”Hei anteeksi
setä, onko kaikki kunnossa?” puskaan kurkistava cousteaupipoinen
hipsteri kysyi.
Pekka makasi
elottomana oksien keskellä.
Hipsteri oli
tarraamassa Pekkaa jalasta, mutta nähtyään mokkasiinit hän
kavahti inhosta ja hamusi käteensä kepin jolla tökkiä kuolleelta
näyttävää (ja haisevaa) yöelämäprofessoria.
”Hei jäbä, onks
kaikki kunnossa?” hipsteri yritti vähän kovemmin.
Pekka vääntelehti
epämukavalla kuolinvuoteellaan ja kähisi; ”srapnelli, mahaosuma,
se on menoa nyt, tuokaa pappi...eikun jäätelöä..panacodjäätelöä!”
”Mitä hittoa?”
sanoi hipsteri ja kumartui Pekan puoleen, nypäten vääntyneen
rekisterikilven, joka oli tarrautunut Pekan ryppyiseen kravattiin
jääneeseen ketsuppitahraan.
”Et sä ole
haavoittunut, tää on ketsua bögöstä tai houdarista” hipsteri
sanoi Pekalle joka avasi silmänsä ammolleen.
”MITÄ?”
huudahti Pekka joka oikaisi itsensä yhdellä nykäyksellä pystyyn.
”Fake news?”
Pekka kysyi ja samalla kopeloi itseään; ”Pekka ei kuole?”
”Ei..aika
uskomatonta että selvisitte tosta ilmalennosta ja räjähdyksestä
ilman naarmuakaan. Siis ihan uskomatonta. Jos mä olisin sä, niin
lottoaisin tänään.” hipsteri kertoi nyökytellen niin, että
naurettava leukaparta tutisi.
”Kyllä kyllä, me
selvittiin. ME! ME! MISSÄ ON JOPO-PIETARI?!” Pekka hätääntyi ja
loi katseensa ympärilleen, juoden samalla hipsterin Pabst Blue
Ribbonin yhdellä pitkällä huikalla?
”LIKAHIPPI MISSÄ
SÄ OOT?!” Pekka kailotti.
”Hei eiks toi
ollut mun bisse?” hipsteri ihmetteli.
jatkuu huomenna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti