Pentax LX

Pentax LX, ammattikuvaajan työhevonen.

Pentax LX ja täysautomatiikkaa tukeva 28mm f2.8

Pentaxin lippulaivamalli työnnettiin tehtaan liukuhihnalta päivänvaloon armon vuonna 1980 ja se oli alusta loppuun mietitty täysverisille ammattikuvaajille tai vaativille harrastajille. Tai niille joilla oli enemmän rahaa kuin sivistystaso edellytti.

LX on tehtaan lupausten mukaan roiskevesi- sekä pölytiivis, täysin mekaaninen kamera (poislukien hitaimmat suljinajat) joka tehtiin kilpailemaan aikakautensa kuninkaan Nikon F3 kanssa ammattikameroiden herruudesta.

LX’n on saatavilla olevien lisäkilkkeiden määrä on enemmän kuin mitä keskiverto nainen omistaa käsilaukkuja. Löytyy erilaista tähystinlasia, etsintä ja prismaa. Jopa kinofilmikameroissa nolona pidetty waist level finder on saatavilla LX’n. Tämän saisi varmaan avaruusraketin kojetauluunkin liitettyä jollain, ainakin mystisiä liittimiä on pitkin kameran runkoa?

LX ilman prismaetsintä. Huomaa lisägrippi oikealla puolella. Mas sexy..

Hämmästyttävää kyllä, rapakon takana elävä, kameramessiaan asemassa oleva, Kivikaivon Kalle ei ole tästä kamerasta raapustellut riviäkään tekstiä. Ilmeisesti parasta on turha korottaa jalustalle?

LX hivelee tekniikkafriikin mieltä. Bisnespuolelta löytyy, edestä katsottuna vasemmalta puolelta, MONITOIMIHILAVITKUTIN. Se toimii paitsi vitkalaukaisimena, myös peilinnostimena ja himmentimen kuristajana syväterävyyden tarkistamista varten. Hämmästyttävää. Laukaisijan ympärillä on kaulus, joka paitsi suojaa laukaisijaa, myös lukitsee sen. Erilaisia hihnan kiinnittimiä on NELJÄ ympäri kameran etupuolta ja oikeaoppinen tapa LX’n kanssa onkin käyttää vasemmanpuoleisia tappeja lisägrippiin ja oikeanpuoleisia hihnaa varten jotta kamera roikkuu ”mageesti” vertikaalisesti kantajansa kaulassa.

Monitoimihilavitkutinkytkin nähtävillä

Todellista huohotusta ja inkontinenssia meissä friikeissä saa aikaan kuitenkin ne pienet detaljit, kuten että kameran runko on mustalla maalilla päällystettyä mustaa kromia tai jotain muuta mystistä metallipinnoitetta, eli kun musta maali kuluu, tulee alta lisää mustaa! "MUSTAA MUSTALLA!" huomaan huutavani ääneen tätä kirjoitettaessa! Entäs filmilaskuri? Se pyörii molempiin suuntiin! Kuvattua filmiä takaisinkelatessa lähtevät numerot yksitellen naksumaan kohti nollaa, jos kelauskampea kurittaa oikein kunnolla, ritisee vuokrayksiössä samaan tahtiin kuin Patrick Batemanin paidan hihan tikkaukset repeävät tämän jännittäessä hauistaan tutkiessaan kollegan käyntikorttia. Sanalla sanoen ihanaa. Tekisi mieli nukkua tämän kameran kanssa.

Pentax LX on ammattipeli, sen tunnistaa höynäkin jo pidellessään laitosta kädessään. Se on laatupeli ja sen tuntee. Samalla tavalla kuin jos pitäisi laatukelloa, Tag Heureria tai vastaavaa kädessään. LX painaa. Hyvällä tavalla. Tavalla joka kertoo, että kameran sisällä on paljon pieniä hammasrattaita ja jousia. Ja ne on tehty metallista, oikeasta metallista eikä mistään alumiinin kaltaisesta äpärämetallista!

Kokovertailuna Pentaxin amatöörimalli 1970-luvulta ja reilu kymmenen vuotta tuoreempi ammattilaisvehje.

Kameran kuvaustuntuma on hyvä, se istuu käpälään kuin jäätelötötterö lokin nokkaan. Laitos on tasapainoinen ja peili hyvin vaimennettu. Etsimeen kurkattaessa huomaa seikan, jonka soisi olevan muissakin Pentaxeissa, seikka joka tekisi ME Superista upean kameran mahtavan sijaan. Nimittäin suljinaika näkyy ruudussa, sen lisäksi näkyy myös kameran ehdottoma suljinaika, sen sijaan että kamera ehdottaisi joko OVER tai UNDER. Mahtava toiminto. Kertakaikkiaan. Mainitsinko jo, että haluaisin viedä tämän kameran vihille?

Itselleni ei ole selvinnyt, enkä ole selvittänyt kuinka mittaus toimii, mutta olen oppinut sen, että jos yhtään pitää kuvata itselleen epätyypillisissä valaisuolosuhteissa, kuten todella pimeällä, voi LX’n automatiikkaan luottaa kuin appiukon ajotaitoon volvon ratissa. Olen kuvannut tällä syvänpunaisella filtterillä 25 asaista Rollein hidasta filmiä keskellä päivää ja myöhään syksyllä katuvaloja keskellä yötä Fomapanin 400 asaisella filkalla jonka valotin 200 asan mukaan. Luotin kameran automatiikkaan ja se kannatti, jokainen kuva onnistui täydellisesti.

Kysymys kuuluu kenelle LX sopii?

Pentax ME Super on jo huomattavasti pienempi ja myös kevyempi kamera. Ja halvempi.

Jokaiselle joka tahtoo parasta. Itse henkilökohtaisesti tyytyisin Pentaxin ME Superiin, joka on loistokamera ja hinta/laatusuhteeltaan aivan kertakaikkisesti omaa luokkaansa. LX’ssä on kuitenkin ominaisuuksia vaikka muille jakaa ja kokonsa sekä painonsa puolesta se pyyhkii pöytää muilla ammattilaisrungoilla. Se on paras kamera mitä Pentax on koskaan valmistanut, eikä häpeä yhtään Nikon F3n rinnalla.

Internetissä olevan legendan mukaan kamerassa on jotain tyyppivikoja, kuten tahmaava peilikoneisto mutta oma runkoni ei ainakaan vielä toistaseksi ole osoittanut merkkejä siitä.

LX’nkin kanssa täytyy muistaa se, että kamerat on tehty käyttöä varten, ei hyllyllä seisottamista varten. Siihen hommaan löytyy kaupasta tarjouspuolukkahilloa jota kelpaa seisottaa avaamattomana kunnes heitetään roskiin kun talo pitää myydä.