Hyh hyh!
Löysin eilen Lauttasaaren S-marketista tequilaolutta. Tottakai se piti ostaa, eihän se voi olla pahaa jos kerran tequila on hyvää ja olut on hyvää.
Paitsi, että tequila ei ole hyvää. Se on saatanallisperkeleellistä myrkkyä jota ei ilmeisesti ole edes tarkoitettu ihmisen ruoansulatuselimistölle.
Etiketti oli kuitenkin symppis, ehtaa quetzalcoatl-meininkiä ja yliystävällinen Amigos-teksti keskellä. "Kyllä minäkin olen sinun amigosi", huikkasin pullolle ja nostin sen ostoskoriin.
Illalla koitti totuuden hetki, valehtelematta en osannut sanoa mitä olisi pitänyt odottaa. Korkki auki, tuoksu on mukava, hörppy.... eeiiiijj saaaaatana.
Maku muistuttaa hämmästyttävästi Two Dogsia, sitä sitruunaolutta jota 90-luvulla joivat kaikki joiden makuhermot eivät kestäneet olutta ja habitus limusiideriä. Lisäksi maussa on jotain muuta, onko se oksennusta vai huonoa pontikkaa? Ehkä se on molempia.
Takaetiketti lupaa pullon sisällöksi ne perinteiset, lisäksi on sokeria (mitä vit?), aromeja ja sitruunahappoa. Karsein pettymys on kuitenkin, että Amigo-bisse ei suinkaan ole auringonpaahtamasta ja kaktusten asuttamasta mehikosta alkuunkaan, vaan törkyliemi on valmistettu sumujen saarella!
Tässä vaiheessa arvelen oluen kaipaavan jotain kyytipoikaa, käyn parvekkeelta napsaisemassa ylikypsän jalapeñon jota rouskutan samalla kaljaa lipaten. Mutta ei, hyi helvetti tämä bisse on pahaa. Tequilaolutta toden totta, jostain syystä tähän on pitänyt saada mahtumaan tequila koko riitteineen, siksi mukana on myös "sitruunan makua". Tosin sillä erotuksella, että sitruuna maistuu yhtä sitruunalta kuin sitruuna-fairy haisee sitruunalta. Kokonaisuuden yllä pyörii meksikolaisen pontikan - tequilan - sivuaromi jonkinlaisena viitteenä kaikkiin niihin huuto-oksennuskänneihin joihin itsekukin on syyllistynyt.
Tequila. Tuo pirullinen myrkky. Perjantainollauksen, eli suomalaisittain perskännin, vetäminen isolla T:llä on suurinpiirtein yhtä fiksua kuin sotatoimialueella porskuttaminen isolla punaisella avoautolla klovnipuku päällä ja torvi pohjassa. Tämän oluen hienon puoli on, että jo yhdellä juomalla saa "Cen aidon lauwantain macun" suuhunsa, eli happaman bissen ja makkarakasvisperunabyytan.
Onneksi pullo on juotu tyhjäksi ja pohjilla on muutama tuhti A-tuoppi. Silmissä vilisee ja vatsasta nousee kammottavia tequilanmakuisia röyhtäyksiä huoneilmakiertoon. Tuote on kammottava, heivaan tyhjän pullon palmujen yli luiskaan. Norja kutsuu.
