Tapaus Lunatsarski, eli kuinka sain hyppysiini venäläisen 7-kielisen kitaran

Satuin Facebookissa lukemaan pedaalivelho Myrkky Nuolen (Poison Arrow FX) päivityksen jossa hän himoitsi venäläistä, oikeammin neuvostoliittolaista, Tonika-sähkökitaraa.

Tonika oli klassinen oman aikansa tuote, Neuvostoliitossa ei hyvällä katseltu amerikkalaista hapatusta ja sen mukana tulleita lieveilmiöitä kuten rock'n'rollia, mutta kansa rakasti Beatleseja ja muita joita kuunneltiin merirosvoradioista ja äänitettiin huonoille venäläisille kelanauhureille. Jotkut hurjat rakentelivat sähkökitaroita käyttäen runkona venäläisiä akustisia kitaroita joihin ympättiin tri. Frankensteinin tyyliin osia radioista ja televisioista sekä puhelimen mikrofoneja. Tarinan mukaan vuosien 1968-1972 ei koko Moskovasta löytynyt toimivaa yleisöpuhelinta koska rokkarinalut olivat särkeneet ne kaikki saadakseen osia kitaroihinsa. Tonikan piti olla vastaus sähkökitarakuumeeseen, mutta perinteiseen venäläiseen tyyliin homma sössittiin koko lailla ja lopputuloksena oli kitara joka oli aivan saatanan ruma, helvetin painava ja kaiken lisäksi toimi huonosti.

Mutta ei minun pitänyt Tonikasta kertoa, vaan Lunatsarskista. Tämä seitsenkielinen ihme on oikea herkkupala jos arvostaa pitkiä ja polveilevia tarinoita.

Aloitetaan alusta, vuonna 1810 K. M. Schroeder avasi pianotehtaan Leningradiin, tehdas teki pianoja ja muita soittimia menestyksekkäästi aina vallankumoukseen asti jonka jälkeen tehdas sosialisoitiin ja nimettiin uusiksi poliitikko-kirjailija Anatoli Lunatšarskin mukaan. Tehdas vaihtoi pianot harppuihin, luoja tietää miksi.

1960-luvun alussa jenkkihapatus oli saanut pysyvän jalansijan Neuvostoliitosta, Stalin oli kuollut ja se-ruma-setä-jolla-oli-ne-kulmakarvat päätti lievittää yleistä ankeutuslinjaa ja kitaroiden valmistus päätettiin aloittaa. Tehtaita oli alunperin kaksi, Lunatsarski Leningradissa ja toinen vastaava Moskovassa. Kun samaan aikaan mm. Vladimir Vysotski kollegoineen nautti yhä kasvavaa kansansuosiota, alkoi neukuissa todellinen kitarakuume.

Äiti Venäjällähän ollaan aina oltu sitä mieltä, että itsetehty on parempi ja muualta tuotu huonompi. Ja koska kitarat menivät kuin kuumille kiville, päättivät päättäjät, että nyt tehdään kitaroita eikä mitä tahansa kitaroita vaan perinteisiä 7-kielisiä malleja. Lunatsarskin tehtaille annettiin käsky tehdä piirrokset klassisesta 7-kielisestä jonka jälkeen ne toimitettiin eteenpäin tehtaisiin joilla on *eh* mahdollisuudet  tehdä kitaroita. Sanomattakin lienee muuten selvää, että kansa ei halunnut 7-kielisiä kitaroita vaan kuusikielisiä, aivan kuten Beatlesin pojilla ja Chuck Berryllä oli. Melkoinen osa 7-kielisistä kitaroista muokattiin 6-kielisiksi ottamalla yksi bassokieli pois. Hifistelijät muokkasivat kitaran lapaa ja porasivat sen uusiksi jotta 3L & 3R-virittimet olisivat istuneet siinä.

Homman nimihän oli siis se, että soitintehtaita ei tullut lisää vaan ihan perinteiset tehtaat alkoivat edellämainitulla mahtikäskyllä tehdä soittimia. Tehtaat jotka aikaisemmin olivat tehneet pöytiä, tuoleja tai sohvia pistivät nyt tuotannon katki ja ryhtyivät tekemään kitaroita, samoista puista ja samoilla välineillä joilla viikkoa aikaisemmin oltiin väsätty pirttikalustoja kolhooseihin. Tehtaiden puusepät eivät välttämättä olleet edes nähneet kunnollista akustista kitaraa, puhumattakaan että he olisivat pidelleet sellaista käsissään saati osanneet soittaa moista.

Tehtaat syytivät vuositolkulla, useiden kymmenien tuhansien kitaroiden kuukausitahdilla, ulos näitä kapistuksia jotka eivät välttämättä edes muistuttaneet kitaraa kuin kaukaa katsottuna. Likinäköisillä silmillä. Ja todella jurrissa.

Näitä kitaroita myytiin tylysti ilman mallinimeä, yleensä kitaran sisällä oli tarra josta kävi nimi artikkelinumero, tehdas ja hinta. Seitsenkielistä "Lunatsarskia" myytiin kolmeen eri hintaan 7,5 ruplaa, 12 ruplaa ja 22 ruplaa. Kolme hintaa kolmea eri laatuluokkaa varten, 7,5 ruplan kitaralla ei tehnyt yhtään mitään tai ainakaan sillä ei soitettu kahta biisiä peräjälkeen ilman massiivista uudellenviritys/kaulankorjausessiota. Olen omistanut tämmöisen kitaran ja kaiken muun huonon lisäksi siinä oli vielä halkeama kannessa. Korjasin sitä sen verran, että se ei hajonnut käsiin mutta soitettavaa peliä siitä ei olisi saanut. Paitsi jos olisi vaihtanut jokaisen osa.

Näissä kaikissa on sama erikoinen rakenne, sarjat ovat vaneria sekä halvoissa että kalliimmissa, mutta ilmeisesti kannen ja pohjan materiaalit vaihtelevat. Kyljet ovat myös jotain vaneria, jonkin venäläisen tekstin mukaan lentokonekäyttöön tarkoitettua erikoisvaneria.

Kaula on yhtä puuta ja takuulla tarpeeksi jyhkeä kestämään ilman kaularautaa, sääli että liitos koppaan on ryssitty (pun intended) tekemällä siitä jollain tapaa "säädettävä". Itse en ole kitaranrakentaja joten en pysty päättelemään mitä tuo "säätö" on ollut. Mahdollisesti sillä on voitu kompensoida eroja riippuen käytettiinkö kitarassa nailonkieliä vai teräskieliä. Ja siis tämä säätö tarkoittaa sitä, että kaula ei millään muotoa osu koppaan tehtyyn loveen, ei vaikka kuinka yrittäisi. Kaula siis passataan jotenkuten suunnilleen oikeaan kohtaan jonka jälkeen se kiinnitettään jyhkeällä pultilla jonka toiseen päähän on koneistettu neliskantinen "pultinpää" johon ei käy mikään työkalu, paitsi kitaran mukana tullut erikoismeisseli (joka todennäköisesti on ollut patterin ilmausavain). Virittäminen on tapahtunut siis kiristämällä kieliä ja samalla kaulaa tutkien ja sen kiinnitystä kiristäen tai löysäten. Erikoisena, masentavana, yksityiskohtana mainittakoon, että näissä on kaikissa satula tehty suoraan kaulaan.

Omakohtaisen kokemukseni mukaan kitaran saa kyllä vireeseen, mutta ongelmaksi muodostuu action, eli kielten korkeus otelautaan. Vaihtoehtoja on pääsääntöisesti kaksi, joko kielet läpsyvät ylempiin nauhoihin tai sitten action on parin sentin luokkaa jolloin kieltä painamalla se venyy jo sen verran että ei tarvitse murehtia hienovireestä. Käsittääkseni näitä ei pysty kunnolla soittamaan neljännen nauha yläpuolelta.

Itse soitan Lunatsarskiani slidella, osasyynä korkea action ja varsinaisena syynä se, etten osaa näppäillä kitaraa. Onneksi venäläiset 7-kieliset viritetäänkin avoin-G -vireeseen (D-G-B-D-G-B-D).

Kalleinta mallia näistä kitaroista en ole vielä nähnytkään, internettiä selaamalla olen oppinut, että niitä oli vain prosentti, tai vielä pahempaa, promille kaikista valmistuneista "Lunatsarskeista". Tarinan mukaan valtion hyväksymille virallisille ja oikeata musiikkia soittaville musikanteille hankittiin ihan oikeat soittimet ja muu kansa sai tyytyä näihin soitinten näköisiin tekeleisiin. Ahneet soitinkauppiaat myivät 22 ruplan Lunatsarskit yleensä käteisellä tiskin alta eniten tarjoavalle, täytyy pitää mielessä että 22 ruplaa oli iso raha tuohon aikaan ja soittokelpoisia instrumentteja jotka olisivat välttäneet ammattimaiseen keikkailuun ei yksinkertaisesti ollut.

"Lunatsarski" tai kitara mallia 344, hinta 7,5 ruplaa

 

Jo tästä voi päätellä millainen kaulakulma siinä on

Ylpeän valmistajan leima

Talla on todennäköisesti samaa puuta kuin kaula. Tallaluun paikalle on hakattu pala otelautanauhaa

Lakkapinnassa näkyvät siveltimenvedot, todennäköisesti kitara on lakattu jollain huonekalulakalla.

Kaula on jossain vaiheessa painanut osan kannesta sisään.

Kaula on yllättävän siistiä työtä

Oikein itku tulee kun näkee, että joku on ihan oikeasti soittanut tätä

Kannen rimoitus on vähintäänkin erikoinen

Ehkä neljän tunnin puljaamisen jälkeen sain kiilattua kaulan sellaiseen asentoon, että kaikkia kieliä pystyisi soittamaan neljännen nauhan alapuolelta, mutta silloin otelaudan ja bodyn väliin jäi tämmöinen tila

Tänne väliin kuuluu laittaa kampa :D

Neuvostoliiton Irwin? Suosittu Arkadi Severni soitti massatuotetulla Lunatsarkilla, huomatkaa otelaudan alle kiilattu kampa joka tukee kaulaa.

Kalliimpi vastaava on selkeästi parempi ja viimeistellympi. Kaulakin on maalattu.

Twitter?

Tämä on jokin väliinputoajamalli, venäjää taitava ystäväni sanoi että kitara on "aito" Lunatsarski eli tehty Leningradissa.

Action on melkoinen, muttei sentään tuo ensimmäiseksi mieleen munanviipaloijaa

"Säädettävä kaula"

Satula on samaa kamaa kuin muukin kaula

Lakkaus on vähän parempaa vaikka kerrokset ovatkin melkoisia. Sääli että kuvasta ei näy, mutta siellä on siveltimenvetoja siellä täällä!

Pahoittelut mahdollisista asiavirheistä, jos niitä ilmenee niin korjaan kyllä.