Somessa tuli vastaan ruutukaappaus jonkun pikkulapsen instagram-postauksesta. Tämä poliittisesti vasemmalla oleva aktiivi kehui uuden kotinsa uutta nojatuolia, jossa kelpaa rötkötellä työpäivän jälkeen ja haaveilla kapitalismin lopullisesta tuhosta.
Jos nyt puretaan vähän tätä kapitalismin murskaamista.
Mahdollisuus tiedostaa erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä ja miettiä niitä laajoina kokonaisuuksina on hieno juttu. Se vaatii asioista selvää ottamista. Siinä helpottaa lukutaito, jonka tarjoaa ilmainen peruskoulu. Sitä tukee ilmainen toisen asteen koulutus. Ilmaiseksi saatua henkistä pääomaa.
Nämä ovat asioita, jotka kapitalismi meille tarjosi.
Kun sinne uuteen kotiin on hakenut kaupasta sen mukavan nojatuolin, niin kapitalismi on mahdollistanut sen. Kuten myös sen nojatuolin kotiin tuomisen. Kun siitä nojatuolista ottaa kuvan älypuhelimella ja postaa sen instagrammiin, on kapitalismi vahvasti läsnä. Vai luuletteko, että älypuhelinten ominaisuudet ja sosiaalisen median kehitys syntyisi vain leikkimielisestä kilvoittelusta eri yritysten kesken? Ei, kyllä se on kapitalismi.
Kun parikymppinen vasemmistoidealisti poseeraa uuden nojatuolinsa kanssa instagrammissa ja puhuu kapitalismin murskaamisesta, on vaikea keksiä räikeämpää esimerkkiä pöljästä haihattelijasta. Ilman kapitalismia kuvasta voisi poistaa asunnon, nojatuolin, poseeraajan ja lopulta itse kuvan. Meillä on maailman parhain julkinen terveydenhuolto, paras ilmainen koulutus ja sosiaaliturva. Missään ei ole koettu sellaista nousua kuin Suomessa 1900-luvulla, sodan ja sotakorvauksien runtelemasta pikkumaasta maailman upeimmaksi paikaksi elää. Tästä kaikesta kuuluu kiitos kapitalismille.
Lapsen tasolla olevat hokevat, että verotus luo vaurautta. En allekirjoita tuota mutta se on varmaa, että kapitalismi mahdollistaa verotuksen. Fakta mikä on tietysti ikävä lapsen tasolle oleville.
Kapitalismissa ei kuulemma tasa-arvo toimi. Jos vaihtoehtoina on valita Pohjois-Korean kommunistinen henkilödiktatuuri, jossa kaikilla menee tasaisesti yhtä huonosti tai sitten Suomen kapitalistinen yhteiskuntajärjestys jossa epätasa-arvoa on lähinnä ihmisten kuvitelmissa, niin väitän ettei kukaan valitse P-Koreaa. Onneaan tasa-arvon kanssa voi myös mennä kokeilemaan kivikauden tasolla olevissa uskonnollisiin fundamentalistivaltioihin.
Kapitalismi pitää kuulemma murskata, koska se ei toimi. Minun mielestä se toimii helvetin hyvin. Kellään ei kuitenkaan ole ehdottaa parempaakaan. Haihattelijat puhuvat tosissaan siitä, että Lenin olisi voinut vapauttaa Suomen ja että kommunismi on oikea tie. Kommunismista on hienoja kokeiluja, Neuvostoliitto, Itä-Saksa, Kiina ja Venezuela. Pelkkiä katastrofeja kera törkeiden ihmisoikeusrikkomusten.
Entäs sitten jos kapitalismia ei olisi? Olisi vaikka se kommunismi? Kuinka sujuisi uudesta nojatuolista ilakointi? Olisit itse tehnyt kykyjesi mukaan jonkin istuimen jolla keikkua ja jos oikein tuntisit ylpeyttä siitä, voisit kirjoittaa kirjeen sille ainoalle kaverillesi joka ei ole kuollut (vielä) kylmään ja nälkään, jossa kehaiset istuintasi. Sitten voisit kävellä lähimpään postiin josta kirjeesi toimitettaisiin valtion virkamiesten tarkastettavaksi ja se päätyisi kaverillesi joskus.
Jos nyt ei kuitenkaan murskattaisi kapitalismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti