Sauris ja Räyhis seikkailevat, osa 13

”Tadaa tadaa, mitä helvettiä te olette tehneet?” poliisi ärjyi kaksikolle.

Koko puisto tuijotti Eino Leinon patsasta, jolla oli improvisoitu myllynkivikaulus nyt kaulassaan.

”Katsokaas, kyse on taideprojektista johon musiikki liittyy!” Pekka aloitti.

Hippi jatkoi; ”Kyllä, tän proggiksen nimi on ’Eino Leino goes keskiaikataidepaska’. Pekka Sauron & The Shake Shakes esittää Eino Leinon runoja sovitettuna 1500-luvun soittimille.”

”Mut Pekka Sauron soittaa kuitenkin kaikki soolonsa helmenvalkoisella 1962 Stratocasterillaan!” Pekka ehti väliin muistuttamaan.

”Mutta muuten taustaorkka vetää autenttisilla soittimilla, on luuttua ja kampiliiraa. Itse puhallan okariinaan” likainen takkukasa vakuutteli poliisille.

”Okariina? Kukkopilli se on.” Pekka muistutti.

”Pliis, Peqi. Onko pakko?” hippi vastasi

”Älä sano mua Peqiksi.” sanoi Pekka ja näytti pettyneeltä emojilta.

Seuraavaksi seurasi pitkä ja monipolvinen vuoropuhelu sekä paikalla olleen poliisin, että yleisön kanssa. Lukijaa säästettäköön tältä kuivalta, paljon lakitekstiä sisältävältä dialogilta, mutta kukin voi tykönään kuvitella sellaisen montaasijakson jossa puhutaan paljon kädet levällään ja välillä punnerretaan maassa tai imitoidaan hevosella ratsastajaa. Jättiläismäisen sähliksen päätteeksi musiikilliset neromme onnistuivat irroittautumaan poliisista sekä väkijoukosta ja ottivat kurssiksi tutun ja turvallisen Strimbergin kahvilan Espan ja Mikonkadun kulmasta.

”Huh huh, siinä oli sakot ja putkareissu jälleen lähellä!” Hippi puhalteli ja pyyhki kylmenneitä hikikarpaloita otsallaan.

”Pyh! Lisää vain kunniaamme ja mainettamme musiikkirintamalla!” Pekka uhkui voitonriemuisesti; ”Hei kyyppari, pistä kaksi pitkää A’ta, parsakeitot ja fernet brancat!” tilasi hän lennokkaalla tyylillään baarimikolta joka loi pitkän katseen salin seinällä olevaan kelloon joka näytti 11:15.

Naapuripöydässä istui kaksi vanhempaa rouvaa perunaleivosten ja maitokahvien äärellä, toinen heistä sanoi värisevällä äänellä ”Kuinka KAM-MOT-TA-VAA!”, toinen rouva jatkoi; ”Mikä synti ja häpeä, nähdä Helsingin yliopiston professori nauttimassa viinahuumetta näin säädyttömän aikaisin! Minä olen aina luullut, että te olette kunnon ihminen!”

Pekka ja Hippi katsoivat mummeleita, sitten Pekka sanoi; ”Ei kuulkaas hyvät rouvat, en minä ole kunnon ihminen, minä olen rokkitähti.”

Mummelit tyrskivät epäuskoisina, jättivät kahvinsa kesken ja purjehtivat tuohtuneina ulos.

”Lisäsimme mainetta ja kunniaa?” Hippi kysyi varovaisesti?

”Lisäsimme mainetta ja kunniaa.” Pekka totesi ja painoi naamansa parsakeittoon ja aloitti ryystämisen.

Jatkuu huomenna...