13 vuotta
Noin 550 visaa.
8300 kysymystä. Ehkä tasan 8500 jos lasketaan lisäkysymykset mukaan.
2080 tuoppia olutta.
3 kertaa täydet pisteet joukkueelle, eli jokainen vastaus oikein.
Kahdesti 0 -pisteen lappu.
Kerran Hesarissa.
Nämä ovat kaikki faktoja vetämästäni pubitietovisasta.
Kolmetoista vuotta on pitkä aika, varsinkin kun alun
perin lähdin vetämään visaa tuuratakseni Ekiä siinä
toivossa, että hän muuttaisi mielensä visaeläköitymisensä suhteen.
Eki
ei muuttanut mieltään, eikä mistään saatu oikeaa vetäjää, joten
visailijasta tuli vetäjä ja tuuraus venyi ensin syyskaudesta kesään ja
mahdollisesti seuraavaan. Siinä menikin vuodet 2006-2019.
Sanoin
joskus, että 10 vuotta tai 10 000 kysymystä on rajana. Sitten lopetan.
Hyvää visaa voi pitää vain tietyn aikaa. Olen huomannut, että rakkaasta
harrastuksesta on tullut velvoite. Nyt on hyvä aika lopettaa, ennen kuin
velvoite muuttuu rasitteeksi. Ennen kuin joku tulee sanomaan päin
naamaa ”kannattaisko lopettaa?”
Kysymyksiä voi keksiä kuitenkin
vain rajallisen määrän, sellaiset kortit kuin kuka esitti James Bondia
siinä-ja-tuossa leffassa ja mikä vuori on Armenian vaakunassa, on
pelattu jo kauan aikaa sitten enkä halua, että visastani tulee
Wikipediasta kopioitujen knoppitietojen kuulustelukenttä vaan tilaa on
jätettävä myös loogiselle päättelykyvylle ja valistuneille arvauksille.
Retrospektiivisesti tarkastellen 13 vuoteen mahtuu paljon kaikkea, niin
iloa kuin surua. Kun aloitin visan vetämisen, ravintolassa sai polttaa,
uskokaa tai älkää! Minullakin oli joskus savuke kädessä tai sikari!
Tuolloin ei myöskään huijattu kännyköillä! Ei nimittäin ollut googlea
taskussa (myönnettäköön että yksi visailija jäi kiinni Nokian
Communicatorin käyttämisestä). Sittemmin huijaamisyrityksiä on tullut
esiin, mutta yllättävän vähän. Ehkä kerran vuoteen joku turisti on
yrittänyt näppäillä älypuhelimestaan vastauksia esiin, mutta tämmöiset
on yleensä laitettu kuriin.
Vaan ei ollut kysymystenkään teko
helppoa ennen. Kolme ensimmäistä vuotta vedin visaa ilman tietokoneen
apua, kun en ollut moista suostunut hankkimaan. Ensimmäiset ~2000
kysymystä tempaisin omasta päästäni ja kotikirjastoni kirjoista.
Sittemmin taivuin hankkimaan ”sontalootan” ja kyssäreiden teko helpottui
huomattavasti. Siltikin se on vaatinut paljon. Joka maanantai on
saatava bärssi penkkiin viimeistään kello 16 ja aloitettava viikon
aikana kertyneiden muistiinpanojen tutkiminen.
Kolmeentoista
vuoteen mahtuu myös kaksi eri ammattia, neljä eri osoitetta,
naimisiinmeno, ajokortin hankkiminen, asuntolaina, reilusti suunsoittoa,
pari ravintolasta kesken visan poistettua asiakasta, yksi Käpygrillin
terassilta vedetty visa (tiukempi tupakkalaki astui voimaan ja
protestina poltin nicaragualaista robusta -sikaria koko visan ajan),
kahdesti kotiin unohdettu visakirja, YKSI myöhästyminen omasta visasta,
pariin kertaa kadonneet palkintolaput, vappuvisa 2012 jonka vedin
juotuani pullon anisviinaa naapurin Jukan kanssa (edellisellä viikolla
pidettiin huutoäänestys, että vedänkö visan selvinpäin vai niin
humalassa, etten löydä ovesta sisälle. Humalatila voitti), Helsingin
sanomien juttu visasta, tusinan verran flunssassa vedettyjä visoja,
muutama lomatuuraus, kaksi eri omistajaa ravintolalla ja ainakin kerran
olen vetänyt visan sepalus auki.
Hauskoja ja mukavia muistoja.
Valitettavasti aikavälille 2006-2019 mahtuu myös surullisia asioita.
Liian monta kertaa olen joutunut aloittamaan visan hiljaisella hetkellä
edesmenneen visailijan muistoa kunnioittaakseni.
Surulliseksi
minut tekee myöskin nykyisen Sääntö-Suomen alkoholilainsäädäntö joka
pistää tämmöiset kysymysnikkarit ja perinteiset pubitietovisat ahtaalle.
Pubivisassa palkintona on alkoholia. Lähtökohtaisesti näin, ainakin
henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan. Tämä ei kuitenkaan sovi yksiin
holhousvaltion kanssa vaan lakia yritetään venyttää erilaisilla
lipukkeilla yms. joilla on jokin sovittu nimellisarvo – joka on
yllättävää kyllä aina kolmostuopin arvo! Hanabissen uittaminen
kirjanpidon ohi, joka teknisesti ottaen on kyllä laitonta tai ainakin
vahvasti harmaalla alueella, ei myöskään enää onnistu. Palkintoja on
jouduttu huonontamaan kautta linjan Helsingin kapakoissa ja monessa
pubissa pääpalkintona on 10-12€ lahjakortti jonka voi käyttää vain
ruokaan. En näe mitään järkeä siinä, että neljän hengen joukkue saa
pizzalipukkeen joka on viikon voimassa. Se on paska palkinto.
En
ole mikään kynänpyörittelijä, joka laatisi papereita ja suunnitelmia, en
ole koskaan tehnyt mitään sopimusta visan vetämisestä tai siitä
saadusta korvauksesta, alusta asti tein kuitenkin selväksi ravintolan
kanssa, että rahaa en ota vastaan. Se olisi muuttanut rennon
visanvetämisen työnteoksi.
Toivon, ettei päätökseni lopettaa
visan veto tee ketään surulliseksi tai vihaiseksi. Toivon myöskin, ettei
kukaan pahoita mieltään tavastani ilmoittaa asiasta juuri ennen
viimeistä visaa. Koen, että suureelliset jäähyväiset olisivat ladanneet
kohtuuttomat ennakko-odotukset ”viimeiseen visaan”. En myöskään kaipaa
mitään näyttävää showta ”urani” lopetukseen vaan ihan normaalin
maanantaivisan.
15 kysymystä, yleistietoa ajankohtaisuuksilla maustettuna. Kuudes kysymys on anagrammitehtävä.
Stadissa.
3.6.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti