Numerot kulkevat
käsi kädessä vanhenemisen kanssa, mitä vanhemmaksi tulet, sitä
enemmän ja monimutkaisempien numerosarjojen kanssa sitä joutuu
elämään.
Ensimmäisiä
opittuja numeroita ovat numerot yhdestä kolmeen, ja sitten yhdestä
viiteen ja niin edelleen. Lukumäärää osoitellaan ensin sormilla,
niillä pärjää pitkälle. Varpaat voi ottaa avuksi, mutta se
vaatii sukkien ja kenkien poisottoa tai todella hyvää
mielikuvitusta.
Parivuotiaalla ei
vielä aukea ymmärrys numeroiden konseptin päälle, mutta
kolmevuotiaasta eteenpäin numeroilla on jo rooli. Niiden avulla
tiedetään ihmisen ikä, eli syntymäpäivä. Päälle
kolmekymppiselle ikä tosiaan on vain numero, mutta nelivuotiaalle on
todella tärkeää, onko hän neljä vai neljä ja puoli.
Viisivuotiaalle neljä ja puolivuotias on kakara ja nelivuotias
vauva. Päälle kolmekymppiselle (puhun siis itsestäni) kaikki alle
10-vuotiaat ovat ”kakaroita” ja kaikki 10-20 vuotiaat teinejä.
Sitä vanhemmat ovat pääasiallisesti sitten vain lapsellisia.
Ensimmäisiä
numeroita ihmiselle on siis oma ikä ja jokainen joka on nähnyt
miten nelivuotias näyttää sormillaan ylpeänä omaa ikäänsä,
tietää miten tärkeästä asiasta on kyse.
Seuraavaksi
todennäköisesti opitaan laskemaan päiviä, yleensä seuraavaan
karkkipäivään. Tämä on myös se hetki kun ihminen oppii ajan
suhteellisuuden; karkkipäivä kestää sekunnin, sitä edeltävät
kuusi päivää ikuisuuden.
Kellossa on
numeroita, monta. Pian nekin on opittu. Myös kavereiden määrä
voidaan laskea.
Numeroita kertyy yhä
kiihtyvämmällä tahdilla, mitä vanhemmaksi ihminen elää.
Minun lapsuudessa ei
ollut kännyköitä, enkä ainakaan minä kantanut mukanani
muistikirjaa tai pientä puhelinluetteloa. Numerot piti osata ulkoa
jos mieli kodin ulkopuolelta soittaa jonnekin. Ja hyvin niitä
muistettiinkin, parhaimmillaan useita kymmeniä. Nyt ne numerot on
kauan aikaa sitten unohdettu.
Koulussa opetetaan
matematiikkaa, siinä vasta on numeroita. Moni menee kouluun toiselle
paikkakunnalle, tulee uusia osoitteita ja bussireittejä.
Muuttaessa muuttuvat
myös ne elämän tärkeät numerot, talon numero, postinumero ja
mahdollisesti asunnon numero. Kun on aika aikuistua ja muuttaa
omilleen, tulee elämään erilaisia numeroita kuin ilmaisesta
kylkiäisämpäristä kaataen. Tilinumero, kotivakuutuksen
asiakasnumero ja aikakauslehden tilaajanumero. Omistusasujaa saattaa
kiinnostaa osakenumerot, asuntolainansa loppusumma ja auton omistajan
on hyvä tietää rekisterinumeronsa.
Moni tahtoo
aikuiseksi muututtuaan lisääntyä, syntyy lapsia. Jos haluaa
vaikuttaa kunnon vanhemmalta, on suotava tietää lasten lukumäärän
lisäksi myös heidän ikänsä. Tässä kohtaa muuten nollautuu
vähän päälle kolmekymppisen tapa tarkastella kaikkia alle
25-vuotiaita kahtena, kymmenen vuotta kattavana
ikäryhmäkokonaisuutena. Yksivuotias on aivan eri asia kuin
kolmevuotias. Lasten mukana tulee ihan oma sortimenttinsa numeroita
joiden kanssa pärjätä.
Elon syksyssä
numeroista jaksetaan muistaa vain ne tärkeimmät, lasten ja
lastenlasten lukumäärät ja iät. Moni muistelee kuinka monta eri
sairautta on. Toiset laskevat lääkkeitään.
Valitettavan moni
laskee eläkettään ja toivoo sen riittävän.
Numerot ovat
tärkeitä. Ne liittyvät elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti