Eilisen iltakävelyn
lomassa menin tapojeni vastaisesti katsomaan vaalimainoksia. Siellä
ne samat ahneet sosiopaatit olivat hymyilevinä pahviin ikuistettuna,
lupaamassa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Mutta sitten. Yksi
mainos muiden lomassa. Paavo.
Paavo the great |
En edes tiennyt,
että Paavo olisi ehdolla näissä vaaleissa?
Vaalimainokseksi
pahvi oli muutenkin outo, siinä ei ollut Paavon nimeä eikä
ehdokasnumeroa. Ainoastaan jokin hämärä viite ”seitsemän tähden
liikkeeseen”.
Pohdin tätä
numerottomuutta ja nimeämättömyyttä koko kotimatkan, kunnes yhden
pimeän nurkan kohdalla tajusin, että ei koko kansan Paavo tarvitse
nimeään mainokseensa saati kampanjanumeroa, sillä Paavon voi
laskea samaan seuraan kuin Jeesuksen, Che Gueravan tai Alfred
Hitchcockin – hänet tunnistetaan jo pelkästä siluetista!
Suomalaisessa
politiikassa on harha, että Jussi Halla-aho olisi ”Mestari”.
Näin ei kuitenkaan ole, sillä Mestari – isolla ämmällä – on
Paavo. Häneen verrattuna Jussi on korkeintaan kisälli tai
pikemminkin pelkkä finninaamainen tet-harjoittelija!
Menneiden aikojen
reliikeistä ei ole enää mitään jäljellä. Poissa ovat Kekkonen,
Matti Nykänen ja Neuvostoliitto. Uudenvuoden paukuista kaikki
ikonisimmat on EU-kieltänyt, huoltoasemilta ei saa enää huoltoa,
lounaskuppiloiden makkaraan perustuvat ruokalistat ovat vaihtuneet
avokadopastaa tyrkyttäviin menyihin ja Itä-Saksa elää enää vain
harvojen sydämissä.
Noista ajoista
meillä on kuitenkin jäljellä vielä Paavo, joka on ja pysyy kuten
peruskallio tai räkä samettitakin rinnuksissa.
Ken uskoo Paavoon ja
siihen, että hänet kruunataan elinikäiseksi
Presidentti-pääministeriksi, voi suden hetkellä yöllä kuulla,
miten jalasmökissään uinuva Paavo uneksii ja kuiskailee sinulle
ajan ja avaruuden yli, muinaisilla jo unohdetuilla kielillä,
valmistaen sinua uuteen maailmanjärjestykseen.
Ja aamulla, on
kaikkien tosiuskovaisten postilaatikkoon ilmestynyt Paavo-muki
valinnan merkiksi.
Ph'nglui
mglw'nafh Paavo Ummum wgah'nagl fhtagn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti