Kasvisgumbo

Oltiin faijan kanssa syvällä Baton Rougen kreolikortteleissa, mukana treenikassillinen mutkia mitkä piti realisoida käyttövaroiksi kotimatkalle. Kassista irtosi kuus ja puol tonnia, litran lesti bayou countryn kotipolttoista rommia ja padallinen kasvisgumboa. Gumbo vedettiin sivukujalla maassa istuen slaavikyykyssä maissileivän palan toimittaessa lusikan virkaa. Rommi toimi hyvin ruokajuomana, mutta se meni ensin polviin ja sitten päähän..

Tarvitaan:

1 iso paprika

3-4 varsisellerin vartta

ainakin 10 valkosipulin kynttä

2-3 nyrkinkokoista sipulia

kourallinen chilipalkoja

1 tlk ruskeita papuja

1 tlk valkoisia papuja

1 tlk maissinjyviä

1 tlk kikherneitä

4-6 perunaa

1 tlk tomaattimurskaa

0,5l vahvaa kanalientä (myös kasvisliemi käy)

1 rkl paprikajauhetta

1 rkl savupaprikajauhetta

2tl juustokuminaa

mustapippuria, helvetisti

Öljyä

4 rkl Vehnäjauhoa

Ensiksi pilko ihan kaikki kasvikset suupalan kokoisiksi, sipulit yhteen kippoon, paprikat, chilit ja sellerit yhteen. Perunat voi kuutoida myöhemmin. Ryi pavut, kikherneet ja maissit lävikköön valumaan.

Tarvikkeet pilkottuna ja valmiina rouxin tekoon!

 

Laita puoli litraa vettä kiehumaan ja sinne 2kpl kanaliemikuutioita.

Ota iso kattila, mielellään joku 4-5l. Kippaa pohjalle desi öljyä ja 4 rkl vehnäjauhoja. Laita lieteen tehoja sen verran, että vehnäjauho-öljyseos alkaa kypsymään ja ruskistumaan. Tarvitset teräksisen vispilän, vatkaimen tai lastan jolla hämmentää jauho-öljyseosta koko ajan. Se ei saa päästä palamaan!

Ruskistettua rouxia, paljon tämän ruskeammaksi ei arvaa päästää!

 

Tämä öljy-jauhoseos on gumbon sielu, sitä kutsutaan nimellä roux (lausutaan ruu) ja jokaisella kokilla on oma tapansa tehdä roux, aina rasvasta ja jauhoista riippuen niiden keskinäiseen määrään ja paahtoasteeseen. Roux antaa gumbolle sen ominaisen maun.

Ruskista jauhoseos niin ruskeaksi kuin uskallat, hyvä nyrkkisääntö on että ”nutellan ruskea” on se mitä seos on juuri ennen kuin se palaa. Vähän ennen tätä ruskistumisen astetta sammuta liesi ja kippaa sipuliseos kattilaan. Se jäähdyttää jauho-rasvaseoksen ja kypsyy samalla.

Sipulit jäähdyttämässä rouxia ja kypsymässä jälkilämmössä

 

Sekoittele tovi, laita liesi takaisin päälle, nyt keskilämmölle ja lisää paprika-chili-selleriseos kattilaan. Hämmentele tovi ja lisää mausteet. Sitten voit kippaa kanaliemen kattilaan, muista hämmentää voimakkaasti, sekä tomaattimurskan.

Pistä seos kiehumaan ujosti ja kuori sekä kuutioi perunat sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Lisää ne kattilaan, laita kansi puoliksi päälle ja alenna lämpöä niin paljon että keitos juuri ja juuri poreilee kannen ollessa päällä. Anna hautua pari tuntia, muista välillä hämmentää. Jos patasi kestää uunituksen, voit valmistaa gumbon myös uunissa.

Gumbon voi popsia sellaisenaan, tai riisin kanssa. Tai keitä vaikka perunoita kylkeen. Tyyli on vapaa. Lihaa ruokaansa kaipaavat voivat mättää sekaan mitä tahansa broilerista alligaattoriin. Ruokajuomaksi käy vaikka se paikallisten kreolien tislaama rommi..

Viitekehysryhmän viemää

Joskus vuosituhannen vaihteen seutuvilla pari bisneshenkistä tyyppiä tekivät nk. ”isoo gillaa” myymällä Alepan ja Sokoksen muovikasseja Japaniin viisitoistakertaisella hinnalla. Tokion nuoriso kipuili kahdeksan miljoonan lajitoverinsa puristuksissa ja oli valmis maksamaan 10 markkaa (en tiiä mitä oli jeneinä) Alepan muovikassista jossa kantaa koulukirjat opinahjoon matkallaan kohti salarymanin uraa. Koulupukujen ja tiukkojen ulkoisten normien kulttuurissa pienillä yksityiskohdilla viestitettiin omaa yksilöllisyyttä ja viitekehysryhmään kuulumista.

Nykyään kun elämä on siirretty internettiin, ei tarvitse enää asua Kalliossa minuutin matkan päästä mokkachaiburleskilatteé-cafesta avokadotoasteineen ollakseen hip vaan takahikiältäkin käsin voidaan olla niin sanotusti ajan hermolla. Individualismi vaatii tosin sitä näkyvyyttä siellä internetissä, eli itsestään täytyy pitää kovaa melua. Siellä on myös hyvä kuplautua. Eikä massasta erottautuminen ole enää niin helppoa kuin ennen jolloin riitti, että oli se tyyppi porukasta, joka oli vegaani tai keliaakikko. Edes veganismi ei enää riitä, pitää olla fennovegaani, fruitisti tai vähintäänkin kuulu seksuaalivähemmistöön veganismin lisäksi.

Kyse on ilmeisesti jostain heimokäyttäytymisestä. On ”meidän porukka” ja ”niiden porukka”. Ja tärkeintä on, että se oma porukka on aina oikeassa. Oman jengin kupla saattaa olla niin voimakas, että kuplasta poistuva tai poistuttava suljetaan ulos kuten spitaaliset aikoinaan. Viitekehysryhmän sisällä olevat elävät viitekehyksensä mukaan satakymmenenprosenttisesti koska sata prosenttia ei riitä. Vasemmistolaiset lukevat vain vasemmistolaisia uutismedioita, kuuntelevat vasemmistolaista musiikkia, käyvät vasemmistolaisten taiteilijoiden näyttelyissä jne jne. Vasemmistolaisten tilalle voit vaihtaa ihan mikä tahansa muun viitekehysryhmän; feministit, vihaiset lesbot, vegaanit, ilmastonmuutoksen kieltäjät jne.

Niin kutsuttu kadunmies..anteeksi kadunhenkilö on keskinkertaisessa harmaudessaan ambivalentti ja täysin kusessa mitä tulee someinfluensseriuteen. Vakiduunilla, heteroparisuhteella ja asuntolainalla pääsee korkeintaan raapaisemaan setämiehisyyden toksisen maskuliinista maailmaa, mutta ei mitään toivoa että pääsisi johonkin uutismediaan vähän valottamaan näkemyksiään. Kilpailu on kovaa ja siksipä todellisen individualistin täytyy muuttaa itseään kuten kameleontti vaihtaa väriä. Erityisruokavaliot ym on pelattu läpi jo aikapäiviä sitten ja masennuskin verrattavissa tavalliseen kausiflunssaan. Kukaan ei ole niin aikaansaapa kuin syvästi masentunut nuori vasemmistolainen; masennuksesta tehdään kirja, ellei peräti kirjasarja ja vähintäänkin asiasta käydään pitämässä puolensataa seminaaria. Se on kovaa hommaa istua masennusmassien kanssa Helsingin keskustassa omistusasunnossa ja itkeä miten kovaa elämä on ollut ja ennen kaikkea miten keski-ikäiset miehet jostain maalta todellakaan tiedä mitä masennus on. 

Koska masennus on nykyään kehnoon tatuointiin verrattava erikoisuus, kekseliäät nuoret kuuluvat muodikkaasti erilaisiin seksuaalisiin vähemmistöihin. Tätäkin kovempi juttu on, jos kuuluu johonkin etniseen vähemmistöön. Saamelaisuus on kova, vaikka olisit neljän polven stadilainen. Tai jos joku pari sukupolvea aikaisemmin on ei-kantasuomalainen. Kaikki nämä jotka vielä toissa vuonna liputtivat olevansa tasan yhtä suomalaisia kuin suo, kuokka, Jussi, sisu ja sauna vaikka ulkonäkö olisi jotain muuta kuin Elovena-tyttö (itsehän näytän aivan työttömältä venäläiseltä), ovat nyt YLPEÄSTI jotain harvinaista etnistä alkuperää. Someyhteiskunnan paarialuokkaa ovat nämä tiskirättitukkaiset supisuomalaiset, jotka hiki hatussa käyvät kirkonkirjoja läpi josko löytyisi joku isosetä Viipurista tms että voisi kutsua itseään karjalaiseksi.

Oma erikoisuus pitää keksiä säännöllisesti uusiksi, voit olla nyt vegaani mutta viimeistään kesän päätteeksi pitää jo olla masentunut. Tai ADHD, tai ADD. Näissähän parasta on, että voit itse diagnosoida itsesi, jos joku epäilee, hän on somekiusaaja -> eikun canceloimaan.

(Neuroepätyypillisyys on aika hyvä "yleisvaiva" jolla hakea huomiota! #protip)

Myös köyhyys on hyvä erottautumiskeino ja vahva viitekehysryhmä. Köyhyydessä on se hyvä puoli, että sen kokemus on täysin subjektiivinen. Köyhä voi olla vaikka olisi auto, kesämökki ja 70m2 kämppä Stadissa, ratkaisuna on pitää auto ja kesämökki muijan nimissä ja kämppä Stadilta vuokralla – vitun espoolaiset!!

Suurin yhteinen nimittäjä näille kaikille mikrokokoisille klikeille, on ehdoton oikeassa olemisen pakko. Tästä surullisena esimerkkinä on netissä valtoimenaan vellova myrkyllinen cancel-kulttuuri.

Onneksi omaa elämää voi elää juuri kuten haluaa ja antaa piut paut netissä päätään aukoville hörhöille. Kannattaa myös aika ajoin tarkastaa, ettei itse ole joutunut osaksi jotain haitallista viitekehysryhmää jossa oma elämä on jatkuvaa poliittisen korrektiuden ja omien arvojen ääneen huutamista suureen tyhjyyteen jota sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan.

Kirjoittaja on sekakäyttäjä ja liikemies joka on uskotellut radioaktiivisen kauppakeskuksen raunioissa majaansa pitävälle kannibaali-ryöstelijäprimitiivijengille olevansa puolijumala ja täten koskematon.

Hyvää naistenpäivää, lakkautetaan naistenpäivä! Tehdään oikeita tekoja tasa-arvon puolesta!

Ja miestenpäivä, lakkautetaan sekin! Näillä teemapäivillä on ollut hyvä tarkoitus mutta ne ovat kääntyneet itseään vastaan tässä narsistisessa ajassa mitä elämme. Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, kenties jopa maailman tasa-arvoisin maa. Tämän huomaa erityisesti naistenpäivänä, sen sijaan että juhlittaisiin teitä ihania naisia, naiset kaivavat jopa huvittavan epätoivoisesti dataa internetin syövereistä todistaakseen vain, että elämme epätasa-arvoisessa maailmassa.

Olen tänään todistanut, surffatessani somessa yhden aamukakkasession verran, että misogyniaa on mm. valokatkaisimien sijoittelussa, konttorikalusteiden suunnittelussa ja asioiden painoissa. Muistatteko vielä ajan, kun epätasa-arvoa oli se, että naiset eivät saaneet äänestää ja ajaa autolla? Kaikki nämä asiat on saavutettu (Suomessa) joten epätasa-arvoa pitää kaivaa vaikka väkisin, aina löytyy maailmankolkka, jossa naisilla menee huonommin kuin katukoirilla, se miten se liittyy Suomeen, suomalaisiin tai suomalaiseen kulttuuriin ei ole minulle vielä auennut. Sen verran voisin kuitenkin muistuttaa, että kun te kaivatte jonkun kolmannen maailman persläven statistiikkaa esille, ja mainitsette että X% (=puolet kolmannen maailman persläven väestöstä) naisista asuu ilman sähköä ja puhdasta vettä, niin siellä samassa mestassa asuu myös miehiä ja lapsia ilman em. fasiliteetteja.

Eipä sillä, etteivätkö miehet olisi kunnostautuneet uhriutumisen saralla. Kun miestenpäivä koittaa niin johan alkaa itkeminen intin pakollisuudesta, miesten mielenterveysongelmista ja hauraasta maskuliinisuudesta.

Miehet ja naiset; tehkää asioille jotain. Ei ne asiat itkemällä parane.

Kaiken tutkimuksen ja tiedon valossa paras keino lisätä tasa-arvoa, on lisätä koulutusta.

Tässä vaiheessa joku sieltä takarivistä varmaan jo huudahtaa sormi pystyssä että; paras tapa lisätä tasa-arvoa on lisätä tyttöjen ja naisten koulutusta.

Kyllä. Ihan oikein. Siitä päästäänkin siihen, että koulutuksen lisääminen on itse asiassa vasta toiseksi paras tapa lisätä tasa-arvoa.

Mikä sitten on paras tapa lisätä tasa-arvoa? Uskontojen kieltäminen. Siellä missä on hartaimmat fundamentalistit, on myös eniten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, hyväksikäyttöä sekä sortoa. Missä uskossa ollaan väkevimpiä, tehdään myös kaikki ne epäonnistuneet abortit, estetään naisten kouluttautuminen ja harrastetaan lapsiavioliittoja.

Ei liene mitenkään sattumaa, että nk. vauraissa länsimaissa uskonsa puutteessa käpristelevät feministit ja nykynaiset kääntyvät uuspakanismiin ja luonnonuskontoihin. Kukapa ei tahtoisi olla wiccalainen, yhtä luonnon kanssa ja diggailla sellaisia uskonkappaletta kuin ”tee toisille, kuten tahtoisit itsellesikin tehtävän” jos toinen vaihtoehto on pelata siinä jengissä jossa nainen on keittiöön vangittu synnytysautomaatti, joka ei saa itse päättää omasta vaatetuksestaan ja jota leivotaan kerran viikossa dunkkuun ja hyvässä lykyssä ammutaan takaraivoon hiekkakuopalla jos kerran vuoteen syntyvistä lapsista liian suuri osa on tyttöjä.

Tasa-arvo toteutuu jahka uskonnoista päästään. Uskonnot ovat maailman syöpä ja maailman suurin epäoikeudenmukaisuuden mahdollistaja.

Kirjoittaja on sekakäyttäjä ja liikemies joka haaveilee Malminkartanon täyttömäellä järjestettävästä juuston perässä juoksemiskilpailusta ja siihen osallistumisesta sekä tunnelisodankäynnistä kansainvälistä pedofiili-satanisti-liskoihmisryhmää vastaan (kuuntelin token tuben puol ysin uutiset kännissä okei...)

Suuri naiset vastaan miehet turpiinvetoskaba

Olen aina pitänyt itseäni feministinä, minulle feminismi on edustanut edistyksellisyyttä, hyvyyttä ja ennen kaikkea sukupuolten välistä ehdotonta tasa-arvoa. Olen viime aikoina kipuillut sellaisten tunteiden kanssa, että olisin huono feministi tai kenties en olisi feministi lainkaan. Saattaisin jopa olla tyystin paha ihminen, ihan vain niillä perusteilla että olen XY-kromosoninen, jalkovälissä killuu kivekset ja naamassa rehottaa ruokoton parta. Olen siis mies ja on olemassa ihmisiä joiden mukaan en ole feministi vaan kategorisesti paha.

En ole vielä päässyt jyvälle siitä, miksi kaikkein kiihkeimmin feministeiksi julistautuvat naiset (ja toki miehetkin) jatkuvasti pyrkivät iskemään kiilaa mies- ja naissukupuolien väliin. Riitaa haetaan kuin nakkikioskilla yöaikaan, eikä kyse ole mistään suomi24-palstan roskakorin markku953945-nimimerkkien ”vittuku ämmät ei osaa ajaa”-tason heitoista vaan ihan valtakunnan ykkösmedioissa maalaillaan sellaisia visioita, että kaikki miehet ovat naisia vihaavia sikoja.

En voinut olla lukematta, Ylen uutisapin minulle oikein tarjotessa, Emmi Nuorgamin 4.3.2021 julkaistua kolumnia otsikolla ”Kuukautiskeskustelussa ei ole kyse verestä vaan ihmisoikeuspolitiikasta” sillä feministinä ja erityisesti feministimiehenä aihe kiinnosti minua, aavistin pääseväni lukukokemuksen kautta syvemmälle vastakkaisen sukupuolen arkielämän ongelmatilanteisiin. Vaan valitettavasti tärkeä asia suurilta osin hukkui demagogisen ryöpytyksen alle. Itse kun tykkään kirjoittaa, niin minua vituttaa suunnattomasti kun fiksut ja hyvät kirjoittajat sokaistuvat omasta nerokkuudestaan ja alkavat kompuroida paskoissa esimerkeissä ja rinnastuksissa jotka ovat niin pahoin tuhoutuneita jo esiintullessaan, että ne voidaan tunnistaa ainoastaan hammaskartan perusteella.

Jo heti kolumnin ensimmäinen kappale kertoo subjektiivisesta, nöyryyttävästä ja hirvittävästä kokemuksesta, mutta millä lihaksilla yleistetään, että tämä nöyryyttävä ensikokemus on universaali merkki hävettävästä asiasta? Jos minä kertoisin miten kaupan (naispuolinen)* kassa nauroi ääneen kun minulle tuli äänenmurros matkalippua ostaessa, olisi huomattavan kohtuutonta laajentaa tästä yleistys jonka mukaan naiset eivät ymmärrä kasvuiässä olevia poikia (NAISET VIHAAVAT MIÄHIÄ!!)

Entäs miksi laukusta putoava tamponi olisi maailmanloppu? Miksi laukusta putoava kondomi ei olisi? Vai olisiko se voimaannuttavaa? Kuka jumalauta näistä enää tietää... Kirjoittajan äidillä taasen tuntuu olevan se peräänkuulutettu terve asenne kuukautisia kohtaan, vaan sekin on hävettävää, noloa ja väärin (ehkä äitikin on misogynisti osa tuhatvuotista kansainvälistä patriarkaatin salaliittoa???) En enää ymmärrä mitä luen, pitäisikö nyt seuraavaksi tehdä vastaavanlainen kolumni turistiripulista ja itkeä sivun verran miten ei voi matkustaa Intian vuoristoon koska siellä ei ole bidesuihkuja? Siis mitä? Miksi housuun kakkaaminen on noloa, mutta pyttyyn kakkaaminen siistiä, kirjaimellisesti! Vitsin patriarkaatti!!!1111

Kolumnin ehdottomasti älyttömimmässä kohdassa Emmi kertoo, miten koko perheen voimin voidaan kyllä katsoa toimintaleffaa jossa sankari suolistaa viholaisen jos toisen veren roiskuessa yli äyräiden ja se on ihan fine, mutta sitten mainoskatkolla esitetään kuukautissuojamainos, jossa siteeseen kaadetaan sinistä nestettä punaisen veren sijaan. Tämä oli lukemani mukaan selkeä osoitus siitä, kuinka misogynistinen maailma on ja että kuukautisveri on ”hävettävä alapään asia”. Luettuani tämän menin vessaan ja mottasin itseäni naamaan, niin idioottimaisen tyhjänpäiväinen tämä vertaus oli. Minä en ole oikea ihminen tekemään tätä seuraavaa, mutta jonkun on nyt pakko: 

Emmi hyvä, elokuvat on elokuvia ja mainokset on mainoksia. Elokuvat valitaan katsoa, mainokset tulevat pyytämättä. Ei mainoksissa voida näyttää oikeaa verta, se on huonoa mainontaa. Sen takia kaikki laastari- ja haavasidemainokset toimivat siten, että jokin rusoposkinen kakara teloo polvensa fillaroidessaan ja sitten vanhempi laittaa siihen laastarin. Miettikää laastarimainosta jossa aikuinen ihminen pesee käsin astioita, viinilasi hajoaa, leikkaa tiskaajan kämmenen halki, jonka jälkeen hurme roiskuu kuin lokakuun loska pitkin keittiön tasoja? Eipä paljon houkuta ostaa laastareita, ainakaan sen merkin. Siksi mainoksissa ei näytetä verta, ihmiset eivät halua oksentaa kauhusta kesken mainoskatkon.

Tärkeissä yhteiskunnallisissa kolumneissa on ilmeisen tärkeää, että viesti on osoitettu päättäjille. En kyllä ymmärrä miksi hitossa, sillä eihän meidän päättäjiä voi tavoittaa edes vaalien avulla. Emmillä on nyt kova huoli siitä, että menstruoivat naiset (vaikka kuulemma nykyään myös miehellä voi olla kuukautiset......) jäävät päätöksenteosta pois globaalilla tasolla, eli siis puolet maapallon väestöstä on asetettu sivuun, paarialuokkaan, b-luokan kansalaisiksi. Minä taasen olen, yksinkertaisena ruokabloggarina ja viinaanmenevänä timpurina, huolissani ihmisistä joilla kasvaa kynnet, tulee turistiripuli ja hiki saunassa eli ylipäätänsä elävistä ihmisistä ja heidän oikeuksistaan, ihan globaalilla tasolla.

Ihan siis suoraan sanoen, en todellakaan ymmärrä tätä keinotekoista vastakkainasettelua, tätä suurta naiset vs miehet turpiinvetoskabaa. Naisilla on naistenvaivoja, miehillä on miestenvaivoja ja kaikki me tullaan kuolemaan joskus, kannattaako elämää omistaa sille että keksii ongelmia? Noh, saahan niistä hyviä kolumnin aiheita. *yskii*

Tähän vielä loppukaneettina ihmettelen tätä riemuvoittoa mihin kaikki äänekkäät feministit pyrkivät, nimittäin arvonlisäveron poistamiseen kuukautistuotteista – ja tähän väliin sanon, että kannatan asiaa täysin – mutta sitä en ymmärrä, että miksi se logiikka ei tässä toimi, että kun veroa alennetaan niin valmistajat ja jälleenmyyjät nostavat hintoja niin että lopputuloksena on samanhintainen tuote, jolla on parempi kate. Ottaen huomioon, että suurin osa nykyfeministeistä on vasemmistolaisia ja juuri vasemmistolaiset ovat aina veronalennuksia vastaan ja samalla argumentilla ollaan huudettu naama punaisena milloin kotitalousvähennystä vastaan, milloin jotain muuta yleishyödyllistä.

No saahan näitä asioita onneksi aina ihmetellä ja nettiin kirjoittaa niistä!

 

Kirjoittaja on sekakäyttäjä ja liikemies joka toivoo yhteiskuntajärjestyksen romahtamista dystooppiseksi anarkiaksi jota hallita rasvattu yläkroppa paljaana ja kaahata hiekkadyynien läpi nitrometaanilla kulkevalla Honda CR-Vllä.

 

*katsoin asiakseni eritellä kassahenkilön sukupuolen sillä käsittääkseni minulla on oikeus tehdä näin, vaikka se ei mitenkään liity tarinaan millään tavalla mutta nykyfeminismin tyylille uskollisesti lyön kiilaa sukupuolten väliseen (keinotekoiseen) kuiluun

Lidl ilmeisesti pölli mainokseni ja heitä ei edes hävetä?

 

Taas on pitkätukkaa vedätetty. Kustu silmään. Viilattu linssiin. Pantu halvalla.

Joskus vähän ennen vuodenvaihdetta yhteisöpalvelu Twitter lanseerasi 24h voimassa olevat 30s pitkät videopätkät ”fleetit”, kuten Facebook ja Instagram olivat lanseeranneet ”storynsä” paljon aikaisemmin. Lisäystä kritisoitiin voimakkaasti, sillä Twitter on ensisijaisesti koettu mikroblogipalveluksi, jossa viestintä tapahtuu kirjoittamalla, ei videoilla ja kuvilla – kuten liki jokaisessa muussa mediassa.

Päätin omalta osaltani lyödä läskiksi näiden videopätkien kanssa, itseäni suuresti hatutti muiden käyttäjien tyyli jakaa videoissaan lähinnä tiktok- ja instagramprofiiliensa materiaalia, joten ryhdyin kuvaamaan typerintä keksimääni juttua. Aloin lukea mainoksia ääneen, niin tosissani ja aidosti kun pystyin. Mainoksia tuli postiluukusta kuitenkin liikaa, joten päätin keskittyä Lidlin mainoksiin, luinhan ne joka tapauksessa.

Kehitin noin viikossa hahmon, eräänlaisen karikatyyrin, joka videoilla lukee ääneen selaamaansa Lidlin mainoslehteä, tehden samalla tussilla merkintöjä siihen ja möreällä äänellä kommentoi sellaiseen lievän kärkkääseen tyyliin, mikäli jokin tuote oli arveluttava tai jotain sellaista mitä en haluaisi syödä ja naureskellen kymmenen euron paistinpannuille.

Näyttökertoja videoille kertyi ensin satoja, sitten puolisen tuhatta ja lopuksi melkein tuhat katsojaa vuorokaudessa. Nämä Lidlin mainosten ääneenluvut saivat lopulta sellaisen suosion, että jos posti ei jakanut mainoksia meille, minun piti käydä Lidlissä hakemassa ne, jotta saisin kansan vaatimat videot kuvattua.

Pian pitkin twitterversumia alkoi kuulua vaatimuksia, että Suomen Lidlin pitäisi tehdä kaupallista yhteistyötä kanssani. Suhtauduin naureskellen asiaan, mutta kun Suomen Lidlin twittertili heitti sähköpostiosoitteella ja halusi kuulla ehdotukseni, kirjoitin heille sivun verran tekstiä mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä. Olihan twiiteilläni kuitenkin näyttökertoja 3,5 miljoonaa kappaletta kuukaudessa joten näkyvyys oli taattu.

Tämä sähköposti lähti ehkä neljä viikkoa sitten. Lidl kuittasi sen vastaanotetuksi heti ja sitten ei kuulunutkaan mitään kahteen viikkoon jonka jälkeen sain sähköpostin, jossa pahoiteltiin vastauksen kestämistä ja lyhykäisyydessään kerrottiin, että Suomen Lidlillä on täysin osaava markkinointiosasto ja ”nyt vaan ei resurssit riitä ryhtyä kehittämään yhteistyötä”. Että kiitos mutta ei kiitos, ala vetää.

Toissa päivänä alkoi sataa onnitteluja ”siitä lidlin mainoksesta” ja ”markkinointiyhteistyön onnistumisesta”. Olin että mitä helvettiä nyt ja kyselin vähän näiden onnittelujen perään. Sain kuulla, että radiossa pyörii ”se sinun mainoksesi jossa se kundi lukee mainoslehteä ääneen, sivut vaan rapisee ja jostain pitkätukasta sekä koomisen radiotiskijukkamaisesta äänestä väännetään vitsiä”.

Olen nyt sitten vastaillut onnittelijoille, että ”ei, se en ole minä siinä mainoksessa”, eikä se mainos enää ole minun.

Se ei ole enää minun sillä Suomen Lidl varasti sen?

Eniten tässä vituttaa se, että miljoonien liikevaihtoa pyörittävä Lidl olisi voinut vaikka sanoa, että ”paska idea mutta kehityskelpoinen, me ostetaan se sulta lahjakortilla tai vastaavalla” ja homma olisi ollut ihan hyvä sillä.

Nyt taitaa mennä saksalainen elintarvikeliike boikottiin minulta.

 

 

 

edit. 2.3.2021 klo 11:37

 

Suomen Lidl on twitter-tilillään ilmoittanut, että heidän radiomainoksensa jossa esiintyy Sami Kuronen, on puhtaasti sattumalta samankaltainen kuin fleettini. Tapaus lienee loppuunkäsitelty.