Gilmoren tytöt, kahdeksas tuotantokausi

 

Jos Gilmoren tyttöjä tehdään joskus kahdeksas tuotantokausi, pelkään ettei se ole tarpeeksi synkkä meille nordic noiriin tottuneilla. Tein paremmin:

Kamera panoroi pitkin Stars Hollown pääkatua, Luken kahvilan ikkunoihin on ilmestynyt kalterit, kadulla on roskia, kujalla näkyy roskavuori, ruosteen raiskaama jäteastia ja niiden takaa jonkun kodittoman pummin jalat. Kaupungin puiston huvimaja on graffitein sotkettu ja sen vieressä joukko kodittomia lämmittelee roskiksesta tehdyn nuotion ympärillä. On kuin jokin näkymätön, ylimaallinen pahuus olisi laskeutunut Stars Hollowhun.

Leikkaus sairaalaan; palanut, siteissä oleva mies makaa sängyllä liikkumattomana. Hän on letkuin kiinni laitteissa, joista suurin osa sanoo ”ping”. Hänen kätensä on kiinnitetty käsiraudalla sängyn kaiteeseen. ”Mhhhhmm” kuuluu miehen suusta tuskin kuuluvasti. Paikalla oleva hoitaja säpsähtää, juoksee ovelle ja sanoo sen ulkopuolella istuvalle poliisille ”hän on hereillä!” Hoitaja lähtee kuuluvasti etsimään lääkäriä samalla kun poliisi ottaa radiolla yhteyttä jonnekin. ”Hän on herännyt”, poliisi sanoo vakavalla äänellä radioon.

Paikalle saapuu lääkäri valkoinen takki lepattaen sekä kaksi etsivää puvuissa. Siteissä oleva mies liikahtaa tuskin havaittavasti. ”Kerro meille mitä tapahtui” kivahtaa toinen pukumiehistä, selkeästi ylempi poliisihenkilö. Potilaan puoleen kääntynyt lääkäri oikaisee itsensä, nappaa stetoskoopin pois korvistaan ja sanoo torjuvasti ”tämä mies on pahasti loukkaantunut, minä vaadin ettei häntä häiritä.” Äänessä ollut poliisi näyttää tuohtuneelta, mutta hänen toverinsa vaientaa hänet ja kysyy lääkäriltä ”vain pari kysymystä, että saamme tutkimukset rullaamaan eteenpäin.” Lääkäri katsoo potilaaseen kerran ja sanoo ”hyvä on, saatte viisi minuuttia.”

Poliisit siirtyvät kahta puolen potilasta ja ryhtyvät tiukkaamaan ”Kerro, kuka on syyllinen sataman verilöylyyn?”

”….er ..se..” mutisee mies palaneilla huulillaan.

”Kuka? Sinä pirulainen kerrot kuka se oli!”

”…or d..ze..” hapuilee palanut mies, häälyen valveen ja tajuttomuuden rajamailla.

Naapurihuoneessa Lorelai ja Rory Gilmore ovat tulleet katsomaan suvun matriarkkaa, joka on liukastunut pihalla ja venäyttänyt nilkkansa. Naapurihuoneesta kuuluu yhä kovenevaa kielenkäyttöä; ”Mitä sinä sössötät? Kuulostaa keksityltä! KERRO SE NIMI MEILLE!”

Emily Gilmore: ”Voi hyvänen aika mitä hössytystä, käykääs katsomassa mitä siellä tapahtuu.”

Lorelai ja Rory hipsivät naapurihuoneeseen ihmettelemään kohtausta, poliisit huutavat siteissä olevalle miehelle joka mutisee järjettömänä nimeä, joka ei meinaa rullata kielen päältä pois.

”..lor...ose”

”Kaiser Söze???”

Lorelai kohottaa järkyttyneenä kädet kasvojensa eteen, sillä hän on tunnistanut palaneen miehen äänen. Poliisit huomaavat Gilmoren tytöt, keskeyttävät kuulustelun ja kysyvät heiltä tuntevatko he tämän miehen. Arka nyökkäys sen merkiksi, että kyllä he tuntevat.

Lorelai: Kirk yrittää sanoa ”Taylor Doose”.

Palanut mies avaa silmänsä ja katsoo suoraan kameraan.

Palaamme sisustuslehdestä tutun akateemisen pariskunnan kotiin

 On aika tehdä paluu taannoisen artikkelimme pariskunnan luokse, nimittäin mitä kuuluu akateemiselle pariskunta Jan-Pietar & Sinikka-Paprika Gylleneskorille?

Heidän luksuskoti entisellään, tosin naapureita on ostettu ulos ja ”Casa di Gylleneskor”, kuten kultainen kyltti kertoo, on laajentunut.

Norsunluulla intarsiakuvioitu mahonkiovi aukeaa tuttuun eteiseen. ”Oi tervetuloa!” huudahtaa talon emäntä Sinikka-Paprika ja viittaa apupöydän suuntaan ”Shampanjaa, se on Krugia, köyhäilemme näin arkena!” Hovimestari saapuu paikalle kameran kanssa ja pyytää toimittajaa sekä Gylleneskoreja poseeraamaan. ”Saatte kuvan kehystettynä kun lähdette” kertoo Jan-Pietar ja lähtee pukeutumaan, hänellä on yllään vain nahkaiset kalsarit. Sinikka selittää nopeasti ”Voi tosiaan. HUPSUA! Meidän JP on niin innostunut karibunnahkaisista alushousuista. Hän tilasi juuri viisisataa paria niitä, hän käyttää jokaista vain kerran.”

Vetäydymme olohuoneeseen, jota hallitsee miltei viisimetrinen kultainen patsas Jan-Pietarista tennisasussa, huomaamatta ei jää shortsien lahkeesta polveen asti ulottuva fallos. Sinikan posket punoittavat kun hän kertoo J-Pn tilanneen näköispatsaan eräiden yrityskauppojen jälkeen, ”Samalla päätettiin rakennuttaa talon ulkoseinään parveke, joka on eksakti kopio Lissabonin oopperatalon kuninkaallisesta aitiosta.

Kysyn kuinka koronapandemia on vaikuttanut pariskunnan matkustusharrastukseen kun Jan-Pietar saapuu huoneeseen pukeutuneena Napoleoniksi, sovitellen monokkelia kummallekin silmälle ”Tiedättekö, että karibunnahkaiset alushousut eivät suinkaan ole mukavimmat?” hän sanoo, kaataa konjakkia lasiin ja istahtaessaan sohvalle jatkaa ”mutta ne ovat ehdottomasti kalleimmat!” ja purskahtaa sitten nauruun.

Sinikka kertoo alkuun olleen kauhuissaan matkustusrajoitteista, kunnes muisti että heillähän on yksityiskone. Pandemia ei ole juurikaan vaikuttanut pariskunnan elintasoon ”Sitähän on uutisoitu, että koronapandemian aikana rikkaat ovat rikastuneet entisestään?” kysyy Jan-Pietar ja iskee sitten silmää ”no katsokaas, se pitää paikkansa!” Akateeminen pariskunta nauraa tämän jälkeen katketakseen.

”Jan-Pietar on visionääri ja innoittaja!” Sinikka-Paprika kertoo katsoen rakastavasti Jan-Pietaria, kyyneleet nousevat hänen silmiinsä ”tiesittekö, että J-P kävi kavereidensa kanssa avaruudessa viime vuonna?” Jan-Pietar laskee kätensä vaimonsa polvelle ja toteaa, monokkelit keikkuen ”Kokemus oli upea, meidän varakkaiden osa on uhrautua kalliiden hintojen alttarilla. Se mahdollistaa sen, että tulevaisuudessa rahvaskin pääsee nauttimaan näistä kokemuksista”

Jan-Pietar vakavoituu vielä enemmän ”Uskon vakaasti, että jossain joku köyhä näki avaruussukkulamme, luuli sitä tähdenlennoksi ja toivoi itselleen parempaa tulevaisuutta. Tämän konkreettisemmin ei voisi ihmisiä innoittaa.”

Kyyneleet kihoavat akateemisen pariskunnan silmiin Jan-Pietarin kauniiden sanojen jälkeen. On aika jättää heidät nauttimaan kopi luwak-espressoja kullatulle parvekkeelleen.