

Laita parin litran kattilaan reilu litra vettä, 1 lihaliemikuutio ja 1 kasvisliemikuutio. Lisäksi kouranpohjallinen musta- sekä maustepippureita. Laakerinlehtiäkin voi muutaman heittää sekaan, kunhan niitä vähän rusentaa rystysten ja käpälän välissä. Ehkä tilkka oluttakin. Laita kattila kiehumaan.

Paista possunkylkiviipalepalat rapeiksi kaunokaisiksi kolmessa erässä ja nostele ne sitä mukaa kattilaan. Pidä rasva paistinpannussa - sitä tarvitaan. Älä myöskään kärtsää rasvaa..

Kun sikavainaan palat on kattilassa, keittele niitä hellästi tunti puolitoista.

Hienonna yksi sipuli.

Laita nokare voita pannulle jossa on possun rasvat  slurps... ja pannun alle lämpöä.

Lisää vehnäjauhoja pannulle, sen verran että saat sellaista käänneltävää massaa. Viskositeetin tulisi olla sama kuin siirapissa. Ryhdy nyt varovaisesti ruskistamaan jauhoja rasvassa, varo ettet prkl polta niitä! Kun jauhorasva saavuttaa sellaisen "kaksi pykälää maitokahvista tummempi"-sävyn, nosta pannu syrjään ja hämmennä sipulisilppu sekaan. Kuuma jauhorasva kypsentää sipulin ja samalla sipulit jäähdyttävät massan.

Siivilöi kattilasta possut pois ja ota liemi talteen.

Kuumenna pannua, jossa jauhorasva on, uudestaan ja lisää kuumaa keitinlientä vähän kerrassaan, kunnes aikaansaat paksuhkon soossin. Lisää possunkylkipalat ja sammuta lämpö. Tarjotaan kuoriperunoiden, suolakurkkujen ja punajuurten kera.

Ja kylmää bisseä.

Pekka Puska, syöksy sillalta!

Lisää entrecotea!

1. Hanki liha.
Esimerkkitapauksessamme entrecôte saadaan vaihdantatalouden johdosta. Sä lainaat mun autoa ja kun sä palautat sen, sä oot jättänyt sinne jotain. En valita pääni kokoisesta lihakimpaleesta.

2. Laita liha marinoitumaan. Ikeasta hankittu kiulu tai vaihtoehtoisesti nro 64 Unkarilainen sotilaskypärä käy, kunhan liha vain mahtuu sinne. Marinadiksi piisaa tilkka öljyä, mustapippuria, Fataliin savunagaa, punkkupullon pohjat, kaksi valkosipulinkynttä veitsellä rikki lyötynä, 2 rkl hunajaa ja sen verran rosmariinia ja basilikaa kun puskista jaksaa repiä.

Le fläsä

 3. Osta viini

4. Avaa viini

5. Kuori kourallinen shalottisipuleita ja valkosipulinkynsiä. Kuori myös viisi porkkanaa. Kaiva pakkasesta sinne pitkin kesää tungettuja chilipalkoja. Pilko porkkanat ja isoimmat sipulit.

6. Kaada marinadiliemi kattilaan ja laita levy kutoselle kunnes liemi alkaa kiehua, sammuta levy heti. Piilota puolet valkosipulinkynsistä lihaan tehtyihin viiltoihin.

7. Paista liha yltympäriinsä savuavan kuumalla pannulla ja nosta sen jälkeen paistopussiin. Kippaa veget messiin ja siivilöi kiehautettu marinadi päälle. Kaada sekaan vielä tilkka punkkua ja mahdollisesti tryffeliöljyä jos saatavilla. Paistinpussi lihoineen pidetään 150'c asteisessa uunissa kunnes sisälämpö on n.52 astetta. Itsellä lipsahti liki kuuteenkymppiin ja pinta oli juuri-ja-juuri kuivahkoksi luokiteltava.

Huomatkaa siisti hella. Trés chic!

Hetken perästä...

Aaaah... Mikä tuoksu! Ranskalaisittain le fläsä on valmis. Ja samoin höysteet. Tässä tapauksessa paistinliemestä ja kermasta kyhätty kastike sekä kukkakaalisose (karppausta prkl..)

Paistinpussi nostetaan varovaisesti (ja toki vaimon avustuksella) taloyhtiön isoimman kattilan ylle, ei ole häpeä lainata naapurilta isoa kattilaa ja täten tuoda vaivihkaa julki olevansa jonkinlainen auteur kokkaamisen saralla.

Paistinliemi kipataan vihanneksineen isoon kattilaan. Le fläsä nostetaan pellille jossa sen päälle ripsotellaan sormisuolaa samalla kun vihelletään Glenn Millerin "Moonlight serenadea". Motörheadin "Motörhead" kelpaa myös. Suolattu liha kääritään hellästi folioon ja jätetään vetäytymään.

Kattila kasviksineen oli jo kiehumassa? Keitä hässäkkää kasaan hetken aikaa vielä ja siivilöi veget talteen, niin että liemi jää toiseen kattilaan. Älä heitä vihanneksia pois!

Ota kolmas (neljäs?) kattila/kasari ja laita sinne 2 rkl voita ja 1 rkl vehnäjauhoja, hämmennä voimallisesti ja JUURI kun vehnäjauhot alkavat ottaa sävyä ruskean suuntaan, lisää desin verran lientä kattilasta, edelleen hämmentäen. Soosi sakenee nopsasti joten kippaa sinne myös se vajaa desi kermaa joka jäi yli kun teit kukkakaalipyrettä. Hae lopulla paistinliemellä oikea viskositeetti soosille.

Nostele lautaselle ja ripeästi kääri Le fläsä folionutustaan esille, ja viipaloi siitä heteromiesmäisiä 3-5 cm siivuja. Nosta komeuden päälle ja koristele millä sattuu. Tarkista, että omassa lasissasi on eniten punkkua ja pullo on käden ulottuvilla, lopuksi huuda perhe syömään.

Poroa, kukkakaalipyrettä ja juureskuutioita

Sain faijaltani poron ulkofilettä, joka piti kekseliäästi käyttää johonkin kivaan. Itseasissa muun safkan suhteen olin täysin alepan armoilla, mutta kyllähän sieltä löytyy vaikka mitä.

Poron UF pilkotaan kolmeen yhtä suureen osaan, pintaan hierotaan suolaa, mustapippuria, valkosipulia, timjamia ja oliiviöljyä. Jätetään tekeytymään ja lämpenemään.

le fläsä

Kukkakaali keitetään vähässä suolatussa vedessä kunnes liki hajoaa. Vesi valutetaan varovaisesti pois, kattilaan kaadetaan vajaa desi kermaa ja nokare voita. Vatkaa pallovatkaimella (tai sähkö) pyree tasaiseksi. Onnistuu ihan käsin jos kukkis on tarpeeksi kypsää.

Kuutioihin käytetään lanttua, porkkanaa, valkosipulia ja sipulia. Kaikki pilkotaan tasakokoisiksi ja nakataan pannulle isohkon voinokareen kanssa. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Kun kasviksia on freesailtu jokunen minuutti, pannuun kaadetaan kahta-huikkaa-vaille-täysinäinen pullo pilsneriä, eli ykkösolutta. Jatketaan paahtamista kunnes bisse haihtuu ja lisätään pari ruokalusikallista siirappia. Tiputeen lämpöä ja haudutetaan kypsäksi.

Soosin tempaisin vasurilla, desi lihalientä, 4cl brandyä, nokare voita, loput kermat ja maizenan ruskealla pikasuurustella sakeaksi (saa nauraa).

Meillä ei annoksia koristella. Perkele.

Sato talteen

Sadon säilöntä for dummies.

Kun pakkanen on täynnä, se täyttyy nopeasti kaikista übertulisista chileistä joita kukaan ei pysty syömään, niin on aika kuivata chilipalot! Kuivaaminen on mainio tapa säilöä chiliä ja soveltuu erinomaisesti juurikin c. annuum-suvun chileille joissa ei aromia ole juurikaan, mutta poltatta sitäkin enemmän. Lisäksi tämän suvun chilit antavat usein runsaasti satoa.

Itse käytin tylysti karhunlankaa ja ompeluneulaa apuna. Palot kannattaa viiltää auki kärjestään, tämä nopeuttaa kuivumisprosessia eivätkä palot pääse niin helposti mätänemään.



Annetaan roikkua kunnes rapisee eikä jousta sormien alla. Itselläni tähän meni n. viikko.

Podit kerätään uuninpellille, puhtaan paperin päälle ja niistä nypätään kannat pois.

Uuni lämmitetään 150'c ja sammutetaan heti kun valittu lämpö on saatu. Pelti chileineen laitetaan kuumaan uuniin tunniksi pariksi. Nyt viimeistään pitäisi palkojen olla kuivia.


Aikaisemmin päivällä käydään automarketissa ostamassa suurinpiirtein mikä tahansa edukas pippurimylly. Itse päädyin liki riistohintaiseen cole&masonin (n.15€) akryylimyllyyn koska siinä "nokka" on ylöspäin, eli kun annostelu on päättynyt, ei chilinmurenia pitäisi päätyä enää pöydälle (nimim. "Nagaa silmässä".)

Sitäpaitsi kaulassa roikkuva brosikka lupaa myllylle elinikäisen takuun joka taatusti vetoaa kaikkiin meihin piheihin kamahomoihin.

Leivinpaperi kääritään chilien ympärille nätisti ja paketti kietaistaan keittiöliinan/pyyhkeen sisään. Seuraavaksi chilit muserretaan pyörittämällä kaulinta tai pulikkaa koko paketin päällä. Jos leivontatarvikkeita puuttuu, myös lihanuijaa voi käyttää. Tai nyrkkejään. Tai fillarikypärää...



Sitten paketti avataan varovasti ja sisältö kaadetaan valinnaiseen astiaan josta voi vielä napata viimeiset kannanpalat pois joukosta ja mahdollisesti lusikalla hienontaa isoimpia rämmäleitä.

 













Täytetään mylly ja nostetaan se ruokapöydälle odottamaan käyttöä.

Juu anoppi ottaa siitä vaan, se on paprikaa

Tarjoiluehdotus

Kättä pystyyn, ketä on kaupassa nähnyt tai mahdollisesti kotiin ostetussa einespakkauksen kyljessä nähnyt kuvan paketissa olevasta tuotteesta? Kuvan alla lukee aina "tarjoiluehdotus" ja siinä pussin tuote, noppasoppa, broilerinnahkabriketit tai teurasjätelihapullat saadaan näyttämään ihanan herkullisilta, liki ihmisten ruoaksi kelpaavalta muutaman persiljatussun ja photoshopin avulla.

Tästä safkasta en jaksa reseptiä vääntää ilmoille, sillä jos tietää mitä duxelles, bechamel ja kulmapaisti, osaa myös vääntää lehtitaikinasta tuollaisen hauskan pytyn ja täyttää sen.





- Naudan kulmapaistista tehdyt pihvit, rakuunavoita, raastettua piparjuurta.

- Vol-au-vent / bouchée, täytteenä duxelles-bechamel kastike.

Tuohon kylkeen kun olisi jaksanut veivata vielä mustajuuripyreetä. Mutta kun Alepasta ei saanut mustajuurta...seli seli!

Kunnon sumutinvehjes

Chilit (ja melkein kaikki muutkin kasvit) tykkäävät sumuttelusta. Minä taas tykkään sumutella niitä. Mutta kun parvekkeella heiluu 28-35 erilaista chiliä, sumuttaisen hoitaa mielellään jollain asiallisella välineellä. Rimpuloita en siedä millään elämäni osa-alueella ja sitäpaitsi perinteisellä Sini-tuotteen sumuttimella peukalot huutavat hoosiannaa.

Pienellä lisäinvestoinnilla voi ostaa sellaisen pullon, johon pystyy pumppaamaan painetta ja nappia painamalla se sumuttaa vettä. Näissä ongelmana on astian onneton koko, niihin ei mene kuin litra puolitoista vettä. Ne ovat kuitenkin tarpeeksi isoja ollakseen kömpelöitä ja nappia saa yleensä painaa hampaat irvessä.

Kaupoista saa kuitenkin vielä isompia sumutinhärveleitä. Olenkin kauhulla katsonut näitä muutaman kympin maksavia mikättimiä, joissa muoviosat ei kestä valoa ja messinkiosat vettä. Vielä parikymppiä investoimalla voi kuitenkin hankkia rautaista laatua. Maalarimestarien OYllä on nimittäin myynnissä viiden litran säiliöllä ja olkahihnalla varustettu sumutinpullo. Kahva on puolitoistametrisen letkun päässä, siinä on nelisenkymmentä senttiä vartta ja sumutinkärki pienellä taivutuksella. Liipaisin on koko kahvan mittainen ja herkkäliikkeinen.

Onhan tuo ovh-hinnalla sangen arvokas, 65€ mutta kun yhdellä tankillisella voi sumutella kolmena päivänä ja letku on niin pitkä, että sillä yltää parvekkeen joka kolkkaan. Tarvittaessa tuota kantaa kahvasta tai olkaremmistä.

Täytetyillä chileillä täytetty chililihamureke

Koska olen ylilyönteihin taipuvainen ihminen, päätin tehdä chililihamureketta joka olisi täytetty juustotäytteisillä chileillä. Kahden chilin mureketta. Vielä kun olisi juustona käyttänyt jotain chilicheddaria niin avot!

Eli tehdään murekemassa vaimon reseptillä, kaikki aineet sekaisin ja jääkaappin vetäytymään vartiksi tai pidemmäksi aikaa. Riippuen nälästä..

3 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
1 pss sipulikeittojauhetta
6 valkosipulinkynttä
1 tl mustapippuria
1 habanero
reilu 2dl korppujauhoja
3 tl paprikajauhetta (<- Amican kikka...)
ripaus suolaa
1 tl curryä
3 rkl oliiviöljyä
600-700g jauhelihaa (omassa paketissa oli 670g), 800geetäkin menee varmasti ilman hikeä.

Poimitaan puskista tuoreita jalapeñoja ja aji cristaleita, kanta ja siemenet pois, täytetään passelin rasvaisella juustolla. Hyviä vaihtoehtoja port salut, gouda, cheddar ja gryere.



Otetaan pellin kokoinen pala leivinpaperia johon murekemassa yritetään hieroa jokseenkin reilun sentin korkoiseksi, neliön malliseksi levyksi. Murekelevylle nakataan täytetyt chilit sopivaan järjestykseen ja sitten koko homma rullataan paperin avulla. Muotoillaan passelin kokoiseksi pötköksi öljytyin käsin, samalla öljytään murekkeen pinta. Nostetaan paperin avulla öljyttyyn uunivuokaan.



Paistetaan reilu puolituntia 180'c ja sen jälkeen puoli tuntia 150'c. Ennen tarjoilua nostetaan uunista pois ja folion alle vetäytymään n. kymmeneksi minuutiksi.



Leikataan sahanteräveitsellä 2cm paksuiksi viipaleiksi. Lisäkkeeksi käy melkein mikä vain, meillä tänään perunamuusia. Kastikkeena toimi La Costenan chipotle-kastike suoraan pullosta. Veikkaisin, että tummalla oluella ryyditetty perus-ruskea soosi toimisi erittäin loistavasti tämän safkan kanssa. Ensi kerralla taidan vielä penslata lihakäärön Chilivaarin nagaöljyllä ennen uuniin laittoa.

bon eko..eikun appetit!

Makkarapata

Makkarapata, heart-stopper, kasvissyöjän kiusaus, natsipata. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Oikeastaan sydäntalven ruokaa, kun ulkona on kylmää ja kaloreita kuluu lämmittämiseen.

2 isohkoa sipulia

5 valkosipulinkynttä

3 porkkanaa

2-3 nyrkinkokoista perunaa

n. ½ kg makkaraa oman maun mukaan, kannattaa varioida!

Pullo ykkösolutta

Lihalientä

Chiliä oman maun mukaan (ja mustapippuria)

Kaikki pienitään, perunoita freesataan isossa valurautakiulussa voissa, sekaan sipulit ja porkkanat. Näitäkin kuullotellaan pari minuuttia. Sitten lisätään makkaranpalat ja pilsneri. Annetaan bissen kiehahtaa ja lisätään lihalientä kunnes kamat melkein peittyvät. Haudutellaan hiljaa hissukseen tunti pari. Nautitaan oluen kera, myös tuore leipä maistuu kyytipoikana!

Yhtiömme pahoittelee huonosti valotettua kuvaa!

Habanero satoaa

Habanero ei ole kovin tarkka nimi, se on itseasiassa mainosnikkareiden ja siemenkauppiaiden käyttämä yleisnimi c. chinense-suvun tulisille chileille jotka ovat "perinteisen" näköisiä. Habaneroja on satoja erilaisia, suurimmalla osalla on jonkinlainen etuliite kuvaamassa kyseisen "haban" erityisominaisuuksia kuten väriä tai poikkeavaa makua. Tällaiset vaihtelut on saatu aikaan risteytyksillä ja sanomattakin lienee selvää, että lopputulos on kaukana luonnollisesta habanerosta. Lisäksi pitkälle jalostetuista hybrideistä kasvatetut kasvit saattavat sisältää huomattavaakin vaihtelua.

Habanero, joka tarkoittaa Havannalaista, on kotoisin Karibianmeren alueelta ja kuten suurin osa tämän alueen chileistä se on erittäin tulinen ja aromaattinen.

Tämä habanero, capsicum chinense, on yksi vanhimpia kasvejani. Idätin sen loppukesästä vuonna 2009, siemenet nappasin K-marketista ostamistani Ugandalaisista habaneroista. Meillä on ollut pitkä ja polveileva yhteinen historia. Alkuun en tahtonut saada sitä kukkimaan, sitten en saanut kukkia muuttumaan hedelmiksi, eli podeiksi. Lopulta alkoi satoakin tulla, mutta kovin onnettomasti.

Aloittelevana chilinkasvattaja en tietenkään osannut sanoa mikä oli vialla, lannoittamisen suhteen olen aina ollut yltiövarovainen joten vika ei ollut siinä.

Nyt pari vuotta myöhemmin ovat asiat selvinneet. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, kuinka c. chinense-suvun chilit vaativat erityisen paljon lämpöä sekä valoa. Mutta lämpöäkin on montaa erilaista sorttia. Kuivaa lämpöä ja valoa ikkunan takana, kuivaa lämpöä ilman valoa patterilämmityskaudella. Ulkona kuumaa ja kosteaa tai sitten suoranaista hellettä ilman ylenpalttista kosteutta. Tämä jalostettu habaneroystäväni tykkää erityisesti alku- ja keskikesän pitkistä paahteisista aamupäivistä ikkunan takana, vettä ei saa antaa liikaa, mieluummin kerralla kunnolla kuin pikkuliruja joka päivä.

Ulkona on liian kosteaa ja tuulista tälle veijarille. Habaneron Intian serkku Naga Morich taas viihtyy parvekkeen helteisemmällä paikalla, kohdassa johon aurinko julmasti porottaa. Tässä nurkassa ei juuri muut chilit viihdy.

Mutta palataan habaneroon. Se aloitti tänä vuonna kukkimisen erittäin varhain, jo huhtikuussa. Toukokuussa sain ensimmäisen "sadon" siitä, noin kourallisen hedelmiä. Viimeiset hedelmät riipaisin pois kaksi viikkoa sitten ja jo nyt ovat ensimmäiset uudet podit tulossa. Lisäksi kukkia on aivan mielettömästi, kolme kertaa niin paljon kuin huhtikuussa. Hyvässä lykyssä ehdin saada tästä kasvista vielä kolmannen sadon syksyllä. Ei hassummin kun kaksi vuotta sitten kolme palkoa olivat työn ja tuskan takana.

Samalla kun kasvatat kasveja, ne kasvattavat sinua.

Kaksi podia ja roppakaupalla kukkia

Grillausta ja grillauskastiketta

Itse en ole koskaan oppinut käyttämään termiä BBQ. Se varmaan johtuu siitä, että se on jälleen yksi halveksittava anglismi. Ja onhan se kökkö, yritä luontevasti integroida puheeseesi tuo sana.

"Hei jätkät, miten ois pieni bee-bee-quu ensi lauantaina?"

 Menee naurettavuuden puolelle..

Grillaus on paljon parempi termi ja jäsentyy luontevammin lauseisiin. Grilliporsas, grillattua parsaa, grillipihvi, grillisoosi. Pelkkä sana "grilli" on herkullinen. Johtunee maagisesta G-kirjaimesta. Jerry Cottonkin oli G-mies, joten ihan pelkkää huttua ei tämäkään ajatusketju voi olla.

Mitä kaikkea voi grillata? Kuulemma kaikkea ja kaiken, jos kysyy ystävältäni hra Koneteekkarilta. Meidän perheessä tyydytään arkisempaan meininkiin ja listalla keikkuu yleensä jotain tämänkaltaista;

Cheddartäytteisiä pekoniin käärittyjä jalapeñoja, Sternolla on erittäin hyvä ohje (kts. linkki oikealla)
Tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä
Kokonaisia tomaatteja foliossa
Puolikkaita sipuleita voissa, suolan ja mustapippurin kanssa
Perunaa & valkosipulivoita
Porsaan kassleria (tai kyljyksiä, kylkirimpsuja tms tai ehkä naudan entrecotea?)

Keskitytään tuohon lihaan ja grillisoosiin!

Kassleri sopii hyvin grillattavaksi, edullista, maukasta ja se on lisäksi erittäin helppo valmistaa mureaksi

Aloitetaan kasslerin keittämisellä, eli kassleri kattilaan kylmään veteen, itsellä tällä kertaa 1,2 kilonen biitti. Kiulu tulille ja ryhdytään keräämään vaahtoa pinnalta. Kun enimmät vaahdot on kerätty (tähän menee reilu varttitunti), tiputetaan lämpöä niin, että vesi vain poreilee.

Kassleri saa kiehua 3-4 tuntia ihan rauhassa, mutta maltilla!

Soosi.

2 dl fariinisokeria
1 dl omenaviinietikkaa
3 sipulia
12 valkosipulinkynttä
8 sokeroitua persikanpuolikasta (niitä tölkissä myytäviä)
Habaneroja oman maun mukaan (2-3 on ihan passeli)
1,2 litraa kokista tai mitä tahansa kolajuomaa. Light-Colaa? Ei varmasti
Reilu turaus ketsuppia ½-1 dl.
Mustapippuria

Kaikki pyttyyn, tuli alle. Keitä reilu tunti tai kunnes kondensoitunut vähintään puoleen. Poraa sauvasekoittimella sileäksi ja tarkista happamuus - makeus-tasapaino.

Tässä on hyvä peruspohja, se on tarpeeksi hapan marinoimiseen ja tarpeeksi sokerinen grillauskastikkeeksi. Lisäryhtiä voi lähteä hakemaan vaikka mistä, nestesavusta, bourbonista, vain mielikuvitus on rajana! Tai ohenna soosia laihalla lihaliemellä ja keitä lihat siinä! Vielä parempaa saat kun keität lihat jo edellisenä päivänä ja annat niiden jäähtyä soosissa.

Nosta sikavainaa kattilasta, leikkaa annoskokoon (n. 200g kimpaleita) ja nosta annospalat grillauskastikkeeseen tekeytymään vielä hetkeksi. Toki voit nostaa edellämainitun lihatuotteen sellaisenaan soosiin ja grillata sen "isona biittinä". Siitä saa näppärästi amerikkalaistyyppistä pull porkia. Jos tämä lusikan tylsällä puolella hajoava possuherkku on alkuperäinen tarkoituksesi, niin keitä sitä rohkeasti vielä ylimääräinen tunti.

Täältä tullaan elämä!

En ole enkä aio miksikään baarimikoksi tai drinkkimestariksi. Vielä vähemmän suostun brassailemaan prestiisivotkien ja ginitonikkien aromimaailmaa! Fy fan!

Joskus on toki tarvetta pienelle loiventajalle.

Ammensin suoraan takaraivosta, Keith Floydin ja 1001-drinkkiä-kirjan maailmasta. Juoman nimi on "Täältä tullaan elämä!", ei vain koska se palauttaa elämän nahistuneeseen habitukseen vaan myös kunnioituksesta suomalaista elokuvaa kohtaan!

1 dl Campbellin kokoonkeitettyä tomaattikeittoa
½ dl jääkylmää vettä
4 cl pakastinkylmää koskenkorvaa
½ dl kylmää lihalientä, itse käytin jääpalapusseissa olevaa itsekeitettyä. Jäiset lihaliemikuutiot viilensivät mukavasti
10 tippaa chipotle-tabascoa
½ tl sokeria
½ limetin mehu

Kaikki sheikkeriin, litran mittaan, unkarilaiseen sotilaskypärään, Aalto-maljakkoon tai suoraan lasiin. Sekoita, juo kolmella hörpyllä.

Ja täten julistan tämän basaarin avatuksi!

PI: 281429

Eivät kaikki chilit ole mielikuvituksellisesti nimettyjä, jotkut herkulliset "tuliset paprikat" kulkevat erilaisilla numerosarjoilla.


"Villit chilit ovat luonnonvaraisina kasvavia jalostamattomia chilejä, hedelmät ovat usein varsin pieniä jalostettuihin sukulaisiinsa verrattuna. Villit chilit ovat usein merkitty CAP, CGN, C0 ja PI lyhenteillä joiden lisänä on numerosarja.

CAP = Saksalainen IPKG geenipankki, GBIS/I tietokanta
CGN = Hollantilainen Wageningen UR geenipankki, CGN tietokanta
C0 = Taiwanilainen AVRDC geenipankki, AVGRIS tietokanta
PI = Amerikkailainen USDA geenipankki, USDA tietokanta"

Lähde: Chiliwiki 

Tämä kyseisen yksilön olen saanut naapuriltani joka on tilannut sen Fataliilta siemenenä. Kyseessä on melko tyypillinen capsicum chinense-suvun chili, se tykkää lämmöstä ja valosta eikä ole kovin kranttu kastelemisen suhteen. Lannoittamisesta se ottaa herkästi siipeensä. Kuten kaikki muutkin chinenset, kukkien tippuminen on varma merkki siitä, etteivät olosuhteet miellytä. Sitten vain arpomaan, mitä pitää muuttaa!

Erikoista tässä chilissä on hedelmien jääminen keltaisiksi, normaalistihan hedelmät - eli "podit" - ovat punaisia tai punertuvat kypsyessään. 281429;n podi on ensin vihreä, sitten kalpenee liki valkoiseksi, keltaistuu ja kun keltaiseen sekoittuu häivähdys oranssia, on hedelmä kypsä. Koska aivan varma ei voi olla, yleensä jätän syömättä pari podia jotka saavat ihan reilusti killua vielä ylimääräisen kuukauden. Onpahan taatusti kypsästä hedelmästä otettuja siemeniä joita uskaltaa jakaa eteenpäin.

Liki täysikokoinen mutta ehdottomasti raaka

Tämä kaveri on poimimiskypsä!