Taas on pitkätukkaa vedätetty. Kustu silmään. Viilattu linssiin. Pantu halvalla.
Joskus vähän ennen vuodenvaihdetta yhteisöpalvelu Twitter lanseerasi 24h voimassa olevat 30s pitkät videopätkät ”fleetit”, kuten Facebook ja Instagram olivat lanseeranneet ”storynsä” paljon aikaisemmin. Lisäystä kritisoitiin voimakkaasti, sillä Twitter on ensisijaisesti koettu mikroblogipalveluksi, jossa viestintä tapahtuu kirjoittamalla, ei videoilla ja kuvilla – kuten liki jokaisessa muussa mediassa.
Päätin omalta osaltani lyödä läskiksi näiden videopätkien kanssa, itseäni suuresti hatutti muiden käyttäjien tyyli jakaa videoissaan lähinnä tiktok- ja instagramprofiiliensa materiaalia, joten ryhdyin kuvaamaan typerintä keksimääni juttua. Aloin lukea mainoksia ääneen, niin tosissani ja aidosti kun pystyin. Mainoksia tuli postiluukusta kuitenkin liikaa, joten päätin keskittyä Lidlin mainoksiin, luinhan ne joka tapauksessa.
Kehitin noin viikossa hahmon, eräänlaisen karikatyyrin, joka videoilla lukee ääneen selaamaansa Lidlin mainoslehteä, tehden samalla tussilla merkintöjä siihen ja möreällä äänellä kommentoi sellaiseen lievän kärkkääseen tyyliin, mikäli jokin tuote oli arveluttava tai jotain sellaista mitä en haluaisi syödä ja naureskellen kymmenen euron paistinpannuille.
Näyttökertoja videoille kertyi ensin satoja, sitten puolisen tuhatta ja lopuksi melkein tuhat katsojaa vuorokaudessa. Nämä Lidlin mainosten ääneenluvut saivat lopulta sellaisen suosion, että jos posti ei jakanut mainoksia meille, minun piti käydä Lidlissä hakemassa ne, jotta saisin kansan vaatimat videot kuvattua.
Pian pitkin twitterversumia alkoi kuulua vaatimuksia, että Suomen Lidlin pitäisi tehdä kaupallista yhteistyötä kanssani. Suhtauduin naureskellen asiaan, mutta kun Suomen Lidlin twittertili heitti sähköpostiosoitteella ja halusi kuulla ehdotukseni, kirjoitin heille sivun verran tekstiä mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä. Olihan twiiteilläni kuitenkin näyttökertoja 3,5 miljoonaa kappaletta kuukaudessa joten näkyvyys oli taattu.
Tämä sähköposti lähti ehkä neljä viikkoa sitten. Lidl kuittasi sen vastaanotetuksi heti ja sitten ei kuulunutkaan mitään kahteen viikkoon jonka jälkeen sain sähköpostin, jossa pahoiteltiin vastauksen kestämistä ja lyhykäisyydessään kerrottiin, että Suomen Lidlillä on täysin osaava markkinointiosasto ja ”nyt vaan ei resurssit riitä ryhtyä kehittämään yhteistyötä”. Että kiitos mutta ei kiitos, ala vetää.
Toissa päivänä alkoi sataa onnitteluja ”siitä lidlin mainoksesta” ja ”markkinointiyhteistyön onnistumisesta”. Olin että mitä helvettiä nyt ja kyselin vähän näiden onnittelujen perään. Sain kuulla, että radiossa pyörii ”se sinun mainoksesi jossa se kundi lukee mainoslehteä ääneen, sivut vaan rapisee ja jostain pitkätukasta sekä koomisen radiotiskijukkamaisesta äänestä väännetään vitsiä”.
Olen nyt sitten vastaillut onnittelijoille, että ”ei, se en ole minä siinä mainoksessa”, eikä se mainos enää ole minun.
Se ei ole enää minun sillä Suomen Lidl varasti sen?
Eniten tässä vituttaa se, että miljoonien liikevaihtoa pyörittävä Lidl olisi voinut vaikka sanoa, että ”paska idea mutta kehityskelpoinen, me ostetaan se sulta lahjakortilla tai vastaavalla” ja homma olisi ollut ihan hyvä sillä.
Nyt taitaa mennä saksalainen elintarvikeliike boikottiin minulta.
edit. 2.3.2021 klo 11:37
Suomen Lidl on twitter-tilillään ilmoittanut, että heidän radiomainoksensa jossa esiintyy Sami Kuronen, on puhtaasti sattumalta samankaltainen kuin fleettini. Tapaus lienee loppuunkäsitelty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti