Kapakoiden pitää keksiä itsensä uusiksi

Vaikea ajatella, että se olen minä joka tämän ottaa puheeksi. Onko näinkin ilmiselvä asia tosiaan mennyt ohi kaikilta raudanlujilta ammattilaisilta, mitä tässä maassa on?

Sen kummemmin kaunistelematta ongelma on se, että nuoret eivät enää ryyppää. Tai ei se ole ongelma, ellei asiaa tarkastella nihilistisesti kapakan liikevaihdon kannalta. Hyvä vain etteivät ryyppää, siinä on harrastus joka käy kalliiksi monella tapaa. Viina on rankka rakastaja.

Nuoret eivät enää hakeudu kapakkaan. Nuoret treffaavat jossain muualla. Ei tavallinen parikymppinen luuhaa tunkkaisessa kapakassa, vetinen keskikura edessään sameassa lasissa, keikkuen penkillä jonka verhoilu on kuin graafinen vastine 90-luvun lamalle ja nauti atmosfääristä jossa korostuu lähinnä kusi, hiki ja vieno tupakankäry. Hyvässä lykyssä radio tuuttaa vielä jotain menneen vuosikymmenen diskorenkutusta.

Sitä mukaa kun kapakat yrittävät epätoivoisesti paikata asiakaskatoa keinotekoisin konstein nykimällä pystyyn karaokea, tietovisaa ja bingoa, nousee kaupunkiin erilaisia kuntosaleja kuin sieniä sateella.

Kun minä olin 15 vuotta nuorempi, kerrottiin kavereille missä, kapakassa on hauska baarimikko, sellainen jonka roiseille jutuille sai nauraa. Nykyään jengi levittää tietoa missä salilla on nasta personal trainer tai joku ryhmäliikunnan vetäjä.

Kuulostaa uskomattomalta, että Suomessa, paskan kelin luvatussa maassa, on vaikea saada ihmisiä sisätiloihin, mutta näin se vain on. Ja miten saadaan ihmiset sisätiloihin? Viimeistään syksyllä kelit saavat urbaanin ugrin hakeutumaan sisätiloihin, mutta kuinka saada ne kapakkaan?

Vastaus on, että kapakoiden pitää keksiä itsensä uudestaan.

Iänikuiset ördäävät tenukepit ovat ostovoimana katoava luonnonvara, krapularyypyn ääressä tutiseva verestäväsilmäinen risafarkkuihin pukeutuva ”menevä mies” ei ole enää nuori sankari, kulahtanut rokkistara tai millään tavalla ”cool tyyppi”. Aivan kuten tupakoitsijat eivät ole enää villejä ja vapaita kapinallisia, vaan säälittäviä addikteja, jotka nurkalla värjöttelevät ja imevät paskaa keuhkoihinsa.

Mitä siellä kapakassa sitten pitäisi tehdä, muuta kuin vetää lärtsät?

Sitä mitä siellä pitääkin tehdä, tavata ihmisiä. Kapakoissa pitää voida tavata ihmisiä, ilman että samalla vetää kahdeksan tuoppia ykkösjallun kanssa. Kapakoiden pitää keksiä itsensä uudestaan ja tehdä itsestään juottoloiden sijaan kohtaamispaikkoja, sellaisia missä on laadukkaita alkoholittomia tuotteita eikä vain lasten limunaateja, kunnon ajanvietettä örinän sijaan, lautapelejä, kunnon pikkunaposteltavia listalla eikä jotain uppopaistettua paskaa ja ennen kaikkea kapakoiden pitää siistiytyä! En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kapakassa pitää olla paskaista? Lattia on tahmea, ikkunoissa on sormenjälkiä, vessojen lattiat lainehtivat kusesta ja pöntöissä on paskarantuja. Jumalauta joskus on lattiallakin ollut paskaa! Onko tosiaan niin, että jos tuoppi maksaa alle kahdeksan euroa niin sillä ei voida taata ravintolakokemusta, jossa ei tarvitsisi seistä toisen ihmisen ulosteissa?

Uskallan väittää, että jokainen ravintoloitsija joka lukee tämän tekstin, voi ottaa siitä opikseen. Jos sinulla on ravintola, mene saliin istumaan omissa vaatteissasi. Kysy itseltäsi, onko tämä sellainen mukava julkinen olohuone, jonne on kiva tulla töiden jälkeen lukaisemaan lehdet tai tavata kavereita? Mene seuraavaksi vessaan, mieti että jos sinulla on/olisi pieniä lapsia, päästäisitkö heidät mielellään asioimaan tähän nimenomaiseen vessaan? Vai olisiko ensimmäinen ajatuksesi, että ”juu kyllähän meidän 8-vee voisi täällä käydä, mutta kaikki vaatteet pitäisi sen jälkeen polttaa”. Jos yhtään pystyt asettumaan asiakkaan asemaan, sen joka maksaa sinunkin palkkasi, ja toteat itsellesi ”voi kilin vittu mikä paskaläävä” niin veikkaan, että aika moni asiakkaasi ajattelee ihan samoin. Ja siksi he käyvät asiakkaana vain silloin tällöin.

Kapakoissa on potentiaalia, mutta niiden pitää keksiä itsensä uudestaan.