A-portaan ”vähän
oudot” naapurit muuttivat pois. Ihmeteltiin pihalla lojuvia roskia,
mm purettu sänky, pari pientä avokaappia ja puolikas pöytätaso.
Ilmeisesti ne eivät mahtuneet muuttokuormaan joten ne jätettiin
tyynen rauhallisesti pihaan.
Pienemmät roskat
nämä sankarit saivat jätekatokseen asti. Eivät tosin
roska-astiaan asti, mutta siihen liepeille. Pari isoa jätesäkkiä
aivan täynnä.
V-mäisenä ihmisenä
tietenkin avasin ensimmäisen pussin nähdäkseni, mitä nämä
pöljäkkeet olivat meinanneet sekajätteeseen tunkea. Päällimmäisenä
säkissä oli kaksi valtavaa styroksinpalaa, joiden paikka oli
muovijäte, jonne ne laitoinkin. Seuraavaksi pussista löytyi
kassillinen vaatteita, jotka olisi mielestäni voinut laittaa UFFin
snägäriin sekä kaksi paria ehjiä kenkiä.
Toisessa jätesäkissä
oli muovipusseihin pakattuja, pestyjä, lyttäämättömiä
maitotölkkejä, lähes ehjä koronapeli sekä kaksi vaaksan
paksuista nippua avaamattomia perintätoimistojen ja pankkien
kirjeitä jossa siis sankarin koko nimi ja osoite ja ne avaamalla
olisi saanut vielä vaikka mitä tietoa.
Karhukirjeiden alla
oli tervehenkisesti ja oldskool -tyyliin JYNKKYLEHTIÄ.
Huvittavinta koko
jutussa on se, että kun me rouvan kanssa pari vuotta sitten asuttiin
noin kahdeksan kuukauden ajan vuokralla puutalossa Oulunkylässä
ja josta piti muuttaa pois kun kävi ilmi että vuokraemäntä on ns.
”hullu”.
Noh, A-portaan oudot
naapurit olivat tämän em. vuokraemännän ex-mies ja poika.
Melkoista
sattumankauppaa. Joskus elämä jäljittelee taidettta. Eikä paljon
tartte Kummelia katsella kun arki on tämmöistä.
Hyvää maanantaita
kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti