Terävä veitsi

Terävä veitsi, tai terävät veitset ovat ruoanvalmistuksen kulmakivi. Joskus olen vieraisilla ja minua on pyydetty "väsäämään" jotain ruokaa. Pääsääntöisesti minulle on ojennettu kämmenen kokoinen, koppurainen ja piloille viillelty leikkuulauta sekä jonkinlainen teräase, pahoittelujen kera.

"Joo mulla taitaa olla vähän tylsät veitset.."

Tämä on ihmeellinen toteamus. Toimisitko kaverisi kuskina, kaverisi autolla jos parkkipaikalla paljastettaisiin, että autosta puuttuu ratti ja puolet polkimista?

Selityksiä on yhtä paljon kuin ihmisiä, teroittaminen on kuulemma "vaikeaa" (ei ole), "ei ole aikaa" (paskapuhetta) ja "veitsi on muutenkin huono" (kai nyt kun se on päästetty liian tylsäksi). Typerin perustelu kaikista on se, että tylsä veitsi on turvallinen. Yleensä samanlaisia perusteluja kuulee kun Helsingin keskustassa asuva käytäväkiitäjä tahtoo pitää kiinni leasing-katumaasturi-munanjatkeestaan sillä verukkeella, että jos lapsia pitää viedä harrastuksiin.

Kammottavia viiltohaavoja liki jokaiseen sormeeni ja raajaani saaneena en voi kuin liputtaa terävien, mieluiten hel-ve-tin terävien veitsien puolesta. Terävä veitsi viiltää kauniisti ja helposti - siksi sen käytössä ei tarvita voimaa - ja siksi jos se lipeää, se ei mene kämmenestä läpi. Yrittäkää joskus päästä vierailulle peruskoulun keittiöön tai mihin tahansa Amican tai Sodexhon lounas"ravintolaan". Siellä itäsaksalaisten kuulantyöntäjien habituksella varustetut kylmäköt pilkkovat sipulia salaattipöytään; verisuonet pullistelevat käsivarsissa ja jokaisella "viillolla" kuuluu pahaenteinen *KRUNTS*. Tuo rutisevan narahtava ääni sipulia pilkkoessa kertoo, että veitsi on todella tylsä. Niin tylsä, että sen saa enää tahkolla teräväksi. Miettikää miten käy kun veistä kammetaan sadan kilon voimalla leikkuulautaa kohden ja sitten sipuli lipsahtaakin? Sirkkelisahureiden suosimat kolmen sormen sormikkaat saattavat olla ensi talven muotia!

Veitsien teroittaminen ei myöskään ole vaikeaa. Hanki sellainen Fiskarssin muovijuttu josta veistä vedellään läpi. Jos olet hifistelijä, osaat teroittaa veitsesi kivellä. Nuo kahdella teroitinkivellä olevat "viritykset" ovat siitä käteviä, että veitsessä säilyy oikeahko teräkulma lähes itsestään. Arkikäytössä riittää, kun veitsen teroittaa kahdesti kuussa tuollaisella. Kaveriksi voi vielä hoitaa ns. teroituspuikon, jota pitkin veistä vedellään 4-6 kertaa per puoli teroituksen jälkeen. Nämä puikot eivät paljoa maksa ja niitä saa liki jokaisesta hypermarketista.

Millainen on sitten terävä veitsi? Itse testaan veitseni vetämällä vasempaa käsivartta hellästi myötäkarvaan, jos ihokarvat pomppivat irti kuin partaveitsellä, kelpaa veitsi paprikankin pilkkomiseen. Minulla onkin eri hauska karvaton läntti vasemmassa käsivarressani! Klassinen terävän veitsen happotesti on, että veitsi viiltää tomaattia omalla painollaan. Käsi tekee vain sahausliikkeen.

Parasta terävässä veitsessä on kuitenkin, että kun kerran pääsee kokkaamaan oikeasti hyvällä ja terävällä veitsellä, ei ole paluuta anoppimallin mökkipuukkoihin!

Koostin pienen videon aiheesta, jos jollakulla on vaikeuksia uskoa, että tomaatti viipaloituu veitsen omalla painolla.