Sauriksen ja Jopo-Petskun eeppinen saaga, osa 14!

Kaksikko ruokaili hiljaisuuden vallitessa, kumpikaan ei ollut ihan selvillä, että mihin aikaan ”Igor” piti tavata. Yhtäkkiä parivaljakko tunnisti mustaan nahkatakkiin pukeutuneen Igorin joka tuli pälyillen miestenvessasta. Ilmekään ei värähtänyt kellään, kun ”kontakti” livahti ravintolasta ulos.

Hippi oli kuin lentoon lähdössä; ”älä nyt jukuliste steppaa siinä!” Pekka sihahti fernet branca ryyppyjen välissä; ”me jäädään vielä kiikiin jos heti kirmataan tonne hakemaan salkkuun täytettä!”.

”Okei okei, hitsi kun mä vaan olen tämmöinen hoppuhousu luonteeltani!” Hippi tuskaili; ”Olen tehokas sähikäinen! Tuskin maltan istua alas edes ruokailemaan! Mutta olet oikeassa, lienee parasta vain pelata coolia.” hän jatkoi.

”Jees” virkkoi Pekka ja päästi miehekkään röyhtäyksen. ”Tää auttaa sua relaamaan, löysin tän taskustani kun puin rotsia päälle sen patsaskiipeilyn päälle.” Pekka sanoi ja heilutti hiirenkorville selattua muistikirjaa.

”Mikä ihme toi on? Onko se jotain lääkitsevää ainetta kun se kerran auttaa mua relaamaan? Pitääkö toi polttaa vai syödä????” Hippi kysyi.

”Mun vanha päiväkirja parin vuoden takaa! Oi niin hauskoja muistoja täältäkin löytyy! Nyt nojaat taaksepäin ja kuuntelet, mä luen sulle vähän ääneen.” Pekka sanoi ja teki hypnotisointieleitä käsillään.

”Käytiin Räyhiksen kanssa Hauholla Muurikki-tädin jokakesäisillä 60-vuotispäivillä ja sielläkin lähinnä siksi, että täti tapaa tarjota hämäläistä perinneruokaa *paakkua*, joka mehevöitetään puhdasoppisesti vähintään kahden viikon kompostihauteessa ja liekitetään pöytäviinalla tai Lasolilla, ellei pöytiäistä satu olemaan käsillä. 

Halusin myös esitellä Räyhiäisen tädilleni siinä toivossa, että täti suostuisi sponsoroimaan meidän vuoden 2020 kesäkiertuetta, kuten hän oli kautta rantain jo lupaillut. Vähän tietysti pelkäsin, että Räyhis mokaisi koko jutun tavalla tai toisella, mutta riskejä on otettava.

Juhlat sujuivat perinteisin menoin: Feetu-setä kaatoi taas sahtipäissään Wartburginsa katolleen Hevosenpierettämänmäen shikaanissa, ja Nyhtö-serkku veti vanhasta muistista polkupyörän lipputankoon roikkumaan. Yhteislauluna vedettiin luonnollisesti Gösta Sundqvistin ”Sateenkaari päättyi nakkikioskille” ennen Muurikki-tädin hartaasti odotettua suvisaarnaa, jonka täti esitti Museoviraston avustuksella pihaan pystytetyn maitolaiturin stagelta. 

Saarnan alkupuoli keskittyi Hauhoxitiin eli tädin johtamaan Hauhon kunnan irrottautumisprojektiin taannoisesta Hämeenlinna-liitoksesta. ”Hauhoxit olkoon Suomen paikallisdemokratian renessanssin keihäänkärki”, täti messusi kauaskantoisella ja rämisevällä iänellään. ”Sote-hullutus tulee joka tapauksessa päättymään kyyneliin. Mitä vikaa oli entisessä kunnanlääkärijärjestelmässä?”

Aamulla navetan ylisiltä herättyämme Räyhis lausui: ”Jos nää on todella sun sukulaisia, mä ymmärrän sun touhuja aika lailla paremmin.” 

Jatkuu viimeistään viikonlopun jälkeen...