Papupataa

Tämä resepti on tavallaan varastettu serkuiltani, tavallaan, koska en ihan muista mitä serkut laittoivat omaan pataansa! Pavut ovat kuitenkin hyvää ja halpaa ruokaa ja kiitos LIDLin meillä on edullista chorizoakin saatavilla. Jotenka siis.

Tarvitaan.

2 isosipulia
Kokonainen valkosipuli
Paketti pekonia
3-5 braatwurstia
Kämmenen mittainen pätkä chorizoa
Tölkillinen kikherneitä
Seuraavat tölkilliset papuja;
- Valk. pavut tomaattikastikkeessa
- Ruskeita papuja liemessä
- Kidney-papuja chilikastikkeessa
- Papu-salsa-mix (tai sitten toinen tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)
Tölkki tomaattimurskaa & pikkutölkki tomaattipyrettä
Desi punkkua
1 rkl siirappia
Mustapippuria, suolaa
3tl curryä
2 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tulista paprikajauhetta
2 tl punaista tandoorijauhetta
Tarpeeksi chiliä ja tabascoa

Aloita kuutioimalla sipulit ronskisti, hienonna myös valkosipulit (muistatko miten kätevästi kuorit koko valkosipulin kerralla sekunneissa?) Nostele sipulit syrjään ja kuutioi pekoni.

Tässä vaiheessa laita kikherneet ja suolaliemessä olleet ruskeat pavut lävikköön valumaan, huuhtele se harmaa, pahanmakuinen, liemi niistä pois.

Nosta liedelle pannu ja iso uuninkestävä valurautakiulu tms. pata. Paista pekonikuutiot pannulla ja siirrä ne rasvoineen pataan. Ryhdy kuumentamaan tätä uuninkestävää kattilaa (sotilaskypärä käy jälleen jos niikseen tulee). Kun pekoni rupee jälleen tirisemään rasvassaan, hulauta pataan loraus oliiviöljyä ja sipulit. Kuullottele sipuleita kaikessa rauhassa kunnes kokonaisuus alkaa näyttää herkulliselta, tällä välin pieni braatwurstit sellaisiksi senttisiksi paloiksi ja viipaloi chorizo n.2mm siivuiksi. Lisää nämäkin kattilaan.

Kuullottele tovi ja lisää tomaattipyree pataan. Kuullottele tätäkin pieni hetki ja heivaa kuivamausteet sekaan. Pyörittele aikaansaatua panosta muutama minuutti samalla olutta juoden, lisää sitten punaviini ja siirappi. Kun punkku on kiehahtanut, heivaa valutetut kikherneet ja pavut kattilaan. Kippaa sekaan loputkin pavuista, kuumenna ja lopuksi nosta pata kannella peitettynä 110 asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi.

Nauti hapankaalin ja smetanan kanssa!

Naudanpihviä piparjuurella, paprika-sipulipaistosta, uusia perunoita ja bearnaise

Ei kai tässä mitään reseptiä tarvita?

Leikkaa pihvit, taputtele, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Viipaloi yksi sipuli ja yksi paprika sekä 4 valkosipulinkynttä. Hauduta voissa yrttien kanssa makeahkoksi.

Keitä perunat.

Tee bearnaise (tai tee kuten minä ja vedä se vakuumitetrasta, monter au beurre....)

Kasaa annos lautaselle ja nosta lihan päälle tuoretta raastettua piparjuurta.

Yhdistä kamat ja nauti hyvän vinkun kanssa; meillä "testiajossa" ranskalainen Le Berger 2010.

Välimerellinen herkuttelulautanen

Piiitkän tauon jälkeen pannaan taas safkapuolelle viestiä.

Kesäisin iltaruokailu muuttuu napostelupainotteisemmaksi, mitään kovin raskasta ei jaksa. Sitäpaitsi, herkuttelu on kivaa!

Kutsukaamme tätä vaikka "välimerelliseksi herkuttelulautaseksi". Safkan kylkeen sopii kuin nyrkki silmään pullo hyvää punaviiniä, esimerkkinä kotiutettakoon Alkosta senttiä vaille kympin hintaan pullo Solo Passionea (joka on muuten aikuisten oikeasti helvetin hyvää viiniä).



Lautasen voi koostaa liki mistä tahansa; esimerkissämme aloitetaan klo 12 kohdalta ja liikutaan myötäpäivään.

-  Hyvää maalaisleipää. Alepan varassa elävät joutuvat tyytymään Vaasan auringonkukkaleipään (kuten kuvassa). Tai sitten pitää leipoa itse!
- Hyvää Camemberttiä. Tai no, niin hyvää kun Suomesta voi löytää...
- Hyvää Brietä, tätä löytyy jopa Alepasta. Valkkaa sellainen paketti joka on pehmeä, se ei kelpaa eläkeläisille mutta brie on parhaimmillaan liki juoksevana.
- Espanjalaiseen tyyliin maustettuja tomaatteja. Pese tomaatit, leikkaa kannat pois ja lohko ne krouvisti n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, mustapippurilla ja sormisuolalla. Syö heti!
- Hyvää pateeta, kuvassa oleva on ankanmaksapateeta huhtasienillä. Tiputin päälle vielä tryffeliöljyä kun olen herkkuperse..
- Ilmakuivattua kinkkua, löytyy onneksi jo liki jokaisesta kaupasta!

Ja tiedoksi että tämä ei ole mikään kiveen kirjoitettu ohje, variointi on vapaata. Tuohon voisi lisätä vielä vähän tzatsikia ja kalamataoliiveja tms.

Sit vaan!

Nö föto

Mötorheadia mukaileva otsikko vie kätevästi huomion siitä faktasta, että annoksesta ei ole kuvaa. Nälkä, humala ja kiire aiheuttivat sen, ettei digipokkaria ryhdytty tonkimaan hämyluolasta. Safka on todellinen ex tempore-pläjäys, nyt jo hyväksi kaveriksi muodostunut Setä haahuili kaupunginosamme kapeilla kujilla, kädessään sekakäyttäjältä ostettu, varastettu sisäpaisti. Koppasin Sedän mukaani oluelle ja tuopin äärellä aloitin tietoiskuni.

- Kyllähän sä Setä siis tiedät, että parasta pihvilihaa on sisäpaisti.
- Ai onko?
- No on, esimerkiksi tästä saisi varmaan puoli tusinaa eri tykkejä piffejä. Mites olisi?
- Okei. Pari pientä punaista tuosta 'Lepasta mukaan ja...

Sisäpaistista saa oikeasti pahuksen hyviä pihvejä. Lisäksi sisäpaisti on helkkarin edullista verrattuna puhdistettuun sisä- tai ulkofileeseen. Rakenne ja maku ovat mielestäni parempia paistissa, juhlaillalliset ovat asia erikseen. Paistista leikatut pihvit saavat olla hivenen ohuempia kuin fileestä ja niitä on hyvä mureuttaa hieman mekaanisesti. Siis nuijia nyrkillä. Hetken kylvetys happamassa marinadissa auttaa myös. Eli siis pihvit sisäpaistista, kesäkurpitsa-sipuli-paprika-kasvislisäke ja chilinen kermakastike.

Marinadiin tulee;
2 dl edestä punkunjämiä
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
Mustapippuria, rikki lyöty valkosipulinkynsi, vähän chiliä.
Tarpeellinen määrä sisäpaistia

Leikkaa paistista 1½-2cm paksuisia siivuja, taputtele niitä rystysilläsi ja heivaa liemeen. Anna olla puolesta tunnista puoleen vuorokauteen. Paistetaan voissa, eikä todellakaan läpikypsäksi.

Voimakkaan makuinen liha vaatii tykin kasvislisäkkeen, tuona sunnuntaina leikittiin karppaajaa joten tein tällaista lisäkettä vähän reilumman annoksen.

2 pientä suippopaprikaa
2 sipulia
1 kesäkurpitsa
2 jalapenoa
voita, suolaa, mustapippuria

Kaikki freesataan ihanan kullanruskeaksi!

Ja soosia pitää tietenkin olla, perinteisellä vehnäjauhosuuruksella mennään. Ja helvetisti chiliä.

2-3 rkl voita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
½ tl currya
1 tl Punaista tandoorimasalaa
½ kasvisliemikuutio
Naga Morichia ja Trinidad Scorpionia - molempia VÄHÄN
2 dl kermaa
2 rkl tuorejuustoa (itse käytin creme bonjour valkosipulia).

Sulata voi, lisää hienonnettu valkosipuli, chili ja mausteet. Anna muhia pieni hetki ja lisää vehnäjauho. Kypsentele vehniksiä hetki ja lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää kasvisliemikuutio ja huuhtele kermatölkki vesitilkalla joka lisätään kastikkeeseen. Lisää tuorejuusto, sekoita laiskasti ja nosta pois levyltä.

Tee ensin lisäke, samalla kastike. Lopuksi paista pihvit ja kasaa halutunlaisia annoksia. Tarjoillaan pienten punaisten kanssa. Bon ek..eikun bon appétit!

Beef jerky itsetehtynä

Hanki luotettavaksi havaitulta lihamestariltasi sisä- tai kulmapaistia (paahtari ja ulkofileekin käyvät jos todella olet varoissasi!). Jottei jerky loppuisi saman illan aikana kesken, osta samointein 600g-1kg kokoinen pala.

Renssaa kalvot ja ylenpalttiset rasvat pois.

Sitten tärkein työvaihe: siivuta erittäin terävällä veitsellä, millään anopin kapiolahja retkitaittohedelmäveitsellä on aivan turha yrittää nyrhiä, paisti suunnilleen sentti kertaa sentti soiroiksi (tai vielä ohuemmiksi jos mahdollista). Itse vetelin tyynen rauhallisesti 5mm*20mm suikaleiksi, sillä seurauksella että sain iltamyöhällä saksia kuivuvia jerkynpaloja pienemmiksi.

Jotkut laittavat lihan pakkaseen kohmettumaan, mutta itse en moiseen kikkaan usko. Siinä vaiheessa kun paistin ydin on "hyhmässä", ulkopinta on jo läpijäätynyt.

Eli pahuksen terävällä veitsellä. Paisti kannattaa ensin leikata mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, pitkittäin syihin nähden, nämä siivut taas leikataan kapeiksi soiroiksi n.20 asteen kulmassa syihin nähden.

Miksi kulmassa? Jos leikkaat aina kohtisuoraan syihin nähden, saat murenevaa jerkyä, kun soirot on leikattu lähes syiden suuntaisesti, ne kestävät käsittelyä mutta ovat hieman helpommin murrettavissa kuin kohtisuoraan syihin nähden leikattu liha.

Monimutkaista? Kyllä.

Laita lihasoirot marinadiin yön ajaksi. Oma marinadini oli kutakuinkin seuraava:
3 rkl hunajaa
2 rkl chipotletabascoa
Ripaus Fataliin savunagaa
2 rkl rouhittua kuivattua chiliä
Vähän mustapippuria
2 tl sormisuolaa (1 tl normisuolaa piisannee)
2 tl paprikajauhetta
2 tl juustokuminaa
1 tl currya
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl punaviiniä
2 tl sitruunamehua

Seuraavana päivänä valuta lihat ja ripusta ne grillitikuista roikkumaan uuninritilälle. Pienemmät erät voi varmaan latoa suoraan ritilälle.

Sitten lihat uuniin n. 50'c asteeseen suunnilleen kahdeksaksi tunniksi. Itse väänsin oman sähköuunini namikan himpun verran yli 50-asteen, kun uuni tuntui kylmältä pelkällä viidelläkympillä. Uunin luukku kannattaa jättää vähän raolleen, raon säätelyssä auttaa vinkkupullon korkki (mahtava tekosyy juoda pulloa punkkua!). Lihat ovat valmiita kun ne ovat kuivia mutta vielä vähän taipuisia.

Kuusi tuntia ja pientä saksimista myöhemmin.

Itse tosiaan laitoin lihat hieman liian paksuina soiroina uuniin, n. klo 15 ja kun kello oli kymmenen illalla, jouduin ottamaan sakset kouraan ja pilkkomaan jokaisen soiron pituussuunnassa halki. Samalla nostin uunin lämmön 75'C asteeseen ja säädin uuninluukun avautuman "maksimille". Yhdentoista perään menin nukkumaan ja sammutin uunin, aamulla keräsin kuivat jerkyt talteen.

ja valmis tuote!

Huomionarvoisia seikkoja:
- Älä suotta käytä rasvaa/öljyä marinadissa. Se härskiintyy ajan kanssa, myös kuivatussa tuotteessa!
- Isommatkin palat kuivuvat - ajan kanssa. Jos et pysty/osaa/voi tehdä tarpeeksi pientä soiroa, tee ainakin samankokoista. Muuten pienimmät soirot ovat pölisevän kuivia kun isoimmat ovat vasta valmiita.
- Matala lämpö on parasta. Mieluummin 12 tuntia ja 40 astetta kuin 6 tuntia ja 75 astetta.
- Älä suolaa liian runsaasti.

"Kuukauden viinisuositus"

Tämä on sitä itseironiaa. Ihminen joka jumittaa yhtä hyväksi havaittua tuotetta vuositolkulla kehtaa heittää "kuukauden suosituksen" jostain asiasta. Maailmankuvan avartaminen kannattaa, olen itsekin sen havainnut.

Tuttava toi ulkomaanreissultaan muutaman näytepullon, omien sanojensa mukaan "aivan eksklusiivista, laadultaan lyömätöntä ja maultaan verratonta punaviiniä". En voi sanoa olevani mikään viinifriikki tai hifistelijä, en näe mitään järkeä kurluttaa ruokajuomaksi aiottua tuotetta vain löytääkseni siitä erilaisia suutarintuotteiden aromeita. Viini joko on hyvää tai ei. Yleensä on!

Yksi pulloista oli espanjalaista, nimeltään Palacio del Conde. Etiketti kertoi tuotteen olevan vuodelta 2006 ja Valenciasta, rypäleetkin löytyivät takaetiketistä mutta hei - enhän ole mikään viinihifistelijä.

Koska kyseessä oli lahjapullo, samanaikaisesti kun narautin korkin auki kiljaisin vaimoa tiiraamaan Alkon hinnastosta kuinka monta rahaa tämä nimenomainen tuote kustantaa. Yllätys olikin suuri, kun Alkosta ei aivan samaa tuotetta löytynytkään! Sen sijaan vm.2001 Palacio del Condea sai kyllä, kahden litran hanapakkauksessa ja hintaa vain 15,99€! Sanomattakin lienee selvää, että kyseistä tuotetta hankittiin välittömästi seuraavana päivänä. Erittäin hyvä punkku, hinta-laatu-suhteeltaan suorastaan loistava!

Kuva todisteeksi, etten aivan pistele omiani vaan tuotetta on jopa maistettu!

Entrecôte, punkkukastike, valkosipuliperunat ja parsaa

Entrecôte eli "Antti" on takuuhitti. Sitä saa liki kaikkialta ja sitä ei voi mokata. Rasvaisuutensa puolesta sopii mainiosti myös grilliin.

Sivuutetaan pihvin paisto ja keskitytään johonkin uuteen; punaviinillä paranneltu paistokastike on jo vanha juttu. Samoin iänikuinen sauce espagnole.

Eilen ennen ruokailua kävi harmittavasti, tuttavan Virosta tuoma tuliaispullo oli päässyt etikoitumaan. Korkki oli kuivahtanut väljäksi, ilmeisesti myynninaikaisen pystyvarastoinnin seurauksena. Sääli jos viini ei ole myyntimenestys, sillä se on jopa Suomen hinnoilla hinta/laatu-suhteeltaan erinomaista Señorio de los Llanos, Valdepeñasista. Gran Reserva 2004. Ihan samaa ei Alkosta viime hakemalla löytynyt, mutta liki. Hintaa alle 9 euroa.

Summa summarum, viini oli muuttunut juomakelvottomaksi ja tulisi muuttumaan päivä päivältä yhä heikommaksi, joten päätin keittää sen kastikkeeksi.

Koko pullon nimittäin.

- Pullo punkkua
- 1½ dl sokeria
- 2 valkosipulinkynttä

Ripaus mustapippuria, yksi oksa timjamia ja muutama rosmariinin lehti

Aloita kaatamalla sokeri kasariin ja sulata se. Saa vähän ottaa väriäkin. Lisää punkku. Kun seos kiehahtaa, lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja mausteet. Keitä kokoon kunnes konsistenssi on sopivaa. Itse olen huomannut, että kun tämäntyyppinen kastike alkaa kuohua runsaasti, se on liki valmista. Jos se jättää selkeän kalvon maistamislusikan selkäpuolelle, olet onnistunut! Mitään kittiä tai tiukkaa siirappia ei ole tarkoitus keittää, mutta jos näin pääsee käymään, tilkka vettä auttaa. Siivilöi kuumana, saat mausteet pois.

Lopputulos on makea, täyteläinen, nektarimainen kastike joka on parhaimmillaan rasvaisen lihan kuten lampaan tai naudan entrecoten kanssa.

Kaveriksi lautaselle tänään pääsi juurikin edellämainittu Antti, valkosipuliperunat ja tuore parsa.