Räyhis ja Sauris seikkailevat, osa 3

”Nyt tänne ja ne puukengät jalkaan!” Pekka komensi. Hippi kampesi piilostaan esiin ja nurkui;

”Miksi. Miksen mä vaan voisi istua tarakalla?”

Pekalla alkoi vitsit olla vähissä, hän otti parhaan komentoäänensä; ”tää on nyt käyty läpi jo aika monta kertaa. Sä olet liian lihava tarakalle, me mennään nurinniskoin ekassa ylämäessä kun sun ruhos kiikkuu takapakkarilla. Sitäpaitsi Risto Hanhi ehti huutaa apus takapakkarille ikuisesti loppuelämäkseen. Sun on nyt pakko vetää artsina tää reissu.”

”Vitsin Risto. Mä en kyllä tykkää kun sä suosit Ristoa aina kaikessa. Mikset sä vedä näitä hollannikkaita jalkoihisi ja vedä itse artsityylillä, kyllä mä osaan mopoa ajaa” hippi lausui.

”Nyt lopetat. Tiedät varsin hyvin, että mun ballerinajalat on aivan liian herkät tuollaisiin puukenkiin!” Pekka sanoi ja varmuuden vuoksi riisui törkyisen mokkasiinin jalastaan ja sukkansa reiästä vilkutti hipille isovarpaallaan jota ei oltu pesty sitten presidentti Halosen kauden. ”Kengät jalkaan ja artsityylillä mennään. Nyt lähtee!!” Pekka huusi voitonriemuisesti.

Hippi riisui nauhattomat boomeriskeittikenkänsä, tunki ne farkkurotsin povareihin ja ryhtyi sovittelemaan puukenkiä jalkoihinsa. Seuraavaksi sankarimme otti tukevan otteen pappatunan tarakasta, johon Pekka oli kääräissyt makuupussin alustasta ja Punavuoren raudasta pöllitystä jeesusteipistä tukevat hantaakit. Suureksi harmituksekseen hippi myös näki, että tarakan pienoihin oli kiinnitetty pieni huumorirekisterikilpi, jossa luki ”Risto”.

”Kirottua.” sadatteli hippi, toki huomattavasti värikkäämmin.

Pekka valutteli mopedin puistikosta Korkeavuorenkadulle hipin klonksutellessa puukengissään perässä. ”Nyt kipin kapin mennään Strinbergille, Igor on jättänyt salkun miestenvessaan ja kun saadaan se haltuun niin painellaan treenikselle. Salkussa on jotain minkä Risto voi muuttaa rahaksi!” Pekka tohisi ja iski silmää tapansa mukaan molemmilla silmillä.

Hippi oli ihmeissään mutta otti tukevasti kiinni kun Pekka käytteli kaasukahvaa saaden vm. 1958 pappatunturin ärjymään kuin lohikärmes joka on juuri pudottanut vasaran varpailleen.

”Niin hei mikä helvetin ’artsityyli’?” hippi huusi punahehkuisen pakoputken sarjatulipaukkeen sekaan. Pekka kurkkasi olkapäänsä yli, iski taas silmää molemmin silmin, ja huikkasi. ”Arto Nyqvist”.

Jatkuu huomenna..