Vielä on kesää jäljellä, currypyttis ja Pirkka Olé

Onhan kesää vielä jäljellä? Onhan?

Viimeistään syyskuun alussa voidaan ryhtyä syömään vähän tuhdimpaa ruokaa, ei toki mitään Vladivostokilaisille valjakkokoirille suunnattua apetta mutta jotain vähän rasvaisempaa kuin vihersalaatti oliiviöljyllä ja balsamicolla.

Kermaan muhennettu cyrrypyttipannu joka saa kylkeensä pienen salaatin on tämmöinen safka. Ja se on hyvä huuhdella Räyhäpetterin virallisella kesäbissellä; Pirkka Olélla alas. Olén raikas humalointi ja lievä makeus leikkaa mahtavasti tuhdin currypyttiksen rasvaisuutta.

Tarvitaan (tämä on häpeällisen helppo resepti);

500g Oolannin pakastepyttipannua (saa tehdä myös itse perunasta ja makkarasta)

2dl kuohukermaa

1-2rkl curryjauhetta

Salaattiin:

Pirkka -miniluumutomaatteja
Jääsalaattia

Paista pyttis pannulla, kun herkulliset kuutiot ovat rapsakoituneet, lisää curry ja paista vielä minuutti. Lisää kerma ja hauduta koko roska kasaan muhennokseksi.

Pese salaatinlehdet ja tomaatit, leikkaa tomaatit halki ja revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi. Pyöräytä kulhossa jossa on hieman hyvää oliiviöljyä ja aivan tilkka laadukasta balsamiviinietikkaa.

Nosta lautselle iso köntsä pyttistä, kylkeen salaattia ja tarjoa yrttisuolan kanssa (jostain syystä olen tänä kesänä laittanut melkein aina yrttisuolaa salaattiin, en tiedä miksi).

Ja tosiaan, ruokajuomaksi sitä jääkaappikylmää Pirkka Oléta johon olen itse tykästynyt vallan kovin.

Kasvisnyytit grilliin

Terve taas kaikki pikku karvakorvat! Viime sunnuntaina, elikkäs eilen, grillattiin Lemmyn ja Raaka-Arskan kanssa ja lautaselle piti saada jotain vaivatonta herkkua. Lähi-K-kauppa tarjosi jälleen kaiken tarpeellisen, sekä grilliin että grillaajien kurkkuun, vaivattomasti.

Päätös grillattavista tuotteista syntyi nopeasti; kasvisnyyttejä joita olin aiemmin maistanut, halloumia ja makkaraa.


Kaupasta:
- Makkaraa
- Halloumia
- Kylmää bisseä. Mieluiten virallista kesäolutta, eli Pirkka Oléta

Kasvisnyytit (3:lle):

1 pieni kesäkurpitsa
3 todella pientä sipulia, tai kaksi pientä tai yksi iso
Kourallinen tuoreita herkkusieniä
1 paprika
Tuoretta basilikaa 10-15 lehteä
Koskenlaskija -sulatejuustoa
Mustapippuria, suolaa, oliiviöljyä, paprikajauhetta

Tämä on todella simppeli resepti!

Halkaise kesäkurpitsa pituussuuntaan ensin puolikkaiksi ja sitten neljäsosiksi, leikkaa enimmät siemenet pois.

Pilko kaikki veget sellaisiksi peukalonpään kokoisiksi paloiksi, ole reilusti suurpiirteinen - nyt on kesä! Juo olutta pullon suusta ja rallattele radion tahtiin samalla!

Pilko kasvikset lennossa passeliin astiaan, kulhoon, kattilaan tms. kippaa päälle mausteet (paprikajauhetta pari teelusikallista tai "kaato"). Lorota päälle pari ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä ja sekoita huolellisesti.

Vedä foliorullasta sellainen noin kahden A4 kokoisen paperin kokoinen biitti irti ja taita se kaksinkerroin, tee näitä kaksi ja aseta ne työtasolle. Diilaa veget keoksi näiden keskelle. Jos haluat pienempiä nyyttejä niin tee useampi. Folio kannattaa kääräistä kaksinkerroin niin palamisefekti vaimenee huomattavasti.

Kun kasvikset on kipattu folioiden päälle, veistele koskenlaskijasta siivuja koko roskan päälle, perstuntuma kertoo sinulle mikä on passeli määrä sulatejuustoa, ei kannata kuitenkaan vetää överiksi.

Pilkottuja kasviksia ja Koskenlaskijaa

 Kerää folionyyttien nurkat yhteen ja kääräise kukin nyytti vielä yhteen foliokerrokseen jolla saat koko paketin tiukaksi rullaksi.

Grillaa kannen alla epäsuoralla lämmöllä ainakin tunti, mieluiten puolitoista. Kun vihannekset ovat pehmeitä, nosta kansi pois grillistä, ota nyytit jäähtymään ja grillaa makkarat ja halloumi.

Nauti runsaan kylmän oluen kanssa!

Blogin pitäjä voisi tosiaan panostaa näihin ruokakuviin.

Räyhäpetterin virallinen kesäolut 2017

Kesäkuu on nyt täällä ja vaikka sateisia päiviä on ollut, ovat kaikki pikku karvanaamat päässeet jo ainakin kerran pussikaljalle ja herkullisia grillisuunnitelmia tekemään.

Kesä tarvitsee myös virallisen kesäoluen! Aikaisemmin vuoden kesäoluina ovat olleet tutut merkit, sinikylki pirkka, kotimaista lager, karjala, kotimaista IPA sekä Kukko pils, kaikki oluita joita on helposti saatavilla lähimmästä marketista.

Räyhäpetterin vuoden 2017 virallinen kesäbisse pussikaljalle puistoon, grillihetkiin, mökille, kalaan ja kaikkialle missä ihminen tykkää vain juoda olutta koska on kesä ja olut on hyvää, on Pirkka-tuotesarjan meksikoviboja henkivä Olé!

Tico tico!

"Mite temä mehiko olut muka on?" - te känisette siellä ruudun toisella puolella, kyllä minä tiedän! Olé on niitä "maissilla pilattuja" meksikaanibissejä joita suomessa myydään yleensä sillä mielikuvalla että pullon kaulaan tungetaan limettisiivu.

Mikä sitten erottaa Pirkka Olén muista vastaavista, kuten Sol:ista, Corona Extrasta, Salitoksesta? No vaikka mikä, aloitetaan tärkeimmästä; se on halvempaa kuin mikään edellämainittu, muut ovat vajaata kolmea euroa kun taas Olé on alle kaksi euroa, 1,85€-1,99€ mitä minä olen nähnyt.

Toisekseen, vaikka Olé ei täytäkään rheinheitsgebotenia tinkimättömiä ehtoja, niin se on silti ihan hyvä bisse. Siinä on nimittäin humalointia tarpeeksi taittamaan maissin makeus, en ole vielä testannut toimiiko tämä olut limettisiivu kaulassa mutta uskoisin näin.

Kolmannekseen, olut on lasipullossa jonka massa varaa kylmää itseensä tehokkaammin kuin purkin alle millin ohut alumiinikylki. Lisäksi alumiini on äpärämetallia. Ja alumiinin lakassa voi olla jotain kemikaaleja!

Sen lisäksi että tuote on lasipullossa, on pullo trendikkäästi pitkäkaulainen. Kyllä. Pitkäkaulaiset pullot ovat tulossa taas muotiin ja nyt ennen kuin limaiset hipsterit pikku viiksineen ehtivät kaapata pitkäkaulaiset pullot limettiviipaleineen omaan habitukseensa, on jokaisen pitkätukan, rokun, punkkarin ja wannabe-pultsarin ryhdyttävä juomaan Pirkka Oléta puistoissa ja grillibileissä. Ihan vain siksi että voidaan pilata parin hipsterin päivä!

Hyvää kesää kaikille. Älkää antako janon yllättää!

Pussikaljakaveri

Tequilan makuista olutta. Tai jotain...

Hyh hyh!

Löysin eilen Lauttasaaren S-marketista tequilaolutta. Tottakai se piti ostaa, eihän se voi olla pahaa jos kerran tequila on hyvää ja olut on hyvää.

Paitsi, että tequila ei ole hyvää. Se on saatanallisperkeleellistä myrkkyä jota ei ilmeisesti ole edes tarkoitettu ihmisen ruoansulatuselimistölle.

Etiketti oli kuitenkin symppis, ehtaa quetzalcoatl-meininkiä ja yliystävällinen Amigos-teksti keskellä. "Kyllä minäkin olen sinun amigosi", huikkasin pullolle ja nostin sen ostoskoriin.

Illalla koitti totuuden hetki, valehtelematta en osannut sanoa mitä olisi pitänyt odottaa. Korkki auki, tuoksu on mukava, hörppy.... eeiiiijj saaaaatana.

Maku muistuttaa hämmästyttävästi Two Dogsia, sitä sitruunaolutta jota 90-luvulla joivat kaikki joiden makuhermot eivät kestäneet olutta ja habitus limusiideriä. Lisäksi maussa on jotain muuta, onko se oksennusta vai huonoa pontikkaa? Ehkä se on molempia.

Takaetiketti lupaa pullon sisällöksi ne perinteiset, lisäksi on sokeria (mitä vit?), aromeja ja sitruunahappoa. Karsein pettymys on kuitenkin, että Amigo-bisse ei suinkaan ole auringonpaahtamasta ja kaktusten asuttamasta mehikosta alkuunkaan, vaan törkyliemi on valmistettu sumujen saarella! 

Tässä vaiheessa arvelen oluen kaipaavan jotain kyytipoikaa, käyn parvekkeelta napsaisemassa ylikypsän jalapeñon jota rouskutan samalla kaljaa lipaten. Mutta ei, hyi helvetti tämä bisse on pahaa. Tequilaolutta toden totta, jostain syystä tähän on pitänyt saada mahtumaan tequila koko riitteineen, siksi mukana on myös "sitruunan makua". Tosin sillä erotuksella, että sitruuna maistuu yhtä sitruunalta kuin sitruuna-fairy haisee sitruunalta. Kokonaisuuden yllä pyörii meksikolaisen pontikan - tequilan - sivuaromi jonkinlaisena viitteenä kaikkiin niihin huuto-oksennuskänneihin joihin itsekukin on syyllistynyt.

Tequila. Tuo pirullinen myrkky. Perjantainollauksen, eli suomalaisittain perskännin, vetäminen isolla T:llä on suurinpiirtein yhtä fiksua kuin sotatoimialueella porskuttaminen isolla punaisella avoautolla klovnipuku päällä ja torvi pohjassa. Tämän oluen hienon puoli on, että jo yhdellä juomalla saa "Cen aidon lauwantain macun" suuhunsa, eli happaman bissen ja makkarakasvisperunabyytan.

Onneksi pullo on juotu tyhjäksi ja pohjilla on muutama tuhti A-tuoppi. Silmissä vilisee ja vatsasta nousee kammottavia tequilanmakuisia röyhtäyksiä huoneilmakiertoon. Tuote on kammottava, heivaan tyhjän pullon palmujen yli luiskaan. Norja kutsuu.

Kesäloman oluttärppejä

Raapustin ylös parit muistiinpanot kesällä juomistani oluista. Siis muista kuin Koffin kolmosesta.

Forst sixtus dobbelbock
Tumma ja väkevä, ihan hyvä bisse italiaanoksi. Ollut hyvään 4€/plo hintaan tyrkyllä joten on tullut jokunen lipiteltyä. Maku on ehtaa dobbelbockia, mutta brenkku ei maistu liikaa läpi, suutuntuma on lähempänä mämmiä kuin mitään juotavaa kamaa. Rehti ja ryhdikäs, ostan jatkossakin.


Fuller's Black Cab stout
Ravintola Oljenkorresta (Intiankatu 18) bongasin tämän. Mustaa ja tuhtia, aivan kuten etiketissä tyylitelty muhkea "Lontoon taksi". Alkoholia maltillisesti. Hyvää, ostan jatkossakin (jos vaimo antaa luvan).


Robinson's Old Tom - the World's Best Ale
Etiketti lupaa maailman parhainta pintahiivaa, joten luonnollisesti suhtaudun erittäin skeptisesti tähän. Kolmasosalitran pullosta pyydetään liki 9€ ravintola Oljenkorressa ja syykin selviää, voltteja on yli kasin. Koska tuote on tuntematon, päädyn ostamaan maistelupullon Alkosta jossa hintakin on alle kipurajan ~3,6€. Maistelutuokio on pettymys, englantilaiset tummat alet ovat vain niin ohuita. Luulin saavani sellaista tönkköä Chimay-tyyppistä vetoa, mutta tämä painii makusfäärinsä kanssa samassa luokassa tumman Krusovicen kanssa. Korkea alkoholiprosentti aiheuttaa lievää sikunamaisuutta jälkimakuun. Ei lämmitä, en osta toiste.

A le Coq Porter
Saku Porter oli järisyttävä pettymys, maanmiehensä korjaa tilanteen! Kukkoportterissa on sitä jotain, samaa kuin brittiläisissä porttereissa. Rikas ja rehevä makumaailma, kunnon suutuntuma. Tätä kun hörppää niin tuntuu poskissa asti. Hintakaan ei ole paha ravintolassa, Alkossa tämä ei ole (vielä) osunut silmiin. Hyvä tuote, ostan taatusti jatkossa.

Prykmester luomu pils
Ehtaa parhautta. Tykkään pils-tyyppisistä voimakkaasti humaloiduista oluista liki yhtä paljon (ellen enemmän) kuin portereista. Vakka-Suomen panimon tuotteet ovat ennenkin yllättäneet positiivisesti, kuten chilimakkaroissa, myös oluissa pienten toimijoiden tuotteet erottuvat edukseen. Näin voimakkaasti humaloitua tuotetta ei bulkkilaageria syytävät panimot ikinä raijaisi Alepaan. Tuote on raikas ja suorastaan kirpeästi humaloitu, ostaisin jatkossa ellemme olisi inttikaverin kanssa juoneet kaikkia pois lähikuppilasta. 

Alkoholittomat vedot

Kävin kaverin mökillä kääntymässä ja Suomaan ahdasmielisestä lainsäädännöstä johtuen en voinut lipittää oikeaa olutta vaan jouduin tyytymään "holittomiin". Koska harvemmin tulee holittomia juotua, vedin maistelusetin Karhulan S-marketista.

Rainbow vaalea lager 0,0%
Ensimmäinen huikka maistuu ruisleipäoksennukselta, meinaan jo heivata koko tölkin luiskaan, mutta rohkaisen mieleni ja tissuttelen tölkin loppuun. Maussa on olutta, mutta samalla myös kuvottavaa makeutta. Voisin kuvitella tämän menevän 4 asteisena ja limettisiivulla ryyditettynä. En osta toiste jos ei ole pakko, vaalea holiton Nikolai on parempaa.

Rainbow tumma lager 0,0%
Jos mahdollista, niin tämä on vielä pahempaa kuin edellinen. Melkein kuin joisi myrkytettyä kusta joka olisi maustettu paskalla. Ruisleipätaikinan makeus jyllää pahemmin ja pahemmin jokaisella huikalla, grillimaisterina hääriessäni olut pääsee jo varttitunnissa lämpenemään ratkaisevat pari astetta liikaa ja tölkin viimeinen kolmannes lentää lupiinipuskaan. Lupiiniraukat. En ostaisi edes anopille.

Lasso alkoholiton vaalea lager
Vähän parempaa kuin Rainbowin vaalea, painii samassa sarjassa Nikolain ja Bucklerin kanssa. Tasapaksu ja tasapainoinen, alkoholittomien oluiden Toyota corolla; kukaan ei ole kiihkeästi puolesta tai vastaan. Voin ostaa toistekin.

Krombacher holiton weißbier
Muistaakseni olen tätä kerran aikaisemmin juonut jossain pubissa Herttoniemenrannassa. Mutta vain muistaakseni.

Puolen litran pullo, hintaa karvan yli 2€, painii siis samassa hintaluokassa Rainbow pinttilagerin kanssa.

Tässä on jo yritystä, makea limppumaisuus joka vaivaa halpisholittomia loistaa poissaolollaan. Kunnolla jäähdytettynä tämä maistuu juuri siltä miltä pitääkin, saksalaiselta vehnäoluelta! Tuote on kunnolla samea ja ainoa makeus on sellainen hellän banaaninen vivahde. Ostan jatkossakin, maku on niin kohdillaan, ettei alkoholittomuus haittaa!

Pistonhead lager

Yleensä pyrin välttämään tällaisia selvästi tietylle ihmisryhmälle profiloituja tuotteita. Hippusen ällöttää tämä metalli & kromi ja lowride-fuusio. Melkein voisi kuvitella tölkin kylkeen vielä jonkin custom prätkäpajan logon, näitä chopshop-juttuja joita näköradio tuuttaa ihmisten rauhalliseen arkeen. Yäk. Jostain syystä mainoskampanaja, joka oli ainakin S-ryhmän kanta-asiakaslehdessä, ei ole purrut. Voisi melkein kuvitella miten Leatherheavenin mainosmaailmassa elävät, vaakunaleijonakarjut "Kiitos 1939-1945"-paidoissaan kantaisivat tätä rock'n'roll-bisseä selkä vääränä himaan.

Pieni naurunkiherrys pääsee suupielestä kun kaupan bissehyllyjen välissä tutkii tuotetta joka ammentaa visuaalisen ilmeensä George Lucasin American Graffitista ja Grateful Deadista, onkin RUOTSALAINEN! Ja vielä RUOTSALAISEN SUURPANIMON TUOTE! Jossain määrin siis pyhäinhäväistys? Ennenkuin puritaasimmat sielut repivät ihokkaansa, siirrytään positiivisiin puoliin.

Bisse on nimittäin hyvää. Kunhan sivuuttaa americanaa tihkuvan etiketin, takaetiketistä käy jopa ilmi käytetyt humalalajikkeet! Massabulkkituotteessa! Määriä tai katkeroainepitoisuuksia ei ilmoiteta, mutta kukapa niitä tuijottaisikaan jossain prisman olutosastolla? Kunhan pääsee kotiin ja saa tölkin auki voi jo hymyillä leveästi, tässä oluessa on potentiaalia! Maitokauppabisseksi yllättävät humalaista, ei Kukko pilsin tasolla eikä tässä ole runkoakaan samalla tavalla kuin Laitilan tuotteissa, mutta hakkaa kevyesti kotimaiset bulkkilagerit!

Ei maailman paras tuote, mutta ostan jatkossakin ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan.


ps. Kummallista, että vielä tänä päivänä voi kauppaan eksyä olut joka mainostaa kyljessään; "Pistonhead Low Ridin' Lager is a smooth brew for the laid-back hot rodder. Loaded with hops to give it just the right finish. Stay low and slow!"

Siis mitä! Onko tämä autoilijan olut?! Smooth brew for the laid-back hot rodder? Missä ovat holhousyhteiskunnan perään itkevät ämmät, Pekka Sauri ja Tannte Astrid? Tekstihän pitää heti muuttaa a) suomeksi ja b) sellaiseen muotoon, että ettei moottoriajoneuvot vaan tulisi missään muodossa mieleen kun bisseä kittaa.

Arjen luxusta

Pullot ovat aina olleet hygieenisiä, olutpullon on voinut upottaa vaikka minkälaiseen rupaan koska korkki on tullut vähän reunan yli. Toista se on näin tölkkiaikakaudella.

Mikäli tölkit säilytetään pystyssä, muodostaa tölkin kansi vaakapinnan jolle kaikenlaiset homeet, pöpöt, virukset, räkä, pöly ja allergeenit pääsevät luonnollisesti laskeutumaan. Pahin tilanne syntyy kun tölkit puretaan pölisevästä pahvilootasta kaupan henkilökunnan toimesta isoihin laareihin ja rahvas pääsee esteettä sörkkimään likaisilla näpeillään alumiinisylintereitä.

Kuinka herrasmies voi olla varma, että nauttimansa olut on prolekontaminaatiovapaata? Joko nauttimalla sen laadukkaassa oluttuvassa tai ostamalla A le Coq premium-olutta jonka koristeellinen alumiinifoliohattu takaa, etteivät kakkaiset ja auringon kiloa näkemättömät duunarin sormet ole sitä hivelleet.

"Kotimaan olutta"

Mitä suomalainen reggaefani lipittää marraskuun pimeinä tunteina kuunnellessaan Fantan Mojahia, Capletonia, Turbulenceä, Burning Spearia, Sizzlaa, Bounty Killeriä tai Bob-setää?

Tietenkin  "kotimaan olutta", Red Stripeä. Makumaailma ei ole kovin hääppöinen ja hintakin on kova mutta kerran pari vuodessa pitää tätäkin saada. Natty dread!

Repatriation to the motherland!