Horinaa ja safkareseptejä: Valokuvaamisesta, olemassa oleva valo ja arvokkaat ruudut

perjantai 14. syyskuuta 2018

Valokuvaamisesta, olemassa oleva valo ja arvokkaat ruudut

Kuvaaminen olemassa olevalla valolla on minulle sitä ainoaa oikeaa valokuvaamista, toki teen myönnytyksiä asian suhteeen. Esimerkiksi kun kuvasin Lahdentien sillan alla näkymiä, käytin salamavaloa ja joskus olen räntäsateisina talvipäivinä kuvaillut makrokuvia omaksi ilokseni kotona, olen tullut käyttäneeksi työmaavaloja apuna.

En ole koskaan ajatellut kuvaavani studiossa tai kantavani mukanani niitä ”ammattivalokuvaajan” sateenvarjoja, heijastimia sun muita kolmijalkoihin viriteltäviä systeemejä, piuhan päässä oleva jätelavalle menossa ollut Popular 606 -salama välttää hyvin minulle.

En myöskään välitä järjestetyistä kuvauspaikoista ja kuvauksista. Näitä kuvia on Facebook ja Instagram pullollaan kun joka toinen tyttölapsi keksii olevansa oman elämänsä valokuvamalli, sitten haetaan henkkamaukasta vähän hellemekkoa rohkeampaa rytkyä päällä, tällätään meikkia naamatauluun ja mennään joko elementtikerrostalojen keskelle tai sitten puronuoman varteen keikistelemään autuaan eteerisen näköisenä. Kaikkihan me vapaa-aikanamme tykkäämme hillua jossain Itä-Pasilassa, limonadipuku päällä ja samalla betonipylvästä halaten huulet töröllään, katse taivaisiin luotuna? Tai pötkötellä joenpenkalla selällään kivellä sääret ristissä, ketarat taivaalle ojennettuina, samalla vesikrasseja hipelöiden? Jep, kuulostaa minunkin korvaan sangen naurettavalta.

Toki on myös loistavia kuvia jossa ihmisvartaloa ja metsää ollaan saatu samaan kuvaan, mieluiten tietenkin mustavalkoisena. Ja mielellään filmille. Näitä Lightroomissa loppumattomasti hinkattuja ”eteerisiä photoshootteja lopputuloksineen" mahtuu kolmetoista tusinaan ja niitä on yksinkertaisesti aivan helvetisti liikaa.

Vähemmän on aina enemmän. Hyvä kuva on sellainen, mitä ei tarvitse selittää. Hyvä kuva herättää tunteita, ei jätä kylmäksi. Olen havainnut, että hyviä kuvia on saakelin vaikea ottaa.

Minulla on kamera käytännöllisesti katsoen koko ajan kaulassa kun olen ulkona. Viime aikoina minulla on ollut kaksi kameraa mukana, kaulassa Holga jossa Kodakin Portra 400 120-filmi ja taskussa vajotettavalla obiskalla oleva Zorki 1 jossa jotain mukavan klassista mustavalkokinofilmiä, foman kakssatasta tai sitten Kodakin Trix400. Trix400:n suhteen alan pikku hiljaa kallistumaan Ilfordin HP5+:n suuntaan sillä se on edullisempaa ja sen valotusvara on ehkä aavistuksen laajempi.

Vaikka kamera on koko ajan kaulassa, ei kuvia tule silti juuri otettua. Pääsääntöisesti siksi, että hyvää kuvattavaa on niin vähän. Välillä saattaa mennä viikko ilman kuvaa, sitten jokin lauantaiaamupäivä on sellainen, että valo sattuu juuri sopivasti ja näppään kymmenen kuvaa tunnissa kävelyllä ollessani.

Sain kaverini tädiltä Lomo LC-A kameran ja lukaisin aiheeseen liittyvää tekstiä netistä, pääsin tutustumaan ”lomoaatteeseen” jossa sommittelu yms. ovat toisarvoisia, pääasia on että kuvia tulee otettua. Ikävä ihminen sanoisi, että kyse on filosofiasta jossa määrä korvaa laadun.

Olin hamstrannut Kameratorilta edullista Fomapanin 400 ASAista mustavalkofilmiä useamman rullan talvea varten ja päätin kokeilla tätä ”lomoilua”, neljällä eurolla sai kuitenkin 36:n valotuksen filmin, niin ajattelin, että kyllä minun talous kestää yhden rullan räpsimisen (digikuvatyyliin).

Pistelin rullan menemään vajaassa viikossa ja kovasti jännittäen kehitin sen, olin ottanut suurimman osan kuvista metodilla ”tää näkymä on kiva, otan kuvan”, sen kummemmin sommittelematta ja miettimättä lopputulosta.

Sain filmin kehitettyä ja skannailin kuvia hyperkuviksi tietokoneelle ja katselin lopputulosta. Olin pettynyt. Kuvat olivat latteita ja tylsiä, vailla ajatusta ja särmää. Osin syyllinen tälle oli mälsä filmi, Foman 400 ASAinen on mielestäni huomattavasti parempi silmille kun sen kuvaa ja kehittää 200 ASAn mukaan.

36sta kuvatusta ruudusta omaa silmää miellytti ehkä 7-9. Kymmenkunta kuvaa olivat ihan teknisesti epäonnistuneita, tarkennus väärin ja rajaus aivan päin honkia. Todellista lomoilua käsittääkseni? En muutenkaan ymmärrä lomoilua ja lomovillitystä, kyse on periaatteessa siitä, että tehdään kallis huono kamera, jolla otetaan teknisesti huonoja kuvia.

Jätin lomokokeilut tuohon yhteen kertaan, missään nimessä ei kannata käyttää rahaa näihin uustuotanto Dianoihin sun muihin. Jos haluaa huonoja kuvia, kannattaa ostaa Ilfordin kertakäyttökamera jossa sisällä on C41-prosessissa kehitettävä XP2-mustavalkofilmi (onnistuu kaikissa valokuvausliikkeissä), vetää kunnon kännit ja räpsiä menemään.

Tästä johtuen kuvaustahtini on hiipunut todella hiljaiseksi. Mutta uskon laadun korvaavan määrän, antaa muiden räpsiä niitä digikuvia tuhansittain, minulle jokainen valotettu ruutu on yksilö johon liittyy muisto kuvaushetkestä.