Röpö-Pietari ja
Pekka Sauri katsoivat toisiaan silmiin ja kävivät keskustelua
ajatuksen voimalla:
”Meidän pitää
nyt keksiä jotain ja äkkiä” Pekka morsetti kulmakarvojaan
heilutellen.
”Suuttuukohan toi
poliisi jos laitan palamaan näitä maasta löydettyjä tuotteita?”
Hippi yritti telepaattisesti viestittää.
”Mä yritän saada
tänkin näyttämään musavideoon liittyvältä!” Pekka yritti
sädettää ajatuksensa hipin kaaliin intensiivisen tuijotuksen
avulla.
Ӏh hitot
homeafgasta, olisko mulla taskun pohjalla vielä niitä sieniä mitä
Risto kasvattaa treeniksellä?” Hippi mietti nyt jo toveristaan ohi
katsoen ja täysin ajatuksiinsa vaipuneena.
Pekka selvitti
kurkkuaan; ”Hyvä on! Paljastan kaiken!” hän puhui
juhlallisesti, ”Tämä oli osa performanssia! Taidetta!”
Poliisi katsoi
kaksikkoa kuin kahta järkensä menett..tai no jätetään sanomatta.
Pekka kumartui supattamaan jotain Hipin korvaan ja tämä nyökytteli
ymmärtäväisen oloisena.
Kaikkien suureksi
hämmästykseksi yöelämäprofessori lähti toverinsa avustuksella
kiipeämään kansallisrunoilijamme patsasta pitkin, tavoitellen
Eino-sedän kaulan ympärillä killuvaa vannetta. Päästyään
vaimeasti kiroillen istumaan patsaan hartioille alkoi Pekka riisua
vaatteitaan.
”Peqi hei! Ei nyt
mitään stripteasea, muista mitä kävi Viru-hotellissa!” Hippi
huuteli hädissään patsaan juurelta.
”Älä viitsi
muistuttaa!” Pekka vastasi ja tiputti rasvaisen pikkutakkinsa
maahan toverilleen; ”sitä paitsi se oli Risto Hanhen vika kun
laittoi sitä syyhypulveria mun kauluksesta sisään!!”
”SYYHYPULVERIA? Se
oli bolivialaista kokaiinia! Vaivalla hankittua boostaamaan meidän
rock-uskottavuutta!” Hippi rääkyi patsaan juurelta.
Poliisisetä
vaikutti enemmän ja enemmän kiinnostuneelta parivaljakostamme.
”Olkoot vaikka
Maradonan hovihankkijan marssipulveria, syyhypulveriksi se muuttui
pölistyään mun verkkopaidan ja nahkan väliin!” Pekka vastasi
tuohtuneena yläilmoista.
Väkijoukko likaisen
hipin kanssa seurasi silmä kovana mitä kansallisrunoilijamme
yläpäässä tapahtui; näytti aivan siltä kuin hikinen
yöelämäprofessori olisi pingotellut, enemmän tai vähemmän
valkoista, aluspaitaansa mopedin vanteen ympärille. Yleisöstä
kuului epäuskoista mutinaa ja jopa suoranaisia vastalauseita.
Pekka napitti
kauluspaitansa kiinni ja luisketteli alas pitkin
kansallisrunoilijamme vartta.
”Tadaa!” hän
julisti voitonriemua uhkuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti