Biff Rydberg

Eli "rydäri". Legendaarisen Backfickanin legendaarinen safka.

Heteromiehen hedelmäsalaattia.

Tästä tulee monelle mieleen pyttipannu, mitä se ei todellakaan ole. Ei todellakaan.

Rydäri on hienoa ruokaa, sitä syödään joko aamulla krapulassa tai illalla nälkään jossain rasvaisen kapakan takapöydässä. Ipadillaan itsensä väsyneeksi näppäilleet marjanpoimijat, käytäväkiitäjät ja neiti-ihmiset saattavat varovaisesti nakertaa jotain halloumisalaattia ja haikailla keskustan muotiboutiqueiden välissä olevaan luomuherkkukauppaan jossa hinnat ovat viisinkertaiset K-kauppaan verrattuna ja jossa espoolaiset pikkurouvat työntävät kolmen tonnin alumiinilastenvaunuja, jätettyään ensin leasing-katumaasturimersunsa poikittain invapaikalle.

Kunnon ihmiset sen sijaan syövät kunnon ruokaa. Rehtiä ja konstailematonta. Tosimies uskoo luottokokkinsa sanaan lihan alkuperästä ennemmin kuin kadulla olevaan A-ständiin joka huutaa kaikissa sateenkaaren väreissä "meillä myytävän lihan olevan hiilineutraalia, luomua, hyvänmielen ja reilunkaupan". Vielä toistaiseksi on mahdollista löytää näitä hivenen nuhruisia, mahdollisesti kokolattiamattoa ja laattalattiaa yhdisteleviä paikkoja, jossa myydyin drinksu on iso kolmonen, mesta on rempattu viimeksi silloin kun presidentti valittiin valitsijamiesten toimesta, kokki on ruma, kiroileva ja viinalta haiseva lihava mies ja tiskin takana on keski-ikäinen rouvashenkilö joka pitää asiakaskunnan kurissa ja herran nuhteessa, samalla puntaten höyhenenkevyesti päälle viisikymmenkiloisia laatikoita.

Kun tämmöinen ehta keskiolutputka löytyy, kannattaa taapertaa syvemmälle salin hämärään. Trendipellehipstereiden ja ylipäätänsä muiden luomupinjansiementen perään itkevien homppeleiden seassa saattaa istua vielä vanhan kansan karjuja. Kunnon miehiä jotka tekevät oikeaa työtä, painavat yli sata kiloa ja syövät kokolihaa. Miehiä joilla on väsyneet silmät, mutta hymy herkässä. Kallis kello ranteessa ja kulahtaneet purkkarit jaloissa.


Biff Rydberg

Nyrkin-kahden kokoinen biitti hyvälaatuista naudanpaistia
2 pientä tai yksi iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
Kaksi kourallista keitettyjä, kiinteitä, perunoita
Suolaa, mustapippuria
Kuutioitua punajuurta sekä maustekurkkua
Sinappia ja kananmunankeltuainen
Voita. Älä edes ajattele sitä margariiniasi


Kuutioi naudanpaisti (oikeasti fileekin kävisi), siirrä syrjään.
Hienonna sipulit ja ryhdy kuullottelemaan niitä voissa.
Kuutioi perunat.ja lisää kuullotetun sipulin joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Valkosipuli saa jopa hieman paahtua.
Kun perunat ovat valmiit, sillä välin voit kuutioida etikkapunajuuret ja suolakurkut, nosta ne syrjään ja paista nautakuutiot ripeästi kuumalla pannulla pienessä rasvamäärässä. Tarkoitus on saada jokainen kuutio jäämään roséksi sisältä, joten älä ylikypsennä. Älä myöskään kippaa koko lihasatsia kerralla pannulle, muuten pannu jäähtyy liikaa ja päädyt keittämään lihoja. Pannu siis liki savuavan kuumaksi!!!

Mausta lihat suolalla ja pippurilla.

Yhdistä lihat ja peruna lautaselle, asettele sekaan punajuuret ja suolakurkku. Nosta annoksen keskelle kananmunankeltuainen ja reunoille hyvälaatuista dijonilaista sinappia.

Rydäri kuuluu ehdottomasti nauttia napsun ja jääkylmän bissen kanssa.