Uutisissa on nyt
ollut juttua, että yhdeksännellä luokalla olevat pojat eivät lue
eivätkä kirjoita ja eivät täten pärjää elämässä. Joku
sanoi, että koulu ei kannusta lukemaan, joku sanoi että suomalainen
peruskoulu suosii tyttöjä ja joku kolmas sanoi että poikia ei
kiinnosta lukeminen.
Kaikkihan tietävät
miten käy elämässä jos ei osaa lukea eikä kirjoittaa. On
sivistymätön.
Käy huonosti.
Kasvatusvastuuta ei
voida täysin ulkoistaa koululle, mutta osittain kyllä. Tämä on
tosin nykyään hel-ve-tin hankalaa, koska koulussa (eikä kotona) ei
pidetä jöötä.
Mitä on tämä
”jöö”? Jöö on se joka mahdollistaa koululuokan erottamisen
apinalaumasta, kaikkihan me olemme Korkeasaaressa käyneet ja
tiedämme millainen meno siellä on.
Ennen wanhaan jöön
pitäminen oli helppoa. Lapsia sai nimittäin kurittaa
ruumiillisesti. Nykyään näin ei saa muka tehdä joten tenavia
pitää ohjailla yritysmaailmasta tutuilla keinoilla. Uhkailulla ja
kiristyksellä. Lahjonta ei enää ole mahdollista sillä päättäjämme
ovat lupauksistaan huolimatta leikanneet kaikkia mahdollisia
määrärahoja niin, että monen koulun perinteikkäät luokkaretket
luonnonpuistojemme jylhiin maisemiin ovat korvautuneet
kävelyreissulla lähimmälle Neste K-asemalle, jossa on nautittu
itse kustannettu suklaapatukka.
Jöön pitoa
helpottavat ulkoiset attribuutit, suomeksi sanottuna mitä
pelottavamman näköinen olet, sitä paremmin pystyt jöötä
pitämään. Tämän takia Timo Rautiaisen näköiset jannut ovat
erityisopettajia ja Mette Mannosen näköiset jannuttaret eivät ole
erityisopettajia.
Ihmisiltä on
päässyt unohtumaan, että ei koulun tule olla mikään Ilosaarirock
jonne mennään viihtymään ja pitämään hauskaa. Se on paikka,
jonne mennään oppimaan jotta pärjättäisiin elämässä. Voisi
sanoa, että koulu on lapsille sama kuin työpaikka aikuisille, jos
siellä on nastaa ja riemukasta niin se on vain plussaa.
En ymmärrä tätä
nykymenoa jossa kouluun mennään vain oppivelvollisuuden saneleman
pakon takia ja että siellä ei saisi olla mitään mikä aiheuttaa
tenaville stressiä, kuten läksyjä ja kokeita. Se vasta on kova
kolaus kun ensimmäisessä työpaikassa vaaditaankin oikeasti jotain,
kuten ajoissa töihin tulemista. Moni tippuu kyydistä jo tässä
vaiheessa.
Koulu ei ole mikään
päiväkodin jälkeinen hengailumesta ja opettajat eivät ole mitään
”cooleja aikuiskavereita”, opettajat ovat siellä koulussa jotta
kakarat oppivat aakkoset, laskemaan ja tutkimaan maantiekarttaa
oikein päin.
Toki aina välillä
kasvatus epäonnistuu totaalisesti ja lapsesta tulee arkkitehti. Tai
Keskustan kansanedustaja.
Jos haluaa saada
selville, miten hyvin jöötä pidetään koulussa, riittää kun
kuuntelee lasten juttuja koulupäivästä. Jos
luokanvalvojaan/rehtoriin viitataan nimellä ”Rikke” tai
Reilu-Riku voit olla varma että koulussa lapset johtavat showta.
Kunnioittavammat
nimet kuten, rehtori Riku, herra rehtori, sir tai Riku -herra ovat
paljon parempia.
Varmiten tiedät
jöötä pidettävän jos lapset puhuvat rehtorista vain kuiskaten ja
silloinkin sellaisilla nimillä kuin Ruoska-Riku, Raaka-Riku tai
Baphomet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti