Sato talteen

Sadon säilöntä for dummies.

Kun pakkanen on täynnä, se täyttyy nopeasti kaikista übertulisista chileistä joita kukaan ei pysty syömään, niin on aika kuivata chilipalot! Kuivaaminen on mainio tapa säilöä chiliä ja soveltuu erinomaisesti juurikin c. annuum-suvun chileille joissa ei aromia ole juurikaan, mutta poltatta sitäkin enemmän. Lisäksi tämän suvun chilit antavat usein runsaasti satoa.

Itse käytin tylysti karhunlankaa ja ompeluneulaa apuna. Palot kannattaa viiltää auki kärjestään, tämä nopeuttaa kuivumisprosessia eivätkä palot pääse niin helposti mätänemään.



Annetaan roikkua kunnes rapisee eikä jousta sormien alla. Itselläni tähän meni n. viikko.

Podit kerätään uuninpellille, puhtaan paperin päälle ja niistä nypätään kannat pois.

Uuni lämmitetään 150'c ja sammutetaan heti kun valittu lämpö on saatu. Pelti chileineen laitetaan kuumaan uuniin tunniksi pariksi. Nyt viimeistään pitäisi palkojen olla kuivia.


Aikaisemmin päivällä käydään automarketissa ostamassa suurinpiirtein mikä tahansa edukas pippurimylly. Itse päädyin liki riistohintaiseen cole&masonin (n.15€) akryylimyllyyn koska siinä "nokka" on ylöspäin, eli kun annostelu on päättynyt, ei chilinmurenia pitäisi päätyä enää pöydälle (nimim. "Nagaa silmässä".)

Sitäpaitsi kaulassa roikkuva brosikka lupaa myllylle elinikäisen takuun joka taatusti vetoaa kaikkiin meihin piheihin kamahomoihin.

Leivinpaperi kääritään chilien ympärille nätisti ja paketti kietaistaan keittiöliinan/pyyhkeen sisään. Seuraavaksi chilit muserretaan pyörittämällä kaulinta tai pulikkaa koko paketin päällä. Jos leivontatarvikkeita puuttuu, myös lihanuijaa voi käyttää. Tai nyrkkejään. Tai fillarikypärää...



Sitten paketti avataan varovasti ja sisältö kaadetaan valinnaiseen astiaan josta voi vielä napata viimeiset kannanpalat pois joukosta ja mahdollisesti lusikalla hienontaa isoimpia rämmäleitä.

 













Täytetään mylly ja nostetaan se ruokapöydälle odottamaan käyttöä.

Juu anoppi ottaa siitä vaan, se on paprikaa