”Ei suinkaan!”
Pekka kiirehti: ”olin vain kertomassa kuinka jäimme kerran Kanadan
turneella jumiin kun Risto Hanhi käytti koko keikkaliksan pullaan ja
lentolippuun Aruballe, jätti jälkeensä vain lapun jossa luki ’sori
kundit, etelä kutsuu ja meitsi on muuttolintu!’. Oltiin tosi
pohjalla siellä eikä oikein keksitty mitä tehdä. Tiesitkö että
Kanadasta ei löydy yhtään pappa tunturia? No joka tapauksessa
oltiin Torontossa ja tehtiin kaikkea mitä kaksi leppoisaa musaukkoa
siellä voi tehdä, pääsääntöisesti päivät kulu siinä että
varastettiin Burger Kingistä hamppareita, joita myytiin kadulla.”
”Pöllitte
hampurilaisia ja myitte niitä kadulla? Miten se toimi?” opettaja
keskeytti.
”Hyvin, Kanadassa
on helppo myydä hampurilaisia kadulla. Ihmiset on luottavaisia.”
Pekka kertoi.
”Miksi te myitte
niitä?” opettaja kysyi.
”Että saatiin
rahaa ruokaan. Syötiin joka päivä Burger Kingissä.”
Opettaja näytti
siltä, että hänen synapsinsa olivat menneet pysyvästi epäkuntoon.
”Mutta siis miten
ne varastetut hampurilaiset ja siis..eikö me puhuttu tän miehen
hajuaistista?” opettaja pyöritteli päätään.
”Niin niin. Siinä
hamppareiden äärellä huomattiin, että Petskun nenä on aika
tarkka. Kun se haistoi sieltä ravintolasalin perältä, että
ravintolan takana olleen strippiklubin vessassa joku snorttasi
koksua.” Pekka kertoi ja kuikuili ystävänsä olan yli. ”Vietiin
sitten tää Petskuli Toronton lentokentälle ja sanottiin, että
’this is super-drug-dog from Finland you can rent him for many
dollars a day’. Petsku tienasi lentolippurahat Aruballe kahdessa
viikossa”.
”Siis väitätkö,
että tämä takkutukka on toiminut Toronton lentoasemalla kaksi
viikkoa huumekoirana???” opettaja ja lapset olivat kollektiivisesti
hämmästyneitä.
”Väitän” Pekka
sanoi ja kaivoi povaristaan lompakon josta taiteili esille
perinteisen kymppikuvan jossa Toronton lentoaseman tullihenkilökunta
poseerasi, siellä vasemmassa alakulmassa nolostuneen schäferhundin
vieressä lattialla pötkötti nyt puskaa tonkiva, Jopo-Petteriksi
esitelty tahmatassu.
”Uskomatonta”
opettaja sanoi kuvaa katsoessaan.
”Joo. Eka
ajateltiin, että pitää pukea Petskulle joku pervertikkojen furry
kostyymi päälle, mutta päädyttiin vaan vähän trimmaamaan partaa
ja tukkaa niin meni ihan täydestä. Hei nyt Petsku löysi sen mitä
etsi!” Pekka innostui.
”Pyydän, ei
sitten mitään huumejuttuja!” opettaja mutisi Pekan korvaan joka
heti supatti Hipin korvaan ”kun saat pussin kaivettua niin sano
vaikka että se on jotain syötävää, täällä on lapsia
paikalla”.
Hippi nyökytteli ja
siirsi viimeiset murikat pois maastokätkön päältä ja nosti
voitonriemuisesti ilmoille minigrippipussin.
”OOOLALAAA!
Toverini löysi meille ensiluokkaista….aauuuooöööh...luomu
lihaliemikuutioita! Kuka on niin hupsu, että hautaa
lihaliemikuutioita maahan, heh heeh heheh” Pekka julisti
epävarmasti virnuillen.
Lapset taputtivat
tälle ihmeelle ja ryhtyivät opettajan kaitsemana tekemään lähtöä.
Kun koko porukka oli vielä kuuloetäisyyden sisällä, hippi
möläytti, nokka minigripissä, ”JUKOPLIUT PARASTA HOMEAFGAA!”.
Opettaja käänsi punoittavat kasvonsa kaksikon puoleen ja näytti
siltä, että jos katse voisi tappaa niin…
jatkuu huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti